Kun mittarissa lukemat pysyvät kolmenkympin yläpuolella, ei lauantain päiväohjelmaan voi juuri muuta laittaa kuin uimista ja joutenoloa. Lämmin ruoka on korvattu kalalla ja kaalisalaatilla. Kukkakaali, kyssäkaali ja vesimeloni maittavat jopa lapsille, ja vettäkin kuluu huomaamatta lasi toisensa jälkeen. No ok, maistuu näillä helteillä jätskikin hemmetin hyvälle. Juuri kierrettiin jätskikaupan kautta kun tultiin rannalta kotiin.

Viikonlopun univormu on bikinit, hellemekko ja sandaalit. Aurinkolasit kasvavat kohta varmaankin päähän kiinni.  Mutta en valita kuumuutta, päinvastoin, nautin koska tiedän, että jossain kohtaa tämäkin loppuu, ja jos ennusteisiin on uskominen, se loppu alkaa olla lähellä.

Hyppytornista hyppimistä, käsilläseisontaa, veteen kirmaamista, sukeltamista ja iloisia kiljahduksia. Joka paikka täynnä hiekkaa ja pyykkinaru, jolla rantakamat ehtivät taas huomiseksi kuivua. Ja illalla olo on niin raukea, että uni tulee helposti niin isommalle kuin pienemmällekin uimarille.

Koti on kuin sikolätti. Meikata ei jaksa, saati miettiä hiuksia. Lakanatkin täytyy taas huomenna pestä, sillä niidenkin hikisyydellä on oltava jokin raja. Ja silti juuri tänään mietin, että tämä on just se päivä, jonka haluan painaa mieleeni ja muistaa aina. Kesän lempeän tuulen kasvoilla ja auringontuoksun lasten iholla. Kaikkein rakkaimpien läsnäolon, kiireettömyyden ja elämän keveyden. Kun tulee taas ne synkemmät päivät, kaivan heinäkuisen lauantain mieleni sopukoista ja olen onnellinen. ♡

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Specsavers

---

Maanantai-iltaa!

Ah, aurinkolaseja, noita nenällä keikkuvia ihmeitä. Paitsi että aurinkolasit pelastavat silmien siristelyltä, suojaavat auringon haitallisilta säteiltä ja helpottavat autolla ajamista, ne ovat ehdottomasti myös yksi parhaista asusteista. Ja varsinkin näin kesällä aika kovassa käytössäkin.

Tykkään itse suurista aurinkolaseista, sellaisista ihan kunnolla kasvoja peittävistä. Ne antavat mielestäni parhaan suojan, mutta arvostan aurinkolasien suuressa koossa myös niiden tarjoamaa armollisuutta niitä päiviä kohtaan, kun ei ole oikein jaksanut nähdä vaivaa ripsivärin tai valokynän kanssa. Meikkaamattomat kasvot saa myös kivasti ryhtiä oikein valituilla aurinkolaseilla. Tänään vähän aurinkolasimuotia kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa. Ja hei, mukana myös tosi kiva Specsavers -lahjakorttien arvonta!

Meidän kylppärin hyllystä löytyy kuusi erilaista Marc Jacobsin Daisy -tuoksua. Kaikki ihania ja pullot mitä hurmaavampia kukkaisine korkkeineen. Ihastuinkin siis heti Jacobsin mustiin aurinkolaseihin, joiden aisoja koristaa nuo parfyymipulloista tutut päivänkakkarat. Myönnettäköön silti, että päivänkakkara-aurinkolasit taitavat olla tarkoitetut minua rohkeammille pukeutujille.

