Hhhmmmmm….
Tiedä oikein miten tähän suhtautuisi itsekään. Mulla on yhtä aikaa leopardikuviota ja punaiset kynnet! Kumpainenkin mulle aika rohkeita vetoja…Never say never, jollain hassulla tavalla ne toimii!

Hypistelin tätä hametta joskus aikaisemmin keväällä Lindexillä, mutta sisäinen ääneni kuiskasi ei. Eilisellä kauppareissulla piipahdin ihan vain huvin vuoksi jälleen samaiseen kauppaan, ja huomasin hameen olevan -70% -alerekissä. Syteen tai saveen, päätin napata hamosen mukaani.
Pidän kovasti tämänhetkisestä hametarjonnasta, jossa helman pituus on alle polven. Muoti mahdollistaa näin sen, että me pikkuisen pidemmätkin voimme käyttää hametta pelkäämättä ikäviä vilautuksia. Klassinen A-linja antaa myös huomattavasti pehmeämmän vivahteen aika villille kuosille. Tässä yksilössä kuvioinnin hillityt sävyt miellyttävät silmääni, ei liian kellertävä, vaan maanläheinen.

En voisi koskaan kuvitella pukevani mitään vartaloa nuolevaa leoa ylleni, mutta taisin löytää oman tapani kantaa kyseistä kuosia. Lisäksi siisti ja hillitty neule vie mennessään sen kaiken seksikkyyden, joka kuvioon helposti liitetään.Koska asu on klassinen ja hillitty, punaiset kynnetkin saivat mahdollisuuden. Tämä Essien lakka on lojunut kylppärin laatikossa jo pari vuotta käyttämättömänä. Sävy on Canyon Coral, ja nimensä mukaisesti taittaa koralliin, eikä siten ole ihan puhdas peruspunainen.

Yhteenvetona:
Olo on tyttömäinen, eikä lainkaan ylipukeutunut. Oikeastaan tosi kotoisa olo, mukava ja helppo! Asu kestäisi myös hillityt perusavokkaat, mutta turvauduin tällä kertaa ballerinoihin.

Lisäsin aiemmin päivällä instaan kuvan, jossa päälläni on myös trenssi. Ihan varmasti yksi kevään lemppariasuistani!

Ai niin, treffit olivat tosi onnistuneet! Hienoa, huomenna uusiksi! Nyt kuitenkin rauhalliseen pääsiäisen viettoon, mikä taitaa tarkoittaa ainakin mun kohdalla sohva-netflix -iltaa! 🙂

Totuushan on se, että mun rasvanpolttoprojekti ei ole hirveästi edennyt. Tai, en tiedä, onko se edennyt oikeestaan yhtään. En ole jaksanut pahemmin mittailla, mikä sinänsä on typerää, koska ainakin itselläni paras motivaattori on kehitys.
Syitä tämänhetkiseen on monia, tekosyitä vielä enemmän. Oli se pahuksen noro, aika ei riitä, pää tarvitsee herkkuja jne…
No, noro oli oikeasti aika rankka, vaikka sinänsä hetkelliseti kroppaa pienensikin. Mutta, rasvanpoltoksi ei vatsatautia, ja muutaman päivän supermiinuskaloreita, voi laskea.
Aikakin on ollut sen verran kortilla liikkumisen suhteen, että salit olen juuri saanut toteutettua. Muutamat burpeet salin jälkeen, ja sitten onkin ollut jo kiire kotiin muiden juttujen pariin.
Aamulenkit olen jättänyt usein väliin sillä varjolla, että yöunista en voi luopua. Jos ilta venyy pitkään (kuten lähiaikoina se on venynyt), en näe järkeä puristaa muutenkin lyhyistä unista enää lenkkeilyyn. Tuloshan olisi plus miinus nolla, sillä rasvakin tarvitsee palaakseen riittävästi unta.

