Kerroinkin jo, että KappAhlin valikoimista eräs pitsitunika tarttui useampaankin käteen, ja jäi mukaan myös itselleni. Tunika oli kaunis myös sinisenä, mutta itse ihastuin juurikin tähän valkoiseen. Eräällä liikkeen myyjällä oli samainen vaate yhdistettynä mustiin kapealahkeisiin housuihin ja mustiin balleriinoihin. Hoikan uuman kohdalle oli solmittu musta kapea vyö. Asu oli todella onnistunut ja kaunis.
Tässä kun viimeisiä baltsukelejä vietellään innostuin itsekin pukemaan pitsitunikani avonaisten kenkien seuraksi. Pillit korvasin mukavuussyistä leggareilla ja vyön jätin suosiolla pois.
Mutta pitsitunika ei suinkaan ole tämän illan asu, sillä ohjelmassa on jotakin täysin erilaiset pukimet vaativaa toimintaa. Mutta siitä lisää myöhemmin! Palailen illalla myös edellisen kommentteihin!

Kivaa iltaa teillekin!

 

Pikkuhiljaa alkaa mielessä hamottua joitakin tulevia sisustusjuttuja. Keittiön pohjaa on tullut pyöriteltyä Ikean suunnitteluohjelmalla, mutta koska kaikki nuo isommat hommat vaativat vielä jonkun viisaamman (putkimies, sähkömies jne…) siunauksen, olen rentouttanut mieltäni miettimällä ihan vain pinnallisia sisustus- ja somistusjuttuja. Koska omaan kotiin pääseminen on iso juttu paitsi meille aikusille, niin ehdottomasti se on suuri tapahtuma myös Niilolle, joka saa vihdoin kaipaamansa kalusteet ja omat tavaransa varastosta. Uutta lastenhuonetta onkin kiva suunnitella nyt kaikessa rauhassa.
Väriskaala on aika musta-valko-harmaa, se kun istuu oikein hyvin jo olemassa oleviin, eri harmaan ja valkoisen sävyin maallattuihin, huonekaluihin. Koska huonekalut edustavat vanhempaa talonpoikaistyyliä, niiden rinnalle on kiva lisätä joitakin selkeämpiä linjoja. Niin, ja mikäli joku on huolestunut värittömästä lapsuudesta, niin muistetaan Legot ja muut kaverit, jotka lisäävät aivan takuulla lastenhuoneen väriskaala lojumalla milloin missäkin!

Kerrossängyn päiväpeitteiksi katselin H&M Homen mallistosta kahtakin vaihtoehtoa. Onnekseni juuri tuo edullisempi näyttää paremmalta! Vaaleat harmaat peitteet sopivat kaveriksi oikeastaan värille kuin värille. Oravatyyny löytyi mummulareissun yhteydessä tehdyllä pikaiskulla Jyskistä. Kuva miellytti sekä äitiä, että poikaa, ja tyyny olikin varmaan ensimmäinen ostos “uuteen kotiin”. Jokin hauska liitutauluyksityiskohta huoneeseen tehdään varmasti. Valmis tarra löytyy Ferm Livingin valikoimista, mikäli oma taiteellisuus ei kanna toteutukseen asti.

Jo jonkin aikaa käyttöä on odottanut myös blogin kautta saatu lahjakortti Room21-nettikauppaan; Kodinsisustus kun ei ole ollut päälimmäisenä mielessä pitkiin aikoihin. Eilen näppäilin tilaukseen harmaan String Pocket -hyllyn. Lastenhuoneessa hylly on kiva taso pienille aarteille, ja vaikka iltasatukirjoille. Toisaalta ajattelin, että design hylly, ja jo olemassa oleva Eamesin hang it all -naulakko, ovat aikanaan kiva lisä vaikka opiskelija-asuntoon muuttaessa. Mutta hui, ei ajatella tuollaisia vielä!

Ferm Livingiltä löytyy myös Harlequin-tapetti, joka on ollut mieleeni aina. Koko huonetta en haluaisi kuviolliseksi tapetoida, mutta esimerkiksi yhden seinän tehostaminen ruutukuviolla piristäisi varmasti. Anttilasta bongasin edullisen Joker-puuvillamaton, joka istuisi sekin hauskasti värimaailmaan ja tapetin kuvioon.

