Kaupallinen yhteistyö ⎮ Sinituote

---

Vuosittain näin lokakuussa näkyväksi tuleva Roosa nauha -kampanja on mitä hienoin esimerkki kansallisesta yhteenhiileen puhalaltamisesta. Vajaassa parissakymmenessä vuodessa Roosa nauha on paitsi vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten rintapielissä, myös ihan jokaisen ajatuksissa. Meistä aikuisista kun jokainen on tainnut jollakin tavalla osua törmäyskurssille rintasyövän kanssa.
Lokakuu on virallinen Roosa nauha -kuukausi ja hyvää voi tehdä monella tavalla. Yksi tavoista on siivoaminen Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteilla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sinituotteen kanssa.

Jo yhdettätoista vuotta Roosa nauha -kampanjan yhteistyökumppanina toimiva Sinituote osallistuu Roosa nauha -keräykseen kampanjatuotteilla, joiden myyntihinnasta osa lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen. Mukana keräyksessä on joukko laadukkaita SINI-siivousvälineitä sekä KUNGS-lumiharjoja ja -heijastimia. Tarpeellisia ja käytännöllisiä tuotteita ihan tavalliseen arkeen. Ja täytyy tässä kohtaa sanoa, että olen hurjan iloinen siitä, miten yritykset meillä Suomessa ovat lähteneet mukaan Roosa nauha -kampanjaan. Ja siihen, että tuotteiksi on ylipäätään valikoitunut kestäviä ja laadukkaita arjen käyttöesineitä. Hieno juttu!

Pinkit siivousvälineet ovat aika piristävä osa arkea ja itse tykkään väristä. Meiltä löytyy paljon Sinituotteen Roosa nauha -tuotteita vuosien varrelta ja juuri pinkit ovatkin omia suosikkejani. Tiesithän kuitenkin, että mikäli vaaleanpunaiset siivousvälineet eivät ole makuusi, Sinituotteen kampanjatuotteita myydään myös valkoisena ja hopeanharmaana!

“Rikkasettejä ei voi koskaan olla liikaa”. Näin totesi jopa puolisoni, joka ei muuten ole varsinaisesti tunnettu intohimostaan siivoamiseen tai siivousvälineisiin. Ukko kulta on kuitenkin oikeassa, sillä SINI-rikkasettejä ihan oikeasti on meidän taloudessa valtava määrä ja aina tuntuu että isossa talossa niitä on yksi liian vähän. Kellarissa, kodinhoitotilassa, saunassa, keittiössä, tulisijojen vieressä, kasvihuoneessa, ulkovarastoissa jne. Näin syksyllä rikkasetti on tarpeellinen jopa kuistilla kun jokaisella ovenavauksella sisään pyrkii myös syksyn lehtiä.

Hus pois pöly ja hämähäkinseitit! SINI-Pölypampula on ehdottomasti muhkein koskaan näkemäni pölyhuisku. Henkäyksen kevyttä mikrokuitupintaa on tässä välineessä hurja määrä ja monikäyttöisyyttä lisää liitäntämahdollisuus SINI-välinevarsiin. Tämä pampula ulottuukin katonrajan lisäksi myös huonekalujen alle. Kirjahyllyt ja valaisimet, sekä työpöydän sähkölaitteet puhdistuivat näppärästi pampulan avulla.

Välillä on hyvä kokeilla jotakin uutta ja tällä kertaa se oli itselleni SINI-tehomoppi. Olen vannoutunut Monitoimimopin käyttäjä, mutta tehomoppi kieltämättä antoi hyvin kyytiä keittiön lattiaan kuivuneelle kissanruoalle ja eteisen kuraisille kengänjäljille. 100% mikrokuituiset liuskat mopissa ovat myös hygieniset ja moppi kuivuu nopeasti. Huomaathan että tehomoppiin kiinnitetty teleskooppivarsi ei ole Roosa nauha -kampanjatuote.

Kostea sieniliina-tiskirätti -pakkaus on muuten sellainen Roosa nauha -tuote, jota hamstrasin vuosi sitten useamman paketin. Käytän sieniliinoja siivouksessa ahkerasti ja pidän tästä kolmen värin yhdistelmästä. Nukkaamaton liina ei jätä jälkeensä pisarajälkiä ja mikä parasta, se maatuu kompostorissa!

Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteissa on myös uutuustuote. Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin opiskelijoiden suunnittelutyön tuloksena syntynyt Jokikivi -tiskiharja ammentaa inspiraationsa ajan saatossa vedessä hioutuneista kivistä. Tässä tuotteessa kaunis muotoilu, kotimainen työ ja tärkeä Roosa nauha -asia kohtaavat hienolla tavalla!

