Törmään aika usein kysymykseen “miten sä ehdit?”. Paitsi, että siihen törmää täällä blogissa, kuulee kysymyksen silloin tällöin ihan oikeassakin elämässä. Yleensä vastaus on hyvinkin yksinkertainen; En mitenkään!
Pari viikkoa sitten, ajankäytöstä tuli juteltua enemmänkin blogisiskojen kanssa. Jokainen oli törmännyt samaan ihmettelyyn; Miten aikaa voi riittää kaikkeen. Työt, siisti koti ja lapsiperheen arki vielä jotenkin on ymmärrettävissä, mutta että aikaa on vielä niin paljon blogille tai harrastuksille! Tässä kohtaa moni alkaa jo epäröidä.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta ajattelin hiukan tarttua asiaan ajankäyttö.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ei ole olemassa supernaisia tai -äitejä. Elämä voi joskus olla epäoikeudenmukainen, mutta aikaa ajatellen, se kohtelee meitä kaikkia täysin tasapuolisesti. Meille jokaiselle annetaan tasan se 24 tuntia per vuorokausi. On sanomattakin selvää, että kukaan ei voi tuossa ajassa hallita täydellisesti kaikkea. On nukuttava, huolehdittava perushygieniasta, ja mahdollisesti töistä ja lapsista, syötävä jne… Mutta se, mikä jää jäljelle, on kaikki jokaisen oman harkinnan alla.
Löysin tutkimustiedon, joka kertoo suomalaisten katsovan keskimäärin liki 21 tuntuia televisiota viikossa. Päivää kohti telkkarin töllötystä kertyy keskiverto suomalaiselle 2 tuntia ja 58 minuuttia. Pelkästään jo tässä kohtaa voin todeta säästäväni useampana päivänä viikossa liki kolme tuntia johonkin muuhun. Omalla kohdallani tuo aika valuu varmasti liikunnan ja blogin sekaan, joskaan ei sekään ihan joka päivä edes riitä.
Mutta mistä se aika sitten otetaan? Että, miten ihmeessä jollakulla voi olla aina siisti koti, aikaa liikunalle, blogille, harrastuksille ja ystäville!? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei mitenkään!
Jokainen pienten (ja vähän suurempienkin) lasten äiti, tietää, että käsite siisti koti on hetkellinen olotila. Se on ohikiitävä hetki, joskus vain silmänräpäys. Itse olen ainakin sitä mieltä, että mikäli haluiaisin kotini olevan tiptop kunnossa jatkuvasti, en voisi tehdä juuri muuta kuin siivota. Mutta kuka jaksaa siivota koko ajan!? En minä ainakaan. Niinpä koti näyttää kodilta. Joskus tavarat on hetken omilla paikoillaan, joskus villakoirat ja likatahrat poissa simistä. Näiden molempien yhdistelmä on sitten jo aika harvinainen.
Meillä on vaatekasoja leväällään pitkin kotia. Ruokapöytä pitää silloin tällöin sananmukaisesti raivata, että pinta-alaa saadaan lautasille. Viime viikolla unohdin pyykit koneeseen kolmeksi päiväksi. Sänkyjä en ole taas jaksanut pedata liki viikkoon ja eteinen on täynnä kenkiä, hanskoja, huiveja jne. Ai miksi? No, koska ulkona on ollut niin hieno sää, että olen mielummin nauttinut lasten kanssa siitä, kuin oikonut paikkoja sisällä. Olen käynyt mielummin salilla ja lenkillä, kuin silittänyt, pyykännyt tai pessyt ikkunoita. Sitä se on, ainaisia valintoja arki täynnä! Väliin mahtuu toki päiviä, jolloin pitää vain myöntää villakoirien määrä, pyykkikasojen suuruus ja paikkojen sotkuisuus. Silloin jätetään omat harrastukset vähemmälle ja hoidetaan ne ikävät velvollisuudet.
Muiden bloggaavien äitien kanssa jutellessani, minut teki surulliseksi lähinnä se, että jokainen meistä oli jollakin tapaa törmännyt äitiytensä arvosteluun juuri ajankäytön nimissä. Toisaalta, mietin kenen tulee edes mieleen ajatella, että blogin kirjoittaminen, tai vaikka itsestään huolehtiminen, otettaisiin ensimmäisena pois ajasta, jonka äiti viettää lastensa kanssa!
Jos saisin vuorokauteeni lisää tunteja, käyttäisin ne mitä todennäköisemmin nukkumiseen, lehtien ja kirjojen lukemiseen, sohvalla löhöilyyn, käsitöihin ja puutarhaan. Näistä kaikista kun olen joutunut nipistämään kysyessäni itseltäni, miten mieluiten käytän sen jäljelle jäävän oman aikani. Tällä hetkellä tulen kuitenkin paljon iloisemmaksi blogista ja liikunnasta. Mutta, mikäli jonain päivänä huomaan, että kutominen, telkkarin katsominen ja lukeminen ovat parempaa ajanvietettä, on mulla vapaus tehdä asiat toisin.
Aika on todellakin muovailuvahaa. Jokainen pyörittelee sitä haluammallaan tavalla, ja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Usein tuloksena on jono pieniä palloja, määrä josta koostu yksi kokonainen vuorokausi. Mutta se vahan määrä, se on meille kaikille sama!
Tuoksuherneet ja mårbackat ovat odottaneet istuttamista jo jonkin aikaa. Eikä kyse ole siitä, ettenkö ole ehtinyt iskeä niitä multaan, vaan siitä, että olen vain valinnut tehdä jotakin muuta. Aika kun ei millään riitä kaikkeen!
pusero ja huivi : Lumoan : blogin kautta saatuja