Toisaalta, olen laskenut asian niinkin, että arkeeni on ympätty muutenkin jo sen verran hyötyliikuntaa, että kalorinkulutuksellisesti nykyinen ruokavalionikin jää miinukselle, ja antaa myöden satunnaiset herkuttelut. Eli jos turvautuu yksinkertaiseen matematiikkaan, kaiken järjen mukaan rasvankin pitäisi palaa – hitaasti ja varmasti. Ja, sehän se tavoite onkin! Maksimissaan puoli kiloa viikossa, ettei kaikki työ valu ihan hukkaan. Mieluummin kun pidän bulkkauksen myötä kertyneet fläsät, kuin luovun piskuisista pateistani! 🙂
(Puoli kiloa viikossa tarkoittaisi muuten sitä, että juhannukseen mennessä rasvaa voisi tiristä melkein 4 kiloa! Ja sehän on paljon!)

Mä olen aina pitänyt ulkoilusta. Pyöräilystä, kävelystä, holkkäämisestä ja sitten vain nautiskelusta. Yksin, lasten kanssa, koiraa taluttaen tai kärryjä työnnellen. En niinkään jaksa laskea sitä urheiluksi tai treenaamiseksi, enemmänkin arki- ja hyötyliikunnaksi. Ongelma varmaan onkin siinä, että heti kun annetaan ohje harrastaa rasvanpolttoliikuntaa, korvien välissä napsahtaa jokin. Mä haluan nauttia siitä, mitä teen. Spurtata jos tekee mieli ja haahuilla, jos olo tarvitsee haahuilua.

Tässä, ajatuksiani tänne suoltaessa huomaan, että näin taitaa oikeastaan olla ihan hyvä! Energiaa on salille ja arkeen, liikunta tuntuu mukavalta, eikä missään nimessä pakkopullalta. Niinhän sen kuuluukin olla! Ja ne viisi viikottaista aerobista, tuleehan nekin täyteen, jos laskee mukaan kaikki arkiliikunnat.

Tänään tuli haahuiltua pieni palauttava happihyppely takareisille, jotka ovat maanantain maveista edelleen jäykkänä. Ja jalassa tietty uudet tossut! Ostin nämä treenitossut ulkokäyttöön, kun en aina halua kulkea juoksutossuissa.Pirteämmän värisiä en löytänyt, mutta eipä näistäkään energiaa puutu! Malli on Nike Flex Supreme tr2, ja oikein mukavilta nuo tuntuivat.

Aurinkoista keskiviikkoa! Nautitaan keväästä!

trikoot ja pusero | H&M
tossut | Nike
kevyt untsikka | Cubus

Joo, mä kävin hakeen tänään ne tossut. Ja oikeestaan heti tossut hankittuani aurinkokin alkoi paistamaan, joten ei se huono kauppa tainnut olla!
Mutta, tossujen lisäksi silmiini osui Stadiumilla pyöräilykypärät! Mä olen nimittäin turkasen kyllästynyt siihen virtaviivaiseen pottuun joka mulla on. Niilolla on Bellin kypärä, ja jo viime kesänä ajattelin, että hankkisin itselleni jonkin samanmallisen. No, nyt löytyi kunnon muna, ja se oli musta niin huvittava, että pakkohan se oli kotiuttaa. Vai mitä tykkäätte!? 🙂

Mut ne kukat unohtui! Onneks mulla on sentään mun palkinto-strelitzia. Ehtii niitä kukkia sitten huomennakin hankkia!

Nyt latarit ja palarit purkkiin, ja menoksi. Se olis rintaa ja haukkaria tänään! Ja, illalla sitten kommenttien kimppuun. Mä lupaan!!!

Munapää toivottaa aurinkoista iltaa!

Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset! 🙂
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. 🙂 Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin! 🙂

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!

