>Viemäristä alas

12.2.2011

>

Jep, mä tykkään farkuista. Varmaan tullut selväksi. En muuttunut hame-/mekkotytöksi vaikka koko joulukuun koitin itseäni ajaa hommaan sisään. Farkkuja on kaapissa paljon. Siis tarkoitan tosi paljon. Monta paria, lähinnä väärän kokoisia, odottaa komerossa aikaansa tai sitä, että päätyvät kiertoon. On pilliä ja slimmiä, boyfriendiä ja leveää lahjetta. Tummaa, vaaleaa ja paljon siltä väliltä. Kaikkien jeggingsien, treggigsien, tai suomalaisittain, farkkuleggareidenkin jälkeen, parhaat on kuitenkin ne joissa ei ole joustoa. Sellaiset farkut, jotka ovat ajan kanssa muotoutuneet ihan omaan malliinsa, ja kuluneet ohuiksi ja pehmeiksi. Kuin toinen iho, sellainen niistä tulee.
Nämä farkut on parin vuoden takaa. Olivat jo valmiiksi niin ohuiksi kulutetut, että heti ekassa käytössä polveen tuli reikä. Olis voinut valittaa ja palauttaa, mutta en viitsinyt. Onneksi en viitsinyt, nimittäin näistä farkuista tuli maailman parhaat koti ja vaapaa-ajan housut. Kuin toinen iho, sellainen näistä tuli. Melkein kuin hyvä ystävä, kun löytää just ne oikeat.
Perus kotiasu on farkut ja joku paita. Neuletakki päälle, silloin kun on tarvetta. Nyt ei ole, kun paistaa ja lämmittää. Ihana ihana kevät, tule lähemmäksi!!!
Mun kuvaaja oli vähän hilpeellä tuulella, ja hommasta ei oikein meinannut tulla mitään. Mutta, jos tässä kohtaa nauratti, niin ei kuulkaas naurata enää! Mä kävin äsken suihkussa ja huomasin sen jälkeen, että hiusväri lähti pois! Jep, sinne meni – viemäriin! Ensi kerralla kun katsoo vesilaskua, voi ajatella, että jätevesimaksu tuli sentään hyvän värisestä vedestä. Nyt kuulkaas ketuttaa ja paljon! Mutta minkäs teet…
Siispä syömään ja leffaan. Jospa mieli vähän piristyisi.
Ensi kerralla jotain muuta. Aurinkoista lauantaita!
                      (vanhat) farkut tommy hilfiger denim, paita H&M (vanha), vyö H&M (tosi vanha)
***

>Karvasta asiaa

10.2.2011

>Mihinkäs se viikko taas vierähtää!? Mulla oli mielessä niin monta juttua, joista piti postata viikon aikana, vaan kuinkas taas kävi. Mä yleensä kehittelen päässäni tekstit valmiiksi (tosin nyt tulee ihan tajunnanvirtana), ja napsin kuvatkin, mutta se puhtaaksi kirjoittaminen sitten tökkii ja pahasti. Voiskohan saada sellasen sihteerin jostain, joka näpyttelis sanelusta, ja latailis kuvia koneelle? Eipä kai, joten näillä mennään.

Tällä viikolla on leipomisen lisäksi ehditty vierailemaan porotilalla, kierretty Turkua (olen rakastunut Turkuun, ihana kaupunki), vietetty (tai oikeastaan jätetty viettämättä, jos tulppaaneita ei lasketa) hääpäivää, oltu, haaveiltu ja suunniteltu. Kivoja juttuja mietitty, mutta mitään en uskalla kertoa, kun sitten kuitenkin kaikki menis päin pyllyä.
Niin, ja tehtiin eilen ekat kevätkylvötkin. Basilikaa ja timjamia ikkunalle. Tuskin ihan omavaraiseksi yrttien suhteen päästään, mutta onpahan jotain puuhaa.

Uusi hiusväri tuntuu niin omalta. Olisin voinut syntyä tää päässä. Nappivärjäys! Otsis edelleen ällösti sivulla, kun en osaa muutakaan sille tehdä, ja koska otsassa on jäätävän kokoinen finni, joka pitää saada piiloon.
Feeluniquen paketissa tuli uusi kulmaväri (bareMinerals). Mätsää uuteen tukkaan, ja on tarpeeksi vaalea. Suosittelen blondeille. En osaa käyttää kuin näitä puuterisia, tai sitten otan väriä kynästäkin siveltimellä, ja se on hankalaa. Mulla on luonnostaan tosi hennot kulmat, ja silmäkulmia on jouduttu aikoinaan parsimaan, minkä vuoksi kulmakarvoituksessa on aukkoja.