Kätevä teippiharjasetti pitää sisällään perinteisen teippiharjan ja näppärän käsilaukkukokoisen version. Tämä on yksi arkisista suosikeistani sillä Sinituotteen teippi on äärettömän tehokasta ja vaihtorullat ekologinen valinta. Myös vaaleanpunainen KUNGS Arctic-is  jääraappa löytyy muuten tuolta Roosa nauha -tuotteista. Se on ihan mahtava ja muuten loistava lahjaidea jokaiselle autoilevalle naiselle! Eipä palele talvella sormenpäät auton laseja putsatessa!

Kaikki Sinituotteen Roosa nauha -kampanjatuotteet löydät täältä!

Lokakuu on hyvää aikaa siivota paitsi Roosa nauha -kampanjan vuoksi, mutta myös ajatellen jo vaikkapa joulua. Itse aloitan “joulusiivouksen” jo tässä kohtaa vuotta ja teen viikko viikolta jotakin niistä siivouksista joita yleensä teen vain joskus ja jouluksi. Yksi kaapin hylly tai laatikko kerrallaan kohti joulua ja uutta vuotta. Kun nuo isommat vuosisiivoukset tulee hoidettua pikkuhiljaa pitkin syksyä, jää joulun alla enemmän aikaa ihan vain nautiskeluun. Keväällä sitten taas isompia siivouksia kun auringonvalo paljastaa armottomasti kodin liat ja sotkut.

En ole päivääkään katunut meidän keittiön kaakeliseinää tai yläkaapittomuutta, mutta kyllä ihan ehdoton siivousinhokkini on juurikin se keittiön kaakeliseinän puhdistus. Rasva ja pöly ovat inhottavia puhdistettavia ja toimenpide vaatii tason ja hyllyjen tyhjennyksen. Mutta nyt se on tehty! Ja ai että, mutta tulikin siisti keittiö! Työtasotkin tyhjenivät mukavasti taas ainakin hetkeksi.

Siistiä keskiviikkoa!

Mietin eilen aamulla kalenteria katsoessani, että mitähän tästäkin viikosta mahtaa tulla. Kalenterin sivut olivat pikkuisen liian täynnä ja keli pikkuisen liian harmaa. Mutta täytyy sanoa, että mikäli maanantaita on uskominen, tästä viikosta saattaa tulla jopa ihan erityisen hyvä. Ja se on kuulkaas aika hyvä fiilis uuden viikon alkajaisiksi.

Yksi maanantain arkinen ihanuus oli hierojalla käyminen ja se herätteli taas miettimään omaa jaksamista ja hyvinvointia. Vaikka hieroja osaakin tehdä taikojaan lapojeni välissä ja saa hartiajumin löystymään, tiedän että asialle pitäisi tehdä itsekin jotakin. Pitäisi nähdä enemmän vaivaa sen eteen, että jaksaa seistä suorassa vielä vuosikymmenienkin päästä. Mä en vain ole oikein koskaan ollut mikään kehonhuoltaja. Kovaa ja täysillä on enemmän se mun juttu, ja sitten se sellainen lempeämpi huolto vain jää kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta. Ulkopuolisen suusta kuultuna tuo “sinun täytyy itse pitää itsestäsi huolta” meni kuitenkin jonnekin syvemmälle. Kaivoin esiin jumppakepin (mopin varren) ja -kuminauhan ja lupasin pyhästi että teen sananmukaisesti ryhtiliikettä lopun vuotta. Päätös itseäni ja omaa hyvinvointia ajatellen.

Ehkä tämä kohta vuodesta on muutenkin hyvä erilaisille ryhtiliikkeille oli niissä kyse sitten fyysisestä hyvinvoinnista, ajanhallinnasta tai elämisen mielekkyydestä ylipäätään. Kun arki on päässyt kesän jälkeen kunnolla rullaamaan on hyvä myös tarkistaa, onko suuret lupaukset paremmasta arjesta kuitenkin jääneet vain sanahelinäksi ja valuneet virran mukana. Ryhtiliikettä kaipaa ainakin meillä kodin toimivuus. Karsiminen ja järjestely helpottaisivat kovasti arjen kiirettä ja mahdollisesti myös pienentäisivät pinnan paloherkkyyttä. Vartta ja moppia puolestaan sähköpostilaatikko, joka täyttyy monta kertaa päivässä lehdistötiedotteista, joita minulla ei ole aikaa (tai varsinaisesti edes mielenkiintoa) lukea.

Tiistain pelastus on ehdottomasti lapsi, joka savusti lohen ja lohkoi perunat uuniin. Valmiiksi katettuun pöytään oli ilo saapua. Ihan kohta aion hipsiä pihasaunan lämpöön itseäni hellimään. Vaikka kuvat onkin jo viikonlopulta, ajattelin tavoitella tiistain kunniaksi vähän samanlaista hyggefiilistä. Suljen silmäni niiltä toistaiseksi vielä karsimattomilta ja järjestelemättömiltä nurkilta ja luotan kynttilänvalon tuomaan illuusioon.

Mutta nyt niitä ryhtiliikkeitä. Ihanaa iltaa!

