Tuntuuko teistäkin välillä, että aika ikään kuin kiitää ja vuodet vierivät? Itse ei tunne välttämättä vanhenevansa, mutta vanhoja valokuvia selaillessa löytää itsensä pakostakin totuuden ääreltä. Vuosien vierimistä ei voi pysäyttää edes lujalla tahdonvoimalla, ja ikääntyminen, sekä vanheneminen kuuluvat elämään. Pääsin lemppari apteekkikosmetiikkatuotemerkkini, ranskalaisen Vichyn kanssa tämän kaupallisen yhteistyön myötä miettimään omaa elämääni ja sen eteenpäin kulkemista. Ikuisen nuoruuden lähteelle en pääse teitäkään kuljettamaan, mutta pohditaan kuitenkin hetki niitäkin asioita, joita elämässä voi hidastaa.

Olen viimeiset pari vuotta opetellut tietoisesti hidastamaan elämiseni tahtia. Olen aina ollut luonteeltani höyryjuna, jolle toimettomuus on ollut kuin tervanjuontia, eikä rentoutuminen (siinä mielessä kuin moni termin määrittää) ole koskaan tuntunut helpolta. Iän tuoma viisaus on kuitenkin helpottanut kahdellakin erilaisella tavalla. Olen oppinut hyväksymään itseni ja luonteenpiirteeni, enkä pakota itseäni enää hymisemään lootusasentoon lukittuna muka pysähtyäkseni tai ladatakseni akkujani. Rentoutumista ja hiljentämistä kun voi kuitenkin harjoittaa miljoonilla eri tavoilla. Nenä kirjassa ja sormet mullassa olen löytänyt oman pakopaikkani arjen pyörityksestä. Luonnossa liikkuminen ilman tavoitetta vauhdista ja nopeudesta toimii kohdallani myös, samoin kuin opettelemani hengitysharjoitukset. Vuodet ovat myös opettaneet, että rentoutumista ja hidastamista voi myös harjoitella ja oppia. Lisäämällä tietoisesti päiväänsä hidastamista, oppii ennen pitkään myös pysähtymään.

Vichy julistaa Slow Âge -filosofiaa, joka liputtaa sen puolesta, että kantaisimme ikämme ylpeydellä, emmekä niinkään haikailisi nuoruutta, jota on käytännössä  täysin mahdotonta saada takaisin. Siinä missä yhteiskunta ennen ihannoi lapsenkasvoja, meille naisillekin on tullut viime vuosina lupa vanheta. Naisen asema muuttuu ja paranee yhä jatkuvasti, ja ikääntyminen koetaan nykyisin luonnollisena osana elämää, ei niinkään sairautena, jota pitäisi hoitaa lukuisin leikkauksin ja pistoksin. Toki meistä jokainen haluaa pitää huolta ihostaan ja antaa sille mahdollisimman hyvät eväät tulevien vuosien varalle, mutta silloin puhutaankin siitä, että tahdomme nuorentumisen sijaan ikääntyä niin sanotusti arvokkaasti. Ja täytyy sanoa, että näin kolmekymppisenä on lohduttavaa huomata, että arvokkaasti ikääntyvä nainen voi myös olla kauneusihanne.

Vichyn Slow Âge –tuoteperhe pitää sisällään kevyen ja täyteläisen päivävoiteen, sekä silmänympärysvoiteen. Kyseessä ei ole anti-age tuotesarja, vaan enemmänkin pro-age -tuotteet jotka hidastavat kehittymässä olevia ikääntymisen merkkejä. Avainaineosina tuoteperheestä löytyy mm. antioksidanttinen baïcalinjuuriuute, probioottinen bifidus sekä VICHY Thermal Spa -lähdevesi.

Tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille ja herkälle iholle. Normaalille ja kuivalle iholle tarkoitettu päivävoide (oma suosikkini) sisältää lisäksi aurinkosuojakertoimen 30, ja päivävoiteista kevyempikin vaihtoehto suojakertoimen 25. Tämän postauksen lopusta voitte muuten käydä tilaamassa itsellenne tuotenäytteen tuosta päivävoiteen kevyemmästä versiosta.

Vichy Slow Âge -sarjasta tosiaan löytyy tuo matalaan purkkiin pakattu tuhdimpi päivävoide, sekä kevyempi versio pumppupullossa. Juonteita ja silmäpusseja häivyttävä silmänympärysvoide täydentää Slow Âge-tuotesarjaa. Tuotteet vahvistavat ja kosteuttavat ihoa, ja taistelevat  UV-säteilyn, ilmansaasteiden, stressin, väsymyksen ja elintapojen aiheuttamaa vanhenemista vastaan. Ideaali tilanne on kuitenkin se, että opimme myös itse hiljentämään vauhtiamme ja lievittämään stressiämme. Elintavat ja ravinto ovat lähtöisin meistä, mutta iholle pitää silti toki antaa myös lisävoimaa.

33-vuotiaani olen varsin tyytyväinen ikääni ja tunnen itseni yhä todella nuoreksi. Ikääntyminen ei pelota, ja elämä tuntuu vihdoin olevan tässä ja nyt. Ei tarvitse ajatella, että sitten joskus aikuisena tai isona, koska ne molemmat virstanpylväät on jo saavutettu. Elämä onkin monella tapaa juuri siinä uomassa, jossa siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Tasapaino elämässä on kuitenkin avain onneen. Kitkemisen sijaan puutarhassa pitää opetella myös olemaan, ja perhearjen vastapainoksi pitää järjestää myös aikaa ystäville ja parisuhteelle.

Itselleni hidastaminen on myöskin opettanut tunteiden ohjailua. Kauneudenhoito tuleekin ottaa enemmän hemmotteluna, kuin pakollisena pahana. Samoin kaikki itsestään huolehtiminen, oli se sitten terveellistä ruokavaliota tai liikuntaa. Jokainen hyvä valinta on tervettä itsekkyyttä, omasta itsestä huolehtimista ja tulevaisuuteen panostamista. Myös omaa fiilistä on lupa kuunnella ja ilmaista. Esimerkiksi vaatteilla on helppo korostaa naisellisuutta. Mekko, korkokengät ja huoliteltu look vahvistavat itsetuntoa ja selkä oikenee automaattisesti parempaan ryhtiin! Pysähtymistä on sekin, että aamun kiireen keskellä huomioi ne omat fiiliksensä. Samoin illasta voi napata hetken omalle pienelle spa-hetkelleen!

Tänä kesänä aion nauttia myös olemisesta ja opetella pysähtymistä vieläkin tiiviimmin. Lukea kirjaa oksien katveessa ja kuunnella kesätuulta puiden latvuksissa. Aion huristella polkupyörällä helmat hulmuten, pysähtyä poimimaan niittykukkia ja tanssia kesäsateessa. Kaikki tuo olkoon vastapainoa sille aikuisen arjelle, jota velvoitteet ja vastuu väkisinkin kuormittavat!

Jos te haluatte päästä testaamaan Slow Âge Light Day Cream –voidetta, näytepakkauksen voitte tilata tästä linkistä.

Muistakaa naiset hidastaa tahtia. Meillä ei ole enää kiire minnekään!

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Tallenna

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. 🙂

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!

Hei ihanat ja aurinkoista tiistaita! Linnut laulaa ja luonto räjähtää vihreään, eikä tällaisina päivinä oikeastaan ole vaikea hymyillä. Omaa hymyäni lisää erityisesti viikonlopun irtiotto, joka tempaisi pois arjesta ja sen tasaisen tappavasta pyörityksestä.

Vaikka tunnustaudunkin rauhaa rakastavaksi kotihiireksi, täytyy myöntää, että viime aikoina olen jopa hieman kärsinyt jatkuvasta neljän seinän sisällä olemisesta. Tunnustan senkin, että mieleni on matkustanut välillä sinne katkeruuden ja epätoivonkin puolelle, varsinkin jos viikkoon on mahtunut useampia päivä, joina arjen pyöritys aamutoimista iltatoimiin on jäänyt yksin omalle vastuulleni. Samalla kun olen nauttinut niinkin pienistä asioista, kuin yksin kauppaan pääsemistä, olen toki nostanut hattua myös kaikille niille vanhemmille, jotka pyörittävät tämän kaiken jatkuvasti yksin.

Helmikuussa 2016 jätin viimeksi lapset isänsä kanssa kotiin ja pakkasin yöpymistarvikkeeni ollakseni poissa kokonaista yhden yön. Tuolloin sekä mieheni isä, että omat vanhempani kysyvät heti automaatisesti, että “entäs lapset?”. Tunsin jopa pienen piston rinnassani, aivan kuin kyseessä olisi suurempikin lasten hylkääminen, vaikkakin tilanne kai kertoi myös aika paljon siitä, miten itsestäänselvää on minun läsnäoloni, mutta ei niinkään puolisoni läsnäolo.

Lauantaina sain tuon huumaavan vapaudentunteen jälleen, kun pakkasin kassini ja lähdin jo varhain aamulla. Edessä kokonainen vuorokausi naisenergiaa, kesäinen sää ja rentoa olemista. Sain sekä aloittaa, että päättää irtiottoni valmiissa aamupalapöydässä ja syödä sekä lounasta, että illallista aikuisten joukossa. Kun sunnuntaina läksimme kotiinpäin, totesinkin, että tuntuu kuin olisin ollut viikon lomalla. Pää oli niin tyhjentynyt arjesta, etten edes jaksanut murehtia kotona odottavaa kaaosta tai mahdollisesti kuolleita kesäkukkiani.