Specsaversin aurinkolasihyllystä löytyy yhtälailla muotoja ja malleja, kuin silmälasipuoleltakin. Ja huomioon on otettu räväkkää ja rohkeaa tavoittelevat, mutta myös kaltaiseni turvalliseen ja varmaan tarrautuvat. Lisäksi miltei kaikkiin Specsaversin kehyksiin saa myös aurinkolasilinssit, joten aurinkolasivalikoima on näin todella laaja, ja ne omaan päähän täydellisesti istuvat silmälasit voi hankkia myös aurinkolaseina.
Myös Marc Jacobsilta on tyylikkäitä ajattomia malleja suurista mustista laseista kevyesti sävytettyihin ja keveisiin metallikehyksiin. Lopulta omaksi suosikikseni valikoituikin vähän päivänkakkaroita pyöreämpi ja sangoiltaan kevyempi malli, joka peittää kivasti silmien alueen. Myös myymälässä todettiin, että lasit vaikuttavat siltä, kuin ne olisivat olleet päässäni aina.

Yksi Specsaversin myymistä merkeistä on Kenzo, jonka silmälasit olivatkin esimerkkinä edellisessä postauksessa. Vähän kissamaisempi malli ja kevyesti väreillä kevennetty musta poka. Tämä oli kaikista kokeilemistani mallilaseista mieheni suosikki.

Edelliset vahvuuksilla varustetut aurinkolasini olivat Specsaversin omaa merkkiä, ja tästäkin valikoimasta löytyy ihan huippu hienoja malleja. Esimerkkinä tuo yllä oleva malli, joka sekin miellyttää klassiseen taipuvaa makuani.

Tykkään kovasti Kylie Minoguen laseista, ja jo kaksi kertaa olen löytänyt merkiltä silmälasisuosikkini. Myös nämä aurinkolasit ovat mielestäni tosi hienot. Hauska, linssit ylhäältä yhdistävä, poikkiripa antaa ilmettä kehyksille ja näissä on sellainen kivasti naisellinen pilottityyli.

Aurinkolasini ovat aina kesään 2019 asti olleet ruskeat ja ruskeilla linsseillä varustetut. Olen jotenkin vieroksunut mustaa, ja kuvitellut sen olevan liian raskas kasvoilleni. Nyt kuitenkin huomasin ihastuvani juurikin mustiin aurinkolaseihin, eli harmaaseen linssiin, joka siis näyttää päälle päin mustalta. Linssien värillä on merkitystä kuitenkin myös muutenkin kuin ulkonäöllisesti. Ruskea linssi parantaa kontrastia, kun taas harmaa pitää värimaailman neutraalina. Harmaan linssin sanotaan myös parantavan punaisen ja vihreän erottumista, mutta itse en valitettavasti pysty sanomaan juurikaan erottavani noita värejä, oli nenälläni sitten ruskeat tai harmaat linssit.

Autolla ajaessani laitan aurinkolasit usein päähäni, vaikka sää ei hirveän aurinkoinen olisikaan. Polarisoitu linssi tekee nimittäin autolla ajamisesta huomattavasti mukavampaa. Tästä ominaisuudesta en enää pystyisi luopumaan.

Arvonta:

Kerro kommenttiboksissa mitkä näistä aurinkolaseista ovat sinun suosikkisi  ja olet mukana huikeassa lahjakorttiarvonnassa! Kaikkien arvontaan osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 59 euron arvoisia Specsavers-lahjakortteja! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.6.2019
Arvonnan säännöt löydät täältä.

Leppoisaa ja aurinkoista kesäiltaa!

Kaupallinen yhteistyö / Specsavers

---

Siitä on jo hyvin tarkkaan pari vuotta, kun kirjoittelin viimeksi näköjutuista ja silmälaseista. Pari vuotta on myös se aika, joka saisi vierähtää edellisestä näöntutkimuksesta; Joka toinen vuosi, kuuluu nimittäin suositus. Pari vuotta toki kuluukin nopeasti ja, jos on tällainen  perusvarma kehysten valinnassa, ikä ei vielä paina ja näkökään ei ole hirveän huono, parin vuoden sijaan saattaa helposti kulua enemmänkin. Tänään vähän juttua viimeaikaisista silmävaivoistani ja samalla kurkistus tämän hetken silmälasimuotiin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa.

Silmät jumissa?

