Tällä viikolla juhlitaan ihanan Wishwearin 5-vuotis synttäreitä!
Juhlan kunniaksi myös Uudessa Kuussa arvotaan.

Jätä kommentti, ja kerro,
mikä putiikin merkeistä on sinulle mieluisin, tai vastaavasti, mikä suosikkisi puuttuu puodin hyllyltä
!?!

Palkinto on omalta ehdottomalta lempparimerkiltäni, eli:
Odd Mollyn Candy Beanie pipo!   

Wishwearin nettiputiikkiin klikkaat itsesi tästä!


Osallistumisaikaa on sunnuntai illalle, sen tarkempaa aikaa määrittämättä. Kaikki siihen mennessä vastauksensa jättäneet ovat kisaamassa mollyn myssystä.

Mikäli et voi kommentoida, osallistu lähettämällä spostia
uudenkuunemilia(at)gmail.com

Arvonta suoritettu!
****

Tervehdys pyykkituvasta!
Arkisia askareita ja kotitöitä. Pese, kuivaa, silitä, viikkaa.

Mutta onneksi tunteen saa kokea aina uudestaan;
Pyykki kun tuntuu olevan ehtymätön luonnonvara!

emilia

Leikkelin eilen turhankin innokkaasti rosmariinin oksia. Ylijääneet kiinnitin kynttiläpurkin kylkeen pätkällä narua. Tuoksu on hento, ja rosmariini kaunis ihan tuollaisenaan.

Imurin uuteen pölypussiin sujautin kourallisen kuivattua laventelia ja oksan rosmariinia. Helppo tapa levittää puhdasta tuoksua. Teolliset tuoksukuulat kannattaa korvata yrteillä, kuivatuilla kukilla, vaniljalla tai vaikka piparkakkumausteella.

Mutakakun loppu on tuhottu, ja siivouspäivä jatkukoon.

emilia

Erityisen harmaa keli koko päivän. Piti heti aamusta viritellä tunnelmavaloja, ja repiä kaikki irti hämyisestä päivästä.
Ystävien kanssa syötiin kynttilätunnelmissa. Pitkään ja hartaasti. Korkattiin viinit ja naurettiin sydäntemme kyllyydestä. Kuvattavaksi ei paljoa jäänyt, sen verran hyvin teki ruoka kauppansa. Muuten liikuttiin välimerrellisissä tunnelmissa, mutta jälkkäriksi kelpaa vain suklaa.
Mutakakulle en keksinyt muuta koristetta kuin bambin ja hennon lumivaipan. Eihän tuo nyt niin kauhean kaukaa ole enää haettu (tai onhan se, mutta mielikuvitus oli heikoilla).

Iltaa jatketaan hämyisessä tunnelmassa oman perheen kesken. Maanantai tuo mukanaan siivouspäivän, koska huomenna pitäisi taas olla koti edustavassa kunnossa. Mutta maanantai on vasta huomenna.
Nyt saunaan, ja sitten nautitaan vielä pullonpohjalle jääneet viinit.

Mukavaa sunnuntai iltaa.

emilia

Lokakuu ja Roosa Nauha. Jo yhdeksättä kertaa. Pieniä valintoja, pieniä puroja – ja tavoitteena tietenkin valtameren suuruinen lopputulos.

Jokavuotisen silkkinauhan lisäksi tulee hyvää asiaa kannatettua kuin huomaamattaan. Valitsin viime viikonloppuna Pirkka Reilunkaupan ruusut Roosa Nauha -kampanjan puntissa. Haravoin ja hoidan puutarhatyöt vaaleanpunaisilla välineillä. Perussakset ovat roosaa nekin. Kaapista löytyy kampanjan teepparia, Lindexin Roosa-mallistoa, avaimenperää, kynää, muistikirjaa ja kauppakassia. Pieni valinta, kun ostaa tuotetta tarpeeseen. Geishaa karkkihyllystä, ruusuja ruokakaupasta. Itseään on helpompi hemmotella, kun sivutuotteena on hyvä tarkoitus.

Tänään skrapasin jälleen autonlaseja sillä iänikuisella parkkikiekolla. Tosin tässä käytössä senkin ikä on korkeintaan vuosi. Syntyi ostopäätös uudesta työkalusta. Skrapa on saatava ja miellellään vaaleanpunaisena. Sinituote on tarttunut lokakuulle ajankohtaiseen asiaan, ja myy vaaleanpunaista talvisettiä. Lapion sijaan olisin toivonut lumiharjaa jääraapan kaveriksi (kukaan tuskin pystyy kuvittelemaan, että kaivan autoani hangesta minikokoisella (vaaleanpunaisella) lapiolla), mutta menkööt. Hyvän asian puolesta!

Lindexin Roosa nahkarannekoru on kiva pieni joulumuistaminen ystäville. Jotain kuitenkin sen suosiosta ja ihmisten halusta auttaa kertoo, että koru on loppuunmyyty useimmista myymälöistä.

Vai pitääkö auttaminen juuri nimenomaan nykyään näkyä? Ranteessa, vaatteessa, jääraapassa?

Ostatko herkemmin vaaleanpunaista kuin olet ostamatta ollenkaan? Teetkö valinnan, vai ostatko Roosan nimissä minkä tahansa hilavitkuttimen tai turhakkeen? Onko suora ja puhdas rahalahjoitus ainoa oikea tapa auttaa?

