Entinen vaaleanpunaisen vihaaja täällä hei! Ajattelin luoda teihin uskoa, ja todistaa, että kyllä tästäkin taudista pääsee näköjään eroon. Ei vaan, ei mun antipatiat tällaisia uturoosan sävyjä kohtaan ole koskaan niin pahat olleet, mutta kun vielä seitsemän vuotta sitten lastenvaatteissa oli vallallaan se sellainen karkkipinkki ja fuksia rajasin koko vaaleanpunaisen kategorian vältettävien (tai kielettyjen) listalle. Oli Noa Noan Miniaturet ja Kappahlin newbiet. Muuten murretut vanhan roosan sävyt oli jokseenkin kiven alla. Nykyään niitä onneksi on, ja voi että kuinka pelkäänkään sitä päivää, kun pieni tyttöni ei suostu niihin enää pukeutumaan. Toisaalta nämä sävyt on onneksi pysyneet muodissa niin pitkään, että vaaleanpunainen ei ihan vältsysti ole enää vain pikkutyttöjen väri. Tai siltä minusta ainakin tuntuu seistessäni tässä asussa vaaleanpunaisen sävyisessä olohuoneessa. Ja varsinkin katsoessani, miten miniatyyreiltä nuo olohuoneen kalusteet näyttävät vierelläni. 
Hassu juttu nämä värit. Olen aina ollut farkkutyttö ja rakastanut sinistä. Kuitenkin sinisen unikon edellisen tulemisen jälkeen olin noin niin kuin sisustamisen mielessä aika täynnä sinistä ja taisin vannoa ihan julkisesti ettei sitä meille enää tule. No niin vain on tullut ja monessa muodossa ja voi että kuinka haaveilen jatkuvasti erilaisista sinisen sävyisistä tapeteista. Viimeisinpänä William Morrisin sinisävyisestä willow boughs -tapetista. Ja sitten taas vaaleanpunaiseen olen haksahtanut oikeastaan vasta viime vuosina. Ehkä siksi, että lapsillekin lopulta tuli enemmän niitä kauniita vaaleanpunaisen sävyjä. Ja oikeastaan myös siksi, että olen kokenut vaaleanpunaisen (sinisen ja valkoisen ohella) helpoksi väriksi. Oli kyse sitten sisustamisesta tai pukeutumisesta, se on jotenkin helppo ja turvallinen.
Vaikka meille jokin talven tapainen päiväksi tai pariksi saapuikin, niin kyllä mulla silti on jo kevät mielessä. Ja onneksi se kevät tuo myös äärimmäisen luonnollisella tavalla väriä elämään. Ei hetkeen jaksa miettiä tapetteja tai oikein muutakaan, kun puutarhakausi pääsee alkamaan. Mutta siihen nyt menee vielä tovi. Ja sillä aikaa vaikka sitten sitä vaaleanpunaista.
Nämä mun pöksyt on Elloksen alesta ja neule se sama Samsøe & Samsøe.
Ihanaa iltaa! ♡
Mulla on hyvin samanmoiset housut ja just tänään pohdin, että koskakohan ne vois vetaista jalkaansa. Pakkaskeleillä en taida tarjeta, koska nilkat, mutta kunhan kevät tästä koittaa niin jalkaan pääsevät taas.
Vaalenpunainen on mulle sellanen väri, joka miellyttää ainakin tällä hetkellä sisustuksessa tosi paljon. Oikeastaan on miellyttänyt jo pitkään, mutta kesti tovin ennen kuin pystyin salaa mieheltä ujuttamaan kotiin yhtä sun toista vaaleanpunaista piristystä.
Ei paljaille nilkoille myös täältä. Onneksi on paksuja sukkia ja varsikenkiä.
Meillä tuo mies ei varmaan edes huomaa mitään tyynyjen värejä. Kunhan en elävillä marakateilla sisusta, niin kaikki menee. Tyynyjä ja vilttejä pitää olla paljon ja helposti käsillä, sen olen huomannut
Mä oon tässä pohtinut, että onko se tämä ikä kun entinen vaaleanpunaisen vihaaja ei enää vihaakaan vai onko tytär (seiska vee hänkin) kasvattanut mut pikkuhiljaa tähän. Vauvan vaatekaapista ei todellakaan löytynyt vaaleanpunaista, mutta nyt! Murretut roosat ja tosi vaaleat vaaleanpunaiset on ollut se juttu jo muutaman vuoden.
No ehkä se on tämä meidän ikä ja ne 7-vuotiaat tyttäret! Ja toki just toi tarjonnan parantuminen. Nautitaan