Mä vähän niin kuin pakotin miehen ottamaan kameran mukaan iltakemuihin, kun en ehtinyt hotellilla ottaa mitään asukuvia juhlalookista. No, eihän tuolla hämärässä ravintolassa oikein voinut ilman salamaa mitään kuvata, paitsi tietysti palkintojenjakoa. Joten, jotta uhrautuminen kameramieheksi ei olisi ollut lainkaan turha, laitetaan nyt blogiinkin pari kuvaa vielä iltamenoista! Ja siinä ne sitten olikin. Tämän jälkeen nimittäin kamera menikin suosiolla narikan puolelle, ja ilta jatkui vähän rennommissa tunnelmissa.

1. Julia Toivola ja 2. Jo’s secret.
Tässä seurassa ei ollut häpeä jäädä kolmanneksi. Itse asiassa, koko kategoria oli täynnä niin taitavia tyyppejä, että oksat pois! Mun henkilökohtainen voittaja-arvaus ei itse asiassa edes ollut tässä kolmikossa!

Parasta viikonlopussa kuitenkin oli se, että mun naurulihakset on aivan kipeät! Aikaiset jatkot mäkkärissä (joo, me vedettiin tyylillä!) ihanan Rillan ja avecien seurassa, osoittautuivat todelliseksi sukseeksi. Voi sitä naurun määrää! Ja ihana oli myös jutella muiden bloggaajien kanssa, tutustua ihmisiin nimien takana ja keskustella bloggaamisesta “kollegoiden” kanssa.

Kaiken juhlallisuuden, hauskuuden ja nauramisen kruunasi kuitenkin tänään se ihana tunne, kun palasi kotiin. Vaikka pieni loma tekee välillä hyvää, ja tulee tarpeeseen, niin oma koti on oma koti, ja lasten halimista ei voita mikään! Tuntui, että molemmat olivat venähtäneet viikonlopun aikana pituutta ja kasvaneet muutenkin. Tämän sunnuntain ihanuutta ovat myös roskaruoka, verkkarit ja villasukat. Takkatuli, sohva ja oma sänky. Kotihiiri on kotihiiri, vaikka välillä eksyykin väenpaljouteen!
Ja, nyt mä odotan ihan tavallista uuttaa arkiviikkoa, pääsiäispuuhia ja kepeää yhdessäoloa! Oikeastaan se tavallinen arki on kuitenkin aika ihanaa!

Leppoisaa ja tunnelmallista sunnuntai-iltaa!

Hipehei, ihanat!

Laitan teille joitakin kuvia eilisen päivän tunnelmista. Lähinnä siis päiväjuhlasta, jonka kuvia sain jo siirreltyä koneelle.

Ennen kuvapommitusta kuitenkin mun nöyrimmät ja suurimmat kiitokset teille kaikille, jotka annoitte äänenne blogilleni!
Kolmas sija ihan huikeiden bloggaajien joukossa on mulle oikeesti ihan hurja juttu! Tai oli pelkkä ehdokkuuskin, enkä rehellisesti sanottuna uskonut, että tuo sen pidemmälle kantaakaan. Pakotin mieheni, siskoni ja äitini äänestämään, kun pelkäsin, etten saa välttämättä yhtään ääntä.

Tapasin eilen ihan mielettömän ihania ihmisiä blogejen takaa, sain ihan mahtavia tsemppauksia ja kauniita sanoja, ja musta tuntuu, että nyt on ihan mahtava fiilis tehdä blogia! Ootte oikeesti ihan huippuja!!! Jokainen antamanne ääni on sellainen tsemppi mulle, että sen avulla jaksan vaikka mitä. Oikeesti,
tosi iso kiitos!

No, mutta nyt mä pillitän jo, eli laitan niitä kuvia seuraavaksi!

Siinäpä siis noita. Seurana ihanat Kerttu ja Karla. Tapahtumapaikkana Ravintola Sipulin talvipuutarha.

Lisää kuvia myöhemmin, ja tietysti instassa!

Kiitos vielä, nyt kotimatkalle!

Sananmukaisesti kohti, sillä auton nokka osoittaa Helsinkiin päin, ja edessä on varsin juhlava viikonloppu.
Perjantaina aloitellaan Aussie Blog Awardsien merkeissä, ja lauantaina riennetään Indiedaysin blogger’s inspiration Day -päiväjuhlan kautta kohti Indiedays Blog Awards -bileitä!
Kauheita nimihirviöitä! 🙂
Mutta, niistä huolimatta, edessä on siis vallan kemupitoinen viikonloppu! Eniten odotan muiden bloggaajien tapaamista, uusia ihmisiä ja hyvää seuraa. On aina yhtä ihanaa tutustua ihmisiin blogien takana!

Paljetit ja korot on pakattu, kuten (toivottavasti) kaikki muukin tarpeellinen.  Koitan kuitenkin piipahdella viikonlopun aikana täälläkin, ja itse asiassa, mulla on teille ihan mukavaakin juttua luvassa.

Instagramin puolella sitten enemmän fiilistelyjä ja tunnelmia!

Halipusimoi!

laukku saatu blogin kautta|Becksöndergaard
korut saatu blogin kautta|Pernille Corydon

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Sanotaan, että sininen on järjen väri. Sen pitäisi huokua luottamusta, rehellisyyttä, rauhaa ja järjestystä. Tumman laivastonsinisen pitäisi olla jopa auktoriteettinen, onhan se useiden uniformujenkin väri. Tiedä näistä, mutta mulle sininen on ollut jo vuosia sellainen turvaväri. Samaan tapaan, kuin aika monelle on musta. Sehän mätsää kaiken kanssa, ja toimii vuodesta toiseen.

Löysin Hesarin sivuilta hauskan värioppaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tämä sinisen merkitys on aika tuttu jo, en esimerkiksi tiennyt että paljon suosimani beige, on ystävällinen ja helposti lähestyttävä! Oikeastaan en ole koskaan miettnyt värien merkitystä sen suuremmin. Mä en muuten edes tiedä, mikä mä olen vuodenajaltani, tai mitkä värit mulle sopii. Jotenkin pelkään, että jos joku pukeutumisneuvoja joskus ottais mut käsittelyynsä, menisi koko vaatekaappi uusiksi! Siksi skippaan aina nämä jutut naistenlehdistäkin.

Itse ajattelen sinisen ja beigen liittoa lähinnä helpoksi ja käteväksi. Se on myös arkinen ja neutraali, sellainen, joka sopii äidille; Arkeen, ja lasten kanssa liikkumiseen. Ihan kuten tässä tänään. Samaan aikaan huomaan, että esimerkiksi juhlavaatteissa sininen ei ole koskaan ollut suosikkini, enkä todellakaan edes tiedä miksi.

Musta olis kiva kuulla, miten te päädytte väreihin, joihin pukeudutte. Onko se vain fiilis, ja kenties vuodenaika ja trendit, vai onko takana tarkempi analyysi? Ja, mikäli joukossamme on joku enemmän aiheeseen perehtynyt, niin nyt saisi valistaa myös meitä muita, tai antaa yleistä analyysia suomalaistn värienkäytöstä! Ja toki mua ja sinistäkin saa analysoida, mutta mitään muutosta en lupaa! 🙂

Toisaalta olis tosi hieno kuulla, jos joku kokee esimerkiksi keltaisen, oranssin tai pinkin turvavärikseen! Nämä kun on niitä sävyjä, joilla itse korkeintaan asusteissa ja pieninä hippuina piristän vaatetustani.

Jees, mutta tässä tavisasussa tosi tavispäivää eletään. Viikon taukoilun jälkeen tänään alkaa harrastukset ja muu viikko-ohjema pyöriä taas normaalisti. Ja, jos ihan totta puhutaan, mä kaipaan jo sitä tavallista arkea ja kellottamista!

Seuraavaksi vuorossa tiskikoneen tyhjennys, ja kasa silitettävää.
Kivaa ja värikästä arkipäivää myös teille!

housut|Please
takki|H&M
neule|Mads Nørgaard
huivi|Becksöndergaard|saatu
kengät|Converse
rillit|Lexington|saatu/Instrumentarium
laukku|Longchamp

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.