Pieniä yksityiskohtia kokonaisuutta täydentämään löytyisi esimerkiksi Clasulta valosarjan muodossa. Koska hetki parvekkeella-postauksessa näkyvä Luhdan musta köysirahi on osoittautunut juurikin lasten mieleen, haikailen nyt hiukan samasta tuotteesta harmaana. Ainakin Hobby Hall myy vielä rahia, vaikken onnistunut sitä enää Luhdan sivuilta bongaamaan. By Nordin pussilakanaseteistä olen haaveillut jo pitkään. Oikeastaan haaveilen setistä sekä Niilolle, että vauvalle. Yksinkertaisesti vain niin suloisia!

Simmoisia. Mutta kaikkea muuta kuin harmaata päivää teille!

 

 

Eilen sunnuntaina tosiaan vietettiin ensimmäistä blogini lukijailtaa. Tapahtuman järjestäjänä oli KappAhl, joka tarjosi sekä Uuden Kuun, että Secret Wardrobe– ja Oi mutsi mutsi -blogin lukijoille, kivan privaatin shoppailuillan.
Itse olen tosi tyytyväinen eilisen antiin, musta oli han mahtavaa että lukijoitani tuli paikalle täysi ryhmä, ja pääsin sanomaan vastavuoroisesti hei teille kaikille, jotka luette blogiani. Iso kiitos, että tulitte mukaan ja ihan oikeasti tuntui hienolta nähdä ihmisiä, jotka lukevat elämästäni ja ajatuksistani.

KappAhlin valikoimista uusi It’s all about being friendly-mallisto taisi nousta hitiksi. Itse ainakin ihastuin kovasti. Toinen hitti, ainakin mun lukijoiden keskuudessa taisi olla pitsitunika, joka tarttui myös omaan käteen. 🙂 Itse teinkin ostoksia kolmelle hengelle, mutta laitan kuvia hankinnoista teille myöhemmin. Myymälävalaistus kun ei ole amatöörikuvaajalle se kaikkein helpoin!

Me bloggaajat saamme aika paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja showroomeille, mutta mikä itseäni ainakin ilostutti juuri tässä eilisessä, on se, että myös lukijat jotka seuraavat blogeja, tulevat kutsutuksi huolimatta siitä onko heillä itsellään blogia vai ei. Toivonpa todella, että tämän kaltaiset yhteistyöt yleistyisivät, ja sekä bloggaajat, että lukijat saisivat enemmän tilaisuuksia yhteisiin juttuihin. Pienen gallupin pohjalta, tämä olisi myös lukijoiden mieleen, joten vedän johtopäätöksen, jonka pohjalta tuomitsen illan onnistuneeksi kaikkien osapuolten kannalta.

Täytyy myöntää, että vaikka alkuraskauden väsymyksen jälkeen olen itseni aika energiseksi tuntenutkin, niin kyllä se unen ja levon tarve vain on kasvanut. Kun yöllä kahden aikaan pääsin kellistämään omaan sänkyyn, tuntui, kuin olisi kevyen shoppailun ja bussissa istumisen sijaan tanssinut muutaman tunnin yökerhon pöydillä (sikäli kun minulla ei kyseisestä ajanvietteestä ole ollenkaan kokemusta). Mutta kivaa oli, ja sehän on pääasia!

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille lukijoilleni ja Kappahlin väelle!

Ja ihan loistavaa viikon alkua kaikille!

