Kaupallinen yhteistyö ⎮ Liikku & Indieplace
No heippa! Hyvinvointia tässä blogissa tulee sivuutettua aika-ajoin, mutta varsinaista treenamista tai ajatuksia treenaamisesta ehkä nykyisin kovin harvoin. Yksi syy on se, että koen liikunnan olevan sitä mun omaa vapaa-aikaa ja aika harvoin edes mietin sometusta liikkuessani. Yksi syy on myöskin se, että tarjolla on toinen toistaan upeampia blogeja aiheesta ja olen ajatellut, että tällaisen tavallisen kuntoilijan on turha höpistä mitään. Toisaalta suurin osa ihmisistä on varmaankin tällaisia kaltaisiani perus höntsääjiä, joille liikunta on ehkä jo osa arkea tai sitten niitä, jotka ainakin haluaisivat sen olevan. Niin tai näin, tänään mennään aiheeseen! Kerron hieman omasta suhteutumisestani liikkumiseen mutta myös niistä peloista, joita liikkumaan lähtemiseen saattaa liittyä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku Kuntokeskuksen kanssa.
Kun sain pyynnön lähteä kokeilemaan Liikku-kuntokeskuksen palvelua, jännitin tietysti pikkuisen. Olen tottunut käymään pienellä salilla ja aikaan, jolloin mahdollisimman harva näkee mut trikoissa. Jotenkin sekin, että se kaikkein tiukin kunto on vain muisto menneiltä vuosilta, asettaa vähän rimakauhua. Että pitäiskö ensin kuitenkin treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että kukaan ei naura tai katso kieroon. Ja uskon muuten, että tämä on aika monen ikäiseni naisen (ja miksei miehenkin) ajatus. Ruuhkavuosien keskellä iskee idea, että omaa kuntoa ja hyvinvointia pitäisi parantaa, mutta hyvä ajatus kaatuu siihen, että kynnys “julkiseen” treenaamiseen on suuri. Mietitään omaa ulkonäköä, ehkä kiloja tai sitä, ettei omista niitä trendikkäimpiä treenivaatteita. Tai sitten ajatellaan, että ettei kehtaa mennä salille, kun muut nostelee penkistä kahtasataa. Ja niinhän se usein on, että ne suurimmat esteet liikkeelle lähtemiseen on siellä korvien välissä. Oletetaan kaikkien muiden olevan kauheasti jotain, ja vähätellään siinä samassa itseämme.
Mutta kun ihan ekaa kertaa menin käymään Liikussa, totesin heti, että ai tää onkin tällainen ihan tavallisten ihmisten kuntosali. Ja tässä kohtaa jos missä, tavallinen on oikeasti hyvä asia! Ei siis paniikkia trikoista tai kesän pehmittämästä olemuksesta. En joutunut keskelle öljyttyjä fitnessvartaloja vaan salille, jossa treenasi valtavalla ikähaarukalla ihan tavallisia ihmisiä. Ja ihan parasta, että jokainen tekee sitä omaa suoritustaan ja juttuaan, eikä varmasti tule katsomaan, laitatko vastusta 5 vai 95 kiloa.
Olen myös tehnyt kovasti työtä pääni sisällä sen suhteen, että liikkumisen ei tulisi olla itsensä muovaamista paremmaksi tai sellaista sitten kun -ajattelua, jossa oma kroppa hyväksytään vasta kun jokin tietty tavoite on saavutettu. Että enemmänkin tykkäisi itsestään just näin, ja sen vuoksi liikkuisi. Pitäisi itsestään huolta ja hoivaisi. Meinasi itku tulla, kun kun löysin kaappini sisältä tuon ihanan viestin “olet hyvä just noin”.
