Torstaita!

Hirveää haipakkaa tuntuu menevän tämäkin viikko. Hyvä kun kyydissä yrittää pysyä. Mutta vanha sanonta torstaista ja toivosta on kyllä osoittautunut paikkansa pitäväksi. Ollaanhan tässä jo oikeasti taas voiton puolella.

Mun mieleni on heittäytynyt jo niinkin keväiseksi, että pohdin jo nakkaavani taljat pois ruokapöydän ympäriltä. Jotenkin mieli kaipaa sellaista keväistä keveyttä myös keittiöön. Vähän samaan tapaan kuin se makuuhuoneen kevätkohennus. Enkä oikeastaan tiedä muuta tapaa keventää keittiön ilmettä, kuin juurikin karsimalla osa taljoista pois. Ehkä se loppu hoituu sitten ajallaan kun kevät etenee kesään. Vaikka yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen siihen, että koti näyttää jokseenkin samalta joulusta juhannukseen ja toisin päin, nyt just voisin muuttaa ihan kaiken. Pitää varmaan laittaa lotto vetämään. 😀

Tämä viikko on ollut yhtä päänsärkyä ja juuri nytkin tuntuu kuin joku hakkaisi lekalla ohimoille. Asiaa ei helpota, että viikko on ollut aika intensiivistä koneen naputtamista. Mutta onneksi on kahvakuulailta. Yleensä kun liikunta auttaa parhaiten tähänkin vaivaan.

Niin että meillä näyttää jokseenkin samalta kuin aina ennenkin. Jos lotossa tärppää, huomaatte sen siitä, että keittiön valaisimet, työtasot, ruokapöytä ja tuolit vaihtuvat toisiin.  Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne. 😀

 

Kivaa iltaa! ♡

Ollaan tässä naureskeltu mieheni kanssa sitä, miten vielä joitakin vuosia sitten ajeltiin ihan arki-iltana kaupunkiin ja tapettiin aikaa tehden ruokaostokset suuremmassa marketissa. Tuo tuntuu tätä nykyä aika kaukaiselta ajanjaksolta, kun sitä aikaa ei enaa juuri ole tapettavaksi asti. Päinvastoin, kun kaupunkiin pitäisi lähteä vartavasten hakemaan jotakin tiettyä, tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy mistään. Eilen illalla tuli tällainen pakottava tarve lähteä hakemaan esikoiselle uusia nappiksia, vaikka ohjelmassa olisi ollut kaikkea muutakin. Tänään olen kuitenkin aika tyytyväinen, että asia hoidettiin jo eilen ja se on nyt pois tämän päivän ohjelmasta. Keskiviikkoilta on ehdottomasti siitä viikon helpoimmasta päästä, joten tiedossa on liki vapaailta harrastuksista ja kiireestä. Löysin kuitenkin itseni pohtimassa, että mitä sitä sitten lainkaan tekisi. Leipoisi sämpylöitä, imuroisi vai lysähtäisi kerrankin rauhassa nauttimaan olostaan. Valitsin viimeisen – kuinkas muutenkaan. 🙂

Koska pääsin eilen myös pikkuisen paremmalle lehtihyllylle, nappasin matkaani uusimman Lantlivin numeron. Sen seurassa on mukava kasvattaa kesänkaipuuta ja multasormien kutinaa.

Vaikka täällä on tänään ollutkin vähän harmaampi päivä, kevät on silti ottanut kunnon harppauksia eteenpäin. Lumet hupenevat silmissä ja maa kuivuu. Yhdellä pellolla voi olla satapäin paluumuutavia hanhia ja joutsenia. Kun niitä peltoja on useampia peräkkäin näky on oikeasti aika mieletön!

Mutta nyt takaisin kesäisten inspiraatioiden pariin. Kahvia ja sitten hetkellinen oikaisu sohvalle. Olemisen sitämätöntä keveyttä, sanoisin!

Ihanaa iltaa!

**Samsung The Frame -tv medialainassa

Heippa maanantai ja uusi viikko!

