Hei ihanat ja uutta viikkoa!
Täällä on arki palannut kuvioihin ja nenät on niistelty siihen kuntoon, että päästään taas jatkamaan siitä, mihin flunssa meidät jätti (kopkop, ettei nyt enempää tulisi mitään pöpöjä). Viikonloppuna juhlittiin nyt myös lopulta ne kauan odotetut ystävänpäiväjuhlat, ja puolen vuoden suunnittelun, valmistelun ja odotuksen jälkeen olo on tällä hetkellä melko tyhjä. Tosin meidän työhuone ei ole edelleenkään tyhjä, sillä nyt pitäisi saada nuo kaikki juhlatavarat arkistoitua omille paikoilleen, jotta tuo meille tullessa ensimmäinen huone saataisiin palautettua varsinaiseen käyttöönsä.
Jalat ovat vieläkin arat viikonlopun tanssimisesta, mutta sen sijaan olo kevyt ja iloinen. En muista, koska olisin viimeksi valvonut aamu neljään, sitä kun ei minulle tapahdu ihan joka vuosi. Nyt olin kuitenkin asennoitunut valmiiksi siihen, että juhlapaikalla ollaan viimeiseen asti, ja katsotaan, että ovi menee lukkoon ja kynttilät on sammutettu. Lopulta se neljä tulikin ihan älyttömän nopeasti!
Kolme päivää poissa blogista tuntuu muuten ikuisuudelta! Mutta välillä tekee ihan hyvää elellä sitä elämää täällä reaalimaailmassa ja ottaa vähän etäisyyttä tähän puoleen. Nimittäin samoin, kuin juhla piristää arkea, myös pieni tauko ja loma piristävät blogi-intoa.

Viime päivinä iloa on tuottanut monikin asia, mutta tässä listaus nyt muutamasta esimerkistä:

Ystävät! Yhdessä koetut ilot, mutta myös jaetut surut ja huolet, ovat niitä mitkä pitävät meidät jokaisen pinnalla. Viikonloppuna sain aimo annoksen energiaa sielunsiskolta ja supernaisilta!

Perhe! Pienet halaukseen puristavat kädet, lämmin ja turvallinen kainalo, sekä tietenkin omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, jotta me päästään välillä tuulettamaan niiden ystävien seurassa.

Rauhoittunut olkapää! Pari yötä tassutelin jalkeilla tuossa loppuviikosta, kun olkapääsärky raastoi hermoja ja oli tehdä hulluksi. Nyt kuitenkin pahin on taas ohi, ja koko keho pääsee rentoutumaan – päästä puhumattakaan.

BBQ Chicken Pizza! Mies pyöräytti eilen pitsan, joka poikkesi meidän pitsaperinteestä ihan valtavasti. Tämä veto kannatti, sillä lopputulos oli aivan mahtava! Tehdään toistekin!

X Company! Ihan huikea tv-sarja, jota voisin tuijottaa, vaikka päivän (tai kaksikin) putkeen. 1940-luvun alun Ranskaan sijoittuva jännityssarja, jossa nuoret agentit koulutetaan Kanadan Ontariossa ja lähetetään keskelle miehitettyä Ranskaa. Natsihallinto, vastarintaliike ja inhimillisyys. Tämä sarja on omalla tavallaan niin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos yhtään kiinnostaa. Löytyy Viaplaysta.

Flavia de Luce äänikirjoina! Vaikka Alan Bradleyn kirjat on pitänyt ahmia (mieluiten ihan tuoreeltaan) perinteisessä muodossa, näitä on ollut ilo kuunnella viime päivinä aina kun siihen on irronnut mahdollisuus. Flavialla on taipumusta laskea verenpainettani, mutta nostattaa myös hymyä huulilleni. Myrkynkeittäjä minun makuuni!

Tulevina päivinä ajattelin iloita ainakin hernekeitosta ja laskiaispullista. Siis näiden jo mainittujen jatkoksi.

Ihanaa uutta viikkoa!

(Kuvamateriaali tänään vähän suppeaa, mutta sallittakoon se näin maanantaina! Mekko löytyi muuten täältä.)

Hääpäivä. Yhdeksäs jo laatuaan, mikä tarkoittaa muuten sitä, että kohta 16 yhteisestä vuodestamme, olemme olleet jo yli puolet naimisissa! Jäinkin pohtimaan, että olenko kenties jo vanha, kunnes muistin miten nuori olin silloin kun tämä tapahtumasarja sai alkunsa. Olen siis yhä nuori, mutta en vain niin nuori kuin silloin!

Muisteltiin tänään sitä, miltä elämä näytti yhdeksän vuotta sitten. Juhlimme esikoisen kastejuhlaa, ja nämä naimakaupat hoidettiin siinä sivussa. Yllärinä kaikille niille vieraille, jotka olivat änkeneet itsensä vanhempieni olohuoneeseen. Ja kenenkään ei pitänyt tietää, mutta voin kai tässä kohtaa jo paljastaa, että äiti kyllä tiesi. Kuten aina, elämän kiperät mutkat ja tiukat käännökset puhutaan halki äidin kanssa. Niin tein myös tuolloin. Tunnustin tänään tämän asian jopa puolisolleni. Sen, että kaikki perustuu sittenkin petokselle! Uskon kuitenkin, että pääsemme yli myös tästä.

Kukkakuva on vanha, sillä en saanut tänään kukkia. Ja hyvä niin, sillä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen vihdoin saanut opetettua puolisolleni, että kukat sinänsä eivät ole se juttu. Niiden pitää myös olla kauniita. Jos saatavilla ei ole kauniita kukkia, ei kannata vaivautua. Tuo kuvan kimppu onkin osoitus mieheni kukkienostotaidosta silloin, kun hän pääsee kunnon kukkakauppaan. Aika hyvä, sanoisin!
Ja ihan tyhjin käsin en kuitenkaan jäänyt, sillä työmatkatuliaisina tuli tänään kulmakynä ja punainen huulipuna. Niin ja pullo viiniä! Oma lahjani olikin sitten vaatimattomasti siisti ja lämmin koti, valmis ruoka ja hengissä pidetyt lapset. Johan sitä on siinäkin ja vieläpä kunnon Mad Men -henkeen!

Yhä taistellaan flunssaa vastaan, mutta viikonloppuna aion ottaa käyttöön sekä viinin, että huulipunan. Ehkäpä sitä voisi jopa tanssahdella kaikkien näiden vuosien kunniaksi. Ja hei, ensi vuonna tulee se täysi kymmenen täyteen! Siinäpä olisikin aihetta juhlaan!

Sanovat, että torstai on toivoa täynnä. Pidän ajatuksesta.

Suloista iltaa!

Tallenna

Täällä ollaan. Edelleen kotona. Peijakkaan flunssa on nyt iskenyt hoitohenkilökuntaankin, ja edellisten päivien vetämätön olo selittyi kuumemittariin vilkaisemalla. Hitsinpimpulat, mutta nyt pitää saada tämä kurjuus äkkiä poistumaan, sillä viikonloppuna on tarkoitus juhlia ja tekisin sen mieluummin hyvä vointisena. Joskin nenäni kai mätsää uuteen punaiseen mekkooni varsin mukavasti. C- ja D-vitamiinia, sinkkiä ja tyrniä. Siinä aseeni. Ja voitte kuvitella epätoivoni, kun kerron jopa korkanneeni Echinaforce-pullon. Nyt ammutaan kovilla!

Koska talvipäivistä nauttiminen ulkona on jäänyt viime päivinä pieneen, yritän ammentaa positiivisuutta tuosta valkoisesta valosta, jota ikkunoista tulvii. Jopa illa nukkumaan mennessä ikkunan takaa näkyy jotakin maisemaksi luettavaa sen sijaan, että katsoisi päin mustaa seinää. Onneksi myös siivosin heti kotiviikon kärkeen, joten nyt voin kaikessa rauhassa huilata ja parannella itseään.

Lapsia ajattelin hemmotella illalla pannarilla. Sitten aikaisin nukkumaan ja huomenna toivottavasti jo virkeämpänä ylös. Kyllä se tästä!

