Kuin olisi lonkeropullossa uinut koko päivän. Ei niinkään humaltunut olo, mutta silmät on saaneet sihrustaa harmaan sameuden läpi aamusta iltaan. Tavallaan aika kaunistakin, kun koivujen oksat riippuvat usvassa ja pitävät kiinni niistä viimeisistä keltaisista lehdistään. Kohta nekin on poissa ja jäljellä pelkkää mustaa. Tai harmaata. Mutta väritöntä. Se on ehkä se, mistä en pidä syksyssä: Lehdettömät puut ja kynnetyt mustat pellot. Siinä kohtaa alan kaipaamaan lunta. Toivotaan, että sitä tänä vuonna myös tulisi!

Moni juhlii viikonloppuna halloweenia. Meillä perjantai-illan ainoa tavoite on aikaiset unet. Ja se, että koti on mahdollisimman hygge tässä ennen unia. Siivous ei oikein ottanut tänään sujuakseen, mutta onneksi on kynttilänvalo, joka kompensoi kivasti.

Huomenna toisella lapsella on säbäpelit ja toisella koko päivän tanssitreenit, joten pitkän viikon jälkeen pitää ottaa kunnon unet, jotta selvitään päivästä. Aamulla nappaan myös ystävän kimppakyytiin, ja kun tanssija on luovutettu treenaamaan ja ystävä käytetty lääkärissä, voidaan ehkä vetää naisten kesken vähän henkeä ja nauttia aamupäivästä kaupungissa. Ei lainkaan huono.

Pyhäinpäivän kunniaksi käydään varmaankin hautausmaalla jos suinkin ehditään, ja sitten vain huilataan ja ladataan akkuja. Tähän aikaan vuodesta tuo lepo on niin tärkeää. Pitää elää sitten, että ei olla tammikuussa ihan poikki ja naatteja. Täysillä toki, mutta lempeästi. Sillee itseään kuunnellen ja hellien.

Maailman parhaiden sämpylöiden ohjeen jaoin keväällä. Ne sopivat oikein hyvin hyggeviikonloppuun!

Kaunista syysviikonloppua!