Muutama kuva vielä lauantain häähumusta. Tai lähinnä nyt omista lapsista… Eipä olleet ensimmäiset juhlat, joissa kameraan tallentui juhlaväkeä ja illan tunnelmia, sekä tietysti lapsia yhdessä ja erikseen, isänsä seurassa ja ilman, mutta oma roolini oli jälleen enemmänkin siellä kameran takana. Juhlahumussa unohtuu aika usein tallentaa myös itsensä sinne kuvien joukkoon.

Tänään ollaan hurvittelemassa ja pyörimässä ihan muunlaisissa kuvioissa, ja kamerankin jätän suosiolla kotiin. Instagramiin koitan jotakin päivän mittaan päivittää, nähdään siellä!

Eikun hei, löytyi sieltä yksi kuva äidistäkin. Ja uskokaa pois, tämä on kuvan paremmaksi muokattu versio! 🙂

Mahtavaa hellepäivää!

PUS!

Vielä toukokuussa tuntui, että loppukesään on pieni ikuisuus, mutta niin se aika juoksee. Nyt lasketaan enää päiviä eskarin aloitukseen, ja mietitään syksyn juttuja, töitä ja muita kuvioita.

Muutama juttu on tarkoitus toteuttaa vielä ennen varsinaista arjen aloitusta, ja ainakin sellaista selektiivistä isoveliaikaa pyritään nyt järjestämään. Sillä, onhan tuo kasvaminen iso juttu paitsi äidille ja isälle, myös lapselle itselleen. Lentsikat kakkonen, se olisi tänään ohjelmassa. Vain me kolme (ja popparit), jakamatonta huomioita välillä esikoisellekin!

Tänään oli pakko vielä nauttia Mulberryn Lily -laukusta. Äh, tuottaa tuskaa pakata se takaisin ja palauttaa!

Sinivalkoinen mekko on alelöytö. Your Face on muuten sellainen vaatemerkki, että olen aina pitänyt sitä hiukan keski-ikäisenä. No, tämä oli kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä. Tupsut ja kaikki, ihan mun näköinen!

Ihanaa alkanutta viikkoa teille. Tsemppiä töihin paluuseen, ja rentouttavaa lomaa lomalaisille!

Heissulivei!

Häähumusta on selvitty, ja tänään onkin sitten sukuloitu hiukan toisenlaisissa merkeissä. Ajattelin kuitenkin vielä laittaa kuvat juhla-asusta, joka vilahti edellisessä postauksessa.

Laukun lainaamiseen hurahdin viime syksynä, kun asustin pari gaala-asua Designistolta lainaamillani Saint Laurentin iltalaukuilla. Kuvat noista kokonaisuuksista löytyvät getting ready-, juhlan tuntua jo- ja lauantain asu -postauksista.

Tarkoitus oli tällä kertaa vuokrata Saint Laurentin ihanuus kolmannessa värivaihtoehdossa, mutta viime hetkellä päätinkin vaihtaa iltalaukun rennompaan pikkulaukkuun, joka sopii oikein hyvin pienten kesähäiden pukukoodiin. Kiitos hyvän palvelun, tämä viimehetken mielenmuutos saatiin toimimaan, ja laukku ehti ajoissa luokseni. Jalkaan myös vähän rennommat nahkasandaalit ja kivan “folkki” juhla-asu oli siinä.

Mekko löytyi Part Twon mallistosta – juuri sopiva mulle. Helmaa riitti suht säädylliseen pituuteen ja laatikkomallinen mekko oli helppo kiristää vyötärönauhalla oman kropan mukaan. Mulle kun ei yleensä sovi nuo istuvamman malliset asut, sillä ne leikataan hiukan lyhyemmälle vartalolle.

Vaikka mekko oli lyhyt ja kevyt, sää oli silti niin kuuma, että hikoilemiseksihan tuo juhlinta pääasiassa meni.

Mulberryn Lily tuntui tosi kivalta, tämä laukku on ollut haaveissa jo pitkään. Olisin sen varmaan ostanutkin, mikäli mulla ei jo olisi Mulberryn Bayswater mini clutchia, joka on kooltaan Lilyn kanssa hyvin samaa luokkaa. Lily on toki astetta juhlavampi ja fiinimpi, ja sopii tästä syystä myös rennompaan juhlimiseenkin tässä oak natural sävyssä.

Letitetty otsis toimi oikein hyvin, hiukset olisi tosin ollut järkevintä laittaa nutturalle, sillä paksu hiuspehko hiosti aika epämukavasti niskaa. Mutta, eikös naisten kuulu hiukan kauneuden vuoksi kärsiäkin?! 🙂

Tänään onkin sitten serkuteltu, herkuteltu ja vietetty aikaa pikkuisen rennommmassa tunnelmassa. Oikein mukava kesäsunnuntai!

Ihanaa iltaa teille!

Tänään ollaan häätunnelmissa!