 

Välillä kuvamateriaalia omastakin tuotannosta. Mulla on ollut pikkuisen kameraongelmia, minkä vuoksi olen nyt lähiaikoina joutunut suosimaan lainakuvia. Mutta josko tämä tästä…
Muistatte varmaan kun mama style -postauksessa pohdin äitiystakin hankkimista. Päädyin silloin tilaamaan takin, ja se saapuikin ihan tosi nopeasti. Nyt kun käyttökokemusta on jo takana, voin todeta, että kauppa kannatti. Tämä on juurikin sellainen sopiva kauppareissu, ulkoilu ym. perusmenojen takki. Vihreä väri hiukan arvellutti, mutta etsinnässä on nyt jokin piristävä huivi takin seuraksi. Joku, mikä karkoittaisi kettutyttö/lintubongari-efektiä. Iso plussa taskuista, joissa kulkee tällä hetkellä tavaraa metrimitasta nenäliinapakkauksiin.

takki | Mom2moM,
 farkut | H&M mama, laukku | Mulberry, huivi | Cubus, ranteenlämmittimet ja sukat | Odd Molly, saappaat | Ilse Jacobsen
Rannekkeet ja saappaat ovat molemmat Wishwearilta (blogin kautta saatuja). Muistattehan, että tämän viikonlopun ajan Wishwear tarjoaa blogini lukijoille kaikista Odd Molly Classics -tuotteista ja Jacobsenin kumisaappaista 15%:n alennuksen koodilla Uusikuu.

Sitten hiukan Face-pohdintaa: Olen tässä miettinyt, että blogin Facebook-sivu voisi jatkossa päivittyä hiukan ahkerammin. Tällä hetkellähän tuo nyt lähinnä toimii yhdenlaisena blogin seurauskanavana, mutta josko esim. lomalta ja tulevasta rempasta laittaisin faceen joitakin pienempiä juttua, sellaisia, joista ei aina ihan kokonaiseen blogipostaukseen ehkä riitä. Toisaalta fb:n puolella voisi joitakin “paljastuksia” jakaa hiukan ennakkoon. Pientä sneak peak -juttua ym…
Mä olen itse tosi huono facebookin käyttäjä, henkilökohtainen profiilini ei siellä koskaan päivity. Siispä kysynkin nyt teiltä, facen kautta blogiani seuraavilta, miltä tämä kuulostaisi?!

Jeps, mutta nyt alkaa olla paisti kypsä ja nälkäkuolema lähellä… Kivaa lauantai iltaa!

 

 

Nimittäin se Iittalan Sarjaton. Onpa ollut viime aikoina mahdoton lukea suomalaisia sisustuslehtiä, joissa astiastoa ei jollakin tapaa olisi noteerattu. Eikä suotta, sarja on kyllä kaiken huomionsa ansainnutkin.
Itselleni Sarjaton-astiat olivat pitkään kiva ja pirteä uutuus (enhän edes ole astioiden tarpeessa tällä hetkellä), kunnes otin ensimmäisen fyysisen kosketukseni tuohon alla olevaan helmenharmaaseen Letti-kulhoon. Täydellinen! Väri ja pinnan kuviointi ovat ehdottomasti kauneinta Iittalaa pitkiin aikoihin! Jokseenkin eripari-ihmisenä kun itseni näen, ei kokonaisten astiastojen keräily sytytä sanan perinteisemmässä merkityksessä. Sarjaton kuitenkin vihjaa jo pelkällä nimellään, että eriparisuus on sallittua. Helppo yhdistää vanhoihin Iittaloihin, eikä riitele kilpailijoidenkaan kanssa.

Muutama harmaa kulho on kai pakko hankkia, ihan vaikka vain joulun naposteltavia ajatellen. Eihän astioita voi olla koskaan liikaa…
Hyvä Suomi!

Kuvat:  Iittala

 

Tulin huikkailemaan teille, rakkaat lukijani, kivaa alekoodia viikonlopun kunniaksi.
Nyt viikonloppuna (pe-su) nimittäin hemmotellaan Uusi Kuu -blogin lukijoita;
Wishwearin nettikaupassa on kaikki Odd Molly Classics -tuotteet (ne mun suosikit) −15%:n hintaan!
Samaan syssyyn Johanna lupasi vielä postitella 15%:n alennuksella mun toiset suosikit, eli Ilse Jacobsenin lantsarit! 🙂

Aktivoi koodi  Uusikuu ostoskorissasi, ja saat edun käyttöösi!

Aurinkoista perjantaita!

