DIY Archives - Page 6 of 9

>Kasaan kyhätty mekko ja pari päivää vanha lehti

12.7.2011

Otteita pienen tulitikkutytön elämästä? Eipä oikeastaan:
Etsin itselleni tässä jokin aika sitten maksimekkoa hellepäiville. Tuntui, että juuri sitä mieleistä ei löytynyt, tai sitten en vain raaskinnut laittaa pariasataa kotipihamekkoon. Kaappasin etsintäkierroksen lopuksi Zaran rekistä valkoisen puuvillamekon. Ohut, vilpoinen, puuvillainen – kaikkea sitä mitä etsinkin, mutta väärän värisenä ja pikkuisen liian isona.

Apuun otin taas Dylonin pesukonevärin. Paketti farkunsinistä värijauhetta ja kasa kulahtaneita sinisiä vaatteita. Mekko värjääntyi sivutuotteena.

Pieni kavennus, olkainten lyhennys, ja mekko oli valmis. Hiukan kyhätyn oloinen, mutta just passeli!

sandaalit Timeless, korut Våga ja Pieces, mekko Zara

Postilaatikosta löytyi tänään pari päivää vanha Turun Sanomat. Kyseessä ei ollut lehdenjakajan moka, vaan kiltti toimittaja, joka lähetti minulle sunnuntain numeron, josta löytyy blogiani koskeva pieni juttu. Kiitos sinne!

Mukavaa iltaa kaikille!

***

>DIY kaunis kenkäsäilytys

11.7.2011

Joo, no on kai mielipidekysymys, mikä on kaunista kenkäsäilytystä, mutta tässä nyt tulis yksi vaihtoehto.

Pyysitte postausta kenkälaatikon tapetoinnista, ja tähän yritin nyt kasata lyhyesti hiukan vinkkiä.

Tarvittavat välineet ja tykötarpeet:

*tapetin (jämä)paloja

*liisteriä (ise olen ottanut tapetoidessa talteen muovipurkkiin, koska joskus jotain kulmia joutuu vielä seinälläkin paikkailemaan)

*pensseli/suti

*sakset

*kenkälaatikko

*tyhjä pöytä

*(teippiä)

Täysleveä tapetinsuikale peittää noin puolikkaan kenkälaatikkoa, mutta esim. herra T:n kenkälaatikkoon tarvitaan enemmän.

Tapetti kannattaa liisteröidä melko vetisellä liisterillä, ja antaa vettyä jonkin aikaa. Kulmien tekeminen sujuu paljon paremmin notkean tapetin kanssa. Tämä kielotapetti on ihan sairaan paksua, tapettitalon paperitapetit on sitten toinen ääripää.

Mä en todellakaan alkanut kuvioita mitenkään kohdistelemaan, nämä jämäpalathan on jäljellä sen vuoksi, että tapettia on kohdistettu jo seinälle. Kannattaa kuitenkin valita kunnon kokoiset palat, jotta käänteille jää hyvin varaa. Liian pienet taitokset repsottavat helposti, koska tapetti on esim. kangasta tönkömpää.

Tapetin voi kuitenkin mallata laatikkoon useampaankin kertaan, liisteri kun ei ihan heti kuitenkaan kuivu.

Mulla oli jäljellä enää toi schollin laatikko, jonka kansi on vähän hassun mallinen, melkein saman kokoinen kuin pohjaosa. Taittelin kannen kuiten tähän hiukan eri tavalla, ja laitoin kuvia miten homma tapahtui. Klikkaa suuremmaksi jos on tarpeen.

Näissä kuvissa kansiosa on taiteltu toisella lailla, eli hiukan huomaamattomampi konsti. Makuasia, mistä sitten kukakin tykkää.

Kysykää jos jotain jäi epäselväksi.

Ja hei, tää on kuitenkin vain kenkälaatikon tapetointi, ei mitään rakettitiedettä

***

>Säilytystä

27.6.2011

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen. Viikonloppu meni mukavasti, ihan ilman mitään juhannusjuhlintaa.

Vessa on yhä tapetoimatta, en yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä hommaan kun olin Niilon kanssa kahden.