Turvallisesti omissa sävyissä, eli ruskeaa nahkaa asusteissa.

Laukun lainasin jälleen kerran Designistosta, tällä kertaa ihana Mulberryn Lily.

Toivottavasti teillä on mukava kesälauantai!

Pus!

En tiedä teistä, mutta ainakin mun liikuntarutiinit on heittäneet ihan häränpyllyä viimeaikoina. Tai voisi melkein todeta, että niitä rutiineja ei edes ole. Suurin syy on kuntosalissa, siellä kun ei ole ilmastointia. Jo kevään lämpiminä päivinä treenaaminen oli tukalaa, ja jos paikalla oli enemmän väkeä, jopa epämukavaa. Happihan sieltä meinasi loppua.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tavallaan odotan jo syksyä. Liikuntarutiinit ja rutiinit ylipäätään on se suurin syy, miksi arjen aloitus (ja pikkuisen viileämpi sääkin) olisi tervetullutta. Toki nautin ja osaan nauttia tästä kesästäkin; Lämmöstä, lomasta, rutiinittomasta elämästä ja löysäilystä, mutta itseäni helpottaa se tieto, että elämä palaa arkiselle uomalleen. Joo, olen kai vähän tyhmä, mutta tykkään siitä aikataulutetusta arjestakin!

Kesän liikkumiset ovat siis olleet vähemmän salipainotteisia ja enemmän ulkoiluun liittyviä. Pyöräilyä, lenkkeilyä ja tietysti pihatöitä. Viime aikoina suurin osa noistakin on tarvinnut ajoittaa aikaisille aamutunneille tai myöhäiseen iltaan.  Toki helteessäkin voi juosta ja urheilla, mutta en mä näe siinä kauheasti järkeä. Siis itse. Pikkupyöräilijän vauhdissa toki pysyy tajuissaan myös päiväsaikaan, mutta isommalle hikilenkille ei tee kyllä edes mieli.

Koska pulikointia järvessä ja rikkaruohojen nyppimistä ei oikein voi urheiluksi laskea, täytyy todeta että kesän liikuntasaldo on aika heikko. Ja tiedättekö, sen kyllä huomaa!!! No toki joo, jossain parissa kesäkilossa, mutta olossa sitä enemmänkin. Kroppa tuntuu tukkoiselta,  ja paikkoja särkee. Just nyt tuntuu, että kropassani jok’ikinen solu huutaa kunnon salitreeniä!

Tässä mä nyt sitten mietin, että  mitä sitä tekisi. Ehkä kuukausikortti toiselle salille (ilmastoidulle) olisi paikallaan. Tai, tosi aikaiset aamusalit vanhassa paikassa… Jotain on tehtävä, tai mä painun kumaraan ja hermostun!

Onneksi näitä puuhommia on ihan vaikka joka päivälle. Pari tuntia hujahtaa nopeasti, ja samalla tulee nautittua sitä laadukasta parisuhdeaikaa! 🙂

Kuvat eilisillalta. Niin hurja meno, että toppikin näemmä meinasi tippua! 🙂 Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Tai en mä tässäkään lajissa siitä liikunnasta tiedä, mutta hyödyn puiden suhteen huomaa viimeistään sitten kun ne säät kylmenevät!

Pirteää kesäviikonlopun aloitusta kaikille!

Tai aamupuhteita. Tai vaikka päivä… Kastella saa jatkuvasti. Kasvimaa tulee toimeen vähemmällä, perennapenkit ovat kiitollisia satunnaisista sateista, mutta ruukut! Niitä saakin sitten kastella kaiken muun edestä. Yrtit lotkistavat vartensa heti, kun ruukun multa alkaa kuivua ja pienet ruukuthan kuivuvat näillä keleillä jatkuvasti. Tarkoitus oli ripotella ruukkuistutuksia pitkin pihaa, mutta olen katsonut käytännöllisemmäksi pitää janoiset kasvit yhdenkohden. Tai ainakin kahdenkohden.

Betonilaatoitettu alua kaipaa ruukkuja ihan vain näyttääkseen kutsuvammalta, mutta muuten kasviarsenaali on kasattuna lastauslaiturille saunan rappusilla olevaa pelargoniaa lukuunottamatta. Joka vuosi lupaan itselleni, että ensi kesänä en istuta janoisia ruukkukasveja niin paljon. Ja pöh! Tänään juuri totesin myös ääneen, että tuoksuhernettä laitan ensi keväänä vielä enemmän.

Tänään iltapuhteina olisi myös pienet klapitalkoot. Siinä missä kuivuu kukat ja nurmikotkin, kuivuvat myös polttopuut. Ei muuta, kuin kärräämään! Hyötyliikuntaa sekin!

Lämmintä kesäiltaa!