 

Yhdessä Oral-B:n kanssa järjestetty arvonta on nyt päättynyt, ja uuden TriZone1000 -sähköhammasharjan onnellinen voittaja selvitetty. Ihania juttuja kirjoititte arpalippuihinne, koskettaviakin löytyi joukosta. Ihmeesti niitä hymyn aiheita vain löytyy, joten jatkakaa hymyilemistä!
Tällä kertaa pisimmän harjan vetäisi Viivu, jonka suuta veti hymyyn opintojen saattaminen päätökseen. Onnea sekä valmistumisen, että uuden hammasharjan johdosta!
Aihetta hauskasti sivuava muistutus löytyi TidyMom -sivustolta, jossa kuva on helposti ladattavana ja tulostettavana versiona.

Aurinkoista torstai aamua!

 

 

Nopeasti tulin huikkaamaan teille muistutuksen arvonnasta! Vielä ehtii jokusen tunnin osallistua. Kaikki siis mukaan hymyilyttävällä jutulla! 🙂

 

Ihan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia siitä tavasta, jolla olette osallistuneet iloomme. Se myötäeläminen, jota sain sekä vauvauutisen, että uuden kodin löytämisen johdosta, on jotakin ihan mieletöntä. Kiitos kultaisista sanoista ja jaetusta ilosta! Tätä blogia seuraa ihan mahtava porukka 🙂

Toden totta, jotakuinkin päivälleen puolivuotta sitten harkitsin pitkään, laittaako pillit pussiin ja pussin varastoon. Siis blogini suhteen. Siinä samalla kun pakkasimme silloisen kotimme irtaimiston laatikoihin, säkkeihin ja kelmuun, pohdin pitkään varastoidako koko blogi mahdollista tulevaa varten. Tämä blogi kun on saanut alkunsa hyvin kotikeskeisistä jutuista. Sisustaminen, käsillä tekeminen, puutarha, kotielämä jne… Ne ovat olleet se punainen lankani, ja kun punainen lanka laitetaan laatikkoon, vedetään kelmu ylle ja varastoidaan, seisoo siinä pieni blogi ja bloggaajakin melko tyhjän päällä. Meillä oli kuitenkin haave, aikatauluna toive ja työkaluna usko siihen, että haaveet kantavat. Puoli vuotta (ja vielä kuukausi) siihen meni, että haave kantoi kotiin asti, mutta te teitte onneksi matkasta miellyttävän kulkea. Olen täydestä sydämestäni kiitollinen siitä, että kuljitte seurassani vaikka punainen lankani on ollutkin poissa ja välillä niin kovin kaukana.

Kuukauden päästä pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme. Tai aloitamme muuton, ja kodin remontoinnit. Kuvia talosta ei ole vielä teille näyttää, ja kuvaaminen sinänsä olisikin vielä hiukan vaikeaa, sillä edellisellä omistajalla on yhä oikeus asua talossa. Joudutte siis hetken odottamaan 🙂
Koska edellinen postaus kuitenkin herätteli uteliaita kysymyksiä kerron teille jotakin talon metsästyksestä ja sen oikean kohtaamisesta:
Alussa itselläni oli melko selvä ajatus siitä, mitä haemme. Puutalo, 1950-luvun rintamamiestaloja vanhempi ja suurempi, ja mielellään hirsirungolla. Ei liian huonossa kunnossa (=heti asuttava), eikä kuitenkaan liian remontoitu, talon vanhaa henkeä pilaten. Talon sijainnin suhteen toiveena oli päästä asumaan paikkaan, jossa talot eivat ole rakennettu vierekkäin 1000-2000 neliön tonteille, omaa pihaa ja puutarhaa olisi paljon, pihapiirissä ulkorakennuksia jne.
Melko nopeasti romanttiset kuvitelmani metsänlaidassa asumisesta kuitenkin romuttuivat. Olen tottunut asumaan lähellä palveluja (vaikkakin pienen kaupungin, mutta silti), näkemään katuvaloja ja asutuksesta kajastuvaa valoa. Mieheni realistiset “jalatmaassa-kysymykset” myös herättelivät; Entä jos lähin suklaakauppa on puolen tunnin matkan päässä? Kuinka paljon rouva on valmis talviaamuina ajamaan traktorilla lunta? Aikooko rouva kenties ostaa traktorin? Jne.. Totta, ei minusta ollut täysin metsäkulmille. Taajaman ulkopuolella, mutta ei liian kaukana. Yleisen tien varressa.
Kodin löytymisen suhteen asetimme myös kirjoittamattoman säännön; Talon piti olla molemmille se oikea, kummankaan ei pitäisi joutua pitkin hampain muuttamaan minnekään. Monta taloa jätimmekin harkintamme ulkopuolle, koska se oli toiselle meistä ehdoton EI. Tässä kohtaa yhtälö kieltämättä kuulostaa talolta järven rannalla, keskellä Helsingin keskustaa ja puolenhehtaarin tontilla. Niin, ja halvalla kiitos!