Aloin talvella saada kaverikseni yhä useammin päänsärkyä. Ongelma paheni kevään tullen ja kävin lääkärissäkin vaivan takia. Tutkittiin kaikkea mahdollista, ja lopulta vaivan todellinen syy jäi leijumaan kysymysmerkiksi. Todennäköisesti monen tekijän summa. Niska-hartiajumi, stressi ja mahdollisesti silmät. Jälkimmäisiin aloinkin kiinnittää huomiota auringonpaisteen lisääntyessä. Jouduin autoa ajaessa jatkuvasti hieromaan vasenta silmääni, joka väsyi nopeasti liikenteen seuraamiseen.

Useimmiten näkemisen ongelmat ja valoherkkyys mielletään näön heikkenemiseen. Ajatellaan, että näkö on huonontunut ja uudet lasit olisivat tarpeen. Joskus syynä saattaa kuitenkin olla silmäsairaus. Silmänpainetauti tai silmänpohjan rappeuma ovat yleisempiä silmäsairauksia. Esimerkiksi silmämelanooma on harvinaisempi, mutta ei suinkaan vähemmän vakava. Useimmiten silmäsairaudet kuitenkin löytyvät tavallisen näöntutkimuksen seurauksena. Joskus löytö saattaa myös viitata verenpainetautiin tai diabetekseen. Koska tieto lisää tuskaa, aloin jo pelätä silmieni terveyttä ja asian pohtiminen kenties jopa lisäsi tarvetta jatkuvaan silmän hieromiseen.

Specsaversin kokonaisvaltainen näöntutkimus ei keskity ainoastaan näkemisen tutkimiseen, vaan tutkimuksessa kartoitetaan juurikin silmän kokonaisvaltaista terveyttä. Tavallisen optikkokäynnin lisäksi silmänpohja kuvataan ja silmäpaine mitataan. Molemmat toimenpiteet ovat suositeltavia tehdä kahden vuoden välein, ja se pari vuotta oli omalla kohdallanikin jo vierähtänyt.

No onneksi kaikki näytti lopulta hyvältä. Silmänpohjan kuvat olivat normaalit ja niitä verrattiin parin vuoden takaisiin, eikä mitään muutoksia ollut syntynyt. Myös paineet olivat kohdallaan, mikä puhui terveiden silmien puolesta. Huokaisin helpotuksesta. Mahdollinen vika olisi korkeintaan näkemisessä ja helppo korjata. Juttelimme myös silmäsairauksista, ja optikko muistutti, että silmien sairaudet eivät yleensä tuota kipua, ja vasemman silmäni kipuilu jo sellaisenaan puhui enemmän näkemisen ongelmasta kuin sairaudesta. Tilanne on kuitenkin salakavala, sillä jos ei ole kipua, sitä harvemmin hakeutuu tutkimukseen. Säännöllinen tutkimus on kuitenkin tarpeen ihan jokaiselle. Itsekin olen aina ajatellut, että on jotenkin noloa käydä näöntutkimuksessa, jos laseihin ei kuitenkaan tarvita muutoksia. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ole lainkaan noloa huolehtia silmiensä terveydestä, päinvastoin! Parin vuoden välein tehtävä silmänpohjankuvaus on hyvä tapa seuloa vakavia silmäsairauksia. Kokonaisvaltainen näöntutkimus jo nimeltäänkin puhuu sen puolesta, ettei pääosassa ole pelkästään silmälasien vahvuudet, vaan silmien kokonaisvaltainen terveys.