Ison pihan parhaita puolia on ehdottomasti se, että aina löytyy varjopaikkoja, joissa hellepäivää voi viettää. Vanha krokettipeli on lasten ja aikuisten mieleen, eikä sääntöjen kanssa välttämättä tarvitse pelata ihan tosissaan. Pääasia, että kaikilla on hauskaa. Ja, vaikka puumailat ovat nähneetkin jo parhaat päivänsä, eikä palloissakaan ole kehumista, tämä peli riittää oikein hyvin meidän tarkoitukseen.

Kepeä meno on taattu myös kepeiden kesäkenkien osalta. Me aikuiset saimme nimittäin tänä kesänä blogiyhteistyön kautta itsellemme Crocsin jalkineita. Meillä Crocseja käyttää koko perhe, lapsille perusmallinen kenkä on ehdottomasti paras pihakenkä, sillä se on helppo ja nopea riisua. Meillä aikuisilla ei sitten olekaan koskaan ollut noita perus Crocseja, mutta näitä muita malleja (sanotaanko vaikka “vähemmän Crocsin näköisiä”) on kertynyt vuosien mittaan jo jokunen pari.

Varsitennarista sandaaliin ja kiilakorkokorkkareihin, Crocsin valikoima on laaja. Ja vaikka itse pidänkin juuri näistä fiinimmistä malleista, ei niiden kanssa tarvitse tinkiä mukavuudesta!

Krokettipeli on hyvää ajanvietettä, kun odotellaan perunoiden kypsymistä ja kalan paistumista. Eikös sitä niin sanota, että urheilu ja ulkoilu herättävät ruokahalut! 🙂

Seuraavaksi masu täyteen, ja sitten järvelle. Tämä päivä on kuin luotu vedessä lillumiseen!

Hellouuuu!
Iltaterkut. Ihan pullamössöpäiväksi mennyt tämä keskiviikko, mutta minkäs teet, kun maistuu niin hyvälle. Pari viikkoa olisi tätä kesärentoilua vielä edessä, sitten arki muuttuu hiukan toisenlaiseksi. Hassu fiilis; Tavallaan odottaa arkea, rutiineja ja rytmejä, mutta toisaalta toivoisi voivansa pysäyttää ajan juuri tähän.

Tosi aurinkoinen ja kesäinen fiilis. Ei tee mieli pukea mitään mustaa ylleen, vetää mielummin jopa pikkuisen romanttisen puolelle – ainakin, mikäli katsoo puseron ristipistoruusuja. Sininen ja valkoinen, kesän varma väripari!

Farkkushortsit ja vyö H&M, paita Odd Molly, kengät Zign.
Otsispalmikosta, tai paremminkin otsiskriisistä, oli juttua tänään Instagramissa.

Mä painelen nyt syömään ainakin yhden piirakkapalan vielä! 🙂

Ihanaa iltaa!

Lupaukset on lunastettava, tänään tosiaan aloitettiin päivä leipomalla. Heti aamusta mieluiten, silloin kun keittiössä on vielä siedettävää olla vaikka uuni pohisee kuumaa.

Yleensä teen mustikkapiirakan tällä helpolla piirakkaohjeella, mutta nyt teki mieli paksua pullapohjaa. Pikkumies on innokas hiivaleipuri ja käsittelee taikinaa mielellään. Ihan koko puolen litran taikina ei mahtunut uunipannulliseen, eli saimme samalla pienen satsin myös korvapuusteja.

Taidan antaa piirakan vielä hetken jäähtyä, ja kun pienin vaipuu höyhensaarille, taion jäälaten ja mustikkapiirakan avulla itselleni pienen kahvitauon pihan varjoisimpaan kolkaan. Herkuttelun vastapainoksi painelemme iltapäivällä taas uimaan. Ja ehkä niitä mustikoitakin tarttuu jälleen mukaan!

Aurinkoista keskiviikkoa!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nappasin nimittäin uintireissulta mukaani myös mustikoita. Ihanan pulleita ja makeita!
En koskaan jaksa noukkia marjoja suuria määriä kerralla. Se ei vaan jotenkin sovi mun luonteeseen. Mutta pienen kulhollisen, piirakan tai kahden verran, poimin useamman kerran kesässä. Usein ajattelen, että menen oikein ämpärin kanssa, mutta pah. Ehkä olisi eri asia, jos voisi kykkiä mättäillä yksin. Ihan rauhassa ja puhumatta kellekään. Komentamatta ja kieltämättä aina jotakuta. Jos sen noukkimisen voisi ottaa jonkinlaisena hiljentymisenä – retriittinä.

No, mutta nyt mulla oli pikkuapuri. Kulhokaan ei kaatunut kuin kerran. Ihan alku vaiheessa sekin.

Haettiin kaupasta myös voita ja hiivaa. Huomenna leivotaan, ehdin jo luvata.

Ihanan virkistävää tuo pulikointi. Biksutkin kuivui päälle, ja saunan tarvetta ei todellakaan ole. Huomenna taas uudestaan!