Vaikka samapa tuo. Mikä on kenenkin oikea tapa, ei lopulta ole tärkeää. Pääasia on jokaisen puron yhteinen virta. Niin suurempien kuin pienempienkin. Joka tapauksessa tähtäimessä se valtameri.

Eikös?

KLIK:

Roosa Nauha kampanja ja Roosa Nauha tuotteet

Vaaleanpunaisia perjantaitunnelmia

emilia

Villasukkia ja maitokavia.
Siinäpä tiistain avainsanat. Onni, että meitä on tänään kaksi aikuista arkea pyörittämässä!
Kun kroppa käy hitaalla, tuntuu mieli laukkaavan. Ideoita, ajatuksia – kaikkea kahden vuorokauden edestä. Ihan pakko laittaa joitakin myös paperille.
Sunnuntai tunnelma keskellä viikkoa tuntuu lempeältä. Tänään ei tarvitse suorittaa.

Lego-leikit, happihyppely auringonpaisteessa, lämmin sauna ja maistuva iltapala. Uni tulee varmasti.

Lämpimän kodikasta tiistaita.

emilia

Eikä tällä kuusella ole mitään tekemistä joulun kanssa. Paikalliseen kukkakauppaan tilaamani huonekuusi saapui vihdoin. Olen aivan rakastunut!

En yleensä pidä tavallisista huonekasveista. Myrtti ja muut rungolliset ja puumaiset kasvit ovat toki kauniita, ja omistanpa pari ikuisuuden vanhaa perhosorkkideaakin. Keittiöön kuuluvat oleellisesti tuoreet yrtit, mutta muuten jätän huonekasvit lähinnä kaupan hyllylle. Liian kasaria, liian ysäriä, liian jotain… Siis minun makuuni, meille. Ja se vaiva; Keräävät pölyä ja likaa, vaativat ainaista huoltamista.

Hassuahan tässä on juuri se, että pidän kasveista, joille tämä nykyaikainen (kuiva ja lämmin) huoneilma ei ole edes tarkoitettu! Mutta ehkä juuri haaste saa minut haluamaan niitä. Myrtin kuolemasta toipuneena otan siis taas uuden haasteen vastaan.

Hennot oksat kestävät kevyiden paperikoristeiden painon, joten kuusi muuntautuu toki myös joulupuuksi. Kenties se jouluna ajaa ainakin yhden joulukuusen asemaa.

Täällä ei taphdu kummempia. Elellään tavallista sunnuntaita, ollaan laiskoja ja valmistaudutaan uuteen viikkoon – arkeen. Mutta se ehkä onkin sunnuntain viehätys. Että saa olla laiska, nauttia ja olla tekemättä ihmeempiä. Pyykkikoneen rauhallinen rummutus ja kynttilöiden tuoma tunnelma. Kasa vanhoja sisustuslehtiä (mukana joulunumerot), kuuma kaakao ja villasukat. Näistä nautin.

Laiskan kuvaajan sunnuntai otokset. Kamerasta loppui akku.

Mutta nyt tuntuu taas kivalta palata blogin ääreen. Laitan siis akun lataukseen ja palaan lehtieni ääreen.

ps. tuli hillitön halu leipoa piparkakkuja! Ihan liian aikaisin!

emilia

Ihan juuri tällä kuvan sohvalla ei kyllä ole tullut paljoakaan lojuttua, kapsituksesta kun puuttuu vielä kansi. Eikä tässä kyllä ihan tarkemmin ajateltuna ole millään sohvalla normaalia enempää lojuttu.

Kuvassa kuitenkin viimeisin heräteostokseni. Tämä kummitteli pitkään paikallisen kirppiksen ikkunalla, kunnes jumppamatkalla päädyin katsomaan sen hintaa. Tajusin siinä samalla, että sohvan mentävä kolohan suunnitelmissani on koko ajan ollutkin.

Vankkaa tekoa, ja ajaa asiansa paremmin kuin hyvin, kunhan istuinosa saadaan tehtyä.

Me ollaan tehty kivoja juttuja. Käyty sienimetsässä ja puolukoilla. Nautittu vapaapäivistä ja yhteisestä ajasta. Valvottu myöhään ja nukuttu pitkään.

emilia

Pieni blogikatko. Ihan tahtomatta ja toisaalta harkitusti. Monta asiaa, jotka menevät blogin edelle. Asioiden selvittelyä – ja pään selvittelyä myös. Nyt alkaa ajtukset olemaan kasassa. Toistaiseksi ainakin.
Monta projekstia on työn alla. Yksi itse asiassa tuossa keskellä olohuoneen lattiaa. Mukavia pieniä juttuja, ja paljon suuria suunnitelmia.
Yritän opetella nauttimaan pienistä asioista. Arkisista jutuista. Oppia ymmärtämään, että kaikki ei tapahdu hetkessä, ja matkan teko on osa päämäärää. Nauttia pitäisi joka askeleesta.

Kuvakin on viime keväältä, kuten joku varmaan huomasikin. Huomenna kaivan kameran kaapista ja laitan vaikka pari kuvaa tuosta edessäni seisovasta kapistuksesta. Nyt kuitenkin siirrän sitä hiukan (sen verran, että telkkari tulee esiin), tsekkaan digiboksin arkistot ja juon ison mukin kuumaa kaakaota.
Maistuu ulkoiluvoittoisen päivän päälle taivaalliselta!

Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

emilia