Tällä kertaa tutkimus tuntui silmilleni raskaammalta kuin ennen, ja optikon vaihtaessa linssejä, koin, että vaihdot olivat niin nopeita, ettei silmäni ehtineet tarkentamaan kirjaintauluun. Optikkokin huomasi asian nopeasti, ja sanoi, että silmäni ovat jumissa. Liikaa lähelle katsomista, liikaa ruutua. Silmä ei jaksa tarkentaa kauas katsoessa.
No ihmekös tuo, kun viimeaikoina on tuntunut, että en ole juuri muuta katsonutkaan kuin ruutua. Kuvien käsittely ja tietokoneen katselu on kuulunut arkeeni mitä suuremmassa määrin. Ja vaikka olen tietoisesti yrittänyt vähentää ruutuaikaani puhelimella, ei se tietenkään helppoa ole ollut. Yhä useammin sähköposti tulee luettua puhelimesta ja yhä useammin niihin myös vastaan puhelimella. Uusien lasien voimakkuuksia muutettiin vähäsen ja sain ohjeen katsella enemmän kauemmaksi silmää leputtaen ja jumia palauttaen. Uudet lasit pitää myös sisäänajaa ahkeralla ja säännöllisellä käytöllä. Pieni vaiva vakavaan sairauteen verrattuna, joten otin vinkistä vaarin, ja tietokoneella istuessa siirrän silmäni tietoisesti välillä ikkunaan ja keskitän katseeni kauemmaksi. Lienee todennäköistä, etten suinkaan ole ainoa, joka kärsii tämänkaltaisesta vaivasta. Elämmehän aikaa, jona lähelle katsottava ruutu kuuluu tiukasti elämäämme.

Kehykset ylhäältä alas:

Kenzo
Kylie Minogue
Kylie Minogue
Day Birger et Mikkelsen

Kehykset kasvoille

Uusia laseja valitessa päätän aika usein, että nyt sitten jotakin tosi persoonallista ja räväkkää. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen päätyväni melko samanlaisiin ratkaisuihin. Välillä mietin, että olen tylsä, mutta tällä kertaa ravistin ajatuksen mielestäni, ja päätin, että se mikä näyttää hyvältä, näyttää hyvältä. Väkisin ei kannata muuta valitakaan. Silmälaseja valitessani luotan pitkälti ammattilaisen näkemykseen ja, koska kehysten valinnassa niin kasvojen muoto, kuin väritkin ovat tärkeässä osassa, ei ole ihme, että tietyn malliset kehykset pukevat tietyn mallisia kasvoja. Sama pätee myös värimaailman kanssa. Toki muoti ja silmälasitrendit määrittävät pitkälle myös kehystarjontaa.

Olen ollut aina huono hahmottamaan omien kasvojeni muotoa ja, kun kysyin, että onko kasvoni neliskulmaiset, sain kuulla, että ne ovat kuitenkin enemmän ovaalit. Ja niin paljon kuin haluaisinkin olla tumma, ihoni, hiusteni ja silmieni väri viittaa enemmänkin pehmeään.

Specsaversilla lasit ovat jo myymälässä jaoteltu mallinsa mukaan: Kissamainen ja siitä hiukan pehmeämpi versio perhonen, pilottimalli tai pyöreä kehys. Hyllyistä löytyy myös neliskulmainen tai kulmikas malli. Päädyimme viimeisellä kierroksella kokeilemaan pyöreää, perhosta ja kissamaista tyyliä, ja totesimme, että kehysten yläkulmat eivät mielellään saisi osoittaa liikaa alaviistoon, eikä kehys saa valua liikaa poskille. Niin se vain on, että tässä iässä maan vetovoima vetää kyllä kasvoja jo ihan tarpeeksi alaspäin ja silmäkulmiakin on parempi liftata mielummin ylös- kuin alaspäin. Itse tykkään myös siitä, että kehys näkyy, ja vie vähän huomiota silmien ympäristöstä, vaikka kokonaan kevyt kehys onkin suuressa suosiossa.

Vaikka omille ovaaleille kasvoilleni sopiikin useammat mallit, toki makukysymyskin on ratkaisevassa osassa. Pidän klassisesta tyylistä, ja pelkään hiukan kovin voimakkaita värejä, vaikka ne kasvoilleni todella hyvin istuvatkin. Ratkaisevassa osassa on tietenkin myös monikäyttöisyys. Kulmikkaita kasvoja voi kuitenkin pehmentää helposti pyöreämmillä kehysten muodoilla ja vastaavasti kasvojen pyöreitä muotoja terävöittää kulmikkaamilla laseilla.

Kehysvalikoimassa on valtava määrä Specsaversin omia malleja ja vastaavasti hurja määrä merkkikehyksiä ja aurinkolaseja. Karl Lagerfeld, Kenzo, Marc Jacobs, Tiger of Sweden, Love Moschino, Lacoste, Karen Millen, IvanaHelsinki, Day Birger et Mikkelsen, Hugo ja vaikka mitä muita. Löytyy klassista ja sitten huipputrendikästä ja erityisen näyttävää, jokaiselle jotakin.

