Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.

Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.

 Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.

Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.

Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin. 

Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.

Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!

Oi ihana toukokuu! Tässä se nyt olisi – silmuineen ja versoineen.
Puutarhatöihin uppoaa huomaamatta tunteja. Paljon on saatu aikaiseksi, paljon on vielä tekemättä. Valmista ei tule koskaan, siinäpä kai se homman hauskuus.
Mieli kirmailee jo tulevassa kesässä. Vaikka vielä tallustetaan visusti villasukissa, ajatus karkaa hameisiin ja paljain jaloin kulkemiseen. Orvokit on ostettu, osa istutettu ja osa vielä kassissa. Josko tänään loput.

Oman pihan valkovuokot on sen verran varjoisessa paikassa, että kukkia saa odotella jonkin aikaa. Pitää kai ensihätään käydä hakemassa kukat muualta. (Vapuksi ostin vielä kaupasta.) Kohta kukat saa ulkoa – ilmaiseksi!

Aika on rajallista ja väsymys valtaa mieltä. Blogimaailma jää välillä elämisen jalkoihin. Aina ei pysty, ehdi, jaksa tai viitsi.

Ihana ilta. Liekö johtunut hameesta vai auringosta, tai kenties vain hyvästä seurasta. Joka tapauksessa tälläisiä iltoja voisin ottaa lisää. 

Pelattiin jalkapalloa, laitettiin pihaa, hulluteltiin ja vain oltiin.

Hassu juttu tuo työhuone; Kun on viihtyisät tilat saa enemmän aikaiseksi. Todisteena yli vuoden pienentämistä odottanut hame. Ja kas, siinä ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, ja nyt on hamonen taas käytettävissä.

Nyt on kaappitilaa ja paikat toivottavasti pysyvät hiukan siistimmässä kunnossa. Isojahan nuo ovat, paljon suurempia kuin muistin. Jotenkin näyttivät isossa suulissa niin paljon pienemmiltä. Herra saatiin sisään neljän miehen voimalla ja jossain kohtaa tuli uskon puute, mahtuuko se sisälle ollenkaan. Olohuoneen kautta kiertän se lopulta saatiin työhuoneeseen. Appiukkoni tosin sanoi, että älkää sitten koskaan ikinä muuttako. Ei vissiin ole tulossa toista kertaa kantamaan 🙂

Herra on hiukan huonommassa kunnossa, ja siihen päädyttiinkin lähinnä hinnan vuoksi. Sisällä on vaatetanko, ja nyt oliskin tarkoitus pyytää puuseppää rakentamaan hyllyt kaapin sisään ja korjaamaan hiukan nauravaa yläkulmaa. Muuten pintakäsittelynä öljy saa riittää, vanha puu on kaunis kuluneenakin.

Niin iloinen että tänään oli pakko hakea paikallisesta sisustusliikkeestä erilaisia juomalaseja kukkamaljakoiksi. 🙂 Toisaalta; Onhan tässä jo hiukan aihetta juhlaankin!

Paras Ikea reissu ikinä!

Täällä ollaan nuhaneninä ja ihastellaan kauniita ilmoja ikkunan läpi. Ei ehditty paljoa keleistä nauttia, pääsiäinen meni autossa ja sisällä. Mutta mukavaa oli, ihania juttuja ja ihania ihmisiä. Tuntuu, että sitä itsekkin muuttuu paljon seurallisemmaksi kun on valoa ja auringonpaistetta. Talvella tulee vain möllötettyä ja käperryttyä sohvan nurkkaan. Ja vaikka pääsiäisenä taas kerrytettiin univelkaa, tuntuu silti olo energiseltä. Asioita katselee päivänvalossa ihan toisenlaisin silmin.

Koivujen silmut on auenneet ja maasta pukkaa voikukan lehtiä. Kai se on uskottava, että kesä on ihan oikeasti tulossa. Tosin nuhaisella nenälläni en ihan vielä haista sitä kesän hajua, kevään kylläkin. Ihan tuli vilu kun katselin kaupassa ihmisiä shorteseissa ja teeppareissa. Taitaa olla jollain muullakin kohta nuhainen nenä…

Eilen saatiin työhuoneen seinään tapetit. Iso kiitos isälleni, joka oli meillä ammattilaisapuna. Kaksi tumpeloa kun olemme, niin olis tainnut jäädä tapetit rullaan ikuisiksi ajoiksi. Sinisessä hyasintissa pysyttiin, se kun oli päätetty jo aikoja sitten. Mutta keittiöön en taida kuitenkaan tätä haluta. Tilasta tilaan kun on paljon mukavampi katsoa, kun edessä on erilaisia seiniä ja pintoja.

Tulin toivottelemaan kivat pääsiäiset teille kaikille!

Meillä on tiedossa kummitytön synttärit ja Helsingin matka, töitä, kivoja vieraita ja sokerina pohjalla työhuoneen tapetointi.