Todellinen yllätys tuli kuitenkin kotiin palattuani. Kesäkukat porskuttivat täydessä komeudessaan ja sisällä kiilsi vastapestyt lattiat. Tavarat olivat ojennuksessa ja kissankarvat jossain muualla kuin valkoisella sohvanpäällisellä. Autoon oli vaihdettu kesärenkaat ja takapenkin hiekkalaatikkokin oli saanut kyytiä. Vielä kun tajusin, että kolmen hengen matkatavaroiden purkamisen sijaan, minulla oli vain omat yöpymistavarani ja pyykkini, viikon loma muuttui oitis kahdeksi viikoksi. Ette tiedäkään, miten ihanalta tuntui palata kotiin! Ja palata siivottuun kotiin!!!

Vielä vuonna 2017 tuntuu, että vanhemmuuteen väsyminen on jonkinlainen tabu. Aina on joku muistuttamassa, ettei turhasta saa valittaa, tai että jollakulla on asiat varmasti huonommin. Ja aivan varmasti onkin! Aina voi asetella kahden ihmisen elämät rinnakkain ja vertailla niitä. Toinen juttu onkin, onko se sitten millään muotoa tarpeellista. Tiedän itsekin, että olen varsin etuoikeutettu, enkä suinkaan luopuisi lapsistani tai äitiydestäni. Rehellistä on kuitenkin myöntää, ettei arki kaikessa kauneudessaan aina anna ihmiselle sitä kaikkea, mitä elämässä tarvitsee. Nimittäin tarvitaan myös se irtiotto, omaa aikaa ja ystäviä.

Voin vaikka vannoa, että sunnuntain jälkeen olen ollut erilainen ihminen. Lapset saivat kotiin levänneen äidin (vaikka äidin yöunet pikkuisen lyhyiksi jäivätkin), ja mies sai kotiin puolison, joka ei naputa ja nalkuta, vaan jaksaa nauraa pikkuisen huonommallekin huumorille. Hassuinta on kuitenkin se, etten ennen sunnuntaita edes itse tajunnut, miten tarpeellinen irtiotto oikeasti oli! Se tuli todellakin yhdennellätoista hetkellä ja palautti elämän raiteille, jotka olin jo ehtinyt unohtaa.

Nyt kun vielä sattuikin niin mukavasti, että kuukausittainen vapaailtani onkin jo heti huomenna, tunnen miltei nuortuvani. Äidin askel on kepeä ja taipuu miltei tanssiksi.

Iloinen, leppoisa ja lehmänhermoinen. Sellainen on äiti, joka irrottautui arjesta.

Save

Tallenna

Uutta viikkoa ihanaiset!

Puhtaudessa, siistissä kodissa ja vastapestyissä lakanoissa on mitä hurmaavin tuoksu, ja tänään kirjoittelenkin teille hiukan tuoksuista ja omista tuoksufiiliksistäni yhteistyössä Gladen kanssa. Ilmanraikastajat nimittäin ovat mitä loistavin tapa jatkaa sitä puhtaan kodin tunnelmaa myös niinä siivouksen ja lakanapyykin välipäivinä!

Me suomalaiset rakastamme tuoksukynttilöitä, mutta ilmanraikastajat miellämme helposti vain epämukavien tuoksujen poistajina, emme niinkään tunnelman ja tuoksun lisääjinä. Tuoksu on kuitenkin vahva osa tunnelmatekijöitä, ja niiden avulla kodin harmoniaa voi helposti jatkaa paljon kokonaisvaltaisemmaksi. Itselleni tuoksuissa on tärkeintä puhtaus. Varsinkin kesällä haluan herätä ja nukahtaa siihen tuulessa kuivuvien puhtaiden valkoisten lakanoiden tunnelmaan.

Omia Glade tuoksusuosikkejani kodin tunnelman viimeistelijöiksi ovat Crisp White Cotton ja Clean Linen. Nämä tuoksut toimivat niin arjessa kuin juhlassakin. Koti täyttyy puhtauden tuoksulla, keveällä ja luonnollisella puhtaan pyykin fiiliksellä. Molemmissa tuoksuissa on sellainen kevyt huuhteluainetta muistuttava tuoksu, ja niillä on ihana viimeistellä vastasiivottu koti, mutta myös raikastaa koti niinäkin päivinä, kun siivous on lähinnä paikkojen oikomista. Näiden kahden rinnalle löysin nyt myös uuden suosikkituoksun: Fresh Mountain Morning menee keveydellään ehdottomasti tähän puhtauskategoriaan, vaikka tuoksussa kevyt kukkaisuus onkin.

