>{sen voi jo huomata}

12.8.2010

>

Keittiön ikkunasta saa aamuisin katsella kunka koululaiset pyöräilevät kohti opinahjoaan. Isommat päämääränään keskustan yläkoulu ja lukio, pienemmät pyöräilevät toiseen suuntaan kohti alakoulua. 
Mustikat ovat lihonneet ja pullistuneet sateiden myötä. Smoothiemarjat noukkii nyt nopeammin kuin pari viikkoa sitten. Omenat alkavat jo kypsyä, ja omenapuun voi aistia pelkästä tuoksusta aamulenkin varrelta. Viljapellot muistuttavat sävyillään hiusten värjäystarpeesta. Vehnänvaalea oli sittenkin parempi kuin tämä mutaisen ruskea.
Eilen illalla, kun lähdmme iltalenkille, olin jo vähällä kääntyä takaisin vaihtamaan pidempää lahjetta. Ilmassa oli jotain viileää ja syksyistä. Tosin muutaman kilometrin, ja ylämäen, jälkeen olin valmis luopumaan lopuistakin vähistäni. Keli on kuulaudestaan huolimatta nihkeä ja kostea. Ei ollenkaan niin raikas, kuin toivoisi.
Mutta silti, kaikesta trooppisuudestaan huolimatta, ilmassa leijuu jo pieni pala syksyä. Illalla sytytellään kynttilöitä ja pieniä valoja. Mielen valtaa pesänrakennusvietti, ja edessä on uusi puhdas sivu. Syksystä alkaa uusi vuosi. Minulle tärkeämpi kuin kalenterivuoden vaihtuminen. Yhtälailla toiveita, lupauksia ja muutoksia.

Kiitos Elsa ihanasta palkinnosta!

{ värikynät keittiössä }

11.8.2010

Siinä se sitten oli ja meni. Nimittäin kesä. Tänään palasi arki kuvioihin. Mies lähti töihin, ja me jäätiin Niilon kanssa kotiin. Henkilökohtaisen syksyni ensimmäinen päivä on tänään. Nauttikaa toki muut vielä kesästä ja kesäisistä keleistä.

Kesän ajan pompoteltiin ajatusta hoitovapaani jatkamisesta ainakin vuoden loppuun. Siihen asti, kunnes saadaan päiväkotipaikka.
Taloudellisesti on sama onko opiskelija vai kotiäiti. Päädyttiin tähän; Kotona ollaan. Ehkä viiminen mahdollisuus, joten pakkohan se on käyttää!
Eilen hiukan vatsassa velloi. Olen tottunut kolmen viikon ajan jakamaan ajatukseni heti aamusta toisen aikuisen kanssa. Samoin vastuun ja kotityöt. Silti innolla odotan syksyä. Rutiineja ja arkea.
Otsikon keksiminen tähän postaukseen tuotti vaikeuksia. Toisaalta “Värikynät keittiössä” pitää oikeastaan sisällään aika paljon.
Kesästä jäi päälimmäisenä mieleen helle. Liian kuuma minulle, koko kesä oli sellaista selviytymistä. En ole mikään auringonpalvoja. Toisaalta kunnon kesän jälkeen talvi tuntuu paremmalta. Ihanat neljä vuodenaikaa!
Meillä kesä meni myös ajatellessa. Suuria asioita ja suuria kysymyksi leijaili ilmassa. Leijailee yhä. Mihinkään ei ole valmiita vastauksia tai ratkaisuja. Minä olen enemmän soitellen sotaan -tyyppiä, ja miehellä on jalat turvallisesti maassa. Hyvä näin. Tiedä missä muuten oltaisiin!
Nyt pitää vain osata olla kärsivällinen. Pitäisi opetella. Asiat kai ratkeavat ajallaan.
VÄRIKÄSTÄ ARKEA KAIKILLE!
Ja loman jatkoja lomalaisille! PS. Tuo lukijagadget tuossa sivun laidassa taitaa vihjailla, että jonkinlaisen ekstra-arvonnan aika olisi pian.

Pitääkin aloittaa suunnittelu!


>Puolen päivän liputus

09.8.2010

>

Aamulla kun aloittaa, voi hommansa saada valmiiksi jo puolita päivin.
Tämän päivän projektina oli tehdä lippu/viirinauhoja. 
Tämäkin projekti on odottanut tekijäänsä jo tovin, mutta vihdoin tuli valmista.
Kun liputukset on ommeltu, voi huoletta juoda kupin tujua cappuccinoa ja syödä pari kauralastua. 
Vähän kuin palkaksi.
Vaikka moni koti puetaan jo syksyisempiin väreihin, taitaa lastenhuoneissa 
silti olla tilaa pastellisävyille.
Näille nauhoille on jo osoitteet tiedossa, mutta myyntiblogin puolelle 
saattaa taas syksyn mittaan ilmestyä joitakin valmiita comboja.
Tämä on kesän toiseksiviimeinen päivä. Keskiviikkona alkaa arki. Taidan ottaa kirjan käteeni,
 ja kaatua sänkyyn. 
Kauniita lomapäiviä lomalaisille, ja tsemppiä työhön palanneille!


>Pöytä sohvan lähelle

08.8.2010

>Ei kai se mikään oikea sohvapöytä ole. 

Vain tuollainen puolustusvoimien vanha arkku. Samanlainen, kuin työhuoneessa kätkee sisälleen tulostimen, ja Niilon huoneessa varavuodevaatteet.