Kerroinkin eilen, että kävin viikonloppuna kirppiksellä ja mukaan tarttu muutama kiva löytö. Niitä siis tänään. Tammikuussa kirjoitin enemmän kirppisfilosofiastani  ja ajatuksistani vanhan tavaran suhteen. Postauksen voit lukea tästä linkistä, ja se selittää ehkä enemmän myös tämän viikonlopun toimintaani.

Koska pääsääntöisesti siis ostan kirpputorilta vain halvalla ja yleensä alle vitosen löytöjä (osa harrastuksen viehätystä on etsiä ne edulliset yksilöt), jätin lauantaina valkoisen tuolin ostamatta, maksoihan se sentään kokonaista kahdeksan euroa. No, yön yli nukuttuani ja asiaa harkittuani päätin heti aamu kuudelta (tai ehkä jo herättyäni keskellä yötä), että mikäli tuoli on edelleen paikallaan, kun kirppis sunnuntaina kymmeneltä avautuu, on kohtalo tarkoittanut, että tuoli kuuluu minulle. Ja niinpä jätin lapset siivoamaan aamupalapöytää ja hurautin kirppikselle, jonka parkkipaikalla tajusin, että lompakkoni onkin kotona. Mietin, että käyn kysymässä, voinko jättää tuolin siihen kassalle varaukseen kunnes haen lompsani, mutta koska kirppistelyn jännitys piilee kuitenkin siinä, että asiat eivät saa olla liian helposti saatavilla, hurautin kotiin hakemaan pussini ja taas takaisin kirpputorille. Myönnetäköön, että autosta ampaisin jo aika vauhdilla ulos, ja kirppiksen käytävillä laitoin tossua toisen eteen niin että jopa Sari Essayah olisi todennäköisesti jäänyt toiseksi. Onhan sunnuntai aamu aika suosittua ja ruuhkaista aikaa kirpputoreilla, ja päässäni takoi, että ihan varmasti joku muukin on bongannut tuolikaunottaren. Mutta siellä se oli. Valkoinen Dejavu 378 – kahdeksalla eurolla!
K a h d e k s a l l a   e u r o l l a !

Löysin myös ihanat vanhat Arabian kukkalautaset ja tarjoiluvadin. Kallein oli suuri Kesäkukka -sarjan lautanen, se maksoi kokonaista kolme euroa. Hyvä löytö, koska muutaman pöydän päässä joku pyysi saman sarjan keittolautasesta 35 euroa.

Tietynlaiset kukat vaativat tietynlaisen maljakon, mutta toisaalta tietty maljakko voi olla kuin tehty tietynlaisia kukkia ajatellen. Äidilläni on pieni kristallimaljakko, johon on aina laitettu valkovuokot. Jos kotonani joku viittaa valkovuokkomaljakkoon, kaikki perheenjäsenet tietävät mistä vaasista on kyse. Itsellänikin on jo valkovuokkomaljakko (tänä keväänä itse asiassa vasta hankittu), mutta kirppikseltä löysin nyt myös kivat pikkumaljakot, joiden varsinainen käyttötarkoitus oli selvä heti ne nähdessäni.  Pieni metallimaljakko on nimittäin kuin tehty juhannusruusun oksalle ja “kristallivaasi” tulevan kesän daalioille.

Rouva Anna Stenfors on saanut onnitteluja, ja postimerkin kaksipäisestä kotkasta ja postileimasta päätellen, tuolloin elettiin vielä visusti Venäjän vallan alla. Millaista lie ollut Annan ja Selman elämä tuolloin.  Söpö vanha postikortti maksoi 50 senttiä.

Tuolin vanerisen istuinosan maali on pikkuisen krakeloitunut, mutta hinnan huomioon ottaen ei ollenkaan liian pahasti.

Me saatiin tänään iskä taas kotiin, joten illalla nautitaan siitä, että koko perhe on taas kasassa. Lähinnä se on jotain vähän parempaa iltapalaa, koska nämä viikon ensimmäiset on melko harrastusten täyteisiä.

Aurinkoista maanantain jatkoa teillekin!

Perjantaita!