Tallenna

Raflaavasta otsikosta huolimatta kujeet on kyllä samat ja vanhat, me nimittäin ollaan tuon kuopuksen kanssa yhä kotosalla ja yritämme saada tautia häipymään. Samaa hommaa tehtiin myös koko viikonloppu, mutta edelleen meillä on pieni tyttö helottavan punaisine poskineen. Sinänsä harmi, koska tänäänkin olisi ollut ihan unelmakeli hankkia niitä punaisia poskia vähän toisella tavalla.

Mutta punaisista poskista punaisiin kukkiin. Tai pikemminkin pinkkeihin kukkiin, jotka ovat tosin nekin olleet keittiön sohvapöydällä jo parisen viikkoa. Klaara sai nimittäin isomummulta synttärikukaksi vaaleanpunaisen atsalean, ja tuo on nyt ihastuttanut meitä söpöydellään ja tuonut myös kivaa vaihtelua muuten aika värittömään elämäämme. Ja onpa sitä muistettu kastellakin, vaikka alkuun pelkäsin, että kukka kuolee alta viikossa. Atsalean vaaleanpunaiset kukat vievät ajatukset vahvasti sinne vaaleanpunaisten pioneiden aikaan, ja jotenkin kukka toikin heti vähän kesäisempää fiilistä mukanaan.

Tällaisina kotipäivinä ilot ovat pieniä. Kukkia ja kynttilöitä, niiden avulla maanantaikin muuttuu heti paljon paremmaksi.

Toivottelen oikein ihanan aurinkoista ja kirpakkaa uutta viikkoa! Pysykäähän terveinä ja lämpiminä!

Tallenna

yhteistyössä Ellos 

Heipsulivei!

Tykkään itse sisustuslehdistä, joissa kotijuttujen perässä on se sivu jossa on kodin tyyli pähkinänkuoressa, sekä tuotteet, joilla fiilis syntyy. Vähän samalla ajatuksella kasasin nyt jonkinlaisen koonnin meidän olohuoneesta. “Kopioi tyyli” on vähän ehkä turhankin lehtimäinen otsikointi, mutta pakkohan sitä on joskus kokeilla. Koska sain eilen rutkasti kysymyksiä koskien olohuoneen sisustusta aina sohvista mattoihin, ja sohvapöydän saviruukkuihin, ajattelin lyödä samalla iskulla myös useamman kärpäsen.

Tänään siis tarjolla avaimet skandinaavisen boheemiin sisustukseen. Postaus sisältää mainoslinkkejä Ellokselle, sieltä nimittäin löytyi oikeastaan ihan koko kattaus.

Vähintään kerran viikossa saan kysymyksen liittyen meidän sohvanpäälisiin, eli noihin suuriin “lakanoihin”, jotka tekevät tavallisesta tusinasohvasta vähän boheemimman näköiset, ja lisäksi säästävät aika paljon pyykkärin hermoja. Kyseessä on Elloksen ihan paki parastaan tähän tarkoitukseen tehty tuote, eli Odessa-irtopäällinen 3:n istuttavaan sohvaan. Kangas on tukevaa puuvillakambrikkia, niin paksua, että tällä saa vaikka mustan sohvan valkoiseksi. Ja valkoisen lisäksi sävyjä on tietenkin muitakin. Irtopäällinen on saatavilla myös 2:n istuttavaan sohvaan, sekä nojatuoliin.
Meillä on näitä kolme, eli jos sohvalle joskus pääseekin hyppäämään kuratassuinen koira, ei hätää, päällisen voi vaihtaa ihan heti. Ja vaikka meilläkin on sohvassa ihan irrotettavat päälliset, tämä yhtenäinen suoja helpottaa puhtaanapitoa valtavasti. Plus, se tekee sohvista vähän hauskemman näköiset!

Leffapäivien ilo on siirrettävä Dream-sohvapenkki Candice-istuintyynyllä. Penkin varsinainen paikka on pianohuoneen ikkunan alla, mutta aika usein se majailee tuossa huoneiden oviaukossa ja on keskuudessamme senkin verran haluttu löhöpaikka, että vuoroja pitää välillä ihan jakaa.

