Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Tänäkin vuonna huhtikuu toi tullessaan kevään ja vappua päästään juhlimaan valkovuokkojen kukkiessa. Blogissa huhtikuu on ollut puutarhapainotteinen ja niin kai se on ollut muutenkin. Kaiken arjen keskellä, kun tuo on mulle sitä parasta vastapainoa. Ja koska nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja suloinen suvi on melkolailla lyhyt, tästä ilosta pitää nauttia kun sitä on tarjolla. Pahoittelut siis teille, jotka ette aiheesta välitä. Toukokuussa tätä aihetta tuskin on ainakaan vähemmän!

Kasvihuoneen suhteen on nyt päästy kaivamisen suhteen alkuun. Ja jos olette pystyttämässä kasvihuonetta, niin olkaa minua viisaampia, ja päättäkää siinä rakennusvaiheessa, mitä kasvarin ympärille haluatte. Olisi nimittäin tämä ympäristön kaivaminen mennyt siinä pohjan kaivamisen ohessa (koneella) huomattavasti kevyemmin ja nopeammin. Mutta ei auta, kun mieli muuttuu. Ja onneksi kasvihuoneen ympärille tehtävä sorapiha ei ole vain minun mielihaluni, vaan yhteisesti parhaaksi katsottu ratkaisu. Muuten voisi olla lapion varressa vähän hiljaisempaa. Mutta tässä siis ollaan ja kohta päästän jo ajamaan soraa!

Kasvihuoneen etualalle tulee leveämpi osuus soraa, sellainen, että siihen mahtuu penkki ja vaikka joitakin ruukkuja. Suoraan ovista lähtee myös polku, joka sitten yhdistyy tuohon pihan ajokaistaan. Polun alku näkyy tuossa alla.

Kasvarin sivuille ja taakse sora-alue tehdään vähän kapeammaksi. Tuossa alla näkyy suurin piirtein se leveys.
Ja tarkoitus on tosiaan nostaa se sora tuohon pohjan korkeudelle, eli raudoitukset menevät samalla piiloon.

Tällä hetkellä kasvariin pitää kulkea noita betonisia astinlautoja pitkin. 🙂

Kasvihuone alkaa olla jo täynnä ruukkuja ja se suuremman pöydän kantaminenkin jäi tuon kaivamisen jalkoihin. Niinpä olen valjastanut myös kuistin käyttööni ja siirsin sinne chilit ja kesäkurpitsat. Molemmat ovat tosin siinä vaiheessa, että lämpimät säät pitäisi saada äkkiä takaisin.

Tänään meillä juhlitaan vappuaattoa ystävien seurassa. Seuraavaksi pitää laittaa pöytä koreaksi. Jääkaapissa pullo skumppaa ja salted caramel cheesecake jälkkäriksi. Sen tein muuten tällä kertaa tuplakinuskilla. Katsotaan, miten onnistui. Ja sitten lapset saavat viritellä ilmapallot ja serpentiinit. Munkit jäivät nyt paistamatta, koska aika loppui kesken. Tosin tuota ruokamäärä katsellessani mietin, että illan aikana tuskin olisi enää ehditty munkkeja syödäkään. Iloinen vappuaatto siis alkamaisillaan!

 

Hauskaa vappua ja huhtikuun viimeistä! Enää kuukausi ja lapsilla alkaa kesälomat!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Huh hellettä, sanoi onnellinen kasvihuonepuutarhuri! Nyt tarkenee. Rehellisesti sanottuna jopa siinä määrin, että piti välillä vilvoitella ulkona. Mutta nyt on kaikki 20 daaliaa muhevassa mullassa ja sitten vain jännitetään! Tulevien öiden sääennuste lupailee lämpimiä öitä, mutta tarvittaessa daaliat kannetaan kuistille tai harsoitetaan. Kasvihuonetta en kuumuudesta huolimatta ole pahemmin tuulettanut, sillä toivon tuon muurin nyt keräävän lämpöä itseensä. En tiedä onko ihan hölmöläisen ajatusta, mutta jotenkin ajattelin, että kun se päivällä oikein pääsee lämpenemään, se ei ehdi yölläkään hohkaamaan niin kauheasti kylmää. Sisällä esikasvatetut taimet saavat vielä toistaiseksi olla lämpimässä, mutta ryhdyn niitä varmaankin jossain kohtaa ulkoiluttamaan.