Tämä yksi ylimääräinen sai pintaansa saman maalisekoituksen, 
kuin pulpetti, ja kohtalokseen päätyä olohuoneeseen. 
Tuossa se nyt nököttää ikkunan alla. Ajattelin pohjaan howard -tyylisiä pieniä kalustepyöriä. 
Ainakin Fasetti myy niitä uusina, mutta vanhat olisi tietysti ihan unelmat.
Arkku olisi näppärä pitää päivä aikaan tuossa sivussa, mutta välillä kun ollaan vain aikuisten kesken, 
se olisi mukava siirtää laskutasoksi sohvan ja divaanin viereen.

Ensin pitää kuitenkin keksiä tv:lle jokin uuusi juttu. Nykyinen matala taso näyttää nimittäin ihan tyhmältä. Haaveissa olisi se vanhoista ovista kyhätty kaappi, 
johon koko töllöttimen, ja muut oheistuotteet, saisi kätkettyä. Oikein kunnolla piiloon.

Kynttilöitä nostin jo arkunpäälle esille. Josko tänään avattaisiin kynttiläkausi. 
Jotenkin on ollut niin kuuma, ettei ole aikaisemmin vielä viitsinyt.

Mutta nyt sinne rippijuhliin….

PS. Mukavaa ,kun uusia lukijoita on taas ilmaantunut. 
Lämpimästi tervetuloa kaikille!


>On a happy day

07.8.2010

>Pulpetti on vihdoin sisällä!
Ihana mieheni käytti kesälomansa viimehetket maalaamiseen ja hiomiseen. Väri on kaunis sekoitus kaikista varaston purkinlopuista.
Ulkona sataa ja jyrisee, kuvista tuli todella huonoja. En jaksanut säädellä.

Muutakin uutta, mutta vanhaa, on taas nurkissa. Niistä myöhemmin, paremmalla säällä.
Ensimmäisen kuvan nurkassa näkyvä pompulanaulakko odottaa myös seinälle pääsyä, mutta taidan antaa kullalleni loppu päivän vapaata 🙂

Ihanaa lauantai iltaa!

>seinällä

06.8.2010

>Pari päivää meni työn merkeissä. Nyt vietetään viimeisiä hetkiä kesätunnelmissa. Vielä yhdet rippijuhlat sunnuntaina, ja siinä olivat kesäjuhlat. Syntymäpäiviä elokuulle riittää vielä monet.

Olen ollut hirvittävän onnekas blogiarvonnoissa. Onni on suosinut jo moneen otteeseen. Hiukan aikaa sitten voitin täältä kauniin seinätekstin. Seinäteksteistä en oikeastaan ole ollut kovin innostunut, mutta tämä oli kirjoitus, jonka sanoma puhutteli erityisesti. Sopii jotenkin niin hyvin minulle, ja juuri tähän elämänvaiheeseen. Hetken aikaa pyörittelin tekstiä ja mietin paikkaa. Ei tuntunut sopivan minnekkään.

Kunnes keksin, että sohvalla loikoillessa tämän lukeminen voisi olla erittäin hyodyllistä. Jopa terapeuttista! Irrallinen kirjoitus seinällä pisti kuitenkin hassusti silmään, ja niinpä kaivoin ylimääräiset mustat kehykset kaapista, ja naulasin ne kasaamaan kokonaisuuden. Eräänlainen huoneentaulu tämäkin.

Aurinkoista perjantai päivää!


>Humanity & Fairtrade

03.8.2010

>

Kuulostaa ehkä todellisuutta hohdokkaammalta, mutta tässä mun tämän päiväiset ilonaiheet.
Sain viimein oman Humanity for all -rannekoruni. Tätä olen haikaillut jo pitkää! Mikään koruihminen kun en ole, tälläinen simppeli nahkanauha on just se “mun juttu”!

Eilen illalla käväistiin Lidlissä, ja löysin reilunkaupan cappuccino jauheen. Aika hyvää, ja vie muuten sen suurimman makeanhimon mennessään. Kuppi kuumaa maistuu taas pahimpien helteiden väistyttyä.

Iloiseksi saa myös se, että voi vihdoin käyttää tavallisia kesävaatteita ohuiden hellemekkojen sijaan. Sopii mulle paremmin kuin hyvin!

No nyt tuo pikku pörriäinen heräsi, ja me lähdetään koko perhe pyörälenkille. 
Iloa teidänkin päiväänne!

***

>Kun on aikaa

02.8.2010

>

Sitä ehtii nautiskella ihan erilaisista jutuista kun on aikaa.
Voi ihastella uusia kodintekstiilejään, ja kokeilla missä niille olisi paras paikka. 
Hypistellä ja pyöritellä. Suunnitella ja toteuttaakin.
Voi lähteä pikaisesti käymään Ikeassa, ja hakea sen jalkalampun, 
jota jo viime talvena kaipasin käsityövalokseni.
Voi hetken aikaa vain tuijotella ikkunasta ja ikkunalle. 
Sulkea todellisuuden hetkeksi mielestään, kun tietää, että paikalla on joku toinen, 
joka kyllä huolehtii. 
Kun on aikaa, voi nähdä kuinka pesun tarpeessa koira voi olla. 
Ja voisi myös pestä koiran.
Kun aikaa jää jopa yli, voi siivota vaatekaappinsa. 
Ainakin puolet siitä. 
Sitten tulee ilta, ja huomaa, että arki on taas päivää lähempänä. 
Sähköpostit lukematta, ja bloggailukin yksipuolisesti retuperällä. 
Mutta arki koittaa, tahtoi tai ei.


Villejä veikkauksia, mitkä on mun pukeutumisen päävärit?  🙂