Mitä veikkaatte, mikä kehys näistä neljästä jäi pysyvästi nenälleni? Jep, Kylie Minogue oli valintani myös kaksi vuotta sitten ja samaan merkkiin päädyin jälleen. Klassista ja ajatonta. Pikkuisen ylöspäin liftaavaa, eikä liiaksi poskille valuvaa. Toisaalta tykkäsin ihan hirveästi tuosta, jossa kehyksen alareuna on metallia (samaa merkkiä), mutta päädyin kuitenkin varmaan valintaan eli kokomuoviseen kehykseen metallisangoilla. Pehmeän ruskea sävy ja sopivasti näkyvä kehys, joka vie huomion väsähtäneestä ulkomuodosta silloin, kun tuntuu, että silmänympärykset eivät ehkä ole parhaimmillaan. Ja mikä tärkeintä, nämä istuvat kasvoilleni niin hyvin, että laseja on mukava käyttää!

Lisää kokonaisvaltaisesta näöntutkimuksesta voit lukea tästä linkistä. Kurkkaa myös Specsaversin laaja kehysvalikoima!

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin.

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!

Siinäpä mun lauantai. Plus kädenvääntöä esiteinin kanssa. Mutta sitäkin paremmalla syyllä kaikkia noita otsikossa mainittuja. Pesin aamulla lattiat ja kaksi nippua kerrottuja tulppaaneja ja pinkit kermamunkit on palkka minulta itselleni. Tai no, yksi munkki mulle ja yksi kullekin lapselle. Vaikka voisin kyllä syödä kaikki. Olisin ainakin ansainnut. Mutta hampaiden kiristelyn sijaan ajattelin sytyttää kynttilät ja ainakin yrittää olla ihan vaan zen, hygge ja namaste.

Mulla on ollut viime aikoina fiksaatio puhvihihoihin, vaikka joskus ajattelinkin etten harteikkaana naisena voisi sellaisia koskaan käyttää. Toisaalta, kun olen vartalotyypiltäni aika “boyish”, niin ehkä sitten just korkea vyötärö farkuissa ja hörtylät yläosissa on ne mun juttu. En tiedä, en ole mikään pukeutumisneuvoja. Mutta puhvihihat on nyt pop. Ainakin minulle.

 

Kaksi uutta Vera Stanhope -jaksoa katsomatta. Harkitsen vakavasti, että korkkaisin jopa viinipullon. Edellinen lasillinen tuli juotua viime vuoden puolella, joten mietin jo, että uskallanko ollenkaan.

Mutta hei, ihanaa lauantai-iltaa. Palailen kommentteihin ja sähköposteihinne viimeistään maanantaina. Nyt rakentamaan rauhaa! ♡

Maanantaita muruset!

Vietin koko viikonlopun enemmän tai vähemmän flunssaa potiessa. Peiton alla väristessä meni myös perjantai-ilta ja kymmenennen hääpäivän juhlistaminen jäi melko laimeaksi. Mutta ei kai se niin päivän päälle ole. Juhlistetaan sitten kun siltä tuntuu. Ja jos oikeasti pääsin tämän flunssan suhteen nyt näin vähällä (kopkop), niin olen oikeastaan vain tyytyväinen. Ja hei, kiitos, tuosta keskustelusta edellisen postauksen kommenteissa! Ne ilostuttivat viikonloppuani ja tuntui ihanalle lukea muidenkin ajatuksia aiheesta. Että en sitten olekaan ehkä ihan niin pöhkö.
Ihan tyytyväinen en pysty kuitenkaan olemaan näihin vallitseviin sääolosuhteisiin. Niin paljon kuin keväästä tykkäänkin, se ei tule vielä helmikuussa ja siksi on ihan totaalisen pyllystä, että lumet sulavat tässä kohtaa vuotta! Kunnon talvi ja sitten vasta kevät ja sulavat lumet, kun ne ihan oikeasti tulevat jäädäkseen. Viikon päästä on lasten talviloma ja mä olin ihan oikeasti ajatellut, että me hiihdetään koko viikko. Mutta ei purnata, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Maanantaisin kannattaa katsoa asioita aina vähän vaaleanpunaisten lasien läpi, eikä kuluttaa uuden viikon energioita turhaan.