Daalioiden tuleva kasvupaikkakin on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta jahka maa sulaa ja lapio uppoaa, pitää sekin varmasti päättää. Ja eilen sain taas yhden kuningasidean! Nimittäin Klaara haluaa oman kasvimaan, ja tulin ajatelleeksi kasvihuoneen paikalta pois siirrettyä hiekkalaatikkoa. Pojat tekivät sen aikoinaan yhdessä, ja sillä on siis jonkinlaista tunnearvoa. Mutta jospa hiekkalaatikosta tekisikin pikkupuutarhurille oman kasvimaan! Tämä idea tuli siis sen jälkeen kun olin ensin itsekkäästi ajatellut, että voisin hyödyntää hyväkuntoisen hiekkalaatikon daalioilleni. 😀

Silloin kun kasvarin pohjaa valettiin, ihastuin raudoitusverkkoihin, ja jos en ihan väärässä ole, joku pätkä taisi meille tuolloin jäädäkin. Niistä saisi joka tapauksessa kivan tuen daaliamaalle. Tuosta linkittämästäni postauksesta löytyy muuten kuva siitä hiekkalaatikostakin. 😀

Vielä hetki sitten daaliat oli kuistilla paperiin käärittynä pahvilaatikossa ja paperipusseissa. Nyt kaikki pakkausmateraalia nätisti kasassa ja odottamassa syksyä.

Laitoin myös kurkut, lehtikaalit, ritarinkannukset ja leijonankidat itämään. Jahka saan kantoapua, pitää varmaankin vaihtaa kasvariin isompi pöytä tai tehdä jokin aputaso, jottei ruukkuja tarvitse laskea alas kylmälle lattialle.

Me tehtiin eilen Klaaran kanssa hurjan paljon pihatöitä ja jotenkin olen taas niin koukussa tähän kaikkeen! Odotan, että päästään lapioimaan kasvarin ympäristöä ja saadaan nätti sora tuon kuraisen maan tilalle. Ja tietty mietin puutarhakalusteita ja kaikkea muutakin asiaan kuuluvaa tai edes lievästi liittyvää. Mutta kevään etenemistä ja daalioiden heräämistä odotellessa, seuraava homma on ikkunoiden pesu. Olis tarpeellista ihan koko huushollissa, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain ja ainoastaan kasvihuonetta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Vaikka olenkin hulluna siivoamisen jälkeiseen olotilaan, niin täytyy myöntää, että mikään perusteellisempikaan puunaus ei vedä vertoja sille tunteelle, jonka keväiset puutarhatyöt antavat. Mistään ei tule samanlaista tunnetta kuin näissä pihahommissa, joissa työ aivan varmasti palkitsee tekijänsä. Toki kasvien kasvaminen ja siementen itäminen voivat ottaa aikaa, mutta perkaaminen, siistiminen, raivaaminen ja kaikki se muu puutarhatyö, on oikeastaan sellaista hommaa jolla saa aikaan näkyvää tulosta todella nopeasti. Ehkä se on juuri siitä syystä niin koukuttavaakin. “Vielä nopeasti vähän tuolta ja tämä paikka valmiiksi”. Kun pääsee vauhtiin, on usein vaikeinta lopettaa.

Kevään ja kesän 2019 Emilian puutarhassa puuhaillaan kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Koetan kasata postauksiin aina joitakin ajankohtaisia puutarhatöitä ja toisaalta samalla vähän kertoa meidän pihasta ja puutarhasta.

Seitsemäs kesä vanhan puutarhan pelastamista on aluillaan ja edelleen ollaan niin sanotusti “vaiheessa”. Äidin aikoinaan antama neuvo “aloittakaa rapunpielestä ja edetkää siitä sitten eteenpäin”, on jossain määrin ollut käytössä kaikki nämä vuodet. Toki puita on kaadettu tontin rajoilta, mutta muuten nuo pihan uloimmat alueet on ollut pakko jättää vähemmälle huomiolle. Tuloksena tietenkin se, että pihapiiri kutistuu vuosi vuodelta, kun vesakot valtaavat tilaa. Yksi tällainen murheenkryyni on tämä kuvissa näkyvä paikka. Taustalla muutama vuosi sitten kaadetun metsän nuorta koivuvesakkoa. Juurestaan versoavaa kriikunaa, korallikanukoita, iiriksiä, pionia ja roppakaupalla syreeniä. Syyrenipuskat ovat levinneet alkuperäiseltä paikaltaan ja samalla tuo muutama vuosi sitten kaadettu metsä alkaa pikkuhiljaa sekoittua meidän puolella olevaan kasvustoon. Mutta toisaalta tämä on juurikin esimerkillinen tapaus siitä, että ihan kaikkea ei pysty hoitamaan yhdessä kesässä, eikä muutamassakaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt pala palalta siistiä näitä rajaalueita ja rajata myös näille syreeneille oman paikkansa. Vanhat oksat (ne jotka eivät enää jaksa edes kukkia) pitää tietenkin poistaa, jotta nuoremmat jaksavat kukkia paremmin, ja samalla pusikon raja tehdä helppohoitoiseksi esimerkiksi nurmikon hoitamista ajatellen. Missään tapauksessa en halua vetää syreeniä täysin matalaksi, sillä pitäähän sen kukinnasta päästä nauttimaan. Paras tapa syreenin kohentamiseen onkin juuri sellainen maltillinen karsiminen. Samanlaista karsimista teen myös korallikanukoille, jotka muuten loikkivat pitkin pihaa ja leviävät juurruttamalla oksiaan maahan.