Mutta se mun karvoista tällä kertaa. Viime viikon Beck on vielä katsomatta, ja tänään tulee jo uusi. Jospa siis sitä…

paita ja huivi zara, farkut vila, vyö ?, rannekoru humanity
Ja vielä piti sanoa, että;
Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille!
***

{ tunikan tummat kaverit }

02.2.2011

>Mun tosihalpa-tunika on muuttunut lempivaatteeksi. Ostin tän ajatellen farkkushortseja, mutta niitä kelejä odotellessa taidan kuluttaa puseron puhki.
Eilen huomasin aika hassun jutun: Blogini nimittäin tuli täyteen! Jotenkin tätä on pitänyt sellaisena mustana aukkona, joka nielee kaiken, mutta laidat näemmä tässäkin kupissa. Hetken aikaa ajattelin jo siirtyä tuonne wordpressin puolelle, johon olen itselleni jo blogin luonutkin, mutta tutut kulmat tuntuvat turvallisilta. Ja eipä tuo lisätila nyt mikään kallis ollut; Muutamalla dollarilla saa taas blogata vuoden verran minkä sielu sietää, ja kuvia voi latailla ihan pienentämättäkin.
Siinä samalla kun luottokortin kaivoin esiin, tuli sitä vingutettua muihinkin juttuihin, kuten aika turhanpäiväiseen picnikin “kuvankäsittelyohjelmaan”, josta ajattelin saada viihdykettä iltoihin ja vähän leikkikaveria. Ja jospa sillä keksisi jotain bloginkin piristykseksi. Laitoin tilausta myös Feeluniquelle, mutta harmikseni heillä oli aika paljon eioota. Toivottavasti saavat pian hyllynsä täyteen.
Tunikan kaverina tänään astetta tummempaa. Ja tummasta puheen ollen, ajattelin josko huomenna kampaaja tummentaisi hiukan tota nuppiakin! Katsotaan, miten käy. Ehkä tulen katumapäälle, mutta tänään nyt ainakin vielä blondina 🙂

tunika sama kuin eilen, farkut GT, neule Odd Molly, saappaat Wonders
***

>Hei helmikuu!

01.2.2011

>Vihdoin se on täällä. Runebergintortut, hiihtolomaviikot ja ystävänpäivä. Vaikka laskiainen meneekin maaliskuun puolelle, aion nauttia helmikuussa kyllä laskiaispulliakin. Koska niitä näkyi jo kaupan tiskissä, lienee luvallista pyöräyttää pullat kotikeittiössäkin.
Eilen huomasin auringonsäteen osuvan kaasujalkaan. Ihmeellinen tuo autolla ajo; ei pelota suurempikaan vauhti, kun tuulilasiin paistaa. Pitää olla tarkkana! Mieli teki jo kantaa autoon Tehosekoittimen levyt (henkilökohtainen kevään merkki), mutta ajattelin pitkittää nautinnon maaliskuulle. Vaikka sää onkin ollut keväinen, on helmikuu vielä varsinainen talvikuukausi. Mutta se valo! Tulee tarpeeseen, eikä yhtään liian aikaisin!
Vaan onpa auringonsäteissä petollinenkin puolensa. Nimittäin armoton valo paljastaa siivoamattomat pinnat. Talven aikana poltetut neljä pakettia Ikean kruunukynttilöitä, ja sata muuta kynttilää, ovat jättäneet jälkensä. Ikkunat on nokiset ja pienten sormenjälkien koristelemat. Pöydillä ja tasoilla näkyy pienempikin pölyhippunen ja lattia kaipaa luutaajaa. Laiskottelu joulusiivouksessa kostautuu kevätauringon valossa. Meillä alkaa viikonloppu jo huomenna, ja olen ihan tosissani ajatellut lohkaista siitä pienen osan kevätsiivoukselle. Jospa aurinko jaksaisi paistaa, ja siivous saisi aurinkoenergiaa.
Mutta nyt on iskenyt myös kevätlevottomuus. Ei se ihan tarkkaan tuossa tammi-helmikuun vaihteessa tullut, vaan pikkuhiljaa, mutta mieli tekee mennä, tehdä, kokea ja nähdä. Kaukomatkat eivät sovi sen enempää budjettiin kuin aikatauluunkaan, joten pitää keksiä jotai muuta.
Mutta ensin pitää miettiä, missä meillä säilytettiinkään pölyrättejä!
Hiphei, ja energistä helmikuuta teille kaikille!