Huhheijaa. Onpas ollut vauhdikkaat pari päivää pikkupotilaani kanssa. Eilen illalla vielä syöksyin ämpärin kanssa siihen malliin, että onnistuin polttamaan polveni villamattoon jopa housujen läpi. No mutta hei, se villamatto säästyi! Parille muulle matolle ei ole käynyt yhtä onnekkaasti. Ja jos on kärsinyt kuivista käsistä ja halkeilevista sormenpäistä koko talven, niin tämän raivokkaan käsienpesun ansiosta olen saanut sormeni jo verille asti. Eipä silti, parempi tämä kuin esikoisen taannoinen oksennustauti automatkalla Vaasasta Ouluun. No mutta ei mennä siihen!

Tässä kun on sivutuotteena tullut pestyä melkoisesti pyykkiä, päätin makuuhuoneen lakanoiden vaihdon yhteydessä freesata vähän koko huonetta. Jotenkin koko makkari tuntui kauhean tunkkaiselta. Osasyynä tietenkin pakottava puhdistamisen tarve ja osasyynä makkariin paistava aamuaurinko, niin tai näin, tuli ihan hirveä tarve karsia ja vaalentaa. Olen jo pitkään miettinyt ottavani pois Love Warriorsin julisteen ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Mutta homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Nimittäin juliste oli ollut paikallaan sen verran pitkään, että seinään oli jo ehtinyt syntyä vaaleampi alue julisteen alle. Ja alakulmistaan kuva oli kiinni seinässä maalarinteipillä, jonka liimaan oli tarttunut sen verran pölyä, ettei seinä näyttänyt kovinkaan freesiltä. Kun potilas vihdoin eilen iltapäivällä nukahti, juoksin kellariin ja pengoin esiin pensselin ja ämpärin jossa oli tuon kalkkimaalin rippeet. Uhrasin projektiin vispilän jolla sain paksuksi kuivuneen kalkkimaalin taas ohennettua maalauskelpoiseksi. Ja siitä se idea sitten lähti. Tuli maalattua makkari.

Eilen illalla olikin sitten aika ihanaa nukahtaa puhtaan vaaleassa makkarissa, eikä aamun herääminenkään huono ollut, kun auringon ensimmäiset säteet tunkivat ikkunoista jo sisään.

Tämä on oikeastaan aika ruhtinaallisen kokoinen huone, eikä tila tuntuisi täydeltä, vaikka sisään kantaisi toisenkin 180 senttiä leveän sängyn. Toisaalta kauhean turhaa tilaa, koska eipä täällä juuri muuten vietetä aikaa kuin nukkumalla. Lisäksi kalustamista hankaloittaa sisäikkuna yläkerran aulaan, josta sitten taas pääsee päivänvaloa Klaaran huoneeseen. Toki kiinteät komerotkin jonkin verran vaikuttavat kalusteiden järjestykseen, mutta kuten ikkuna, myös ne on sen verran tarpeelliset, että haluttiin molemmat remontissa säilyttää.

Pikafreesauksen hinnaksi tuli yksi vispilä. Uuden valaisimen vielä haluaisin, mutta ehkä teen jonkin kivan löydön joskus kirppiksellä. Sitä odotellessa mennään näin. Pari valokuvaa ajattelin vielä laittaa seinään, mutta sekin saa odottaa uutta inspiraation puuskaa. Viikonlopun ohjelmassa on myös alakerran kaaoksen selätys. Sitä siis seuraavaksi.

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun aloitusta teillekin! ♡

Heips!

Nyt se olis sitten tästä lähtien päivä ihan virallisestikin yötä pidempi. Ja sehän sopii oikein mainiosti. Aamulla jo makuuhuoneen ikkunoista sarasti auringonnousu ja jälkimmäistä aamukahvia sai juoda melko ihanasta paisteesta nautiskellen. Niin ja niistä joutsenista. Niitä lentää tässä paljon, kiitos kansallispuiston, joka on tuossa lähellä. Sitä on kuin eri ihminen, kun näkee heti aamusta valoa ja saa heti herättyään katsella kauniita asioita. Niin paljon parempaa, kuin pitkään jatkuva pimeys ja mustat aamut. Se aamun paiste tosin vaihtui täällä iltapäivällä räntäsateeseen, mutta nyt aurinko näyttäytyy taas!

Pieniä sirkkalehtiä ei ihan vielä voi kasvihuoneeseen kantaa, mutta sipulikukat kyllä. Niinpä päätin virallisesti aloittaa kasvihuonekauden ja fiilistellä kevättä. Ihan vaikka vain kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Toki fiilistelen hiukan enemmän niinä aurinkoisempina päivinä, mutta kuitenkin. Pääsiäinen on tänä vuonna kovin myöhään, mutta voihan sitäkin kai fiilistellä ennakkoon kuten joulua? Minä ainakin aion!

Meillä on nuorimmainen taas sairaana, joten siinäkin mielessä tämä pieni kevään laittaminen on piristänyt päivää. Sovittiin, että haetaan pajunkissoja kun taas ollaan siinä kunnossa. Ja jos huomennakin vielä on tylsää, laitetaan kevätohrat kasvamaan!

En tiedä onko mulla varsinaisesti mitään suosikkia näissä kevätsipuleissa. Helmililjat ja perunanarsissit ehkä parhaasta päästä, mutta iloinen sekamelska vähän kaikkea on kuitenkin ehdottomasti paras!

 

Tällä viikolla kasvihuone saa muuttua edustuskelpoiseksi keväthuoneeksi ja aion vihdoin juoda ne kasvarikahvitkin. Iltapuhteena olisi parin kasvihuoneeseen tulevan hyllyn kasaaminen. Ei mun laji, mutta jos edes yritäisin. Sekin kai jotakin kevään edistämistä. Mutta hei, nyt paistaa taas ja sohvalla makoilee yksi pieni potilas, joka kaipaa kipeästi seuraa. Minua kaivataan siellä, joten toivottelen teille mukavaa keskiviikkoiltaa. Toivotaan, että aurinko viihtyy kanssamme huomennakin!

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Heipsan!
Mietin, että miten tämä perjantai nyt tuntuukin niin erityisen ihanalle, mutta sille on kyllä ihan syynsä. Ensinnäkin vapaa viikonloppu, mutta myös siinäkin mielessä erityinen, että me ei jäädä lasten kanssa kolmisin. Päinvastoin, mullahan on jopa huomenna ne juhlat ja mies on kotona lasten kanssa! Mulla on kyllä ihanat vanhemmat, jotka mielellään ottavat lapset viikonloppukylään, kun itselläni on menoja, mutta joskus on oikeasti ihan kiva tehdä näinkin!

Kiva perjantai siitäkin syystä, että taivaalta ei ole tupruttanut mitään valkoista, vaan päinvastoin plussa asteet ja vesisade ovat vähän sulatelleet lumia. Mutta koska maasta ei edelleenkään puske vielä mitään vihreää, yritän parhaani mukaan nauttia sellaisesta sisätiloissa. Narsissin lehdet ja kerrotut vihreät tulppaanit. Ainakin pikku hitunen keväistä fiilistä.

Kuvissa meidän uusi espressokeitin, jota olen nyt viikon verran opetellut käyttämään. Olen niin haaveillut taas kivan retrosta koneesta, mutta markkinoilla on pitkään ollut sellainen kermanvärinen ylivalta. Smegin uusi valkoinen vastasi kysyntääni ja onhan se aika täydellinen. Paitsi ulkonäöltään myös laadultaan.

 

Perjantai-illan ohjelma alkoi iloisesti spinningissä ja jatkuu leipomisella Klaaran kanssa. Ajoissa nukkumaan ja virkeänä viikonloppuun. Siinäpä ne suunnitelmat.

Ihanaa perjantai-iltaa myös teille! ♡

Hellurei ja maanantaita!

Kerroin heti vuoden alkajaisiksi, ettei meidän yläkerran aula ole sitten loppukesän ollut entisensä, ja lupasin palata aiheeseen, mutta vissiin sekin on sitten jäänyt. Korjataan kuitenkin tilanne nyt. Sillä niinhän ne sanovat “parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. 🙂

Yläkerran aula -tunnisteen takaa löytyy postauksia ja kuvia siitä, mitä tämä tila on ennen ollut. Periaatteessa ihan kiva “välitila”, mutta suoraan sanottuna enemmänkin sellainen hukkatila. Nämä tällaiset huoneet on paikkoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, mutta niiden käyttöaste on jotakuinkin täysi nolla. Tässä tapauksessa aulatilan tärkein tehtävä oli kirjojen säilytys.

No viime kesänä tuli sitten pakottava tarve saada esikoiselle oma iso huone, ja muutaman yön sitten pyörinkin sängyssä ja mietin, että mites mä sellaiseksi muutun. Kylmät vintit on toki vielä ottamatta käyttöön, mutta projekti vaatii paitsi aikaa, myös rahaa. Niinpä sitten asetuin makuulle yläkerran aulan kirjakaappien eteen ja totesin, että jos minä mahdun siihen pitkin pituuttani, siihen mahtuu myös Klaaran sänky, joka on tehty aikana jolloin ihmisen keskimitta oli jotakin 160cm ja rapiat.
Ja siitä se idea sitten lähti. Ja niin lähti myös se puolivuotinen kirjakaappiprojekti, joka itse asiassa saatiin päätökseen vasta muutama viikko sitten. Ensinhän ne kirjat lojuivat keskellä pianohuoneen lattiaa, ja sitten olohuoneen puolella muutaman kuukauden kirjakaapin edessä ja tv-tasolla. Jouluksi sain toki kirjat kaappiin, mutta kaapin päällimmäisen osan mies asetteli paikalleen tosiaan vasta reilu kuukausi sitten. Mainittakoon tässä kohtaa, että emme ole edes hämäläisiä.

Tuo vanha sohvahan päätyi aikanaan Klaaran vuoteeksi, kun olimme luvanneet majoittaa sen, mutta paikkaa ei oikein tuntunut löytyvän mistään. Samaan aikaan Klaara piti siirtää pois pinnasängystään ja kaksi tarvetta kohtasivat. Kun kätevän emännän mittani osoitti, että Klaaran sohvasänky mahtuu oikein hienosti yläkerran aulaan, loppu olikin sitten jo helppoa. Vaatekaapista väännettiin hiukan kättä, sillä kannettuani sen paikalleen, totesin ettei se sopinut alkuunkaan yläkerran vessan ja esikoisen huoneen oven väliin. Mieheni vannoi, että silmäni tottuu kyllä ajan kanssa, ja niin siinä kai sitten kävi, koska nyt sen paikka tuntuu oikein luontevalta.

Huonekaluvalssin jälkeen meillä oli kaksi tyytyväistä lasta. Toisella iso oma huone ja toisella turvallinen välitila omana huoneena. Sellainen, johon uskaltaa nukahtaa yksinkin. Ainakin välillä.

Tämä aulatilan asukas on onneksi melko siisti luonne ja järjestelee lelunsa tarvittaessa vaikka pituusjärjestykseen. Ja ilmoittaa silmät kirkkaana siivonneensa huoneensa pyytämättä ja käyneensä vähän “sisustamassa” myös veljensä huoneessa. Tiedä, mistä on tapansa perinyt, mutta homma toimii.

Edelleen meillä lapset viettävät suurimman osan ajastaan alakerrassa. Alakerrassa askarrellaan ja pelataan ja sinne kannetaan myös lelut. Mutta tavaroille on omat paikkansa ja se helpottaa myös lapsia huolehtimaan järjestyksestä. Ainakin osittain. Ja nyt silmä on tosiaan tottunut paitsi tuohon aulan vaatekaappiin, myös olohuoneen päällekkäin nostettuihin kirjakaappeihin.

Sellaista maanantaille. Ihanaa uutta viikkoa! ♡

No moikka!

Se olis maaliskuu ja perjantaikin vielä. Paljon hyvää mahtuu yhteen päivään. Aurinkokin jaksoi paistaa, vaikka pahasti pakkasen puolelle mentiinkin. Vähän siivousta ja kodin laittoa. Ja iltapäivälenkki auringosta nauttien. Alkava viikonloppu, kevään valo ja siisti koti.  Aika luksusta!

 

Meidät on kutsuttu tänään viettämään venäläistä iltaa, ja tulin vasta suihkusta. Eli nyt vain pikaisesti kuvia ja moi. Jatketaan toisella kertaa paremmin!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

No pöh! Odottelin niin kovasti aurinkoisen kaunista päivää, mutta ei se sitten oikein jaksanutkaan paistaa. Ja minulla on edelleen kahvihuonekaffeet juomatta. Jos vaikka huomenna! Mutta jos eilen oltiin vahvasti kiinni menneessä, niin otetaan tänään vastavuoroisesti tulevaisuus käsittelyyn. Mun sormet nimittäin syyhyää pahemman kerran kevään ja kasvihuoneen suhteen, joten sitä tänään. Lumien sulasessa ja maan ollessa vielä kylmä, oma piha näyttää surullisen ruskealta. Mutta kyllä se siitä vielä iloksi (ja vihreäksi) muuttu!

Kauniit kasvihuone- ja tunnelmakuvat ovat Weronican ihanasta blogista. Nämä kuvat on ollut mun suuri innoitus, sillä Weronicalla on samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi -kasvihuone kuin meillä. Ja kuten olen keronutkin, myös meidän muurista tulee keväällä tuollainen vaalea, kunhan saadaan se ensin kuivaksi. Ja eikö vaan olekin ihana just noin!?

Meidän on myös tarkoitus tosiaan tehdä tuollainen samanlainen sora-alue kasvihuoneen ympärille ja siihen haluaisin ovien molemmin puolin jotkin kivat istutukset.  Bongasin Jyskin sivuilta tuollaisen kivat korit, jotka sopisivat oikein hienosti tähän takoitukseen. Bergs Potterin ruukkuja meiltä löytyy jo ennestään, mutta eihän ruukkuja voi olla liikaa? Näissä on ihanat sävyt ja yhdistettynä vanhoihin ja patinoituneisiin punasaviruukkuihin kokonaisuudesta tulee sellainen kivan rosoinen. Ei liian tekemällä tehty, vaan lämpimän mielenkiintoinen.

 

Kasvihuoneen edustalle haaveilen penkkiä. Sellaista, johon voisi istahtaa puutarhatöiden lomassa tai sitten vaan hetkeksi ihailemaa tehtyä työtä. Mä nimittäin harrastan sitä paljon, ja miehen kanssa harrastetaan sitä yhdessä. Ne on ihania hetkiä ne. Tämän kyseisen penkin löysin Elloksen sivuilta. Olen myös ihan hulluna erilaisiin peltisiin kastelukannuihin, vaikka kokomusta orthexin kastelukannu onkin käytännöllisin ja kevein. Mutta erilaisia kastelukannuja pitää olla ja kasvihuoneeseen niitä on hyvä hamstrata ja sitten täytellä kerralla enemmän. Tämä kyseinen Ikean kannu meiltä löytyykin jo keittiöstä, mutta kasvihuoneeseen pitää ehdottomasti hommata toinen samanlainen.

Kasvihuoneen edustalle haaveilen erilaisten betoniruukkujen kokoelmasta. Pari jo valoinkin itse viime kesänä, kun kasvihuoneen pohjaa valettiin, mutta tarkoitus olisi, että jatkan harrastustani keväällä. Kaupastakin saa ihania ruukkuja, mutta kyllä itse tekemällä vain saa jotenkin sen oikean tunnelman.

Naissä kuvissa juurikin sekaisin ne Bergs Potteryt ja tavalliset punasaviruukut.

Jonkinlainen istutus- ja työtaso pitää myös miettiä. Puu näyttää ihanan rosoiselta, mutta pelti olisi tietenkin käytännöllinen.

Meidän kasvihuoneen muurista tehtiin tarkoituksella paksu, jotta sisäpuolelle jää tuollaiset kunnolliset “ikkunalaudat”. Niihin on kiva sitten laittaa niin yrttiruukkuja kuin kahvikuppikin.

Itseäni innoittaa jotenkin tosi paljon juuri tällaiset kuvat. Vaikka tässä kuvienkin kasvihuoneessa puuhailee todellinen puutarhanainen, on estetiikka silti iso osa kasvihuonetta. Ainakin jotkin kauniit puutarhatyökalut haluaisin kasvihuoneeseen roikkumaan. Sellaiset voisi vaikka toivoa äitienpäivälahjaksi. Nuo kuvaan keräämäni löysin Mustilan Puutarhan nettikaupasta.

Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman “koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset “ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa. 😀

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. 😀 Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne. 🙂

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen “duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin. 😀

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.