Kaupallinen yhteistyö ⎪ Fiskars

---

Muistatko vielä sen fiiliksen, jonka keväällä sait puutarhatöistä? Millään ei olisi malttanut lopettaa. Pyykit jäivät pesemättä, koti siivoamatta, uutiset lukematta ja telkkariohjelmat katsomatta. Nopeasti ruokaa ja sitten takaisin hommiin. Puutarhatyöt koukuttivat ja illat venyivät. Tuo totaalinen hurmoksellisuus kuuluu joka vuosi kevääseeni. Puutarha on ilon ja riemun lähde, eikä siitä malttaisi olla erossa. Mutta kuinka tuon saman innostuneisuuden saisi siirrettyä syksyn puutarhatöihin? Mistä ammentaa hurmos, kun kaikki työllä ja voimalla aikaansaatu maatuu silmien edessä? Tarjoilen teille tänään vinkit puutarhan syksystä innostumiseen kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa.

Unohda säännöt:

On eri asia olla ammattitarhuri tai harrastaja. Usein kuulen puutarhatöiden tai istutusten yhteydessä ihmisten käyttävän sanaa käskeä. “Nämä käskettiin istuttaa näillä väleillä” tai “Lehdet käsketään haravoimaan syksyllä.”
Kukaan ei tosiasiassa käske yhtään mitään. Omassa pihassa saa olla luova, kokeilla, erehtyä ja oppia. On erilaisia koulukuntia ja toisten mielestä asiat tulisi ehkä tehdä tietyllä tavalla. Paras tapa on kuitenkin se joka sopii sinulle.

Nurmialueita ei tarvitse nuolla syksyllä haravan kanssa puhtaaksi. On kuitenkin tärkeää poistaa paksuimmat lehtimatot, jotta nurmikko ei kärsisi. Totaalisen pilalle se ei mene vaikka jonain vuonna lehtiä jäisi runsaamminkin. Mutta keväällä nurmi on nopeammin vihreä ja siisti kun sen päällä ei ole maatunut paksuja massoja suuria lehtiä. Keskity siis ainakin hevoskastanjan- ja vaahteranlehtiin. Pienimmät lehdet silpoutuvat kyllä leikkurissakin!

Jos käyt taistelua sammalta vastaan, tammenlehdet tulisi myös haravoida pois. Tippuu ne sitten syksyllä, talvella tai vasta keväällä. Jos taas pidät sammaleesta kuten minä ja kasvatat vaikka alppiruusuja, tammien lehdet voi ajella keväällä ruohonleikkurilla.

Mieti mikä motivoi:

Oma aika raikkaassa ulkoilmassa? Hyötyliikunta? Se, että näkee työnsä tuloksen?

On aivan varmasti jotakin, minkä vuoksi haravaan olisi oikeastaan ihan kiva tarttua. Luurit päässä voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa, tai olla vaan ihan omassa rauhassa ja keskittyä töiden jälkeen johonkin ihan muuhun.

Jos sinua motivoi itsesi liikuttaminen tai yhteinen ulkoilu perheen kanssa, puutarhatyöt ovat syskyllä ihan yhtä loistava keino kohottaa kuntoa kuin keväälläkin. Mitä enemmän teet, sen enemmän kerrytät askelia ja pusket happea keuhkoihisi.

Itselleni syksynkin puutarhatöissä ehkä tärkeintä on se, että näkee työnsä tuloksen. Hyödynnän tätä motivaattoria jakamalla pihan eri alueisiin. Silloin saan aikaan myös valmista jälkeä lyhyessä ajassa. Älä siis päätä putsata kaikkia perennapenkkejä ja siirtyä sitten vasta haravoimaan, vaan hoida puutarha pala kerrallaan. Kun saat yhden alueen valmiiksi, et malta olla tarttumatta seuraavaan!

Niin kuin monessa muussakin lajissa, myös puutarhatöissä välineillä on väljä. Hanki hyvät ja kestävät puutarhatyökalut ja satsaa esimerkiksi Fiskarsin käteviin QuikFit työkaluihin. Samaan varteen saat vaihdettua erilaisia haravapäitä tai maanmuokkaustyökaluja. Jos taas leikkaat kukkineita kukkavarsia tai ylipäätään jotakin, mikä ei vaadi niin suurta voimaa, säästä myös käsiäsi ja käytä esimerkiksi Fiskarsin Solid Snip SP15 -saksia. Nämä ovat muuten cutting garden -harrastajan lempityökalu!

Jos keltaiset kumisaappaat tekevät sinut iloisiksi, voit kokeilla myös niitä!

Kokeile uutta:

Joskus voi kangistua tekemään asiat aina samalla tavalla. On tietenkin kiva, jos on löytänyt rutiinit ja oman tavan toimia, mutta joskus voi olla paikallaan kokeilla jotakin muuta. Esimerkiksi äitini hoksasi vasta eläkepäivillään kuinka paljon helpompaa on jättää osa syksyn puutarhatöistä kevääseen ja siivota osa perennoista vasta keväällä kun ne ovat kuivia ja likipitäen täysin maatuneita.

Minä puolestani olen aina ollut vannoutunut kottikärryjen työntäjä, ja kärrymallin olen oppinut jo lapsuudessani. Ystäväni puolestaan tekee kaikki kitkemiset ja puhdistukset jakkaralla istuen ja puutarhasäkkiä hyödyntäen. Sain nyt kokeilla Fiskarsin neliskulmaista Ergo pop-up puutarhasäkkiä ja innostuin valtavasti sen helppoudesta ja keveydestä. Isoon säkkiin mahtuu myös enemmän tavaraa kuin kottikärryihin. Tai ainakin kuorma pysyy kyydissä koko matkan!

Ajattele hyötyä terveydellesi:

Pakottaako niskaa ja hartioita? Stressaako?
Ei omat hartiani ainakaan näin jumissa olleet keväällä. Puutarhassa tehdyt kiertoliikeet laittavat kuitenkin rankaan liikettä ja veren kiertämään. Haravointi on siis oiva apu myös päänsärkyyn. Ja vaikka kävely syksyisessä luonnossa on sekin ihanaa, puutarhatöissä käytämme koko vartaloamme luonnolisella tavalla.

Tiesitkö muuten, että puutarhanhoito on myös loistava apu stressiin ja apeaan mielialaan. Itse asiassa Fiskarsin vuonna 2019 tekemä tutkimus viittaa siihen, että puutarhanhoito voi olla jopa avain onneen! Tutkimuksen mukaan puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset eivät ole ainoastaan onnellisempia kuin ne, jotka eivät harrasta puutarhanhoitoa, vaan myös näkevät puutarhanhoidon olevan yksi onnellisuutta tuova tekijä.

Raitis ilma, luonnollinen äänimaailma ja yhteys luontoon tarjoavat aivoillemme kaivattua hiljaisuutta ja rentoutumista. Niiden myönteiset vaikutukset stressitasoihin ja itsetuntoon on havaittu monesti. Puutarhanhoito on myös mahdollisuus irtautua arjen kiireistä. Luontoa hoitaessamme olemme osa sitä ja palaamme ikään kuin juurillemme.

Nauti:

Myönnän, että itsellenikin on aikanaan kasvanut jonkinlainen tarve aina miettiä, kuinka lapset saadaan innostumaan jostakin. Tai ainakin sitä jotenkin ajatellaan, että ulos kannetut eväät ovat lapsia varten. Mutta entäs jos ne olisivatkin meitä itseämme varten? Maistuuko termarikahvi ulkona paremmalta kuin tavallinen kotona juotu kahvi. Vai tekeekö luonnossa syöminen yksinkertaisesti kaikesta aina paremman makuista?

Mieti mistä nautit! Kahvihetkestä ulkona, hiljaisuudesta, omasta rauhasta, parisuhdeajasta. Pääasia on, että keskityt puutarhatöissä myös nauttimiseen!

Valmistaudu tulevaan:

Pidän itse ehdottomasti enemmän keväästä. Mutta kevät on itselleni myös yksi motivaation lähde syksyn puutarhatöihin. Jokainen lehtikassa on lehtikasa vähemmän keväällä. Jokainen syksyllä siistitty perennapenkki tuo nopeampaa nautintoa keväällä.

Huolehdi syksyllä, että arkojen kasvien juurille ei ole syntynyt kuoppia. Näin suojaat kasvien juuret jäätymiseltä. Myös kuusenhavut on hyvä tapa suojata herkimpiä juuristoja.

Vielä enemmän kevätfiilistä syksyn puutarhatöihin antavat kukkasipulit! Ajatella, että kohta ne sieltä maasta kurkistavat ja tuovat väriä ja iloa elämään. Viimeistään silloin ehkä ymmärtää sen ilon, mitä syksyn puutarhatöilläkin voi lopulta saada aikaan!

Narsissit, laukat, tulppaanit ja kaikki muutkin sipulit istutat äärimmäisen näppärästi Fiskarsin Xact rikkaruohoraudalla. Tämä voikukan pahin vihollinen on yksi lempityökaluistani. Se on niin monikäyttöinen, että käytän sitä siistimiseen, kitkemiseen ja istuttamiseen. Rikkaruohoraudalla saa myös siististi kolon kukkasipuleille. Pidän ylipäätään siitä, että puutarhatyökalut ovat monikäyttöisiä!

Leiki:

Leiki, hulluttele, naura ja nauti! Onko joku sanonut ettei aikuinen voisi tehdä lehtienkeleitä tai hyppiä lehtikasoihin? Kokeile! Hyppää lehtien sekaan, käännä katse ylös ja seuraa lintujen matkaa. Ota kaveri mukaan, kutita, halaa ja pussaa. Luonnossa aikuinenkin saa olla lapsi!

