Uusi Kuu

>Villasukissa

31.8.2010

Nuhainen, ja lähes äänetön, tervehdys Uudesta Kuusta.

Päivät kuluvat täällä niistellessä ja huilaillessa, mutta se on varma, ettei varpaitani ainakaan palele!

Muistatteko postaukseni syksyisistä fiiliksistä ja neuletoiveistani.

Tuon kirjoituksen jälkeen sain sähköpostia Sailalta.

Saila kertoi mielellään neulovansa minulle ihailemani sukat. Ja eilen, kuin tilauksesta, sain maailman kauneimmat villasukat jalkaani nuhakuumetta taltuttamaan.

Kauniiden sukkien lisäksi taisin saada myös uuden ystävän. Kiitos Saila!

Sukista ja “juttutuokioista”!

Tälle viikolle laatimani to do -lista ei valitettavasti ole kummemmin lyhentynyt, ja huomiseksi pitääkin saada itsensä takaisin toimintakuntoon. Stressi ja kiire hyppivät hartioillani.

Ensi viikon lopulle, heti kun hommat on hoidettu, lupaan arvonnan! Lukijoiden määrä kun jo jokin aika sitten ylitti tuon 400 rajapyykin.

Nyt jatkan sairastelua. Ja sukistani nauttimista 🙂

Pysykäähän terveinä!

PS. Noi housut tossa kuvassa on sitten pyjamanhousut, joten älkää pelätkö!
Ihan täysin ei ole tauti päätä pehmittänyt… 🙂

{ ihana viikonloppu takana }

30.8.2010

Kuten jo kerroin, meillä oli tiedossa viikonloppu täynnä mukavia asioita.

Lauantan sain aloittaa menemällä yksin rompetori kierrokselle. Lauantai jatkui kummityttömme syntymäpäivillä, jonne meillä passikuvauksen aikaa istuskellut pupujussikin matkusti.

Sunnuntain ohjelmaan kuului matka pääkaupunkiseudulle uusia pikkusukulaisia katsomaan. Tarkoituksena oli yhdistää matkaan Loviisan vanhat talot -tapahtuma, mutta koska matkassamme oli pieni nuhanenä, päädyimme jättämään talot tältäkin vuodelta väliin. Mennään vaikka sitten ensi vuonna ihan vain aikuisten kesken.

Loviisan kiepin peruuntuminen ei oikeastaan huonontanut viikonloppuamme yhtään. Meillä oli enemmän aikaa vietettävänä kahden maailman suloisimman vauvan seurassa. Molemmat niin ihania. Tasapuolisesti yritin kumpaakin helliä. Ja, voi sitä vauvan tuoksua!

Yhdessä jakoivat vaavisängyn, eikä ahdasta ollut ollenkaan. Näyttivät niin pikkuisilta!

Talokuumetta emme päässeet nostattamaan, mutta vauvakuume nousi huippulukemiin.

Nämä kaksi nukkuivat koko vierailumme ajan, lukuunottamatta hetkiä, jolloin äiti herätti syömään ja vaipanvaihtoon. Sain autella syötöissä, vaipanvaihdossa ja röyhtäytellä.

Hiljainen ja tytyväinen kaksikko. Ja kuten suvussamme on tapana:

Synnytään hiukset päässä! 🙂

Palailen kertomaan viikonlopun hankinnoista ja löydöistä. Edessä on hurja viikko täynnä tekemistä. Heräsin aamulla ilman ääntä, ja nenäkin on tukossa. Juuri nyt en olisi tätä kaivannut!

{ pitsaperjantai }

27.8.2010

Yhdenlainen deadline lähestyy uhkaavasti. Kaikki stressi ja kiire on puskenut tänään ulos.

Mielialat heittelee, ja olo on väsynyt.

Päätä särkee jo kolmatta tuntia, ja inhottava elohiiri on siirtynyt muutaman päivän silmässäni majailtuaan nyt koko kroppani kiusaksi. Nyt aion levätä.

Uuden tutkimuksen mukaan tunteet ohjaavat ihmisen syömistä. (Siis nyt se on ihan tieteellisesti todettu.)