Juuri viime viikolla naureskelin ystävälleni, että kai me sitten jumpataan yhdessä vielä kahdeksankymppisinäkin. Naurettiin, että silloin ei puhutakaan omien lasten asioista, vaan lasketaan lastenlapsia tai lastenlastenlapsia. Ja tiedättekö, tuo on mun suuri haave. Se, että sitä olisi vielä ikäihmisenä hyvässä kunnossa ja liikunnasta saisi virtaa elämään. Niin paljon kuin ihailenkin superhyvässä kunnossa olevia nuoria naisia, niin kyllä mun silmissä ihan parhaita sankareita on ne kuntosalilla käyvät kasikymppiset tai voimistelevat yhdeksänkymppiset. Eli enemmän kuin pyöreitä pakaroita kesälle 2020 toivon ennen kaikkea liikunnalla edistäväni omaa hyvinvointiani ja kehoni toimivuutta pitkällä tähtäimellä ja tuleviakin vuosia ajatellen. Jos joku taas haluaa keskittyä siihen tarakan treenaamiseen, niin se on vallan hienoa! Meitä jokaista liikuttaa erilaiset asiat ja tavoitteita on monia. Ja tämä on vähintäänkin yhtä hieno juttu kuin se, ettei meitä kaikkia ole puristettu läpi samasta muotista. On aivan se ja sama, mikä motivoi liikkumaan, kunhan se motivaatio löytyy. Paitsi tietysti jos ainoa ajatus on itsensä piiskaaminen tai rankaiseminen. Silloin kannattaa mieluummin istua alas ja vaikka jonkun toisen avustuksella miettiä, mistä moinen ajatus kumpuaa. Ennen kaikkea liikkumisen pitää olla kivaa! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joskus tulisi sekin tunne, että sohva olisi mukavampi vaihtoehto. Mä uskon, että ihan parhaimmillakin urheilijoilla tulee eteen niitä hetkiä. Kyse on enemmänkin siitä, että päättää lähteä liikkeelle ja liikkuessa huomaakin, että tämähän on ihanaa ja löi sohvan varmasti 6-0.
Se, että kuntosalille on helppo mennä ilman paineita on tosi tärkeää. Arvostan myös ujopiimänä sitä, että treenatessa ei tarvitse olla kenenkään vieraan iholla tai miettiä omaa tai muiden kainalohikeä. Ja onhan ahtaus myös ihan turvallisuusriskikin. Liikussa tilaa ja raikasta ilmaa riittää, ja avara sali ja väljästi sijoitetut pisteet takaavat, että kukaan ei ole liian lähellä. Yksi Liikku-salien parhaista ominaisuuksista on myös se, että ilmanvaihtoon on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Kuntokeskus Liikku on täysin kotimainen yritys ja toimipisteitä on jo 21 ympäri maata. Syksyn aikana niitä avataan kahdeksan lisää ja ensivuodellekin on jo tiedossa uusia paikkoja. Mikä parasta Liikkuun pääsee ilmaiseksi tutustumaan joka viikko maanantaista keskiviikkoon kello 16-19 välisenä aikana. Ja jos jännittää, kuntoilemaan voi lähteä vaikka kaveriporukalla. Tutustumisaikoina paikalla on myös ohjaaja, jolta voi kysellä neuvoja. Minulle esimerkiksi esiteltiin heti avainkortin käyttö ja näytettiin pukuhuoneet ja kaappien lukitukset. Jollekulle nuo on ihan perusasioita, mutta mulle ei. Enkä joutunut lainkaan asiaa häpeilemään, päinvastoin oli kiva, ettei automaattisesti oletettu, että osaan heti tehdä kaiken oikein. Myös porraskone oli uusi tuttavuus ja sainkin siihen heti opastuksen. Jos tutustumisen jälkeen tulee tunne, että tänne voisi tulla toistekin, jäsenyyden voi hankkia helposti netissä ja myös irtisanoa joustavasti.
Liikku-saleilta pystyy toki ostamaan myös valmentajan palveluja tai alkuohjausta. Toisaalta tavoitteiden mukaan voit tulostaa itsellesi mieleisen saliohjelman ja lähteä liikkeelle omatoimisesti. Varsinkin jos kehossa on jotakin kremppaa, suosittelen, että ammattilainen ainakin katsoo kanssasi ne liikkeet läpi. Itselläni esimerkiksi rikkinäinen olkapää asettaa aina vähän haasteita, mutta toisaalta en halua antaa sen estää liikkumistani. Pitää vain olla tarkkana ja miettiä, joillekin liikkeille se parempi toteutustapa.
Tunnistitko itseäsi tekstistä? Olisi kiva kuulla, onko joku muukin tällainen jännittäjä ja arkajalka? Ja hei, jatkoa on tulossa. Pääsen nimittäin jakamaan teille myös vähän treenivinkkejä! 🙂
Kivaa torstai-iltaa!