Pitsitunika alle neljällä eurolla kappahlista. Make me happy 🙂

***


>Kotona

26.1.2011

>Me ollaan humputettu Niilon kanssa pari päivää oikein kunnolla. Kotona on lähinnä käännytty, ja käännetty kylkeä. Tänään oli aika siivota tätäkin taloutta ja pestä hiukan lakanapyykkiä. Kiva aamu. Sitä paljon puhuttua “kotoilua” (kauhee sana!) parhaimmillaan. Siinä määrin tuli käytettyä lapsityövoimaa, että apulainen nukahti kesken hommiensa päiväunilleen.
Mun laukkaa mieli koko ajan keväässä ja kesässä. Mietin mitä viime keväänä ja kesänä tehtiin, mikä oli toisin, huonommin tai paremmin. Aika samaa soopaahan tämä vuodesta toiseen on, mutta kun oikein miettii, niin huomaa hiukan edistyneensä monessakin asiassa.
No, mutta nyt pitää mennä tekemään vähän paperitöitä (ja lopettaa keväässä haahuilu, ulkona on aika kivasti vielä pakkasasteita).
Palaan tunnustuksiin myöhemmin. Kommentteihinkin yitän taas vastailla, ja muutenkin muuttua paremmaksi bloggariksi. Siinä paremmaksi ihmiseksi muuttumisen ohessa 🙂 Ostin nimittäin feng shui kirjan, ja ajattelin valottaa maailmaani. Hetken luettuani huomasin, että tämä koko talo on väärässä asennossa, huoneet huonossa järjestyksessä ja muutenkin talo täynnä vääriä energioita. Se siitä sitten…


Kivaa keskiviikkoa!