 

 

Ja niin katosi syyskuukin. Vihelsi vain mennessään. Muutama vuosi sitten olisin sanonut, että tästä alkaa se vuoden inhottavin osuus. Vuosi toisensa jälkeen kun hokee itselleen kuinka kurjia kuukausia nämä vuoden kolme viimeistä ovat, alkaa sitä väkisinkin uskoa sanomaansa. Asenne! Miten ihanaa onkaan ollut oppia tuon pienen sanan suuri voima. Loppupeleissä kun voisin jopa väittää, että olen esimerkiksi luovimmillani juuri syksyllä. Oivallukseni asenteesta on myös notkahduttanut vuosien varrella joulun merkitystä. Siinä missä ennen piti takertua jouluun kuin viimeiseen oljenkorteen, nykyään joulu tuntuu vuosi vuodelta vähemmän tärkeältä. Ehkä myös lasten kasvamisella on osuutensa asiaan, mutta luulen että joulukonservatiivi minussa alkaa kääntyä hieman liberaalimpaan suuntaan. Ei paljoa, mutta havaitsen muutoksen itse.

Meni myös vuosia, kun en oikein tykännyt tästä syksyn kellertävästä valosta. Nyt alhaalla roikkuva aurinko ja sen sävyt tuntuvat erityisen kauniilta. Samoin vahvat varjot ja kontrasti ylipäätään. Tänään ne liki pakottivat tarttumaan kameraan. Ja yksi juttu, jota en muuten koskaan uskonut sanovani ääneen liittyy daalioihin. Alan nimittäin jo hieman kyllästymään! Kyllä, nyt se on sanottu. Kaipaan rauhallisempia sävyjä kotia koristamaan. Tosin maalainen kun olen, pyörittelen vain silmiäni kaupan viidentoista euron vehnäkimpuille.
Toki keräsin tänäänkin isot kimput kukkia maljakoiden täytteeksi, mutta iloinen värikarnevaali alkaa jo pikkuisen tökkiä. Orastava minimalisti sisälläni on sekin pyrkinyt viime aikoina sanomaan jotakin. Karsi, vähennä ja yksinkertaista. Hassua miten suuri merkitys vuodenajalla ja valolla voikaan olla!

Viimeinen vuosineljännes on myös ehkä ihan hyvä syy katsoa jo tulevaan vuoteen. Suotakoon tämä, kun kaupatkin alkoivat myydä joulua jo syyskuussa! Joissakin asioissa olen totaalisen vanhanaikainen ja se on fyysinen kalenteri, jolla pidän pääni kasassa ja hallitsen aikaa. Vuosi toisensa jälkeen olen ostanut Moleskinen mustan ja kovakantisen weekly notebook -kalenterin ja nyt menossa taitaa olla jo kymmenes. Muistan jopa taannoin lähteneeni reissuun vanhan kalenterin kanssa, sillä olin alkuvuodesta säilyttänyt työpöydällä sekä uuden, että mennen vuoden kalenteria. Keskenään täysin samanlaisia. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotain ihan muuta. Kotimaisen kalenterin (suomalaisilla merkinnöillä, joskaan ei valitettavasti nimipäivillä, joita keski-ikäistyvä minäni jo kaipaisi) tilasin Papershopista. Rakenteeltaan se muistuttaa paljon Moleskinen vanhaa tuttua, mutta on visuaalisesti huomattavasti edeltäjäänsä fiinimpi.

 

Lokakuun pettymys:

Dirndl ja lederhosenit eivät pääse tänä vuonna ulkoilemaan. Ei palmikkokampausta ja juomalauluja.

Lokakuun alun note to self:

Älä ennakkotilaa yhtään daaliajuurakkoa ensi keväälle. Niitä on jo nyt aivan liikaa.
Myöskään kynttilöitä ei varsinaisesti tarvitse ostaa ainakaan pariin seuraavaan vuoteen.

 

Aarikan muki on PR-lahja ja Bo LKV:lle kiitos inspiroivasta Bo Living -lehdestä!

Syyskuu tekee loppuaan ja vaikka kasvihuoneessa vielä osa kasveista kurkottaakin ylöspäin, on myös niitä, joiden lehdistö roikkuu masentavasti maata kohti.

Siitä huolimatta, että tykkäänkin tavallaan syksystä (siis aurinkoisista alkusyksyn päivistä ja kirjavasta luonnosta) tämä vuodenaika aiheuttaa aina jonkinlaista haikeutta. Kesä on kuin juhla. Siihen aletaan valmistautua jo aikaisin keväällä, tai vuoden vaihduttua. Mietitään keitä kutsutaan ja mitä tarjotaan. Pohditaan kasvatettavien kasvien erityisruokavaliot ja plaseerataan kukat auringon ja varjon mukaan. Taimien kasvamista seurataan kuin olisi pyydetty vastausta kutsutuilta ja lopulta luonto puhkeaa kukkaan ja näky on kuin Royal Ascot. Pelkkää, väriä, riemua ja kimmallusta. Bileet ovat alkaneet!

Koko kesä tarjoillaan drinkkejä kasveille, hoivataan ja hellitään ja nautitaan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kiitetään lahjoista, jok’ikisestä tomaatista tai salaatinlehdestä ja mietitään lahjuksiin perustuen kuka saa kutsun myös ensi vuonna. Vähemmän anteliaat, käytökseltään hankalat tai muuten happamat vedetään vieraslistalta yli. Näitä ei kutsuta ensi vuonna.

Ja sitten tulee syyskuu. Bileet väsähtävät ja kasvit alkavat nuokkua ja näyttää surkeilta. Vielä yritetään elvyttää, nyppiä, boostata ja pitää lämpimänä, mutta minkäs teet. Osa nuokkuu pöydällä ja osa pöydän alla. Sisäänheiton sijaan pitääkin toimia ulosheittäjänä.

Ja ihan kohta juhlat on juhlittu ja sitten on jäljellä vain se armoton siivoaminen. Ja kun sekin on viimein tehty, olo vain tyhjä. Kaikkensa antanut, mutta ennen kaikkea tyhjä. Eikä siihen oikein auta, vaikka jossain ruska vielä välkkyisi kuin neonvalot jatkoille houkutellen. Ne omat bileet oli siinä, eikä auta kuin odotella ensi kevättä ja kesää. Sitä, että jälleen innostuu ja tekee asioita taas ehkä pikkuisen viisaammin. Koska lopulta nämä bileet on kuitenkin kaiken tämän vaivan arvoiset. Ja enemmänkin.

Minä ja syksy ollaan tänä vuonna hyvissä väleissä.  Tai no, syksy ja syksy. En tiedä voiko virallisesti edes puhua intiaanikesästä, kun tuntuu, ettei syksy ehkä varsinaisesti ole vielä alkanutkaan. Mutta ei olla niin nikun nuukia termien suhteen. Joka tapauksessa lämmin sää ja auringonpaiste on mukavampaa kuin jatkuva piiskaava sade ja kylmyys. Todennäköisesti kun sitäkin ehtii vielä tulla. Vielä ehtii pukeutua pitkiin housuihin, villasukkiin, nilkkureihin ja takkeihin. Just nyt tuntuu kivalta, ettei kaikkia kesävaatteita tarvitse vielä sulloa naftaliiniin. Monena vuonna suomalaisesta säästä puuttuu tämä vaihe. Tai sitten mekot ja neuleet pitää vain yhdistää keskenään kesällä. Jokainen päivä ja viikko lämmintä syksyä on kuitenkin vähemmän kurjaa kylmyyttä. Ja jos hyvin käy, tässä ehtii jopa kaipaamaan tuhdimpaan vaatekerrokseen pukeutumista.

Kasvihuoneessa kesä kuitenkin alkaa vaihtua jo vahvasti syksyyn ja pikkuhiljaa olenkin kiikutellut pelargonioita sisälle. Tomaattisato on aloittanut hyytymisen merkit ja chilit punastuvat kovaa vauhtia. Vähitellen on aika karsia ja siivota, pestä ja puhdistaa. Olen kuitenkin kohtalaisen sujut myös tuon asian kanssa. En nimittäin tiedä olisiko minusta tomaatinviljelijäksi ympärivuotisesti. Tuskin. Aikansa kutakin.

Olohuoneeseen muutti perjantaina korituoli joka tarttui mukaani täysin suunnittelematta. Se oli vähän sellainen Vilenin Sulon hankinta – kun halvalla sai. Enkä tiedä, onko se nyt jäämässä tuohon, mutta siihen sen nyt toistaiseksi tälläsin. Lienee etsivän paikkaansa, koska myös kasvarista pitäisi kantaa yksi korituoli sisään. Samalla reissulla löysin myös kaksi niitä ihania suuria saviruukkuja joita ostin keväällä. Puoleen hintaan nekin. Sen sijaan puutarhamyymälästä ei tarttunut edelleenkään mukaan ainoatakaan callunaa tai kanervaa. Niitä ehtii kyllä miettiä myöhemminkin.

Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita!

Se oli viime viikolla, kun yritin selittää nuorelle miehelle, ettei yksi päivä viikossa oikein riitä palautumiseen. Että huippu-urheilijakin vuorottelee kovien ja palauttavien treenien välillä ja kenenkään kunto ei kohene pelkällä suorittamisella. Mainitsin myös, että jatkuva stressitila kropassa altistaa vaikkapa flunssalle. Ja ai että, miten hienoa on kun pääsee sitten lopulta sanomaan että “mitäs minä sanoin“! Se tuntuu yhtä hyvältä kuin se tuntui ärsyttävältä silloin aikoinaan omien vanhempien suusta. Kun pakotettiin pukeutumaan michelin ukoksi, ja se mikä ei enää mahtunut päälle, laitettiin tuulen puolelle kainaloon. Ja kuinka sitten kouluun lähtiessä se pipo kuitenkin tungettiin ekan mutkan jälkeen reppuun. Ja kohta oltiinkin jo sairaana. Yhtä kuuroille korville on kantanut minun naputukseni siitä, että syysmyrskyssä ei pelata pelkillä shortseilla. No, toisten virheistä ei voi oppia. Ei edes omien vanhempien.

Rehellisesti sanottuna en kyllä oikeasti ajatellut, että meillä kukaan sairastuisi edes pienimpään flunssaan enää koskaan tai ainakaan tämän vuoden puolella, sillä onhan sillä käsidesillä ja saippualla läträtty viimeiset reilut puoli vuotta ihan kiitettävästi. Mutta niin vain kävi, että molemmat lapset saivat nuhan. Nuhan! Sellaisen ihan tavallisen räkätaudin, joka meillä melkein kaikilla kai on vähintään kerran vuodessa: Nenä vuotaa, pitää niistä.
Mutta miten hanurista on oikeasti saada tässä tilanteessa nuha! Joskaan se ei koskaan ole kiva, mutta nyt ei ainakaan. Ja kyllä mä olen sitä nillittänyt elokuusta asti, että nyt ei saa sitten tulla edes pientä flunssaa, koska kaikki menee heti kauhean vaikeaksi, mutta niin se vain tuli. Ja sanonpa vain, että pyllystä tuo on! Kouluun ei ole asiaakaan jos niiskuttaa. Ulkona saa nenä vuotaa, mutta ei sisällä. Onneksi nuo nyt ovat jo isoja ja sairastavat harvoin, mutta sääli tuli kaikki niitä pienten lasten vanhempia, joiden elämä on tällä hetkellä ihan totaalisen vaikeaa. Voi vain toivoa, että näitä pöpöjä on nyt päiväkodeissakin huomattavasti normaalia vähemmän. Mutta eihän se tavallinen flunssa minnekään katoa. Varma syksyn merkki – uitiin käsidesissä ja saippuassa tai ei.

Mutta vielä enemmän tämä tilanne olisi tietenkin pylleröisestä jos me aikuisetkin sairastuttaisiin. Eli koska en ihan oikeasti nyt ajatellut sairastua ainakaan seuraavan vuoteen mihinkään ja jälkikasvunkin soisi palaavan opinahjoonsa, viimeiset päivät on taisteltu vastustuskyvyn parantamiseksi. Onneksi pakastin edelleen repeää liitoksistaan mansikoiden, mustikoiden ja puolukoiden vuoksi. Hunajaa, sitruunaa, kurkumaa, villasukkia, lepoa, nestettä… Tyrni-inkiväärishottia aamulla, hedelmiä välipalaksi, paprikaa ja tomaatteja  joka välissä, marja-hedelmäsmoothiet inkiväärillä iltapalaksi ja deet ja ceet ja sinkit sun muut tarvittaessa vielä purkista. Valkosipulimaitoon en sentään ole vielä sekaantunut, mutta muuten on kaikki keinot käytössä. Nyt vain odotetaan, että negatiivinen tulos saapuu ja elämä pääsee taas raiteilleen. Mutta hei, me istuttiin miehen kanssa maanantai-iltana seitsemältä saunassa ja mietittiin, että ei tämä nyt pelkästään huono juttu ole. Seitsemältä saunaan ei ole meillä mikään tavallinen arkiherkku, joten hei kaikessa on aina puolensa!

Mä en ole jotenkin noille heinille vielä lämmennyt, mutta tässä c-vitamiinipäissäni nappasin kaupasta yhden nipun mukaani. Jotenkin seesteisen kauniita. Vaikka en nyt ihan vielä päästäkään irti daaliakaudesta, nämä ovat kelpo jatke kotia piristämään. Sopiihan sitä siivoushullulla olla pölyhuiskut maljakossakin.

 

Mutta hei, älkää tulko kipeiksi. Syökää terveellisesti, urheilkaa kohtuudella, nukkukaa hyvin, levätkää, rentoutukaa ja pukeutukaa vaikka michelin ukoiksi.

Kun tuo Marimekon viserrys tuli myyntiin nukuin suoraan sanottuna onneni ohi. Hinta oli kova ja minä taasen pihi, ja hups vain, hame olikin joka paikasta loppu. Ystäväni onnistui kuitenkin löytämään itselleen hameen kokoa suurempana kuin itse olisin hankkinut. Vaan sitten mallasin kateellisena sitä ystävän hametta ja totesin, että koko olisi ollut mullekin just passeli. Harmitti ihan kauheasti, mutta minkäs teet. Tulee uusia hameita, ajattelin, ja niin koko asia sitten lopulta unohtui. Kunnes kohtalo oli sitä mieltä, että tämä hame on just mun juttu. Onnistuin nimittäin olemaan Instagramissa juuri kun Kivilahden Jonna latasi myyntiin vaatekaapin siivouksen tuotoksia. Ja kerrankin olin ajoissa jossakin. Hintakin oli niin sopu, että ajattelin ensimmäisellä epäonnistumisellani olleen selkeästi jokin tarkoitus.

Edustin viikko sitten konfirmaatiossa vähän konservatiivisemmassa asussa, mutta kun eilen juhlittiin itse rippijuhlia, valitsin vähän rennomman ja räiskyvämmän asun jossa olin muuten kuin kotonani. Liian musta tai mustavalkoinen pukeutuminen ei oikein ole mun juttu, mutta korallinpunaiset unikot kevensivät kokonaisuutta ihanasti.

Täytyy sanoa, että aikanaan kun mulla oli ollut unikkoja parinkin huoneen verhoissa, astioissa ja jopa kännykänkuorissa, ajattelin, että tätä uutta tulemista tuskin ehkä nähdään. Primavera -astiat meni aikoinaan kirppikselle ja unikkoastiat ja purnukat myös. Unikkoverhot taasen annoin lainaan mieheni veljelle, ja tässä jokin aika sitten selvisi, että hän puolestaan oli kiikuttanut ne konttiin. Tämän uuden tulemisen unikot taidan säilöä visusti. Jos en itselle, niin ehkä seuraavalle polvelle.

Kivaa sunnuntaita. Meillä niinkin leppoisa tunnelma kuin siivouspäivänä vain voi olla.

Luumupiirakka onnistui oikein hyvin. Ihanan kirpsakaksi uunissa tekeytyvät luumut sopivat jotenkin tosi ihanasti syksyn makuihin. Resepti sinänsä ei ole uusi, vaan piirakkapohja on vanha tuttu, johon teen kaikki raparperripiirakasta puolukkapiirakkaan. Ja ihana leipomus just sitä, että paljon helpompaa ei enää voi oikein keksiä. Nopeus on sekin valttia, eli leipomaan voi ryhtyä vaikka vieraat olisivat jo ovella. 🙂

Luumupiirakka

1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1dl piimää
1,5dl voisulaa

 Pinnalle halkaistuja (ja kivettömiä) luumuja  tai raparperia, omenaa, mustikkaa, puolukkaa, you name it. Sekä sokeria maun mukaan.

 Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon rasva sekä piimä, ja sekoita huolella.
Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan.
Lisää päälle luumut (ja ripottele päälle sokeria).
Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Villahousut, tai kauniimmin sanottuna neulehousut, ovat olleet syksyn paras vaate. Kotona ei oikeastaan tee mieli käyttää muita housuja. Nämä löytyvät täältä, mutta vastaavia tuntuu olevan tarjolla paljon. Paljon perusleggareita mukavammat ja ainakin omaan silmääni myös kauniimmat. Ja ihanan lämpimät! Oikeat vilukissan luottopöksyt

Perjantai-ilta meneekin jälleen mukavasti villahousuissa. Myrskyt on myrskytty ja viikko saatu kunnialla päätökseen. Kivaa iltaa ja alkavaa viikonloppua!

Mitä jos puut kaatuvat kasvihuoneen päälle. Kauhea ajatus jonka kanssa pyörin suurimman osan niistä öistä joina ulkona ulvoo tuuli ja sade hakkaa ikkunoihin. Tällä kertaa myrskyvaroitukset toivat mukanaan myös toisen huolen, nimittäin daaliat. Onko niistä enää huomenna mitään jäljellä, vai lenteleekö syyskuun rajuilmassa värikkäiden lehtien lisäksi myös kukkia. Kas siinäpä pohdittavaa yön pimeille tunneille!

Joten varautuen kahteen edellä mainittuun skenaarioon, otin kasvihuoneesta kuvan ennen myrskyä. Kuviin ikuistamisen lisäksi keräsin myös daalioita isot kimput sisälle. Toki toivoen, että voin kukittaa kotia omilla daalioilla vielä pitkään, mutta varautuen kuitenkin pahimpaan. Sitten vain sormet ja varpaat ristiin ja toivoen, että huomisaamuna minua tervehtii jotakuinkin samanlainen maisema.

Vähemmän tärkeiksi, mutta silti pelastamisen arvoisiksi, listasin luumut. Ne vähäiset joita tänä vuonna tuli. Koska mieheni kertoi viime viikolla syöneensä “parasta piirakkaa, mitä on koskaan maistanut” vanhempieni luona, ajattelin että omistautuneena vaimona pitää ehkä kokeilla itsekin tuota vatsan kautta sydämeen kulkevaa reittiä äitini reseptillä. Jos osoittaudun kelpo vaimomatskuksi ja piirakka onnistuu, laitan ohjeen jakoon myös teille. Muussa tapauksessa nuolen näppejäni ja kipaisen ystävän luokse luumuvarkaisiin.  Sikäli kun myrskyn jälkeen on enää yhtään luumua varastettavaksi.
Elämme varsin jänniä aikoja!

Tunnelmallisen syksyistä keskiviikkoiltaa 🧡