Niilon huone jätettiin vielä tällä erää tapetoimatta ja uudestaan listoittamatta. Pohdin vielä sitä tapettia. Kannattaako, repiikö, piirtääkö, kuinka pitkäikäinen valinta jne…

Pientä hienosäätöä kuitenkin tähänkin huoneeseen halusin, ja lopputulos on tämä.

Laura Ashleyn vaaleansiniset palloverhot vaihtuivat Ikean mustavalkoiseen raitakankaaseen ja mummun virkkaama matto sai mustan värin sekin (oli ensiksi vihreä, mutta värisokeat silmäni eivät sitä juuri lattiasta erottaneet). Lelukorit spreijailin mattamustalla, kun muutakin maalattavaa oli.

Pari vanhaa seinähyllyä on juuri maalattu, ja niihin laitetaan sitten kirjoja ym. pikkusälää.

Lopputulos on vähemmän vauvamainen, mutta iloisen raikas.

Muita huoneitakin luvassa, kunhan saadaan valmista ja ehdin kuvailla. Tälle illalle olisi vielä verhojen lyhennystä ja silitystä, sekä muutama maalattava juttu. Taitaa tarvita pari lasia viiniä kyytipojaksi 🙂

Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.

Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!

On tuntunut jotenkin turhalta kirjoittaa tänne mitään. Omat jutut kuulostaa niin pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta kuinka kauan on oltava hiljaa? Kunnes taas tapahtuu jotain käsittämätöntä ja omaa elämääni suurempaa? Vai jatkuuko elämä tästä? Mennään eteenpäin ja ollaan ehkä taas hiukan erilaisia. Pikkuisen viisaampia tai kyynisempiä. Katsellaan uusin silmin.

Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!

Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.

Sadepäivän kunniaksi sain tehtyä pari juttua, jotka on roikkunut ideatasolla jo pitkään.

Ensimmäinen on lehtilaatikko. Kaksi vanhaa perunalaatikkoa ja paketti Ikean kalustepyöriä.

Vino pino lehtiä, joita en halua vielä laittaa paperinkeräykseen.

Lehdet eivät mahtuneetkaan yhteen, mutta onneksi laatikot ovat pinottavia, joten ei muuta kuin toinen päälle.

Viritelmä mahtuu mukavasti sohvan ja kirjahyllyn väliin, ja on helppo vetää esiin tarvittaessa.

Ideaa voi toki jatkojalostaa vaikka maalamalla puulaatikoita, tai sabluunamaalaamalla niiden kylkeen tekstin. Meille sopivat näin, ihan tälläisenaan.

Toinen projekteista meni Niilon huoneeseen. Muistatte varmaan, kun kerroin, että pulpetin päällä ollut aakkostaulu kaatui ja kehyksen lasi särkyi. Hamsteriluonteena kiikutin kehyksen ja taustalevyn varastoon ihan vain siltä varalta, että niille joskus löytyisi jotain käyttöä.

Tänään sain aikaiseksi maalata koko hoidon liitutaulumaalilla. Taulu pääsi entiselle paikalleen, joskin hiukan erinäköisenä.

Taulun taustalevy ei ollut ihan tasainen, eikä pinna struktuuri täysin peittynyt maalillakaan, mutta eiköhän tähänkin nyt jotain pysty taiteilemaan. Suuri musta taulu tuo kivasti ilmettä huoneeseen.
Muovinen kirahvi on viimeisimpiä rompetorilöytöjä. Kovassa käytössä on ollut, ja tienannut jo hintansa (2€) takaisin.

Nyt tuli ukonilma kera kunnon kaatosateen.
Täytyy keksiä lisää sisäpuuhia 🙂

***

Toinen lomapäivä. Ai että, mutta tuntuu hyvälle! 

Ollaan nautittu auringosta. Minäkin, joka olen aina ennen ollut varjossa oleilija. Sietokyky on varmaan kasvanut. En kuulemma valitakaan enää jatkuvasti. Niilo on polskinut altaassa. Välillä hampaat kalisevat, mutta pakko on plutia.

Illalla fillarin selkään ja järvelle. Sauna lämpimäksi ja uimaan. Kenties vaikka soutelemaan -ja lettuja paistetaan tietenkin!

 Ensin kuiten syödään hyvin. Enempää ei voisi lähiruokaa olla, kuin oman maan sato. Kaikki kuvissa siis itse kasvatettua. 

Mutta nyt pitää hakea ulkoa vielä yrtit, ja valmistaa soosit. Sitten laitetaan grilli kuumaksi.

Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂

Nyt puskee Maurin makeaa sellaisella vauhdilla, että oksat pois! Parhaita nämäkin marjat on tietty ihan sellaisenaan ja suoraan puskasta suuhun sullottuna, mutta riittääpä niitä muuhunkin. Osa menee pakkaseen ja osa saa kunnian päätyä kakun väliin.

Vadelman paras kaveri on ehdottomasti Brita-kakku. Äklön makeaa, mutta ah, niin syntisen hyvää!

Jonkun mielestä ainoat oikeat vadelmat on metsästä pomitut villivadelmat, mutta itse pääsen kyllä fiilikseen ihan tuossa omassa pihassa hyttyset ja mäkäräiset seuranani. Värisokeana pitäisin lisäksi ihan liian työläänä etsiä ensin hyvää vattuapajaa, ja sitten sitä itse vadelmaa siitä oksasta. On kuulkaa tekemistä ihan muutenkin, kun yrittää punaista sieltä lehtien joukosta löytää. Välillä oikein vatuttaa koko homma!

Brita-kakku on helppo ja suht nopea kesäherkku. Pohjan voi tehdä jo pari paivää aikaisemmin, kun se kuitenkin pitää olla jäähtynyt. Itse paistoin pohjan jo keskiviikkona.

Jos on olemassa sellainen kuin “kotiäidin vapaapäivä” (kotiäidillähän on vapaata aina, koska se ei käy töissä, hehehee…), niin tänään oli just sellainen!

Alunperin olin aikonut lähteä aamulla yksin kaupunkiin. Ihan vain sairaalaan labroille, ja korkeintaan kahvilan kautta kotiin. Herra T tarjosi kuitenkin vapaapäivän kunniaksi seuraansa, ja niinpä aamukahvi kaupungissa sai jatkoa; Kävelyä, kauppojen kiertelyä, lounas jne. Niin huoletonta, ihan vaan aikuisten kesken.

Kotona jaoimme hommat vielä nopeasti miesten- ja naistentöiksi (ruohonleikkuu – imurointi ja pölyjen pyyhintä), ja päivä muodostui samalla kertaa sekä hyödylliseksi, että rentouttavaksi.

Erittäin perusteltu ale-ostos, Odd Mollyn neuletakki, pääsi heti illalla koekäyttöön, kun kutsu kävi naapuriin grillailemaan. Hyvin lämmitti, tosin muutama punkkulasi ehkä hiukan auttoi asiassa 🙂

Viileä ilta toi syksyn mieleeni. Hurr, siltäkään ei kai voi välttyä. Nyt, kiitos, lisää hellepäiviä!

(Viileän) Kesäillan kerrospukeutumista: