Pahoittelut blogihiljaisuudesta, täällä on nyt puskettu hommia kahdessa vuorossa, ja kolmannessa sitten valvottu sairaan lapsen kanssa. Huh, mietin jo, että miten sitä silloin lasten vauva-aikana jaksoikin niin vähillä unilla. Tuntuu, että nyt on ihan rättikuittipuhki.

Mutta hei, mun joululahja, eli uusi makuuhuone, alkaa jo näyttämään vähän siltä, miltä sen pitikin näyttää. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin en oikein jaksanut enää edes nähdä mielessäni tätä valmista lopputulosta, niin kaukaiselta se alkoi jo tuntua.

Muutaman räpsyn sain kuvattua kirkkaan halogeenin avulla, mutta suurin osa niistäkin puuroutui, ja värit nyt eivät ehkä ihan ole sitä, mitä ne luonnostaan ovat.

Kaikenlainen sisustaminen on yhä makuuhuoneen osalta tekemättä, itse asiassa vasta juuri revin pois viimeisiä maalarinteippejä. Lattia kaipaa pesua ja lakanat myös pyykkivuoroaan, mutta saahan näistä jo hiukan ideaa siitä, mitä on tehty. Uusi katto, uudet seinät, uudet listat ja tietenkin maalit.

Olisin laittanut tähän mukaan pari ennen -kuvaa, mutta jostain syystä en saanut niitä ulkoiselta kovalevyltä nyt ongittua tänne. laitan kuitenkin vielä parempaa kokonaiskuvaa makkarista, ja kurkataan sitten ne kuvat tilanteesta, josta lähdettiin liikkeelle.

Nyt keittämään perunoita ja sitten lattioita pesemään. Josko me päästäisiin noihin hiukan jouluisempiinkin valmistautumisiin vielä tämän päivän aikana.

Makuuhuone remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että olen pitänyt näppini erossa koko projektista. Jep, mä olen nyt ottanut itselleni tällaisen laadunvalvojanroolin, ja lähinnä seurannut vierestä mitä tapahtuu.
Viime viikolla meillä tosiaan oli ihan oikea remppamies hommissa, ja mitäs minä nyt siinä olisin osannut tehdä. Paitsi tietysti siirtää tavaroita ja osallistua muihin yhtä merkittäviin työnedistystehtäviin.

Nyt kun menossa on pohjamaalikierros, olen pessyt taitavasti käteni myös siitä. Samaan aikaan olen toki käyttänyt korvaamatonta aivokapasiteettiani, ja hommannut makuuhuoneeseen verhot, ja päättänyt kalkkimaalin sävyn. Onhan sitä jo siinäkin! 🙂

 Aika paljon on tullut kattoja ja lattioita maalattua pikkutunneilla, kun mies on ollut poissa, ja lapset nukkumassa. Suotakoon siis tämä järjestely joululahjani kohdalla. Tosin kun päästään pintamaaleihin, aion kyllä hypätä remmiin. Vaikka eilen jopa päädyin miettimään kaivataanko seuraani koko maalauspuuhassa, kun on kuulemma niin mukavaa kuunnella rauhassa musiikkia. Tämä johtunee kai siitä, kun kesällä boikotoin valittua maalausmusiikkia olohuoneen kohdalla.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oma turnauskuntoni alkaa olla loppumaisillaan tämän talon osalta. En tiedä johtuuko se tästä hemmetin sitkeästä flunssasta, vai ihan pelkästään väsymisestä, mutta juuri nyt on paukut vaan niin vähissä tämänkin projektin suhteen. Ja, vaikka uusi makuuhuone onkin ollut suuri haaveeni jo pitkään, nukkuisin varmaan lattiapedillä vielä ensi keväänäkin, jos asia olisi vain minusta kiinni. No, mutta sitähän tämä projekti on ollut alusta asti; Vuoron perään tsempataan toisiamme, ja kun toinen väsyy, niin toinen jatkaa. Periaatteessa remontti siis kysyy sitä parisuhteen yhteispeliä, mitä tarvitaan ihan perusarjessakin. Ja huumoria! Sitä tarvitaan tällä hetkellä ja paljon!

Makuuhuone, viimeinen iso puristus, ja sitten se olis siinä. Ainakin ensimmäinen kierros. Seuraavaa en jaksa vielä edes ajatella. Nyt pitää kaivella kaikki mahdolliset energiat jostain, ja saada se oikea innostus päälle. Ehkä jo viikonloppuna nukutaan taas sängyssä. Torstailla on tapana olla toivoa täynnä!

Vielä menee tovi, ennen kuin saa sisutella ja tehdä loppusilauksia, mutta hyvältä näyttää jo nyt. Suorat seinät ja suora katto. Niin, ja mikä tärkeintä, makkariin vedetään myös sähköt! Ah ihanaa, elämä jatkojohtojen seassa saattaa pian päättyä! 🙂

Olen niin innoissani, etten meinaa nahoissani pysyä. Kyllä siitä vain hyvä tulee!

Ihanaa perjantaita!

Vähän erilaisia kuvakulmia. Matot on rullalla, huonekalut siellä täällä, olkkarin lattia täynnä kuraisia kengänjälkiä, eikä mulla ole vielä hajuakaan missä nukun ensiyönä. Mutta voi että, tästä kaaoksesta tulee aina hirveän voimaannuttava olo! Vähän hassua, mutta niin se vain on.

Sellaisia kuvia kaaoksen keskeltä… Kivaa iltaa!

Ideasta toteutukseen, eli lastenhuoneen kimpussa tänään!

Tuota kalkkimaalia ei vain voi olla rakastamatta. Nougat -sävyä jäi olkkarista ja pianohuoneesta vähän yli, joten katsotaan kuinka pitkälle niillä pääsee.

Hauskaa lauantaita!

Muutama räpsy eteisestä. Siis siitä, jota ei kyllä eteisenä käytetä, kun kuljemme toisesta ovesta, mutta tämä on sellainen läpikulkutila, jonka funktiota pohdinkin jo keväällä Risteyskohta -postauksessa. Listojen myötä päästiin taas tässäkin huoneessa eteenpäin. Vielä tosin puuttuu työhuoneen oven karmilistat, sähkökalusteiden vaihto, sekä pienen tuulikaapin laitto, mutta muuten alkaa olla aika valmista. Facebookista löytyy kansio, jossa on enemmän vaiheita eteisen rempasta, mikäli ne jotakuta kiinnostaa.

Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuva. Punaisempi on räpsäisty ennen kuin muutimme taloon, ja valkoisempi tänä aamuna.

Uusi viikko, uudet kujeet! Mahtavaa maanantaita!

Vaikka perjantaina maalit ja työkalut hetkeksi roudattiinkin pois jaloista, ei tässä mitään sen pidempää taukoa otettu lista-asioista. Eilen paukkui taas listaa paikalleen, ja sunnuntai menee maalauspuuhissa. Vaan ihan mielelläänhän tätä tekee, kun palkka on mitä parhain!

Maalina käytetään tällä kertaa meille ihan uutta merkkiä; Blogikollegani Marian perheyritys piffasi meille Colorian puolihimmeän Design Kalustemaalin, jolla saadaan yhtenäinen kulutusta ja puhdistusta kestävä maalipinta niin jalkalistoihin, karmeihin kuin oviinkin. Ja noi listathan on maalattuna niin ihanat, että huokailen yhä niitä katsellessani. Ja hehkutan yhä sitäkin, että huoneista tulee vaan niin paljon siistimmän näköisiä, kun ne listat vihdoin on paikallaan!

Mutta nyt mä painun välillä syömään jotain pikaista (ja todennäköisesti epäterveellistä), jotta pääsen taas jatkamaan puuhiani. Laitan teille sitten kuvaa tästäkin eteisestä, kun saan valmista!

Leppoisaa sunnuntaita!

Voi jestas! Ehdin jo luulla, etten näkisi tätä päivää ikinä! Siis listoja paikallaan. No, nyt niitä voisi tuijotella vaikka lopun iltaa. Just täydelliset, eikä purut ja villatkaan enää pynkää esiin seinän ja lattian välistä. Tämä tietää myös hurjasti siistimpää kotia ja tietty ihan hitosti siistimpää fiilistä!

Ilman vanhempieni apua ei kyllä olisi tästäkään selvitty. Kahden pienen lapsen kanssa joka hemputin kulman miettiminen ja listojen paikalleen passaaminen kun on jonnin verran työlästä. Varsinkin kun ei ole mikään alan ammattilainen. Vielä maalia pintaan, ja ne on ihan täydelliset.

Joitakin paikkoja pitää nyt lattiasta vielä maalata, kun en ole aikoinaan sutinut ihan nurkkiin asti, ja myös kynnyslistat saavat vielä lattiamaalin ylleen. Kattolistat suditaan samalla maalilla, kuin katot on maalattu, ja oviin ja karmeihin käytetään sitten eri sorttia. Maalaamisen jälkeen myös nuo listojen koristukset tulevat paremmin esiin, mutta jalkalistan kauneus nyt näkyy aika hyvin tuossa muurin ympärillä.

Turha varmaan sanoa, että olen aika huikean onnellinen tämän sunnuntain jäljiltä.

Mutta nyt iltapuuhailuja, ja sitten pensseli käteen kun talo vähän hiljenee. Suloista sunnuntai-iltaa myös teille!

Pöh, minä tänne eilen ehtinytkään. Asioilla juoksemiseen meni koko ilta, ja melkein voisi sanoa, että ihan sen vuoksi, että taas lähdettiin merta edemmäs kalaan. Se oikea karmi-/peitelista löytyi nimittäin sieltä samasta aarreaitasta kuin the jalkalistakin. Mahtava paikka perinnerakentajalle tai -remontoijalle. Palvelun henki on, “sitä, mitä ei ole, sitä tehdään”.

Että onhan tossa nyt puhdetta seuraaviksi viikoiksi. Ei pitäisi käydä aika pitkäksi.

Alla kuva siitä unelmieni jalkalistasta. Siellä se oli vanhassa aitassa satojen serkkujensa kanssa, mutta haravoiva silmäni osui juuri siihen oikeaan. Rakkautta ensi silmäyksellä! Etsimiseen ei mennyt kuin 20 sekuntia, kun päästiin oikeaan paikkaan. Se vähän kuin huusi nimeäni!

Tänään nautiskellaan kuitenkin myös jalkapallosta; Äidit vastaan pojat tempaus. Kunpa kunto kestäisi! 🙂

Ihanaa viikonloppua!