Koska asumme T:n kotiseudulla, pääsiäisenä saamme kyläilemään sukuloivia ystäviä. Mukavaa. Työhuoneen kaapit tulevat tiistaina, ja ennen sitä olisi ihana saada tapetit seinään. Nyt pitäisi aloittaa huoneen tyhjennys. Puuh, mikä homma.

Ei mitään perinteistä pääsiäisen juhlintaa, koska vapaat on katkonaiset, mutta yritetään nauttia yhteisestä ajasta. Ja aurinkoisesta kelistä!

Flunssa meinaa hiukan laskea mielialaa, mutta yritän olla välittämättä käheästä kurkusta ja nuhanenästä. Ne kai kuuluvat kevääseen ja menevät ohi. Kohta olo on virkeämpi, ja kaikkea jaksaa taas paremmin. Huomatkaa positiivinen ajattelumalli 🙂

***

Heippa ystävät, täällä ollaan. Neiti kevät tuli takaisin, ihana ilma ja maasta puskee vihreää ja muita värejä. Olen iloinen. Samalla olen aivan poikki, puhki, rätti ja kuitti. Vaikka iso piha onkin ihana asia, tuntuu, että minusta ei riitä sitä hoitamaan. Sisällä on työtä, monta asiaa pitäisi saada kuntoon. Kaikki kivoja, mutta yhdessä muodostavat loputtoman tehtävien listan.

Riittämättömyyden tunne hiipii luokseni. Vaikka pesukone käy säännöllisesti, imuri ei ehdi siivouskomeroon ja sormet ovat jatkuvasti mullassa, tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaa. Monen kuukauden stressi alkaa purkaantua, asiat alkavat rullata. Kroppa huutaa hätähuutoja, vatsaa polttaa, ruoka ei maistu.

Meillä on jo monta kuukautta pidetty tavaroita väliaikaissäilytyksessä. Pinoja ja kasoja lattioilla. Alkaa kyllästyttää. Ulkona pitäisi tehdä niin paljon tavallisten kevättöiden lisäksi. Paineet on kovat, koska olen kasvanut kahden puutarhaintoilijan lapsena. Miten aika riittää pitämään rikkaruohot kurissa? 

Eilen tehtiin ensimmäinen reissu puutarhamyymälään. Haettiin multaa, sipulinsiementä ja kukkia pääsiäiseksi. Tänään tilattiin pihakivet, kalusteetkin on valittu. Valmis lopputulos kannustaa, mutta työtä on niin paljon.

Tapetointiinkin pitäisi yhdessä huoneessa ryhtyä. Niin kiva ja odotettu juttu kuin se onkin, tunnen silti stressiä. Miten aika ja kädet riittävät?

Koulin koulin koulin, taimiani koulin. Tuntuu, että kaikki illat kuluvat taimien koulimisessa. Muistuttakaa hyvät ystävät ensi keväänä minua kohtuudesta. Tai muistuttakaa jonkinlaisen pienviljelijätuen hakemisesta ja lomittajan palkkaamisesta. Homma karkasi hiukan hanskasta 🙂

Kurkku on turvoksissa ja keuhkot krohisevat. Yritän välillä sulkea silmäni ja kuvitella kaiken valmiina. Siitä saan taas intoa ja voimaa. “Kyllä tästä hyvä tulee. Tehdään pikkuhiljaa.” Mieheni mantra soi päässäni.
Mutta toisaalta uskon, että kun asiat saadaan rullaamaan ja tavarat pääsevät paikoilleen, on kaikki helpompaa. Siistissä kodissa ajatus juoksee kirkkaammin ja siivoaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun lattiapinot ovat poissa.

Viime viikonloppuna vierailimme Teijan kanssa Päivin luona. Niin ihania naisia, iloisia ja puheliaita. Molemmilla ihanat lapset, ja Päivin koti oli vielä tuhat kertaa kauniimpi luonnossa, kuin blogikuvissa. Ihan mieletön päivä, toivon tosiaan, että tälläisiä tulee jatkossakin!

Olen ollut tosi tosi huono bloggari. Lupaan, olla ahkerampi, jättää itsestäni jälkeä sekä sinne, että tänne. 🙂

Aurinkoa!

PS. Lohduttavaa olla ainakin yrttien suhteen jotakuinkin omavarainen 🙂

***

Veikkaanpa, että mailmassa ei ole kovin montaa ihmistä, joka katsoo junansa lähtöajan tunnilla pieleen, ja huomaa virheensä neljä minuuttia ennen junan lähtöä – pyjama päällä, naama meikittä, hiukset tyynyn jäljiltä ja hampaat pesemättä. Mutta vielä pienempi on niiden ihmisten määrä, jotka tästä kaikesta huolimatta ehtivät junaansa. Lucky me; Olen yksi heistä 🙂

Eli kiire tuli, mutta matkaan pääsin. Sanotaan vaikka, että nainen pystyy ihmeisiin croissantin tähden!

Iloisen ja maistuvan brunssin tarjosi me&i. Seuranani oli kolmen lapsen äiti ja paras ystävä, eli oma sisko. Myös blogituttuja oli kiva nähdä livenä. Kiitokset siis kivasta tapahtumasta ja hyvästä seurasta!