Voinette kuvitella, kuinka monta kertaa kuulin, miten minun kannattaisi ymmärtää, että toivomaani kotia ei kai koskaan löytyisikään, tai sitä ei ole edes olemassa. Vielä useammin näin sen saman ihmisten kasvoilta. Kaikki eivät vain hennonneet kertoa mielipidettään. Mutta minäpä en ymmärtänyt. Meillä oli haave, ja viimeiseen asti tiesin, että jonakin kauniina päivänä se oikea ikään kuin sattuisi vain eteemme. Uskoin kohtaloon, enkä turhaan: Elettiin kesän viimeistä lauantaita, ja olin melkoisen (lue tosi) tuohtunut miehelleni, kun kahdenkeskeinen iltamme päättyikin aiemmin suunnieltua aikaisemmin. Onneksi päättyi, sillä silloin löytyi kotimme! Tarjouksemme hyväksyttiin jo seuraavana maanantaina.

Kuvissa on uusi Lumoan Kaikki on mahdollista -malliston koru. Tuo tähti on nyt minun muistutukseni itselleni; Haaveisiinsa kannattaa uskoa.
Tosin siitä puolesta hehtaarista ja järvestä Helsingin keskustassa en edelleenkään ole niin varma. Tai no; Halvalla sitä ei ainakaan saa 🙂

Aurinkoista syysviikoa teille. Älkää vain tulko kipeäksi, tämä flunssa on syvältä!

 

Hymynne on tarttunut! Jokainen arvontapostaukseen jätetty kommentti on saanut myös minut hymyilemään. Tirautinpa pari kyyneltäkin aamulla, kun kommentteja luin (pikkuisen nuo hormonit hyrrää, itkeä pillitän koko ajan…). Niin liikuttavia ja ihania juttuja! Niitä lisää!

Tasapuolisuuden nimissä lupasin kertoa myös omista hymynaiheistani, joten tässäpä niitä:
Minun ja möhiken (=mahamöhö) matka on nyt saavuttanut puolivälinsä. Olo on mahtava, energinen ja reipas! (Jos nyt sivuutetaan se tosiseikka, että kurkku on kuin kaktuksilla rassattu, imusolmukkeet turvoksissa, silmät punaiset ja suussa maistuu flunssa.) Ehdottomasti ilonaihe!

Todelliseen riemuun naaman vetää kuitenkin se, että KOTI on vihdoin löytynyt! Mä olen niiiiin iloinen ja onnellinen! Ei tarvittu kompromisseja, ei hätäratkaisuja, eikä enää mitään väliaikaista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Reilu pari viikkoa sitten kun taloon käveltiin, tiedettiin heti, että tämä se on: Meidän Koti!

Toinen puoli iloa on se, että me päästään vihdoin pois tästä asunnosta. Eroon naapurin bileistä ja karaokeilloista (katso viimeinen kuva). Saadaan omat tavaramme takaisin, omat rakkaat huonekalut, astiat, kirjat ja kaikki muukin! Ensi kuussa me sanotaan bye bye kylänraitille ja muutetaan maalle!!!! Niin, ja mahtuuhan tähän väliin myös pari viikkoa lomailua auringossa! Helppo hymyillä!

Mahtavaa perjantai iltaa! Yritän keksiä jonkin korvaavan toiminnan kilistelylle (menee varmaan syömiseksi) 😀