Lampaantaljoja pidän sohvan selkänojalla paitsi fiiliksen vuoksi, myös ihan käytännön syistä. Kun talossa on vahtia pitäviä eläimiä, ikkunan edessä olevat sohvat likaantuvat helposti juuri tuosta selkänojalta, ja villa on erinomainen lianhylkijä. Shannan-lampaantalja on yksi suosikeistani.

Kysytyimpien kysymysten jaetulla ykkössijalla on meidän matot. Olohuoneessa ja pianohuoneessa on Elloksen Tanger-ryijymatto suuremmassa koossa, ja makuuhuoneessa ja isossa eteisessä samainen matto on hieman pienemmässä koossa. Valkoharmaa/harmaa sävy on ihanan rauhallinen ja kasaa luonnonsävyisen sisustuksen kevyesti yhteen.

Värimaailma pysyy neutraalina, kun sisustuksessa käyttää luonnollisia materiaaleja. Kasa pellavatyynyjä ja erilaista keramiikkaa viimeistelevät tunnelmaa. Sierra-maljakko/ruukku tuo ripauksen kaukomaiden tunnelmaa ja Baras-vati on ulkonäöltään melkein kuin tuo vanha puukulho, joka seikkailee olkkarin sohva- ja sivupöydällä kynttilänpätkineen.

Candice-tyynynpäälliset ovat sohviemme loppusilaus. Rennon ryppyinen pellava ja vähintään yhtä rennot nauhat tyynyn sivussa ovat suosikkejani. Helppohoitoisuus on sitä, että päälliset heitää koneeseen ja kuivuriin, ja ne ovat ilman silitystä valmiina käyttöön. Nämä ovat edullisesta hinnastaan huolimatta ihan älyttömän laadukkaita! Meillä on yhdistelty sekä kitinharmaata, että vaaleanharmaata sävyä. Näin kokonaisuus on sekä lämmin että viileä, mutta kuitenkin yhtenäinen.

Erilaiset puutarjottimet kynttilöiden tai maljakkojen alla antavat luonnollista fiilistä vaikka sohvapöytä ei vanhaa ja kulunutta puuta olisikaan. Uurnamaiset ruukut ovat paitsi supermuodikkaita, myös oiva tapa lisätä hieman bohofiilistä sisustukseen. Kongo maljakko/uurna ja Terra saviruukku löytyivät Elloksen uutuuksista ja kipusivat omalle ihan pakko saada -listalleni.

Kun kokonaisuus on lämmin ja luonnollinen kattovalaisimeksi käy yksinkertainen ja hillitty vaihtoehto ja Elloksen valikoimista löytyi ihan meidän valaisinta vastaava versio. Lovely-kattovalaisin on lisäksi edullinen vaihtoehto!

Meidän sohvapöytä on tosiaan tehty itse vanhoista lattialankuista, mutta helppoa ratkaisua etsivälle Ellokselta löytyy Forrest-sohvapöytä, joka kruunaa luonnollisen tyylin aivan varmasti!

Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

Tallenna

Kylläpä vain kävikin huono tuuri, kun perheemme pienin sairastui juuri kaverisynttäreiden alla. Vaikka näin aikuisen silmin juhlat ovat tietenkin siirrettävissä oleva asia, tuntui tuo olevan juhlakalulle itselleen melkein maailmanlopun veroinen juttu. Yhtä kaikki, harmihan se oli kaikkien puolesta, mutta kun näille ei vain voi mitään. Ja kun tarjolla on flunssaa ja täitä, olen jopa ihan helpottunut, että meille päätti tulla tämä levolla selätettävä ongelma.
Kipeänä ei tietenkään ole kiva olla, ei lapsen eikä aikuisen, mutta onneksi on viikonloppu edessä ja saadaan aika rauhassa sairastella ja parantua. Ensi viikolla sitten taas tavallisen elämän kimppuun – näin ainakin toivon.

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat siis juhlahumusta hiljaiseen kotona hipsutteluun, ja yritetäänkin nyt ottaa siitä ihan kaikki mahdollinen ilo irti. Lumileikkeihin ehtii varmasti vielä tämän talven aikana, siltä tuolla ulkona ainakin nyt näyttää. Meillä on ihan hyvä syy viettää tämä viikonloppu verkkareissa ja villasukissa. Sen tosin huomasin, että vaikka aamuisella kaupunkikäynnilläni koetin hoitaa kaikki mahdolliset kaupunkia vaativat asioinnit, unohdin ihan täysin ostaa kukkia! Ne kaikkein olennaisimmat! Kukkia pitääkin nyt sitten vielä metsästää jostain, niin saadaan tunnelma hiottua ihan viimeisen päälle.