Minun tunteeni ohjaavat pitsaan. Eikä edelleenkään ovelle tuotuun, vaan itse tehtyyn.

Pitkästä aikaa tiedossa on ihana viikonloppu täynnä mukavaa tekemistä.

Tämä tulee todella tarpeeseen!

Toivotan kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua!

>Ihan kauheeta!

26.8.2010

Meillä alkoi netti vasta toimia. Koko päivä pimennossa. Ärsyttävä “puhuva pää” operaattorin asiakaspalvelussa. Missä on oikeat ihmiset?! Vielä kamalampaa on huomata, kuinka nettiriippuvaiseksi sitä on tullut.

Pienen tauon jälkeen tuo uusi bannerikin näyttää ihan kamalan siirappiselta. Laitan kohta uuden. Jotain vähemmän siirappista.

Niilon muskari alkoi taas kesän tauon jälkeen. Miten vaikeaa onkaan saada itsensä ja tuo pikkumies johonkin tiettyyn aikaan liikkeelle. Heti päikkäreiden jälkeen vielä. Inhoan myöhästelyä.

Enkä ole sellainen muskareissa viihtyvä äitikään, joten pieni totuttelu jälleen tässäkin. Täytyy tietysti muistaa, että lapsen sosiaalinen elämä menee edelle. Paljon muuta kun meillä ei täällä ole, ja kyllä lapsi tarvitsee muidenkin lasten seuraa.

Olin katsonut vaatteetkin valmiiksi, ja aikataulun piti olla pettämätön. Sitten tulee kuitenkin se kiire. Onneksi mies oli tällä kertaa auttamassa. Vanhasta tottumuksesta käännyin vielä viimeisestä risteyksestä työpaikalleni, enkä sinne hemmetin muskariin. Mutta ei oltu viimeisiä! Se on tärkeintä! 🙂 Mies tallensi kameralla tuon hiukan likaiseksi menneen lähdön. Mutta lopulta oli kivaa, ja sehän on kuitenkin kaikkein tärkeintä!

Vielä joitakin kauheuksia mainitakseni;

Uusi BB-kausi – ihan yhtä kauhea kuin joka vuosi!

Tuolla ulkonakin on ihan kauhean kylmä! Tätä se kauan toivomani syksy sitten on. Ikinä ei taida olla hyvä. Olen aina miettinyt sitä, miten Gilmoren Tytöissä ihailtiin ensilunta avokaulaisissa puseroissa ja takki auki. Eihän se oikesti ihan niin mene.

Ihan kauhean päivän jalkeen on kuitenkin ihan tavallinen ja mukava ilta tiedossa. Tekisi mieli kaatua vain sohvalle ja rentouttaa joka ainoa solu. Tilata vaikka pitsaa. Tosin täällä maalla ei ole mitään pitsan kuljetusta, joten menee sekin noihin “tv:ssä nähtyä” asioihin. Se onko pitsattomuus ihan kauheaa, onkin sitten jo ihan toinen juttu, ja mietin sitä myöhemmin!

>7×3

25.8.2010

Sain tunnustuksen kolmesta kauniista osoitteesta.

Kiitos Nostalgiaa ja patinaa, Marie Elisabeth’s rum sekä Valkoinen leinikki.

Koska epäilen tämän tunnustuksen jo kiertäneen pitkän lenkin, en hätyytä sitä tästä eteenpäin, vaan jokainen saa sen halutessaan napata matkaansa.

Sitten ne seitsemän asiaa. Laitetaan tällä kertaa triplana!

Pidän hedelmistä.

Voisin syödä niitä vaikka kuinka.

Saattaisin jopa pystyä elämään pelkillä hedelmillä.

Ainakin hetken.

Odotan jo joulua.

Tein ensimmäiset joulukoristeet juhannuksena.

Luen iltaisin joululehtiä.

Mietin, mitä leipoisin joulun alla.

En ole laihdutuskuurilla tai syysdietillä.

Mutta tiedän, että aika moni on aina syksyisin.

Liikkuminen on kuitenkin mukavampaa, kun säät viilenevät.