tunika twist and tango, neuletakki odd molly

****


>Keväisiä ilmiöitä

19.1.2011

>

En tiedä miten muualla päin Suomea on asiat, mutta täällä ainakin tarvotaan loskassa. Eilen oltiin ihan kunnolla plussan puolella ja tänään sentään nollassa. Kunnon lantsarikelit, sanon minä! Jouduttiin eilen kääntymään iltalenkin puolivälissä takaisin, kun tie oli karhuttu puhtaaksi, ja isin vanha stiga tyssäsi kuin seinään. Ollaanko tässä nyt tosiaan sydäntalvessa, tammikuussa!
Oli sitten talvi tai kevät, niin olen tässä hiukan funtsinut näitä jokavuotisia ilmiöitä. Ei taida olla naistenlehteä, joka ei näin alkuvuodesta tarttuisi aiheeseen laihdutus, paremmat elämäntavat, pienet muutokset tai kevyempi elämä. Paikallisen liikuntakeskuksen parkkipaikka on laajentunut viereisen kaupan pysäköintialueelle, kun innokkaita jumppareita on niin paljon. Kevään myötä automäärä pienenee. Saatan olla pessimisti ja syy on yksinertaisesti kuntoilijoiden parantunut kunto ja jumppamatkan teko polkupyörällä tai kävellen. Oli miten oli, se on tuttu keväinen ilmiö. Toukokuussa lenkkeilijöiden määrä taas hiukan kasvaa, kun lehdet alkavat hehkuttaa bikinikautta, mutta siinä välissä on pienen pieni taantuma.
Mikäli alkuvuodesta ei jaksa ottaa itseään sen paremmin niskasta, kuin loppuvuodestakaan, voi aina napata naistenlehtien pikaniksit ja helpot pienet muutokset: Käytä hissin ja luikuportaiden sijaan rappuja, luovu iltapäiväpalaverin kahvipullasta, käy työkaverisi juttusilla sen sijaan, että lähettäisit sähköpostia avokonttorissa, kulje työmatkat kävellen tai pyörällä, tai kulje jalan ainakin pari pysäkinväliä.
Entä käytännössä; rehellisesti en tiedä onko tässä kylässä hissiä. Voi olla, tai voi olla olematta. Siinä vaiheessa kun tänne tai naapurikaupunkiin tulee liukuportaat, on uutiskynnys ylitetty. Kuulette siitä varmasti, ja minä menen ajelemaan liukuportaissa ihan vain ajelemisen ilosta! Jos hyvin käy, pääsen lehtikuviin. Otsikkona vaikkapa “Maalaiset hullaantuivat liukuportaista”.
Minkä iltapäiväpalaverin pullasta pitäisi luopua. Kuinka moni oikeastaan saa työpaikallaan kahvia ja pullaa joka iltapäivä? Noin niin kuin prosentuaalisesti työssäkäyvistä… Mä keittelen täällä omat kahvini, eikä kukaan tarjoile härsykkeeksi pullaa. 
Sähköpöstikohdan mä ymmärrän, jos ollaan avokonttorissa. Mutta sitten taas niiden avokonttorissa työskentelevien määrään. Tai ylipäätään niiden ihmisten määrään, jotka oikeasti istuvat työkseen tietokoneen ääressä. Onpa sitä monenlaista muutakin työtä. Itse joudun käyttämään jalkojani, ääntäni ja hermojani, jotta viesti menee perille.
Sitten niihin työmatkoihin. Ihminen joka asuu Ruuhka-Suomen ulkopuolellla joutuu usein matkaamaan pitkiäkin työmatkoja. (Tiedän toki yhden naisen, joka kulki aamuin illoin töihin juosten. n.30 kilometriä per suunta. Nainen työskenteli psykiatrisessa laitoksessa. Henkilökunnan ja potilaiden raja taisi olla häilyvä.) Kunnioitettavaa, mutta ihan oikeasti, kuka matkustaa vaikka 60km päivässä kävellen, ja laittaa sen jälkeen lapsille ruokaa, imuroi kodin ja pesee pyykit! Kauppaankin voi olla se 10-20 kilsaa, joten kovin suuria ostoksia tuskin kukaan jaksaisi raahata yhdellä reissulla. 
Ja sitten niihin pysäkeiden väleihin; Toimii suurissa kaupungeissa, mutta meillä yksi pysäkinväli on yleensä yksi kaupunki, joten ongelma on sama kuin edellisessä.
Itse ajan autolla ruokakauppaan – ovelta ovelle. Hymyilen nolona, kun lapseni kiljuu riemusta päästessään liukuportaisiin. Hymyilen nolona menessäni itse liukuportaisiin, jotka vievät väärään suuntaan (tosi noloa!). Soitan tai lähetän sähköpostia sen sijaan, että kipaisisin kertomaan kuulumiset tuttavilleni. Leivon itse pullani, tai ajan autolla kauppaan ostamaan niitä. Ja miten sitten liikun ja kulutan niitä kaloreita? Ulkoilutan koiraa ja lastani. Vedän sitä stigaa ja lapioin lunta. Jumppaan olkkarin lattialla ja eksyn joskus salille.
Muistan saaneeni kommentin, jossa ehdotettiin kertomaan kotiseudusta, tutuista kulmista ja lempi kahviloista. Hhhmmm; Kyllä se on kuulkaas hyvät rouvat niin, että jos meillä päin haluaa juoda kahvia, on parasta omistaa kahvinkeitin!
Että sillee!
Piti muuten lisätä tännekin se pikakommentti mahdollisuus, mutta en osannut. Onko muuta keinoa, kuin vaihtaa koko blogimalli? Ken tietää, kertokoon!
***