Siinäpä siis meidän perjantai-illan suunnitelmat ja koko viikonlopun suunnitelmat ylipäätään. Kotoilua ja huilailua.

Tallenna

Heipsan tyypit!

Kun viimeksi kuvasin yläkerran aulaa, oli niin himputin pimeää keskellä päivääkin, että jouduin puhelimen fikkarilla näyttämään kameralle ohjausvaloa, jotta se jaksoi kohdistaa. Tänään asiat ovat toisin, ja tuolta talven ihmemaasta sinkoilee valoa sisään vähintään 100 kertaa enemmän kuin marraskuun puolivälissä. Hyvät naiset, olemme matkalla kohti kevättä!!!
Myöskin kuusentaimi on saanut vaihtua helmililjoihin, mutta muuten yläkerran aula onkin ihan yhtä vuodenaikaneutraali kuin ennenkin. Mutta näin se toimii, eikä turhaan hypi silmille!

Olen tässä viime päivinä käynyt pääni sisällä jonkinlaista kevätharppausta. Pohtinut niittysiemensekoituksia, ja ihan käynyt läpi sen, mitä ensi kevään ja kesän aikana pitäisi saada tehtyä, ja mihin ehkä olisi vielä oikeasti resurssejakin. Huomaan, että olen talvisin ladannut itselleni (ja puolisolleni) sen verran suuren kesätyömäärän, että viimeistään heinäkuussa kasvoille iskee sula mahdottomuuden aikapula. Tunteja ja käsiä kun on ihan ympäri vuoden rajallisesti, vaikka talven aikana usein tuntuukin, että kun vain olisi kesä, niin kaikki kyllä onnistuisi. Jos siis ennen olen ollut hieman liian optimistinen puutarhakauden suhteen, en ajatellut nytkään heittäytyä pessimistiksi. Realistiksi vain! Olkoonkin, että se on jotakin itsesuojelua pettymysten varalle. Nämä ajatukset päässäni torjuin tänäänkin muutaman houkuttelevan siemenihanuuden, ja päätin ensin miettiä ja tehdä vähän listaa, että mitä lopulta kannattaa kylvää ja mitä ei.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä! 11. laatuaan, minkä laskimme tuossa juuri ja totesimme, että pyöreät kympit taisi jäädä vuosi sitten juhlimatta. Ainakaan kumpikaan ei muistanut, että viime vuonna olisimme tehneet jotakin erityistä. Kenties se täysi kymppi vain jäi noteeraamatta, kuten moni muukin asia pienten lasten vanhemmilla. Mutta näköjään pärjäsimme taas vuoden eteenpäin siitäkin huolimatta.

Nyt pötyä pöytään, ja sitten imuri laulamaan. On se hyvä, että huomataan tänä vuonna juhlia edellisenkin edestä!

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Tiedättekö sen tunteen, kun uusia seinäpintoja ikään kuin haluaa viimeiseen asti suojella ja pidemmän päälle huomaa, että taulut ovat jääneet vallan ripustamatta? No, meillä on ollut havaittavissa tätä ongelmaa jo pidemmän aikaa, vaikka joka kerta kun saan jotakin ripustettua seinään, totean mielessäni, että miksi ihmeessä vitkuttelin tämänkin kanssa. On nimittäin huomattavasti tasapainoisempaa, että sisustus ei ole ainoastaan lattianrajasta metrin korkeuteen, vaan että myös seinäpinnoissa on jotakin mikä kiinnittää katseen. Tänään vähän sisustusjuttuja kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa.