Oli kyse siten korallikanukan vanhoista sitkeistä varsista, paksuista syreeneistä tai vaikka kriikunapuun leikkaamisesta, raivaussaksilla nuo on helppo katkoa haluamastaan kohdasta. Meiltä löytyy paritkin tuollaiset Fiskarsin pitkävartiset raivaussakset, joilla on helppo päästä isommankin pusikon keskelle ja noukkia terään juuri ne halutut oksat. Uusi PowerGear -malli on entistä kevyempi ja sillä työhön saa jopa kolme kertaa enemmän voimaa. Raivaussakset on tarkoitettu yli 50mm paksuille oksille, ja pitkien kahvojen ansiosta paksukin oksa katkeaa kevyesti. Ranteessa ei siis tarvitse olla erityisen paljon ruista, vaikka haluaisi raivata vanhempaakin kasvustoa. Ja jos hommaa on paljon, kuten minulla, työkalun keveys ja kevyt käyttömukavuus korostuvat entisestään. Varsinkin alaspäin työskennellessä on tärkeää, ettei selkä kaarella tarvitse taistella pitkään painavien leikkureiden kanssa.

Jos tarkoitus on vain latvoa pensaita, tai ylipäätään leikata kevyempää kasvustoa, riittävät toki ihan oksasaksetkin. Fiskarsin oksasakset on sellainen yleistyökalu, joita meillä useampi kappale. Yhdet eteisen laatikossa, muutamat ulkona varastossa. Viime vuonna taisin kulkea muutaman viikon Fiskarsin oksasakset takintaskussa. Välillä hiukan ihmetellen, kun takki painoi toispuolisesti. Yhdet löytyivät vuosi sitten myös lastenvaunujen kuomutaskusta. Oksasaksilla voi leikata oikeastaan mitä vain, jopa läpimitaltaan parisenttisiä oksia. Ne ovat myös se puutarhatyökalu jolle on käyttöä ympäri vuoden. Oli kyseessä sitten havunoksista joulun alla tai pajunkissoista keväällä, oksasaksilla pärjää varmasti. Käytössä tärkeimpiä ominaisuuksia on kevyt käyttömukavuus, joka ei vaadi erityistä puristusvoimaa, sekä yhden käden lukitusmekanismi. Näin toisen käden saa nopeasti vapaaksi ja sakset sujautettua vaikka takataskuun.

Itse käytän oksasaksia myös perennapenkkien perkaamiseen. Pitkä suora komeamaksaruohoa on helppo siistiä napsimalla viimevuotiset varret ja haravoimalla sitten vain suora puhtaaksi. Ylipäätään perennoja siistiessä keväälläkin on tärkeää, että kukkavarret leikkaa, eikä yritäkään saada kaikkea pois pelkästään haravoimalla. Nimittäin sillä pelkällä haravalla saa yleensä helposti myös juuret mukana. Varsinkin kovin pinnassa olevat juurakot irtoavat äkkiä, jos niitä ryhtyy repimään vielä jäisestä maasta. Ensin leikkaus, sitten vasta kevyt siistiminen haravalla!

Tuossa perkaustyössä käy monesti niin, että oksasakset tulee laskettua välillä alas, ja sitten huomaatkin pyöriväsi paikallasi ja miettiväsi, että mihin ne laskitkaan. No nyt ongelmaan on apu, sillä uusi valkoinen malli pistää silmään huomattavasti paremmin. Ohileikkaavat valkoiset Fiskarsin P57 oksasakset ovat erityisen kevyet ja malliltaan myös kohtalaisen sirot, joten ne istuvat hyvin naisen käteen. PowerLever mekanismi keventää työtä, koska saksien asento myös palaa kevyesti ja yhden käden lukitus onnistuu niin vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Samoin kuin raivaussaksissa ja puutarhatyökaluissa ylipäätään, kannattaa sijoittaa toimiviin välineisiin. Puutarhatöiden tarkoitus ei ole tuottaa jännetuppitulehdusta tai muitakaan vaivoja! Ihan alusta asti kun pitää huolen siitä, että kroppa ei joudu luonnottomalle koetukselle, työssä pysyy myös mielekkyys.