Glade One Touch löytyy nykyisin kai monestakin suomalaisesta WC:stä, ja ainakin meillä se on sijoitettu näppärästi wc-istuimen vesisäiliön taakse, jossa seinätelakka on piilossa katseilta. Tuote poistaa tehokkaasti niitä ei toivottuja tuoksuja, mutta samalla se viimeistelee WC:n siivouksen. Kylppärissä tuoksuu puhtaalta vähemmälläkin puunauksella. Vain yksi painallus riittä raikastamaan kylpyhuoneen. One Touch-pidikkeen seinätelakkaa on nyt myös uudistettu, ja uuden pidikkeen voi helposti myös irrottaa seinätelakasta ja ottaa mukaan toiseen huoneeseen. Näin samalla tuoksulla voi raikastaa myös muut kodin tilat wc:n lisäksi.

Aerosoleja Glade -tuoteperheessä löytyy kahdenlaisia. Glade5in1 ilmanraikastinaerosolit poistavat hajuja ja raikastavat tilaa pitkäkestoisesti. Uudistetun korkin ansiosta suihkutettavat partikkelit ovat pienempiä. Näin suihke tuntuu kuivemmalta ja leviää huoneeseen tasaisemmin. Huolellisen ravistamisen jälkeen pullon suutin suunnataan kohti huoneen keskustaa ja tuotetta suihkutetaan ilmaan. Glade5in1 ilmanraikastinaerosolia ei kuitenkaan suositella käytettäväksi tekstiileille.

Tekstiileille sitä vastoin voit kokeilla Glade Air &Fabrics aerosoleja, jotka sopivat ilmanraikastuksen ja tuoksutunnelman luomisen lisäksi lisäksi myös pahan hajun poistamiseen tekstiileistä. Tuote toimii sisustustekstiilien lisäksi esimerkiksi treenitossujen ja -laukun raikastamiseen. Itselläni on tapana suihkia näitä eteisessä nököttäviin kenkiin jopa siinä määrin, että toiminta huvittaa puolisoani. Pitkäaikainen lempituoksuni Air &Fabrics aerosoleissa on Crisp White Cotton, mutta nyt tämä vaalean lilaan pulloon kätketty Fresh Mountain Morning taisi päihittää edeltäjänsä. Vaikka kyseessä on kukkaistuoksu, tässäkin se puhtaus ja raikkaus ovat ensimmäiseksi mieleeni tulevat tunnelmat. Tuoksu ei siis missään nimessä ole liian vahva.

Oma Glade suosikkini on kuitenkin Glade Discreet. Pistorasiaan kiinnitettävä sähköinen, ja aika huomaamaton ilmanraikastin, joka antaa pitkäkestoista tuoksua. Sähköä tuote ei juuri kuluta, eli sitä voi pitää huolettomasti seinässä. Näitä meillä on useammassakin tilassa ja käytössä juurikin tuo Clean Linen, eli pyykinraikas mieto tuoksu, joka tuo vastapestyt lakanat ja pyykkipäivän myös niihin päiviin, joina kumpaakaan edellä mainituista ei ole harjoitettu. Glade Discreet on huomaamaton ja sopii muotoilunsa puolesta myös ahtaampaan paikkaan. Tuotteeseen myydään täyttöpakkauksia, joita voi toki käyttää myös ilman sähköistä pidikettä. Meillä nuo toimivat sähköttä hyvin vanhojen kiinteiden komeroiden raikastajina. Tuoksua vapautuu tasaisesti ja kevyesti, käytti sähköistä pidikettä tai ei. Tuoksu kuitenkin voimistuu pistokepidikkeen ansiosta, ja toimii mielestäni loistavasti läpikulkutiloissa ja eteisessä. Tuoksu on kuitenkin niin kevyen huomaamaton, että tuoksun lähdettä on vaikea keksiä, jos ei näe ja tiedä pistokkeessa olevan valkoisen pidikkeen toimivan tuoksulähteenä.

Discreetin avulla kotiin on helppo luoda jonkinlainen pohjatuoksu, vaikka eri huoneissa käyttäisikin erilaisia aerosoleja. Meillä Glade Discreetit ovat seinässä vuoden ympäri, eikä puhdas pohjatuoksu häiriinny edes jouluna, vaikka ilmassa on piparkakkujen ja glögin tuoksua.

Lukijakilpailu:

Kerro kommentissasi, mikä on sinun suosikkituoksusi kotona.
Osallistumisaikaa on 28.5. asti, ja kisaan voit osallistua myös Instagramin puolella. Kaikkien vastanneidein kesken arvotaan noin 20 euron arvoinen Glade-tuotepaketti. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Kesäistä ja aurinkoista maanantaita!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Vihdoin! Kesä on täällä, ja luonto suorastaan räjähti vihertämään. Sininen taivas ja koivun kirkkaan vihreät hiirenkorvat lupaavat tästäkin päivästä varsin täydellistä.