Kirjoitin pakkaslumesta ja pastellisävyistä jo jokin aika sitten, ja vaikka ne valkoiset pakkaslumet nyt menivätkin, niin ei ne pastellisävyt siltikään huonolta tunnu. Päinvastoin! Kun ulkona on mustaa, märkää ja likaista, hennot vaaleat sävyt tuntuvat oikeastaan vielä paremmilta. Jotenkin jopa puhtailta ja freeseiltä. Olen muuten nykyisin aika hulluna noihin lämpimiin roosan sävyihin, kuten olette ehkä huomanneetkin. Jotenkin se nyt vaan toimii. Vaatteissa ja sisustuksessa. Mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka keskellä talvea haluaakin vähän söpöstellä!

Maanantailistaan ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä laitettavaa. Josko flunssa olisi jo tässä ja pääsisin liikkumaan. Se kai on mielessä ja toiveissa päällimmäisenä. Olo ja ajatus on tahmeat, jos kroppaa ei pääse liikuttamaan. Tasaista ja helppoa arkea, sitäkin toivoisin tälle viikolle. Hercule Poirot ja Isä Brown pieninä pakohetkinä arjen keskellä. Ei mitään suuria haaveita, traktorikuumekin meni jo.

 

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

farkut ja kashmir-neule H&M (parin vuoden takaa molemmat)

Tip tap, tip tap… Olisikin joululaulu, mutta kyllä se on kuulkaas sulavan lumen ääni mikä tuolta ulkoa kantautuu. Voi peppu, sanon minä! Vaikka olisi se kai ollut vähän liiankin hyvin, jos se pysyvä lumi ja pakkanen olisivat tulleet jo tässä kohtaa vuotta. Olen siis kiitollinen tästä pienestäkin talvesta. Ja onneksi otin eilen kuvia siitä lumesta. Menneen talven lumesta, kuten kai voisi jo tässä kohtaa sanoa. Mutta hyvä muistutus siitä, että oikea talvi on kaunis. Vai oletteko toista mieltä?

Mutta luonnon kauneudesta vähän pinnallisempiin juttuihin. Kaikkien pillifarkkuvuosien jälkeen olen nimittäin jo pitkään haaveillut kunnon flare-farkuista. Joo, mä tiedän, että nämä jakaa mielipiteitä, ja tiedän, että nämä on monelle myös ehdoton nounou. Mutta itse tykkään, ja riittäköön se nyt tällä kertaa.
No, ongelmana on lähinnä ollut, että olen halunnut täyspitkät farkut ja markkinoilla taasen on kovasti sitä vajaamittaista mallia. Parit farkut olen löytänyt sovitettavaksi asti, mutta lahkeet on aina jääneet lyhyiksi. Olin jo luopua toivosta, ja just siinä kohtaa löysin nämä ihanuudet. Korkea vyötärö, tarpeeksi pitkät liehulahkeet ja istuvat vielä muutenkin kuin hansikas. Ja onneahan on juurikin ne täydellisesti istuvat farkut! Nämä veti nyt ihan kärkeen luottovaatelistallani!

Aika ihania nämä mun lenkkimaisemat ainakin näin valoisaan aikaan, vai mitä olette mieltä? Viimeisen viikon tosin jopa illalla on nähnyt eteensä, kun lumi ja kuu on valaisseet maisemaa. Nyt täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei taas mene ihan mustaksi.

Jos yrität pitää suklaasyönnin ruodussa ja olet kuten minä, eli rakastat fazerina-suklaata, suosittelen maistamaan noita Pulsin appelsiini-suklaa-kaurapatukoita (saatu / Life). Sellainen vähän parempi väipalapatukka, joka vie sen pahimman suklaanhimon hienosti mennessään. Ei sillä, etteikö se fazerinakin maistuisi, mutta kun ei niitäkään kai ihan joka päivä pitäisi syödä. Ainakaan ennen joulua.