Vaatii ehkä enemmän rauhalliset olosuhteet.

Sen verran tuli kuitenkin liisterillä leikittyä, että koristelin Ikean tavalliset pikkulaatikostot tapetin jämillä. Rungot ja osan laatikoista maalasin vain kalustemaaleilla. Pienet laatikot on käteviä käsityö- ja askartelutarvikkeiden säilytyksessä. Nappeja, nauhoja, kyniä, teippejä ym. Viitseliäs tekisi vielä nimilaput laatikoihin, mutta minä taidan jättää väliin.

Työhuoneen kaapinpääliset on täynnä erilaisia laatikoita, kasseja ja purkkeja. Niihin saa kätkettyä hyvin sitä epämääräistä sälää, jota tahtoo vain kasaantua nurkkiin.

Iloinen sekamelska. Sitä se kai on.

Vanhoista kehyksistä olen suunnitellut tekeväni muisti-/ideatauluja työhuoneen seinään. Pienin päätyy ehkä vessaan jonkinlaiseksi korutelineeksi. Taustaksi jokin levy, siihen tapetti ja pieniä koukkuja.

Paljon olisi ideoita. Kenkälaatikoita ja karamellirasioita odottamassa tapetti tai kangaspäälystystä. Sellaista kivaa askartelua.

Nyt on kuitenkin luvattu sen verran hyviä kelejä, että askartelut saa odotella.

Kirkkaassa aamuauringossa tuli älyttömän huonoja kuvia.
Mutta mielummin tätä kuin vesisadetta.

Kivaa päivää!

***

{ uusi lemppari }

21.6.2011

Jottei menisi jutut taas liian seinille, esittelen teille uuden ihastukseni.

Muistatteko, kun kerroin löytäneeni Novitan lehdestä kivan neuleliivin ohjeen?! No, joka tapauksessa äitini oli oikein kultainen (kiitos vaan vieläkin) ja virkkasi mulle kyseisen liivin.

Lähinnä ajattelin tätä ihan valkoisen tunikan kaveriksi, hiukan tuomaan asuun jotain jujua, mutta just nyt hipityttää niin paljon, että on pakko yhdistää melkein kaikki rimpsunrämpsy yhtäaikaa

Eli jos teillä pysyy koukku kädessä, tai onnistutte ulkoistamaan homman kuten minä, niin ohje löytyy Novitan viimeisestä numerosta. Mä tässä pohdin, että mahtaiskohan se äiti virkata talveksi vielä toisen….

Vaikka villaa….

Ranteessa rouvan (melkein) kaikki mahdolliset rihkamat; pieces, humanity, matkamuistot ym…

kengät bianco, farkut diesel, paita odd molly, kassi tine k

>Sillisalaattia, olkaa hyvät!

23.5.2011

Tiedättekö, mitä kaipaan eniten? Kaipaan “valmista” kotia. Sellaista, johon voi tehdä perjantaina kunnon siivouksen ja kantaa tuoreet kukat pöydälle, nauttia viikonlopun siistissä kodissa, jossa tavarat on paikoillaan ja silmä, sekä hermot lepää.
Meillä on nyt kohta puoli vuotta eletty kuin pellossa. Järjestyksen sijaan meillä on kaaosta, ja siisteydestä ei voi kuin haaveilla. Lasken viikkoja ja päiviä siihen, kun ikkunat ja ovet saadaan paikalleen. Ja tietysti sitä, että kesälomalla on aikaa laittaa paikat sitten kunnolla järjestykseen (tapetit ym.) Ei enää kauaa, mutta koettelee hermoja joka tapauksessa.

Tämä “väliaikaiseläminen” on tuottanut myös jonkinasteista blogikriisiä. Kun talossa ei ole yhtään huonetta, joka ihan oikeasti kestäisi kuvaamisen, tai joka ylipäätään olisi kuvaamisen arvoinen, alkaa väkisinkin miettiä, että mitä tänne blogiin laittaa. Tuloksena onkin ollut iso kasa lähikuvia.
Toisaalta, puhtaasti sisustusblogihan tämä ei ole koskaan ollutkaan. Vähän sellainen sillisalaatti, ja sitä te hyvät ystävät saatte jatkossakin!