Eilinen oli, kuten jo suunnitelmistani kerroinkin, puutarhapäivä siinä mielessä, että tuli vierailtua niin kasvihuoneilla kuin taimistollakin. Maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen kevättapahtuma on aina kovin suosittu täällä, ja esimerkiksi yrtit ja vihannesten taimet saa tuolta superedullisesti ja erittäin terhakoina. Itse kiikutin kotiin kesäkurpitsantaimet ja kesäkukkia, joiden kanssa taisin tänä vuonna hiukan hullaantua. Taimistolta mukaan tarttui rungollinen jalosyreeni. Sellaista olin äitienpäivälahjaksi toivonut, ja optioni oli edelleen käyttämättä, koska en ollut vielä törmännyt siihen oikeaan yksilöön.

Eilen kahviteltiin myös nimipäiväkahvit, ja tämän postauksen kuvamateriaali onkin kakusta, sillä noissa puutarhajutuissa olin niin fiiliksissäni, että kuvaaminen unohtui tyystin.

Tänään otan kuitenkin vähän irtiottoa kotijuttuihin ja lähden viettämään hauskaa päivää ja iltaa naisporukalla. Tulee muuten äärimmäiseen tarpeeseen ja yhdennellätoista hetkellä! 😀

Nyt vain pitää toivoa, että huomenna palatessani, täällä on yhä kesäkukat voimissaan ja muistutukseni kastelusta on otettu tosissaan.

Nyt kuitenkin toivottelen teille kaikille ihanaa ja aurinkoisen lämmintä (kesä)viikonloppua!

Tallenna

Kuten otsikostakin voi jo päätellä, täällä on vihdoin päästy elämään taas tavallista arkea, ja voihan pieksut, mutta tuntuu muuten hyvältä! Luulin jo, etten koskaan pelastuisi mökkihöperyydeltä! Nautin arkeen paluusta suuresti, vaikkakin erinäiset rästihommat hiukan takaraivossa kummittelevatkin. Huomiseksi on kuitenkin luvattu kesää, ja edessä on viikonloppu, joten en uhraa aikaani negatiivisille ajatuksille, vaan nautin!

Kuistilla alkaa jo olla jonkinlaista arsenaalia ruukkuistutuksiin, ja huomenna on tarkoitus vielä vierailla vanhempieni kanssa tuossa viereisellä maatalousoppilaitoksella, josta tarttuu joka kevät matkaan niin kukkia, kuin hyötykasvienkin taimia. Sormet syhyävät päästä istutuspuuhiin, ja siinäpä viikonlopulle onkin suunnitelmaa. Tehdään kesää, ja otetaan kaikki irti vihdoin lämpenevistä keleistä.

Muutama hopeavitja odotteli myös kuistilla istuttamistaan, mutta nappasin ne nyt vielä pariksi päiväksi sisälle keittiötä piristämään. Sopivat jotenkin sävyiltään niin passelisti sisustukseen. Ehkä tuo lämpenevä sää sitten saa sisustuksenkin muuttumaan kesäisempään suuntaan, nyt vielä mennään näin.

Tämän torstain ohjelmassa on myös jonkinlainen kauneuskylpeminen, sillä nyt jos koskaan on hyvä paikka laittaa sääret säihkymään ja kantapäät silkinsiloisiksi. Josko vaikka huomenna jo tarkenisi ilman villasukkia!

Toivottelen oikein mukavaa torstaita teille kaikille! Nyt voisi varmaan sanoa, että torstai on toivoa täynnä!

Save

Hiphei, keskiviikkoa! Kovin on pilvistä ja kylmää, mutta ei hätää. Viikonlopulle on luvattu kesää, joten sietäähän nämä viileämmätkin päivät tässä välissä!

Olen tässä viime viikkojen aikana löytänyt itselleni uuden (tai toisaalta vanhan) harrastuksen. Nimittäin äänikirjojen kuuntelun. Uutta hommasta tekee se, että nykyisin kirjat voi ladata vaikkapa puhelimeen, kun taas silloin joskus kouluvuosina äänikirja kuunneltiin C-kasetilta. Monta kesäpäivää vietettiinkin siskon kanssa äänikirjojen parissa. Äiti ja isä olivat töissä, ja me tytöt nautiskelimme Agatha Christien tarinoista Lars Svedberg lukemina. Mulle Svedberg onkin se ainoa oikea äänikirjojen ääni, vaikka täytyy myöntää, että vasta kuuntelemani Viveca Stenin uusin, ei sekään ollut paha.

Tässä kun muistelen noita äänikirjahetkiä sieltä nuoruudesta, näen silmissäni aika hyvin luonteeni, joka on pysynyt vuosien saatossa kohtalaisen muuttumattomana. Nimittäin meillä oli siskoni kanssa aivan erilaiset tavat nauttia “satutunnistamme”. Sillä välin kun sisko makasi sänkyni päällä reporankana, minä puuhastelin kaikenlaista ja järjestelin tavaroitani. Posliinikissoista pölyt pois ja vaatekaappi ojennukseen. Kun huoneeni oli tiptop, vaihdettiin siskon huoneeseen ja jatkoin paikkojen oikomista siellä. 😀

Tuossa pari viikkoa sitten huomasin äänikirjat älyttömän näppäriksi myös yksinäisen työpäiväni piristäjänä. Radiota en oikein osaa päivällä kuunnella, mutta kuvatessa ja kuvia käsitellessä äänikirja on ihan hyvä kaveri. Olen tainnut ennen viihdyttää itseäni puhumalla yksikseni, mutta nyt löytyi vielä parempaa tekemistä!