Kivaa torstai-iltaa. Mä lähden tästä kohta heiluttamaan kahvakuulaa.

 

Pulsin patukat saatu / Life

Silirimpsis, se olisi vihdoin perjantai!
Vapaa ilta kaikesta ylimääräisestä, näin ainakin tässä kohtaa päivää toivon. Se lupailee taas pakkasia sunnuntaista lähtien ja täytyy sanoa, että odotan liki innolla. On nimittäin pikku hiljaa mittari aika täynnä tuota jaloissa ja tassuissa kulkeutuvaa kuraa.

Eiliset hyasinttilöydöt pääsivät keittiön pöydälle. Muutenkin suunnitelmani viikonlopun varalle ovat aika jouluisia ja hyggejä. Siisti koti, kynttilöiden tuiketta ja sellainen kokonaisvaltainen zen-olotila. Jonkinlainen happihyppely pitää ehkä tehdä ihan rentoutumisenkin kannalta, mutta muuten aion kyllä vastata sohvan kutsuun sen enempää mukisematta. Vaikka täytyy sanoa, että se eilinen kahvakuulatunti toimi kyllä erittäin hyvin. Niin tahmeaa kuin liikkeelle lähteminen syksyisin onkin, niin kyllä se vain kuitenkin kannattaa.

Kuten tiedätte, hullaannuin tuosta “kohtalomekostani” aivan mielettömästi, enkä tahdo saada sen kuosista millään tarpeekseni. Onneksi kohtalo tosiaan on puolellani mekkoa enemmänkin, sillä onnistuin metsästämään myös saman sarjat pöksyt. Ja hei, ne on tarpeeksi pitkät!!! Vähän tuollaiset liehut malliltaan, joten alle mahtuu talvea ajatellen vielä jotakin lämmintä. Jonkun mielestä ehkä vähän liikaa printtiä yksiin pöksyihin, mutta mun mielestä just oikea määrä, eikä ainakaan yhtään liikaa. Tylsiä housuja on tullut käytettyä ihan liiaksikin.

Tänään syödään eilinen kinkku -carbonaravuoka loppuun, käydän kaupassa ja raivataan kotia viikonloppuisempaan kuntoon. Kaukaa viisaana pyöritin pyykitkin jo eilen, joten niitäkään ei tarvitse tänään sen enempää miettiä. Ehkä pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja kulhollinen poppareita. Tai sitten ihan vain lasillinen punaviiniä, ei sekään huono idea. Joka tapauksessa ajoissa nukkumaan, sillä nyt ei ole univelkojen aika.

Nyt oikein ihanaa ja levollisen tunnelmallista viikonlopun aloitusta. ♡

 

Neule⎮Samsøe & Samsøe
housut⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

 

Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!

Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.

Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!

Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!

Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!

Ps. Lifestyle La Lunan alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän ajan. Muistakaahan hyödyntää!

 

Mekko / Neo Noir ⎮ Saatu / Lifestyle La Luna

kaupallinen yhteistyö / Sokos

---

Heippa ihanat!

Kyllä lämpimänä alkanut syyskuu on inspiroinut pukeutumaan jopa ihan uudella tavalla syksyisesti. Yhtä aikaa kun on ollut ihana kääriytyä pehmoisiin neuleisiin, paljaat sääret ja kukkamekot ovat pitäneet ripauksen kesää pukeutumisessa. Tänään kuitenkin syksyn pukeutumista kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Hauska juttu tuo oman tyylin löytyminen. Nuorempana sitä jotenkin etsitään, sitten kun tulee ikää se oma tyylikin ehkä löytyy, mutta jotenkin musta tuntuu, että viime vuosien saatossa siitä omasta vakiintuneesta tyylistä on tullut yhä koko ajan vähemmän tärkeää. Ikään kuin olen ymmärtänyt senkin, ettei minun tarvitse määrittää itseäni hirveän tarkasti. Naulata mielipidettäni tai minuuttani. Olen hyvä näin – tällaisena tai muunlaisena. Sekin on aika suuri oivallus. Toki se omanlainen tyyli ja pukeutuminen säilyy läpi elämän ja se on osa sitä minuutta. Tyyli voi kuitenkin elää ja muuttua, kertoa omaa tarinaansa elämäntilanteesta tai ajatusmaailmasta. Väittäisin, että jos nuorempana kokeileva pukeutuminen onkin itsensä etsimistä, aikuisena sitä voisi pitää enemmänkin rohkeutena.