>Jaahas

31.12.2010

>

Sitä on taas yksi vuosi saapumassa päätökseen. Yksi uusi alkamassa. Ihmiset laatii listojaan ja miettivät lupauksiaan. Ihan oikeasti kaikkihan jotain muutosta, lakkoa tai lopetusta suunnittelevat. Toiset pukevat sen sanoiksi kiireettömyysjoutenolon oppiminenparempi elämänlaatu, ja toiset perinteisesti pudotettaviin kiloihin, tupakoinnin lopettamiseen ym. yleiseen lupausten kirjoon. Mielestään fiksuimmat lupaavat olla lupaamatta yhtikäs mitään, ja näin ollen tullaan tulokseen, että kaikki me olemme samanlaisia; Ihmisiä.
Henkilökohtaisesti en vuoden vaihtumista pidä järin suurena juhlana. Uusi vuosi on aina ikäänkuin tyhjä ja puhdas pöytä, samoin syksy. Keskiyölle valvominenkin on minun tapuksessani todennäköisintä vain kun siitä maksetaan, eli yövuoro töissä. Ja mitä tulee siihen rakettien ammuskeluun, en oikein ymmärrä, miten joillain on niin joutilasta rahaa lennätettäväksi taivaan tuuliin. Itse keksin helposti 50 eurolle miljoona parempaa käyttötarkoitusta. Niitä on nyt edes turha alkaa listaamaan. Eikä, sikäli kun tiedän, viidellä kympillä kovin kummoista milleniumilotulitusta taiotakaan. Ymmärrän suuret ilotulitustapahtumat, ja kansalliset juhlat, joissa ammutaan raketteja. Samoin ymmärrän, kun kaupunki järjestää asukkailleen jonkin hiukan isomman ilotulituksen, olkoonkin, että se raha todennäköisesti otetaan ensi vuonna pois kunnan sivistys- ja kasvatustyöstä. Mutta ulos yli 20 asteen pakkaseen, ja keskellä yötä, en varmaan menisi vaikka meidän kunnanisät olisivat ostaneet koko ammusvaraston. 
Ikkunasta olen joskus raketteja katsonut, ja rehellisyyden nimissä, ulkonakin niitä tuijotellut. Ei niiden ampuminen mitenkään elämääni haittaa. Mikäli kuitenkin kävisi niin, että naapuruston (täysin kuvitteelliset) Tarmo ja Jorma pitäisivät pahana sitä, että katselen mitään maksamatta heidän rakettejaan, voisin vallan mainiosti tunkea tulpat korviini ja laput silmille. Mitään en kokisi menettäväni. Villasukat jalassa, kotisohvalla ja toti kädessä, siinä ihan tarpeeksi uudenvuoden illaksi. Todennäköisesti, ja jokatapauksessa, joko Jormalta tai Tarmolta (tai joltakulta heidän perheenjäseneltään) menisi siinä ammuskelun lomassa toinen silmä, tai tapahtumaa värittäisi muuten supisuomalaisen miehen änkyräkänni ja harhalaukaukset.
Vaan mitenkä sitten vietän uuttavuotta!? Haa, matkustan tietenkin perheeni kanssa vanhemmilleni, jotka järjestävät uudenvuodenvastaanottoa siskolleni ja hänen lapsilleen. Yleisön pyynnöstä (lähinnä siskoni) pappa on ostanut paketin raketteja, jotta heti ilta kuuden jälkeen lapsille voi järjestää oman ilotulituksen ihailtavaksi. Ja, koska en missään nimessä halua lapseni olevan Pekkaa pahempi (tässä tapauksessa vaikka Liisaa), kuljetan pienen poikani ihailemaan rakettinäytöstä serkkutyttönsä viereen. Uuden sukupolven Tarmo tai Jorma, kasvaa siis kiltisti täällä omassa hellässä huomassani.
 Omia epäkypsiä mielipiteitäni yritän pönkittää pukeutumalla aikuiseksi.
Ehdottomasti uskottavampaa kuin rimpsuhelmat 🙂 Ja vaikutelmaa lisätäkseni kuulostan muuten ihan Paula Koivuniemeltä. Että ollaan kuulkaas aikuista naista!
Eli kaikkea hyvää uudelle vuodelle, uuden vuoden vastaanottoon ja muuhun yleiseen juhlintaan. Kukin juokoon sihujuomaa sen minkä parhaaksi näkee, ja ampukoon niin monta rakettia, kuin hyvältä tuntuu ja kukkaro antaa myöden. 
Kunhan vain muistatte sitten siivota ne raketin riekaleet kadunvarsilta ja ojista!
Hyvää uutta vuotta!

Nähdään ensi vuonna. 
Se olis sitten laskujeni mukaan vuosi
2011




>20.

20.12.2010

>

Kirjoitin eilen, että miesväki lähti kuusimetsälle. Kirjoitin myös, etten odota kovin isoa ja tuuheaa kuusta, vaan sellaista luonnollista ja näppärän kokoista. Vaan miten kävi; Puoli olohuonettta on kuusen vallassa. Komea, kaunis ja tuuhea kuusi, siitä ei pääse mihinkään. Pitää vain muistaa ensi vuonna, että puolikas riittää. En edes uskalla ajatella, mitä sieltä olisi tuotu, jos olisin toivonut suurta kuusta. Ihana tämä kuusi silti on, ja tuoksu toi aidon joulun kotiin.
Sain viikonloppuna yhden etukäteisjoululahjan. Äiti oli virkannut itselleen ihanan kaulahuivin. Vaikka roosanpunainen ei oikestaan kuulu lempiväreihini, ihastuin heti. Ja niin äiti joutui koukun varteen, ja minä sain oman huivin. Ihana, ja loppujen lopuksi todella piristävän värinen. Ainakin siniseen antaa mukavasti potkua.
Meillä on joulukuusessa killunut jo muutaman vuoden valkoiset ballerinat. Mallin otin joskus Talo&Koti -lehdestä, jossa esiteltiin kaunis tanskalainen joulukoti. Kuusesta puuttuu vielä kynttilät. Ne aidot. Ajattelin, että lisään ne vasta aaton aattoiltana, jotta jää jotain jouluista puuhaa myös sinne.