Olen totuttanut itseni lukemiseen, enkä edes osaa mennä nukkumaan ilman jokailtaista lukuhetkeäni. Nyt viimeiset reilu pari viikkoa olenkin maannut sängyssä ja kuunnellut iltasatua valmiiksi luettuna. Ei paha sekään. Toki edelleen olen enemmän lukija kuin kuuntelija; Ihan jo siistäkin syystä, että lukeminen pakottaa siihen paikallaan olemiseen ja rauhoittumiseen kuuntelemista paremmin. Mutta ei nuo äänikirjatkaan huonoja ole. Esimerkiksi kesähuoneen maalaus sujuu varmasti mukavasti Agatha Christien seurassa! Noita vanhoja tuttavuuksia olenkin tässä jo pari taas kuunnellut, ja se Svedbergin ääni kuulostaa muuten edelleen yhtä hyvältä korvaani. “Mikseivät he pyytäneet Evansia?”…. Ai että, ihan tekee kylmiä väreitä!

Tuntuu, että näin keväällä puhutaan aina siitä, miten dekkarit kuuluvat olennaisesti kesälukemiseen. Itse olen kyllä dekkarityttöjä ihan vuoden läpeensä, vaikka joskus toki on hauska lukea myös esimerkiksi tietokirjallisuutta. Se toimii vähän samoin kuin kahvinpapujen nuuskiminen hajuvesihyllyllä. Nollaa aivoja. Joskus myös nollaukseen tarvitaan juurikin se vanha ja tuttu Christie tai Maria Lang. Nämä toimivat parhaiten silloin, kun on tullut luettua pitkään yhden kirjailijan teoksia ja pitäisi vaihtaa uuteen.

Nuo kuvissa näkyvät kuulokkeet sain bloginäkyvyyttä vastaan ruotsalaiselta Sudiolta. Oikeastaan heidän yhteydenottonsa tuli ihan kuningasaikaan, kun taistelin juuri korvieni tilavuuden ja puhelimen mukana tulleiden nappien kanssa. Mulla on jotenkin älyttömän pienet korvat, eikä nuo iPhone-napit tunnu oikein toimivan. Ne pysyvät sängyssä maatessasi juuri ja juuri korvissani, jos maltan pitää pääni täysin paikallaan. Sudiollakin on nappikuulokkeita, mutta olen jo pitkään haaveillut oikeista mikkihiirikuulokkeista, ja niinpä valitsin nämä valkoiset ihanuudet. Nopeasti googlettelin tuotearvosteluja, ja näiden äänentoistoa  ylistettiin monessakin paikassa. Täytyy sanoa, että en ole itse mikään hifi-Liisa, enkä osaa juuri kuin sanoa, kuuluko ääni kauniisti vai ei, mutta mieheni joka on näissä asioissa pikkuisen vaativampi, oli ryöstää kuulokkeet itselleen heti niitä testattuaan. On kuulemma älyttömän selkeä alapää, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. 😀
Tässä samalla kun on tullut ihmeteltyä C-kasettien vaihtumista ladattaviin tiedostoihin, voinen ihmetellä tätä maailman kehittymistä myöskin langattomuuden suhteen. On nimittäin aikas ihana pitää kuulokkeita korvillaan, kun kaulalla ei risteile ne piuhan paholaiset.

Mutta hei, jos olette kuulokkeiden tarpeessa tai mietitte lahjaa kevään sankareille, sain teille alekoodin Sudion verkkokaupaan!

Koodilla sudio_uusikuu saat 15% alennuksen Sudiolta tekemääsi tilaukseen.

Tänään käytiin Klaaran kanssa kirjastossa hakemassa hiukan uutta lukemista, ja laitoinpa myös varaukseen Donna Leonin ja Alan Bradleyn uusimmat. Jotkut kirjat täytyy kuitenkin nauttia ihan sillä perinteisellä tavalla. 🙂

Mutta nyt me jatketaan taas Viisikoista nauttimista lasten kanssa. Lupasin syksyllä Niilolle, että kun Viisikot on luettu, lainataan tädiltä sarjan DVD:t ja ne onkin olleet ihan kivaa puuhaa tässä kotona ollessa. Silti tuntuu ihanalle, kun 8-vuotias ilmoittaa, että kirjat oli kyllä silti parempia! ♡

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Tallenna

Tallenna

Ihanaa tiistaita! Avasin makuuhuoneesta aamulla ikkunan, ja jotenkin se kepeä tuulenvire (jossa ei nyt ollut mukana mitään isompia maalaistuoksuja :D) sai koko huoneen tuntumaan kovin kesäiseltä. Iso tekijä on myöskin tummien vuodetekstiileiden vaihtaminen valkoiseen. Koko talvi mentiin samoilla lakanoilla (toki ne pestiin ja rummutettiin välillä!), mutta nyt viikonloppuna päätin aloittaa kesäkauden tässäkin, ja kaivoin valkoiset pellavalakanat liinavaatekaapin uumenista. Tulipa muuten todella suuri muutos! Pimeys ja synkkyys kaikkosivat. Miten pienillä asioilla voikin olla noin suuri vaikutus! Mielestäni koko huoneen ilme muuttui ihan täysin!

Tarkkasilmäisemmät saattavat huomata erään toisenkin muutoksen, joka makuuhuoneessa on tapahtunut sitten edellisen makuuhuonepostauksen. Nimittäin matala sänky on vaihtunut jättikorkeaksi jenkkisängyksi. Syy muutokseen on ostamissamme uusissa kovissa patjoissa, jotka laitoimme vanhojen patjojen päälle. Normaalia jenkkisänkyä korkeampi yhdistelmästä tuli, sillä runkopatjojen alla on edelleen korkeat jalat, eikä ne matalat, jotka kai on tähän patjayhdistelmään tarkoitettu.

Nyt silmä on jo tottunut muutokseen, vaikka edelleen tuo kymmenisen senttiä (mikä korkeista jaloista tulee ylimääräistä) tuntuu vähän liioittelulta. Nimittäin vaikka olemme molemmat yli 180 senttisiä, niin jo sänkyyn istahtaminen tuntuu hassulta. Tähän on kuitenkin tottuminen, sillä sängyn alle pitää edelleen mahduttaa ne miehen työkalut, ja tämä ei matalampien jalkojen kanssa onnistu. Nyt ongelmana onkin, etten löydä mistään yhtenäistä helmalakanaa tälle jättiläiselle. Pitänee ehkä ostaa metrikaupalla valkoista pellavaa, ja askarrella itse. Eipä tullut mieleen tämäkään, kun patjoja hankimme. 🙂

Olen kyllä supertyytyväinen makuuhuoneen vaaleaan ilmeeseen jota luonnonmateriaalit höystävät. Tänne kun kiikuttaa kesäisiä kukkakimppuja, niin lopputulos on sopivan hempeä kesäisille unille!

Aurinko on paistanut koko aamun, ja mieli on toiveikas, vaikka täällä edelleen sairastupaa pidetäänkin. Kyllä se tästä. Ja sitten ei mielellään mitään flunssaa tai vatsatautia meille vähään aikaan. Alkaa riittämään tämä rumba. Tänään saan onneksi vanhempani apuun ja pääsen itse lääkäriin. Tuleepa vierailu muutenkin tarpeeseen, sillä tuntuu, että mökkihöperyyden ensimmäiset oireet alkavat olla jo läsnä. 😀

Mutta hei, kesä on tulossa! Ollaan iloisia ja nautitaan auringosta. Vaikka sitten lasinläpi, jos ei muuten! 🙂

Save

Maanantaita muruset! Vaikka kevään lämpöaaltoa on jouduttukin odottelemaan, aurinko on sentään jaksanut ilahduttaa valollaan. Tänä keväänä näköasiani on laitettu kuntoon kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja olenkin saanut nauttia uusista aurinkolaseistani liki päivittäin. Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen myötä päädyin tilaamaan paisti uudet silmälasit, myös ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Se on nimittäin niin, että sitä hyvää näköä tarvitsee vähintään ihan yhtä paljon ulkona liikkuessa ja autoillessa, kun sisällä tietokonetta tuijottaessakin. 🙂

Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen kävin teettämässä Porin Specsavers -liikkeessä. Optikon kanssa lähdimme liikkeelle perusjutuista: Koska näköni on tutkittu viimeksi, entä silmälasit uusittu? Kartoitimme henkilökohtaisen näkötilanteeni, ja kerroin silmien väsymisestä ja kirjan mössöksi muuttuvista riveistä. Asiakkaan oma kertomus näköongelmistaan onkin kuulemma yksi suuri osa näöntutkimusta. Koska edellinen silmälasireseptini oli vain tammikuulta, mitään suuria muutoksi ei optikko reseptiin tällä kertaa kirjannut. Taittovirheen korjausta lisättiin kuitenkin vielä pikkuisen. Tuo perinteinen osuus näöntutkimuksesta on kyllä jollakin tapaa silmille myös tosi raskas, ja tutkimuksen jälkeen, kun näköäni oli rasitettu oikein kunnolla, totesin taas etten näe juuri mitään ilman laseja. Optikko myönsikin, että tutkimuksen tarkoitus on myöskin väsyttää silmää. Näin saatiin esimerkiksi mitattua oma taittovirheeni, joka ilmenee itselleni perusarjessa juurikin sillä, että päivän ruutua tuijottaneet silmät eivät jaksa enää illalla pysyä kirjan riveillä.
Kokonaisvaltainen näöntutkimus sisältää myös silmänpaineen mittauksen, sekä digitaalisen silmänpohjankuvauksen. Molemmat ovat nopeita tehdä, eivätkä millään muotoa satu tai ylipäätään tunnu missään. Näissä kummassakaan ei omalla kohdallani näkynyt mitään poikkeavaa, mutta annoin toki luvan tallentaa tiedot mahdollista myöhempää tarkastelua tai vertailua ajatellen. Tutkimuksen päätteeksi optikko kirjoitti reseptin linsseille ja muistutti, että mikäli päänsärkyä esiintyy lasien käytöstä huolimatta, syytä kannattaa etsiä niskahartiaseudun jumeista, tai mahdollisesti käydä ihan lääkärillä.

Uusia laseja valitessa pitää toki myöskin huomioida optikon resepti. Mikäli näkö vaatii kaksi- tai moniteholinssejä, optikkoliikkeen henkilökunta auttaa valitsemaan kehyksen jossa tämä on mahdollista. Nyt tosin silmälasimuoti on onneksi suurta ja linssit tulevat reilusta poskille.
Mitä tulee muuten silmälasien tai aurinkolasien valintaan, luotan itse aina optikon tai optisen myyjän mielipiteeseen. Vaikka itse tiedätkin, mitä haluat, ammattilainen näkee kehykset päässäsi paremmin. Sopiva koko on tärkeä, eli saadaanko silmälaseista vain aisoja taivuttamalla myös istuvat, tai istuvatko aurinkolasit tukevasti päähäsi.

Äkkiseltään voisi luulla, että nenälläni on jotkin vanhoista aurinkolaseistani, niin kovin saman tyylisiä tunnun suosivan vuodesta toiseen. Mutta, jos nuorempana oli pakottava tarve kokeilla kaikkea uutta, ikä on onneksi tuonut myös jonkinlaista varmuutta omasta tyylistä. Kasvojeni pehmeisiin piirteisiin ja vaaleisiin sävyihin sopii mustaa paremmin ruskea. Neutraali kilpikonnakuosi on vuodesta toiseen suosikkini, ja sitä päädyin valitsemaan myös tällä kertaa – niin silmälaseihin, kuin näihin aurinkolaseihinkin. Lisäksi muovikehys ilman ylimääräisiä koristeita, suuret linssit ja pikkuisen kasvoja kohottava malli. Tiesin aika hyvin, mitä halusin, ja oikeat aurinkolasit löytyivätkin supernopeasti. 🙂

Katse skarppina kelpaa katsella kevään etenemistä! 🙂

Aurinkoa uuteen viikkoon!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tänään sain herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Mieli purjehti yhdeksän vuoden takaisiin, siihen äitienpäivään, jolloin odotimme esikoista. Tuolloin en voinut edes aavistaa, mitä kaikkea elämä eteen antaisi. Vain yhdeksän vuotta ja elämä on muuttunut niin monella tapaa. Silmät kosteina ihastelin pojan tekemää korttia ja kuopuksen taiteilemaa kangaskassia. Lahjoista kallisarvoisimmat syntyvät noiden kahden käsissä. ♡

En välitä mistään ihmeellisistä äitienpäivämenoista, mielestäni parasta on olla kotona ja tehdä jotakin mukavaa lasten kanssa. Tänä vuonna sairastelu ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa suonutkaan, mutta olosuhteista huolimatta meillä on ollut kiva päivä. Koko perhe rennosti verkkareissa, ruokana ihan tavallista kotiruokaa ja pöydällä kimppu oman pihan valkovuokkoja. Teinpä pienen kävelylenkinkin, nimittäin kiertelin pihassa ja ihailin kevättä. Muistelin, kuinka vuosi sitten istutimme hedelmäpuita äitienpäivän kunniaksi, ja nyt noissa puissa on jo suuret pulleat silmut. Hedelmäpuut muistuttavat aina siitä aurinkoisen lämpimästä päivästä, ja lasten riemusta vesiletkulla leikkiessä.

Pihatöihin ei vielä ole asiaa, mutta sen verran laitoin tänään kevättä eteenpäin, että siivoilin kuistia ja siirsin sinne taimet karaistumaan. Lupaa jo ensi viikolle lämpimiä öitäkin, joten ehkä niitä tuosta kohta pääsee siirtämään jo uloskin.

Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ja äitiydestä haaveileville. Äitienpäivää toivotan myös kaikille oman äitinsä menettäneille. Äiti ja äitiys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Arvostetaan ja kunnioitetaan elämän suurimpia lahjoja. ♡