Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman “koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset “ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa. 😀

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. 😀 Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne. 🙂

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen “duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin. 😀

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.