Katselin viime viikolla joku päivä tuota bloggerin tilastosivua. Saman päivän aikana tänne oltiin löydetty hakusanoilla “aikuisviihde emilia” ja “kurahousut”. Kertokoot jotain blogin luonteesta

Ajattelinkin että eihän sillä aiheella oikeastaan merkitystä ole, kunhan blogi palvelee minua itseäni. Kirjoitan siitä, mistä haluan kirjoittaa, ja mistä tuntuu olevan sanottavaa kunakin päivänä.

Kunhan vain pitäydyn turvallisesti noiden kahden hakusanan välissä ja vältän ääripäitä!

Tänään olis tarjolla mun lemppariasu. Ehdottomasti maailman paras pusero yhdistettynä farkkuihin. Vaaleat farkut näyttää taas hyviltä lahkeet käärittynäkin, kun sääret on saaneet hiukan väriä.

Lauantain hetki omaa aikaa tuotti kivan tyynyn.

Ompelin kaksi Bungalowin keittiöpyyhettä vastakkain, ja täytin kahdella Jyskin halvalla untuvatyynyllä. Eli hiukan samaan tyyliin kuin olen peittojakin tehnyt.

Näpsäkkä ja simpsakka!

***

>flower power

06.5.2011

Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.

Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.

Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.

Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.

Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin.

Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.

Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!

***

>Inspiroitunut

28.4.2011

Hassu juttu tuo työhuone; Kun on viihtyisät tilat saa enemmän aikaiseksi. Todisteena yli vuoden pienentämistä odottanut hame. Ja kas, siinä ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, ja nyt on hamonen taas käytettävissä.

Just passeli kotikäyttöön, kumisaappaat vain jalkaan kun lähtee ulos. Ja villapaita ja kaulahuivi ja villasukat…. Vielä ei ole kesä!

Taidanpas hiukan pöyhiä kangaspinojani. Josko tässä olisi ihan innostunut taas käyttämään ompelukonetta!

Kivaa päivää teille. Me taidetaan lähteä ulos!

***

>Tyttö joka leikki risuilla

31.3.2011

Mä sitten nautin näistä kevätpäivistä. Ihan mieletöntä kävellä korkeilla hangilla ja kurkistella naapurin kuusiaidan taakse.

Autettiin hiukan kevättä ja lapioitiin jäätä pihasta. Kahtena päivänä olen jo istuskellut puutarhatuolissa ja paistatellut auringossa. Taidan kokeilla kahvin juontiakin jo ulkosalla.

Tänään raahasin kotiin risuja ja oksia. Koivun oksat otan omasta koivusta, mutta lehtikuusi ja pajut piti noutaa kauempaa.

Askartelin paljaille oksille discomunia. Hiukan väriä piti saada näihinkin.

Pääsipä lasinen vintagepöllökin tuonne keikkumaan.

Talo on nyt täynnä risuja. Toi otsikko tuli miehen suusta, kun oksiani asettelin. Leikkinsä kullakin

Aurinkoista torstai päivää (tarkistin oikein tällä kertaa :))!

***

>Keskiviikon kepulikonstit

16.3.2011

Tulee osteltua aika paljon reilun kaupan ruusuja. Ne on edullisia, ja helppoja napata mukaan ruokakaupasta. Värivalikoima on yleensä hyvä – jopa täällä meillä. Pääasiassa olen saanut hyviä ruusuja, ostanut ne sillon kun ovat kauppaan saapuneet, eli mahdollisimman tuoreina.

Joskus kuitenkin ruusut lähtevät nuokkumaan ennen aikojaa, tai muuten yritän nuukuuksissani pidentää ruusupuntin ikää. Paras tapa tähän on sitoa ruusut tiiviiksi kimpuksi. Uloimmat, ruskettuneet, terälehdet voi poistaa kukista, mikäli ne silmää häiritsevät. Sitten vain ruusun varret tiukasti spiraalille. Joukkoon voi sitoa myös koivunoksia, varpuja tai vaikka pajunkissoja. Ne antavat kimpulle ilmaa, ja ruusuille lisätukea. Ja, ennen kaikkea; Ne ovat ilmaisia!