Kevään ensimmäisiä puutarhatöitä ovat siis nämä siistimiset ja raivaamiset. Kun maa ja oksat ovat vielä paljaita, homma on helppo suorittaa ja samalla myös uudesta kasvustosta tulee helppohoitoisempaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos kevättöille voisi pyhittää kokonaisia päiviä, mutta koska sellainen laatuaika on harvassa, yritän olla itselleni myös armollinen. Kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada valmiiksi yhdessä keväässä. Puutarhatöiden ei pidä tuntua uuvuttavalta työleiriltä, vaan enemmänkin laatuajalta. Raitista ilmaa ja liikuntaa, ja ennen kaikkea se ihana tunne kun näkee työnsä tuloksen. Välillä pitää muistaa myös istahtaa alas ja ihan vain nauttia näkemästään!

Olen koko kevään päivitellyt sitä, miten myöhään pääsiäinen tänä vuonna on, mutta tiedättekö, kyllä se silti tuli jotenkin liian aikaisin. Mulla oli kamalasti ideoita sen suhteen, mitä leivon tai miten koristelen kotia ja tässä sitä nyt ollaan. Ei pajunkissoja, ei edes rairuohoa tai ohraa. Hävettää oikein. Ja siis mitään pullan, kakun tai pikkuleivän tapaistakaan en ole ehtinyt edes miettiä. Mutta kuten olen ennenkin sanonut pääsiäinen on siinä mielessä joulua parempi, ettei siihen liity niin paljon stressiä tai tekemistä. Ja nyt siihen ei oikeastaan liittynyt mitään. Paitsi loman odotusta.
Tänään nousin ennen viittä, ja tein muutaman työjutun heti aamulla, joten päästiin lasten kanssa aloittamaan loma jo iltapäivällä. Viimeviikkoisesta siivouksesta on vielä jotakin jäljellä, ja lopun hoitavat kukat. Kenties jaksan huomenna aamulla vähän imuroida, tai sitten en. Äiti ja isä toivat mulle terhakan näköisen rosmariinin, joten se on nyt meidän pääsiäisruoho tänä vuonna. Niin ja Klaaran päiväkodissa kylvämä. Onhan sitä siinä!

Lapsille ajattelin huomiseksi piilotella pääsiäismunat. Suurin riemu on kuitenkin se, että aamulla iskänkin pitäisi olla taas hetkellisesti vahvuudessa. Ja sitten huomenna siskoni tulee lasten kanssa mummulaan, joten meillä on laatuseuraa viikonlopun verran. Eipä kai siihen onnistuneeseen pääsiäiseen paljon muuta tarvita. Aurinko paistaa, ja jos jossain kohtaa jää luppoaikaa, niin sukellan pihatöiden pariin.

Jonkinlainen kauppareissu pitää vielä tehdä. Meillä tällaiset juhlapyhätkään ei oikeastaan aiheuta ruuhkaa, joten kevyesti päästään tässäkin suhteessa. Ja luotan siihen, että äiti pitää meidät lihassa ainakin osan pääsiäistä. 😀

Nyt hetkeksi sohvalle ja aivot narikkaan. Rentouttavaa pääsiäisen aloitusta! ♡

Moi, mun nimi on Emilia ja mä olen puutarhaholisti. Ja ei, mä en kaipaa asiaan muutosta, viihdyin näin oikein hyvin! Ja mikäs tässä viihtyessä, kun vihreää pukkaa. Uusi lumi oli todellakin vanhan surma ja nyt on varmasti jo kiritty ainakin osittain tuo takapakki taas kiinni. Sunnuntaina haravoitiin alapiha ja hiukan aloiteltiin tuon varsinaisen tontin puolella, mutta työtä riitttää yhä. Varsinkin kun jätin taas syksyllä kaikki niille sijoilleen. Ihan puhtaaksi meillä ei nurmikkoa nuolla keväälläkään, lähinnä ilmataan tuon lumen painama kerros ja kammataan isommat lehdet pois. Meidän “tammilehdossa” on vielä sen verran nuoria puita, että osa pitää yhä lehdistään kiinni, mutta suurin osa kuitenkin saatiin haravoitua pois. Eikä mua itse asiassa edes haittaa, että ne tuolla pihan perällä happamoittavat maata, tykkään sammaleesta. Ja isot vanhat tammet pudottavatkin lehtensä alppiruusuille tuonne tontin rajaan, joten niille ei tehdä koskaan yhtään mitään. Helppoa!

