Aina tip ja top?

07.2.2019

Heippa!

Silloin joskus blogien alkuaikoina multakin kyseltiin usein, että onko meidän koti aina siisti ja tiptop. No eihän se ole. Ja uskon, että tekin sen tiedätte. Blogi on blogia ja sillä hyvä. Mutta pysähdyin miettimään tässä muuten tätä meidän kodin siisteyttä ja tiedättekö, eksyin oikein kunnolla mieleni syövereihin. Meillä on nimittäin aina huomattavasti siistimpää silloin kun mieheni ei ole kotona. Tämä on karu fakta, joka on oikeastaan vuosi kaudet jo aiheuttanut mulle jonkinlaista henkistä närästystä. Mutta nyt kun oikein harjoitin keittiöpsykologiaa, päätin antaa puolisolleni ainakin osittaisen synninpäästön. Nimittäin vähintään yhtä suuri syy siihen ajoittaiseen kaaokseen olen ihan minä itse. Se kun on sellainen hassu juttu, että lasten kanssa keskenään olessa olen jotenkin tosi tarkka. Enkä mä tarkoita tarkka sillä tavalla, että lapset ei saa muuta kuin istua kädet ristissä, vaan että mulla on sellainen tarve pitää langat käsissäni. Ja tarve pysyä kaikissa aikatauluissa ja ennakkosuunnitelmissa. Eikä siihen muuten kuulu infernaalinen lumentuloa tai mikään muukaan yllättävä tai suunnittelematon. Mutta siisti koti sitten sitäkin enemmän. Koska mun mielessä ehkä se menee just niin, että kun koti on siisti, niin korvienvälikin on sitten jotenkin selkeä. Eikä tämä millään tavalla haittaa mua. Eikä kai lapsiakaan. He saavat kokata, leipoa ja askarrella kuten muutenkin, mutta olen tosi jämpti siitä, että paikat myös siivotaan. Ja vaikka se siivoaminenkin jää usein lopulta mulle (kuten eilen kun lapset halusivat tehdä lämpimiä voileipiä iltapalaksi), tunsin suurta iloa, kun sain illalla viimeiseksi raivata keittiön nätiksi. Sellaiseksi, että mun on kiva taas aamulla herätä ja viettää omaa kahvihetkeäni. Tuntea heti aamulla, että olen tilanteen herra. Kaikki langat käsissäni.

Ja luonnollisesti asian kääntöpuoli on sitten se, että muutun aika tavalla suurpiirteiseksi huithapeliksi kun vetovastuu ei ole yksin minulla. Ei ole niin tarkkaa, vaikka keittiöön jäisi illalla likaisia tiskejä tai ruokapöytä näyttäisi siltä kuin olisi lastattu Amerikan matkaa varten. Tai harmittaahan se epäsiisteys aina ja varsinkin aamuisin, mutta ei niin paljoa, että tekisin asialle jotakin jo edellisenä iltana. Eli nautin tänään vielä siististä kodista ja huomenna tähän aikaan se voikin sitten olla jo jotain ihan muuta!

Ainoa, mikä ei oikein sovi tähän päättelemääni kuvioon on se, että juurikin puolisoni mielestä olen vähän turhankin tarkka kontrollistani. :D

 

No, mutta nyt kieli pois poskelta ja ihanaa torstai-iltaa. Mä lahjoin lapset, jotta pääsen livahtamaan hetkeksi jumpalle. ♡


18 Responses to “Aina tip ja top?”

  1. Ai vitsi, tämä vois olla ihan tällaisenaan mun kirjoitus. Oon ihan samanlainen. Jos mies on viikonlopun jossain, oon hirmu tarkka siitä, että talo on siisti, mies kotona oon sitten rennompi.
    Ihania kuvia♡

    Talvista tulevaa viikonloppua teille!

    • Niin ihanaa lukea, että muillakin asiat menevät samaan tapaan. ♡

      Ihanaa viikonloppua sinne. Täällä levätään flunssaa pois ja kuunnellaan vesisateen ropinaa. No, tunnelmallista sekin. :)

  2. Avatar Tiina sanoo:

    Meillä on ihan sama! Koti pysyy siistinä ja tavarat paikoillaan. Mennään jopa kaikki ajoissa nukkumaan. Mutta kun mies tulee kotiin tuntuu et koti räjähtää samantien 😊

    • Totta muuten tuo nukkuminenkin! :D Tosin olen nyt vuoden verran ollut aika itsekäs sen suhteen ja ajatellut omaa hyvinvointia enemmän.