Kun ruusun varsia lyhentää reilusti, sekä leikkaa niihin pitkät viistot imupinnat ja asettaa kimpun maljakkoon, jonka reunat tukevat kimppua vielä alhaalta päin, saa halpa ruusupuntti helposti lisäaikaa.

Kimpun voi toki sitoa heti tuoreistakin ruusuista, mutta itse tykkään aluksi ripotella ruusuja sinne tänne pitkin kotia. Keskiviikon paikkeilla viikonlopuksi hankitut ruusut jo usein tarvitsevatkin tukevampaa sidontaa, jotta säilyisivät pidempään. Reilun kaupan ruusut on kestänyt mulla tällä konstilla parikin viikkoa.

Muista kuitenkin, ettei tuoreita kukkia kannata yhdistää vanhoihin ruusuihin, sillä kuihtuvien kukkien muodostava etyleeni on ns. kypsymishormoni ja kuihduttaa nopeasti uudetkin kukat.

Kukikasta viikon jatkoa!

Tässä olen sitonut kaksi punttia ruusuja yhteen. Kolmas kun olisi vielä ollut, niin kimpusta olisi saanut kauniin pallon. Ehkä ensi kerralla

***

>Astiasatoa

01.3.2011

>Kiitos edellisen kommenteisa, ei siitä nyt sen enempää.
Käväistiin eilen Ikeassa hakemassa yhden parikymppisen nuorenmiehen poikamiesboksiin tavaraan. Monta kärryllistä ostoksia, tuhansia askeleita ja illalla olo kuin olisi ojia kaivanut. Huh, taisi olla Ikean keittiön osto ja kokoaminenkin kevyempää.
Siinä astioita katsellessamme nappasin mukaan puoli tusinaa leipälautasia. 365 -sarjaa, kaunis turkoosin sininen reuna lautasissa. Meillä ei taida olla Ikean astioista kuin juomalaseja (ja viinilaseja), mutta nämä näyttivät hyvältä, ja tarttuivat mukaan. En ole turhan kranttu astoiden suhteen. Ei siis tarvitse olla välttämättä jotain kallista merkkiä miellyttääkseen silmää. En osta astioita vain merkin vuoksi. Hankin sitä mistä pidän, ja yritän hankkiutua eroon siitä, mistä pidän vähemmän.
Meillä melkein kaikki astiat ovat joko vaaleaa sinistä tai vaaleaa. Mielestäni lautasella ruoka on se, mikä pitää olla esillä. Pidän silti esimerkiksi pipin ja gg:n astioista. Kakun pala näyttää hyvältä myös kirjavalla alustalla, lihapullakastike ei niille sovi.
Sain viime viikolla Arabian vanhoja keittolautasia. Äidilläni on saman sarjan teeastiastoa, olen aina pitänyt siitä. Josko tekisi purjo-perunakeiton näille.
Vanhat kukka emalit löysin parilla eurolla osto- ja myyntiliikkeestä.
Taas pursuaa keittiön kaapit, jostain on kai pakko luopuakin välillä.

Mukavaa maaliskuuta kaikille!

Kyselitte peiton teosta. Tässä nopeasti:
Koska kangas oli kapeaa, jouduin taittamaan peiton molempia reunoja kaksin kerroin. Ompelin taitokset kiinni. (Untuvapeitossa oli kätevät pystytikkaukset ja käänsin molemmin puolin yhden tikkiraidan verran)
Tein kankaasta pussin ja pujotin peiton sen sisään. Ompelin helman kiinni.
Piti tikata käsin, mutta koska peitto oli jo kaksin kerroin reunoilta, en saanut neulaa peiton läpi käsin. Ompelin siis yhden kierroksen koneella n. 18 senttiä peiton reunasta. Sisemmän tikkauksen olisi kai saanut jo käsinkin (kun untuvapeitto ei enää ollu kaksin kerroin), mutten enää jaksanut. Yksi tikkikierros sai siis riittää.

***