Itse tykkään tosi kovasti jossain määrin sporttisesta pukeutumisesta. Liikunta on osa minua ja samalla myös iso osa omaa identiteettiäni. Silti vieroksun ajatusta puhtaasti urheiluvaatteissa liikkumisesta. Tykkään, että se sporttisuus tulee esiin vain hienovaraisesti. Ajattelen enemmänkin niin, että se oma indentiteettini on siellä vaatteiden alla ja antaa asuun kuin asuun sen oman osuutensa – jonkinlaisen viimeisen silauksen. Sokoksen ”Olet kokonaisuus – niin myös tyylisi” tukee mielestäni tätäkin ajatusta. Pukeutuminen on osa meitä, ja me itse olemme osa asuamme.

Pääsin stailaamaan oman syysasuni Sokoksen  monipuolisesta valikoimasta. Saman katon alta löytyy pukeutumista kaiken ikäisille ja kokoisille naisille ja tuotemerkkejäkin on kattavasti laidasta laitaan. Omaan asuuni valikoitui mulle tällä hetkellä mieluisia elementtejä; väriä, syksyn pehmeää neulemuotia, kukkakuosia ja sporttisuutta.

Klassisissa Adidaksen Gazelle -tossuissa on se pikkuinen ripaus sporttia hyvällä nostalgisella twistillä, ja kukkamekon kiiltokuvaruusut mustalla pohjalla (Pieces) luo asuun sopivasti tyttömäisen pohjan.
Rakastan erilaisia neuleita ja juurikin tällaisia muhkeita ja villaisia. Filippa K:n neule on kuin juuri puikoilta nostettu ja vie asun kuin asun vahvasti syksyyn. Lämmin neule on myös loistava takin korvike kun sää ei vielä vaadi varsinaisia ulkovaatteita, mutta Suomessa laadukkaat neuleet sopivat kyllä vaatekaapin peruspilariksi oikeasti syksyn lisäksi ihan koko vuoden ympäri.
Jonkinlainen rakastuminen väreihin on värittänyt pukeutumistani jo jonkin aikaa. Vihreä, keltainen ja kirkas punainen on nyt saanut rinnallaan myös erilaisen suhtautumisen siniseen väriin. Farkkutytön turvallinen sininen on vaihtunut koko sinisen skaalan. Tuo sininen Pieces -käsilaukku on mielestäni kuin piste iin päällä. Raikas lisä hempeiden sävyjen rinnalle. Pikkuisen rokkaava fiilis laukussa tuo sopivasti asennetta myös noihin kiiltokuvaruusuihin.

Tämän hetken juttu on myös jonkinlainen kerroksellisuus pukeutumisessa. Perinteisten sukkahousujen sijaan tämäkin asu lämpenee mielestäni parhaiten nilkkasukilla ja mutsifarkuilla. Nyt sukat saavat näkyä ja niissä saa olla sekä väriä, että kimmalletta. Edelleen vahva ei paljaille nilkoille ja talvelle!

Tämän päivän rikkaus on ehdottomasti se, ettei tietyn ikäiseltä naiselta enää odoteta tietynlaista pukeutumista. Ihmisellä on vapaus ilmaista itseään vaatteilla ja omalla ulkonäöllään ikään ja sukupuoleen katsomatta. Polvet saavat näkyä ja kukkamekkoonkin on luvallista yhdistää tennarit. Tätä vapautta kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja omaa minäänsä tuoda rohkeasti esiin myös pukeutumisella!