>19.

19.12.2010

>Taas ihan koko päivä kotona. Tänään on tarkoitus saattaa jouluvalmistelut jonkinlaiseen päätökseen. Toki menemistä ja tekemistä on vielä, mutta hoitukoot ne omalla painollaa. Miesväki lähti uhmaamaan pyryä ja pakkasta kuusimetsään. Jälleen kerran odotan sekavin tuntein mitä sieltä tulee. En toivo amerikkalaista joulukuusta, mielummin harva ja luonnollinen. Suurikaan kuusen ei tarvitse olla.
Päivä kuluu siivoillessa ja järjestellessä paikkoja. Meillä siivottiin Niilon syntymäpäiville perusteellisesti, joten mitään kummempaa joulusiivousta ei tarvita. Ikkunatkin pesen vasta keväällä. Sitten kun saa kaikki kynttilän noet pestä kerralla pois, ja päästää auringon sisään. Sillä kevättä kohtihan tässä mennään. Ensi viikolla päivä taittuu jo pitenemään. Ihmeellinen tämä vuoden kulku.
Joulukuun lähetessä loppuaan sitä tulee myös miettineeksi ihan konkreettista toimintasuunnitelmaa alkavalle vuodelle. Meillä vuoden vaihde tuo tullessaan uusia tuulia ja muutoksia moneen asiaan. Jotkin asiat on pitänyt punnita uudelleen ja vaihtaa aiempaa suunnitelmaa. Toisaalta odotan uutta innolla, olenhan sitä peppu edellä puuhun porukkaa. T puntaroi asioita sitten ihan kahdenkin edestä. Hyvä näin!
Tänään on myös tehty yhteinen päätös tavaranpaljoutta helpottamaan; Uusi vuosi alkaa kodin tyhjentämisellä. Turha ja ylimääräinen joutaa kiertoon, ja säilytysratkaisut helpottuvat. Puhdistava ajatus!
Taas on mekkoa kuvassa. Ihan vain todistaakseni, että mekkokuu on edelleen hengissä, vaikka pari päivää pyjaman housuissa menikin, ja välillä piti ulos sonnustautua ihan pitkiin ja lämpimiin lahkeisiin.

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille. Se on neljäs adventti!


>10.

10.12.2010

>Lahjat peittyy kääröihin.
Totuus on se, että kovin montaa lahjaa ei vielä ole edes hankittuna. Tänään ja huomenna yritän saada homman pois alta, mutta paketointia toki pitää alkaa suunnitella jo hyvissä ajoin, vaikka paketoitavista ei vielä ole tietoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sehän kelpaa minulle paremmin kuin hyvin!
Käärepaperina Ikean ympäristöystävällinen ja edullinen vaihtoehto kiiltäväpintaisille lahjapapereille; Eli piirustuspaperi. Nauhoina punasävyiset kangasnauhan pätkät. Ylijäämä ompeluksista pääsee kiertoon.

Kierrätystä on myös mekossa. Tämä on nimittäin Mekko Mykkyrä nro 2! Eli omin pikku kätösin tehty. Kangas on neljän euron löytö kirppikseltä. Siisti, puhdas ja iso pala tukevaa ja paksua velouria tarttui matkaani joskus viime talvena. Parilla eurolla ostin myös vanhan pitsikauluksen, joka valkaisun jälkeen päätyi koristamaan mekkoani. Lopputuloksena lähes ilmainen mekko. Ei ehkä ihan Katri Niskasta, mutta riittävä kotiäidin vaatekaappiin. Alla voi pitää teepparia joko pitkillä tai lyhyillä hioilla. Pehmeä, lämmin ja joustava. Mukava!

Kuvat eiliseltä, tänään täytyy hilpaista jouluostoksille. Don’t worry; Aion pukeutua johonkin taidokkaammin tuotettuun 🙂