Meillä on sisustuksen kanssa päästy siihen pisteeseen, että koti muuttuu jatkuvasti yhä vähemmän ja vähemmän. Koen, että tämä johtunee lähinnä siitä yksinkertaisesta asiasta, että viihdymme (tai ainakin minä, aka sisustaja, viihdyn) tässä nykyisessä tunnelmassa, eikä sen muuttamiseen ole koettu tarvetta. Luonnollinen väriskaala miellyttää silmää kesät talvet ja tuntuu rauhoittavalta. Ihan niin kuin omassa kodissa kai kuuluisikin, minä viihdyn täällä ja juuri tämän näköisessä ympäristössä. Pidän myös tietynlaisesta rosoisuudesta ja siitä, että tavaroilla on tarina. Niissä pitää kuitenkin olla myös se jokin juju, joka herättää kiinnostuksen. Esimerkiksi harmaa seinä muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kun se on tavallisen remonttimaalin sijaan maalattu kalkkimaalilla ja harmaa pinta “elää”. Mitä taasen tulee tauluihin, haluan, että ne enemmänkin sulautuvat sisustukseen kuin hyppäävät aggressiivisesti silmille. Silti haluan lepuuttaa silmiäni yksityiskohdissa ja kuvissa, jotka koen miellyttäviksi, mutta myös mielenkiintoisiksi.
Vähän samoin kuin valkoiset listat kehystävät harmaita seiniä, pidän siitä, että valkoiset “kehykset” ympäröivät seinällä olevia kuvia. Toisinto ikään kuin rauhoittaa, vaikka jonkun toisen mielestä tämä voi tuntua tylsältä. Toisaalta myös erilaiset ja erityylisetkin kuvat, joissa kuitenkin kaikissa on  sama valkoinen “kehyskartonki”, nivoutuvat paremmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Samalla olen viime vuosien aikana alkanut pitämään erilaisista tavoista ripustaa kuvia seinälle. Siis että perinteiset kehykset voi myös korvata jollakin mielenkiintoisella tekniikalla. Meillä on aikaisemmin ollut noita klipsejä, joihin kuvia on laitettu roikkumaan, mutta nyt ihastuin kovasti Desenion julistelistoihin. Kuva laitetaan magneeteilla toimivien puulistojen väliin sekä ylä, että alapäästään, ja pakkauksessa tulevasta nauhasta solmitaan yksinkertainen ripustuslenkki toisessa rivassa valmiina oleviin koukkuihin. Valitsin itse valkoiset listat, koska ne sopivat tähän jalkalistateemaani, ja pakkauksen kolmesta naruvärivaihtoehdosta (valkoinen musta ja luonnonväri) valitsin luonnonvärisen nauhan. Tällöin mustavalkoinenkin kuva sulautuu muuten pehmeään ja luonnonväriseen sisustukseen kuin itsestään.

Julisteissa, tauluissa ja julistetauluissa on valinnanvaraa aiheiden suhteen loputtomiin. Itse pidän erilaisista luontoaiheista ja kasveista, mustavalkoisista kuvista tai muuten hillitystä värimaailmasta. Ja tietenkin ihmisistä! Ihmiskeho ja kasvot nimittäin ovat asioita, jotka kiinnittävät huomion hyvinkin herkästi. Toki nytkin katsellessani tuota Desenion valikoimaa, jämähdin tuijottamaan moniakin upeita kuvia. Kaikkia ei kuitenkaan kauneudestaan huolimatta ylitä sitä oman kodin kynnystä, ja sitten taas mielen jäi kummittelemaan muutama, jolle tietäisin tulevaisuudessa hyvänkin paikan. Sanoisin, että tässäkin kohtaa sisustan juurikin fiilispohjalla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hejsan ja uutta viikkoa! Maanantai on jo melkein lusittu, joten voisi sanoa, että ollaan taas voiton puolella. Tiistaista viikko soljuu aina vaivattomammin eteenpäin.