Odotan pimeitä iltoja, jolloin voin lähteä sauvakävelylle.

En kehtaa sauvakävellä valoisalla aikaa.

En ole virkannut kahteen päivään…

Tänään ajattelin taas tartua koukkuun.

Samalla aion rentoutua katsellen Niskavuoren nuorta emäntää,

ja ihmetellä, miten jotkin asiat eivät vain ole muuttuneet

1800-luvulta.

Tämän haluaisin myös kertoa Hella Wuolijoelle.

Haluaisin myös syksyn aikana jotenkin uudistaa blogia.

En kuitenkaan tiedä vielä miten.

Ja tuskinpa sitä edes teen.

Eikä tällä kertaa sitten muuta.

Mukavaa keskiviikkoa!

>Pieniä paloja keittiöstä

24.8.2010

Vanha vaaka on muutaman euron kirppislöytö. Ajaa meillä ihan hyvin vaa’an virkaa. Tämän tarkempaa en ole koskaan tarvinnut.

Suuri ilvestölkki on hyvä säilytyspaikka kaikelle tilpehöörille. 10 litran tölkki mahtuu oleilemaan jääkaapin päällä, jossa säilytetään myös suurempia astioita ja muita keittiötavaroita.

Sana nuutunut kuvaa ehkä parhaiten yrttiviljelmieni tämänhetkistä tilaa.

Vanhoissa patenttikorkkipulloissa on kiva säilöä erilaiset suolat; Näppärästi käden ulottuvilla.

Puuro keitetään kaurahiutaleiden ja neljänviljanhiutaleiden sekoituksesta. Ikean purkit voi koristella vaikka pätkällä nauhaa ja pienellä puisella liitutaulukortilla.

Kaipaan keittiöön jotakin uutta. Lisää värejä, vai entistä hillitympää linjaa? En tiedä vielä, mutta onhan tässä koko syksy aikaa sisustella ja puuhastella sadepäivien ratoksi.

Meillä on jo aika kylmä. Pitää kääriytyä villaan ja tunnelmoida!

{ sittenkin }

20.8.2010

Joku voi muistaa kuinka viime joulun alla herättelin uinuvaa virkkaustaitoani ja näpersin pieniä kärpässieniä. No se innostus laantui aika nopeasti – heti kun sieniä oli mukava määrä valmiina. Nyt innostuin tarttumaan koukkuun uudestaan. Koska en osaa kutoa (tai neuloa), ajattelin josko tämä virkkaus olisi se “mun juttu”. Vähän kuin uusi harrastus syksyksi. Olen myös todella huono vain istumaan aloillani, joten tässä voin harjoittaa hiukan sitä pitkäjänteisyyttä, jota tarvitaan tällä hetkellä aika monessakin jutussa.
Rehellisesti en ihan oikesti tiedä mikä on tavallinen pylväs, mikä pitkä tai puolipylväs. Tai mitä sitten ovatkin. Mutta onko sillä loppujen lopuksi kauheasti väliä!? En kuitenkaan osaa lukea niitä ohjeita, sovellan omasta päästäni.

Sieni projektista jäi yllin kyllin punaista ja valkoista lankaa, joten ajattelin aloittaa lämmittelyn niillä. Nahkea alku; Jännittyneet hartiat, kireä käsiala, naksuva olkapää. Lopulta olen jo oppinut rentoutumaan.
Lopputuloksena iso kärpässieni! Eipä sillä sen suurempaa funktiota ole, kuin roikkua Niilon huoneessa, mutta tulipahan tehtyä. Ja mulla on kuulkaas jo uusi projekti menossa. Siitä lisää ensi kerralla. Silloin laitan jakoon myös tunnustuksen, jonka Cosy Cottagelta sain.
Joku Freudilainen teoria selittäisi muuten varmaan senkin, miksi heilun kamerani kanssa vain tuolla peräkamarissa. Yritän heilua muuallakin! Promise!

Saan tänään rakkaan ystäväni kylään. Ei olla nähty aikoihin. Tarinaa ja turinaa varmasti riittää. Ajattelin tarjota korvapuusteja. Keittiöön siis…

Raikasta perjantai päivää teille kaikille.