      Kivaa viikonloppua! ♡

  3. Avatar RmariannaS sanoo:

    Selkeytit täydellisesti ajatukseni ja pohdinnat! Koen ihan samoin ja pitkälti olen miestä syyttänyt epäjärjestyksestä. Oikeastaan hän on se joka saa minut hölläämään ja suuntaamaan asiat muihin seikkoihin kuin sotkuihin. Yksin lasten kanssa ollessa on kodin siisteys jotenkin turva siitä, että kaikki on hallinnassa ja selkeää, kestän paremmin kiukuttelut ja muut kömmähdykset kun ympärillä on muutoin rauhaisaa sekä selkeää. Kaikki vastoinkäymiset, kriisit ja kömmähdykset kun aina osuvat juuri silloin kun mies puuttuu (AINA)! :D

    • Ihan just näin. Siisti koti on kuin puskuri, ja kun kaikki muu menee jotenkin päin puuta, niin sentään se järjestys pitää jotenkin kiinni elämässä. :)

      Ihanaa viikonloppua teille! ♡

  4. Avatar Lisbeth sanoo:

    No pakkohan se munkin on kommentoida, että tosi tutulta kuulostaa 😄

    Mun mies oli ennen lasten syntymistä töissä, eli pois kotoa, kuusi viikkoa putkeen. Ai saakeli, miten aina ärsytti ne likaiset sukat yms. lattialla, kun hän tuli kotiin lomille. Otti kamalasti pannuun, vaikka ikävä oli ollut kova.

    • Sama vika täällä. Jotenkin ne lasten sukat vielä jaksaa, mutta että toisen aikuisen. :(

      Mutta ihanaa viikonloppua sinne! ♡ Toivottavasti jo väsymyksen kanssa asiat paremmin?

      • Avatar Lisbeth sanoo:

        Oi, kiitos, kun kysyit ❤ Vauva nukkuu välillä paremmin. En kuitenkaan saa itse oikein nukuttua, nukahtaminen kestää ja kestää melatoniiniavusta huolimatta. Ja heräilen valvomaan keskellä yötä silloinkin, kun vauva nukkuu.. töttöröö.

  5. Sama täällä! Meriarjen rullatessa pidän langat käsissäni all the time ja organisoin, järjestän ja duunaan. Rakkaani tullessa kotiin… olemme niin lomalla :D <3
    Ihania helmikuun hetkiä <3
    BTW, upeat kuvat!

  6. Haha ei oo totta, niin sama meillä :D. Silloin kun mies on iltavuorossa, siivoan yleensä aina paikat.mutta jos kotona nii homma leviää käsiin

    • Ihanan yleinen ilmiö! :D Luulin olevani jotenkin erikoinen, mutta ihanaa kun pystytte samaistumaan! ♡

      Leppoisaa viikonloppua sinne! ♡♡♡

  7. Avatar Jarna sanoo:

    Samaa kommentoin kun muutkin. Eli ihan samalla tavalla menee meilläkin. Mies on työnpuolesta paljon poissa ja kontrolli ja langat pysyvät selkeänä käsissä kun on siistiä. Miehen ollessa kotona omat sotkut ei ärsytä, mutta ne miehen kylläkin… Hmm.

    • Hih, sama juttu mulla. Jotenkin ärsyttää kun joku tulee sotkemaan sen hyväksi hiotun kuvion. :D Ja jotenkin sekin, että lasten sotkut vielä jaksaa, mutta ärsyttää, kun sitten pitaisi vielä jaksaa toisen aikuisenkin, kun oikeestaan hän vois välillä auttaa niissä muitten sotkuissa. No, mutta kai se vain täytyy kestää. :D

      Ihanaa viikonloppua! ♡♡♡

  8. Avatar Elisa sanoo:

    Moikka! Siis mulla on toi ihan sama! Tosin mies on kotona joka ilta, ja silloinkin mun ”pitää” pitää se tietty järjestys, vaikkei kukaan käske siihen. Mullakin pää menee jotenkin sekaisin sotkusta, aikanaan jopa lasten leikit ja lelutkin ahdistivat kovasti, koska ne sotkivat mun järjestyksen ja sitä kautta ikäänkuin myös mun ajatukset. Oon kärsiny ihan hirveeati syyllisyydentuntoa siitä, että pilasinko lasteni varhaislapsuuden ja tein heistä ”epäluovia” kun en sietänyt sotkuja. Mutta olen todennut että minä olen minä, rakastan järjestystä, ja en voisi heittäytyä boheemin huithapeliksi koska en sellainen luonnostaan ole. Vai? No, oli miten oli, niin on hyvä välillä varmaan miettiä näitäkin juttuja. Mun sisustustyylikin on varmaan sen takia minimalistinen, koska jos meillä olis paljon tavaraa, se menis paljon helpommin myös sotkuun 😂

    • Höpöhöpö! Ei äidinrakkautta, tai rakkautta ylipäätään, ja onnistunutta lapsuutta voi mitata sillä, millainen on kodin siisteys. Sinä olet sinä, ja just oikea äiti lapsillesi. Ja hei, hyvässä lykyssä kasvatat jälkeläisiä, jotka osaavat huolehtia tavaransa paikoilleen. Ei voi olla huono piirre! ♡

      Ihanaa viikonloppua sinne! ♡♡♡

  9. Avatar Amanda sanoo:

    Tuntuupa tutulta! Näin jälkeenpäin ajatellen..olisin nuorempana voinut vähän höllätä. Tykkään, että tavarat on paikallaan..olen kohta 60v..ehkä jtk olen oppinut.