Ja olipa tosiaan virkistävä viikonloppu! Lauantaiaamuna puhelimeen kilahti iloisia viestejä. Tiedossa virtuaalinen panimokierros ja pienpanimo-oluiden maistelu. Maisteltavat toimitettaisiin iltapävällä ovelle, ja etäyhteydet tulisi olla kunnossa klo 18. Etkoihinkin sopisi osallistua. Ja jopa minä, joka en juo olutta (enkä kyllä mielellään edes maistele) otin kutsun ilolla vastaan. Päivä pihatöitä ja illaksi vähän parempaa päälle. Ja siinä meitä oli kasassa tuttu porukka. Neljä pariskuntaa, joista yksi aikuisen lapsen kanssa Espanjan reissun jälkeisessä karanteenissa. Pari tuntia vierähti mukavasti ja kodin seinät ikään kuin liukuivat taas hetkeksi kauemmaksi.

Sunnuntai tuli pyhitettyä puutarhatöille. Tosin pienin tauoin, sillä taivaalta sateli pariinkin otteeseen raesokeria. Mutta seitsemän aikaan illalla (kun aurinko vielä paistoi) tuntui hyvältä katsella haravoitua nurmikkoa ja ihailla työnsä tulosta. Tajusin myös, etten selviä tästä tilanteesta ilman suunnitelmia ja pieniä unelmia. Joitakin askelmerkkejä joita seurata, ja jotakin mitä kohti mennä. Ja puutarha jos mikä antaa tällaiselle parhaat puitteet. Konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia ihan vain tämän kevään ja tulevan kesän ajaksi, kun mikään ei ole ennustettavissa ja kaikki on enemmän kuin epävarmaa.

Viikonlopusta voimaantuneena täällä on ollut tänään pääsiäiskorttipaja. Tipuja, pupuja ja pajunkissoja. Seuraavksi ohrat multaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

https://emiliauusikuu.com