>Kierrätystä peräkammarissa

18.8.2010

>Lisää juttua Niilon huoneesta. Se sijaitsee ihan oikeasti pitkän mallisen talomme perällä, ja sen ainoa ostettu huonekalu on vaatekomero. Kamari on muuten ahdettu täyteen vanhoja ja saatuja huonekaluja.
Siitäpä tuo otsikko.
Huonetta on laitettu nyt kesän aikana kuntoon. Vanhojen huonekalujen maalailun lisäksi aikaa ja voimia on käytetty myös ihan pienten juttujen keksimiseen – mikä on tietysti sitä parasta puuhaa.
Viimeisin hankintani on papershopista löytynyt aakkosjuliste. Kaupasta vinkkasi aikoinaan Niina. Kannattaa kurkata!
Looginen sijoituspaikka taululle, jonka kehykset ovat myös omasta varastosta, oli tietenkin pulpetin päällä. Ehkä vähän naurettavaa koulufiilistelyä ottaen huomioon huoneen asukkaan iän (1v8kk), mutta kivasti värikkäät kuvat tuntuvat kiinnostavan pienempääkin.
Kehyksissä oli aikaisemmin tuo vanhahtava maailmankartta, jolle pitää nyt keksiä jotain uutta. Ajattelin josko liimaisi sen vahvalle pahville tai jollekin levylle. Katsotaan nyt. Karttapaperi on Kodin ykkösestä.
Hauska pompulanaulakko on löytö isomummulan autotallista. Kiva paikka vaihtuvalle lelunäyttelylle ja muulle roikotettavalle.
Vaikka olen väsynyt yritän ylläpitää intoani. Olen sitä sorttia, joka uppoamaan lähtiessään meneekin sitten tosi syvälle. Parempi siis pitää elämämisen reunasta kiinni.
Olen taas murehtinut ja huokaillut tätä meidän kotiasiaa oikein olan takaa. Pääni on oikeastaan ihan täynnä ideoita. Siitä ei ole ongelmaa. Haluan vain toteuttaa ne sitten siinä unelmakodissamme… Tällä hetkellä markkinoilla ei oikeastaan edes ole sellaista taloa, joka saisi hiukset pystyyn. Tai ei siis sillä alueella, josta etsimme. Jatkan siis haaveilua!

Kiitän teitä kaikkia viime postauksen kommenteista. Ne tulivat tarpeeseen.

Olette ihania! ♥

Tulipas huonolaatuisia kuvia. Ei ne vielä äskön tälläisiä ollut. Ihan kuin picasalla tehdyt muokkaukset ei olisikaan tulleet kuviin… Mene ja tiedä! Ja editori on taas päivittynyt! No, koitetaan pärjätä. Näillä mennään!

***

{ väsymystä }

17.8.2010

Nukuin viime yönä vaatimattomat 14 ja puoli tuntia! Olo on silti väsynyt ja rikkinäinen. Keväästä asti vaivannut voimattomuus tuntuu vain pahenevan. Väsymys taitaa olla sitä laatua, joka ei mene nukkumalla ohi.
Ihanaa olisi kertoa, että sen syynä olisi jokin ilouutinen, mutta kun ei ole.
Olen viime viikkoina pohtinut voiko ihminen palaa loppuun tekemätä oikeastaan juuri mitään, mutta näköjään voi. Entä, jos minulla olisi enemmän lapsia, kokopäivätyö ja harrastuksia viidelle viikonpäivälle…?!

Tänään lähdettiin aamulenkille kerrospukeutuneena. Sisällä sipsuttelen nykyään villasukissa, meillä on pidetty koti viileänä, sillä muuten meillä ei nuku kukaan.
Haaveilen uusistä neuleistä syksyksi. Itselleni ihanat kotisukat, ja Niilolle lämmin neuletakki. Nuo kuvien väritkin ovat niin kauniin lämpöisiä, että näissä ei voi tulla vilu. No, minun pitää ostaa, koska taito ei ole hyppysissäni. Eikä tällä hetkellä ole kyllä voimiakaan edes patalapun vertaa.