Mutta en ryhtynyt kirjoittamaan viikonpäivistä, vaan ihan kuulkaas näistä sisustus- ja kotijutuista. Tarkemmin sanottuna meidän keittiön olkkarista, eli tuosta keittiön oleskelupäädystä, kuten siitä kai pitäisi puhua.
Nyt kun molempien lasten synttärit on juhlittu ja joulukin siinä välissä, palaan taas siihen samaan ajatukseen, ettei meillä varmaan varsinaista olohuonetta edes tarvittaisi. Nimittäin aina kun on vieraita, kaikki ovat kuitenkin keittiössä. Itse asiassa, eniten minä itsekin kotona kulutan tuota keittiön sohvaa. Kuvia valmistelen työhuoneessa työpöydän ääressä, mutta tähän minä sitten tulen naputtelemaan tekstiä läppärin kanssa. Jalat pöydällä on yksi paha tapani, enkä siksi oikein voi siitä muillekaan motkottaa.
Meille on kehkeytynyt sellainen selkeä jako, että sohva on minun paikkani, ja mies loikoilee divaanissa. Varsin miehekkään kuuloista, eikö vain!? Joskus pari vuotta sitten mietin, pitäisikö keittiöön hommata telkkari, mutta eipä sillekään tarpeelle enää oikein ole perusteita. Tässä me ne pienet hetket saadaan kyllä kulumaan ilman töllötintäkin. Olohuoneen telkkari on useammin pleikkarin jatkeena tai siellä pyörii lastenohjelmat. Me kun ei oikeastaan katsota TV:tä, vaan enemmänkin täsmäkatsellaan noita suoratoistopalveluja silloin kun siihen aikaa liikenee. Yleensä oleskelemme miehen kanssa olohuoneessa iltaisin sen yhden tai kahden jakson verran hyvän sarjan parissa, mutta koska ihan joka päivä ei tehdä sitäkään, voi olla päiviä, ettei me käytetä olohuonetta ollenkaan. Tähän keittiön löhöpaikkaamme taasen kaakerramme aina ruokailun jälkeen kahvittelemaan kuin mikäkin vanha aviopari konsanaan. Arkipäivänä tässä ladataan se pieni hetki voimaa ruokailun jälkeen, että jaksaa taas lähteä harrastuskierrokselle. Toisin sanoen, me juomme kahvit sillä välin, kun lapset laittavat itsensä lähtökuntoon.

Silloin aikanaan kun tänne muutettiin, en osannut kuvitellakaan, miten tärkeäksi suuri keittiö muodostuisi. Siitä tuli kodin sydän, paikka jossa kaikki tapahtuu – ja paikka jossa me kaikki yleensä ollaan. Tässä minä nytkin kirjoitan kissa kainalossani, kuten niin monena muunakin päivänä. Ja ihan ensimmäiseksi minä aamuisinkin keitän itselleni saavillisen kahvia, ja tulen tähän vakkaripaikkaani istumaan. Selaan puhelimesta postit ja viestit, katson somet ja julkaisen mahdolliset kommentit. Tässä samaisella sohvalla loikoilen usein myös kirjani kanssa (siitäkin huolimatta, että olohuoneessa olisi tarjolla pidempiä sohvia), ja tähän keittiön olkkariin suunnistavat meille tulevat vieraatkin automaattisesti.

Jos siis jotakin, niin ehkä tämä osa kotia on se, jonka sisustukseen ja kalustamiseen on joskus ihan syytäkin vähän sijoittaa. Toistaiseksi olen tyytyväinen ihan näin, vaikkakin pöytä on siinä hilkulla, että onko se liian suuri vai ei. Mutta nyt siihen ainakin mahtuu kaikkea kivaa esille, ja silti ne villasukkiin kiedotut jalat ja kahvimuki. Näköjään myös yksi pari vähän pienempiä villasukkia, satukirja, hiuslenkki, käytetty Frozen-laastari, kuulokkeet ja pari piirustusta. Mattoon on tosin kulunut miltei reikä jalkojeni kohdalle, eli ei ne jalat ihan aina siellä pöydälläkään ole. Ja kenties joskus tässä sohvassakin on kokoiseni painauma, jota ei enää tyynyjä pöyhimällä saa korjattua.  Mutta noin ylipäätään nuo kaikki kertovat kai ainoastaan siitä, että minulla on lempipaikkani ja minusta on varsin mukavaa, että se lempipaikkani on juurikin tässä. Kotona ja kodin sydämessä.

Kaikkea hyvää viikkoonne! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Sunnuntai-iltaa!

Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.

Yksisarviskakku on  Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä.  Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.

Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.

Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan.

Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡

Tallenna

Tallenna