Kukkamaita on tietenkin näin keväällä perattavaksi, ja alapihalla sain jo osittain tämänkin homman suoritettua, josko pääsiäisen aikana ehtisi sitten vaikka vähän jatkaa. Kasvihuoneessa mennään jo toista kierrosta, ja ensimmäiset sipulikukat piti laittaa jo pois. Helmilijat ja narsissit nakkasin kukkapenkkiin, jonne ne joko maatuvat tai sitten ne tuottavat iloa ensi keväänä. Joskus käy tuuri ja joskus ei, mutta tämäkään ei maksa kuin vaivan. Sormustinkukkien suurten lehtiruusukkeiden alla oli kivasti vapaata tilaa sipuleille.

Ja ruukkuihin sitten tilalle tietenkin orvokit. Voi että miten ihania nuo kevään ensimmäiset ovatkin. Ja ahkerasti kun nyppii, ne ilostuttavat vaikka koko kesän.

Nyt pitää vielä hetki nauttia tällaisesta kasvarin koristellummasta ilmeestä, sillä kohta meno muuttuu ja rosoisten saviruukkujen kaveriksi tulee muoviset taimiruukut. Voi olla, että pöytäkin pitäisi vaihtaa isompaan. Mutta ihan ykkösenä nyt pitäisi hommatta joku sääasema, joka tallentaisi ne kasvarin yölliset lämpötilat. En nimittäin osaa yhtään arvioida, mitenkä kylmäksi tuolla yön aikana vielä menee ja kuinka paljon kasvihuone antaa armoa. Maa kun vielä hohkaa kuitenkin todella kylmää alapuolelta.

Pian on jo purppuraomenapuu kukassa ja kaiken valtaa vehreys. Ei vain millään malttaisi odottaa, vaikka toisaalta se odotus taitaa olla osa tämän jutun viehätystä!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä.  Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi! 😀

Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!

Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.

Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä! 🙂  Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.

Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna! 😉

Ihanaa viikonloppua!

Sunnuntaita, ja hei, maaliskuun viimeistä!

Me ei sitten ihan niin helpolla sen mahataudin kanssa päästykään, ja viikonloppuna tuli jälleen pestyä lattioita, seiniä ja sellaista muuta kivaa. Luulin jo, että pääsin taudista itse, mutta ehkäpä sekään ei nyt mennyt ihan yhdessä illassa. Himputin ärsyttävä tauti, sanonpa vain!

Tänään ollaan pidetty sellaiset koko perheen talkoot ja yritetty siivota kotia vähän muutenkin kuin vain vatsatautia pesemällä. Mistään kevään suursiivouksesta ei tosin voi puhua, mutta onpahan ainakin isommat rojukasat purettu ja uusi viikkokin on mukavampi aloittaa siistimmässä kodissa. Koska tilanne on mikä on, mulla ei ole mitään uutta kuvamateriaalia, joten loppuvan maaliskuun (ja alkavan huhtikuun) kunniaksi lisää keväistä kuvasaldoa kasvihuoneesta.

Olen myös ollut taas tosi ahkera Pinterestin käyttäjä, ja pinnaillut kivoja juttuja esimerkiksi kansioihin outdoor, växthus – greenhouse – kasvihuone ja come to my garden. 

Nyt toivottelen kuitenkin mukavat sunnuntai-illat. Itse ajattelin painua pahnoille heti, kun vain pääsen.

Kivaa uutta viikkoa ja alkavaa huhtikuuta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Heipsan ja perjantaita!

Ihanaa aloittaa viikonloppu, vaikka kotona onkin melkoinen kaaos. Mutta hei, perjantaisiivouksen sijaan lähdin polkemaan ja pääsin just oikeaan viikkonlopputunnelmaan. Ketarat oikoseen ja relax! Siivoan jos se alkaa jossain kohtaa tuntumaan edes pikkuisen mielekkäältä puuhalta. 🙂

Kuvailin viikolla kevätjuttuja kasvihuoneessa, joten tätä kuvitusta teillekin viikonlopun aloitukseen, varsågod!

Mun viikonloppuun kuuluu kasvihuoneessa istuskelua, kirjoja, ja kenties vähän sukulointiakin. Esikoinen lähti leirille, joten jotakin spessumpaa pienemmän kanssa.

Rentoa, levollista ja palauttavaa viikonloppua! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.