>Kiitos edellisen kommenteisa, ei siitä nyt sen enempää.
Käväistiin eilen Ikeassa hakemassa yhden parikymppisen nuorenmiehen poikamiesboksiin tavaraan. Monta kärryllistä ostoksia, tuhansia askeleita ja illalla olo kuin olisi ojia kaivanut. Huh, taisi olla Ikean keittiön osto ja kokoaminenkin kevyempää.
Siinä astioita katsellessamme nappasin mukaan puoli tusinaa leipälautasia. 365 -sarjaa, kaunis turkoosin sininen reuna lautasissa. Meillä ei taida olla Ikean astioista kuin juomalaseja (ja viinilaseja), mutta nämä näyttivät hyvältä, ja tarttuivat mukaan. En ole turhan kranttu astoiden suhteen. Ei siis tarvitse olla välttämättä jotain kallista merkkiä miellyttääkseen silmää. En osta astioita vain merkin vuoksi. Hankin sitä mistä pidän, ja yritän hankkiutua eroon siitä, mistä pidän vähemmän.
Meillä melkein kaikki astiat ovat joko vaaleaa sinistä tai vaaleaa. Mielestäni lautasella ruoka on se, mikä pitää olla esillä. Pidän silti esimerkiksi pipin ja gg:n astioista. Kakun pala näyttää hyvältä myös kirjavalla alustalla, lihapullakastike ei niille sovi.
Sain viime viikolla Arabian vanhoja keittolautasia. Äidilläni on saman sarjan teeastiastoa, olen aina pitänyt siitä. Josko tekisi purjo-perunakeiton näille.
Vanhat kukka emalit löysin parilla eurolla osto- ja myyntiliikkeestä.
Taas pursuaa keittiön kaapit, jostain on kai pakko luopuakin välillä.
Mukavaa maaliskuuta kaikille!
Kyselitte peiton teosta. Tässä nopeasti:
Koska kangas oli kapeaa, jouduin taittamaan peiton molempia reunoja kaksin kerroin. Ompelin taitokset kiinni. (Untuvapeitossa oli kätevät pystytikkaukset ja käänsin molemmin puolin yhden tikkiraidan verran)
Tein kankaasta pussin ja pujotin peiton sen sisään. Ompelin helman kiinni.
Piti tikata käsin, mutta koska peitto oli jo kaksin kerroin reunoilta, en saanut neulaa peiton läpi käsin. Ompelin siis yhden kierroksen koneella n. 18 senttiä peiton reunasta. Sisemmän tikkauksen olisi kai saanut jo käsinkin (kun untuvapeitto ei enää ollu kaksin kerroin), mutten enää jaksanut. Yksi tikkikierros sai siis riittää.
***
>Minäkin tykkään sekoittaa astioita, minulla on sekaisin juuri noita samoja turkoosireunaisia ikeoita, gg:tä, pipin ruusuja ja vanhoja perintöastioita ja ne sopovat mielestäni kaikki samaan kattauksen kun väreissä on yhteistä
>Minäkin tykkään sekoittaa astioita, minulla on sekaisin juuri noita samoja turkoosireunaisia ikeoita, gg:tä, pipin ruusuja ja vanhoja perintöastioita ja ne sopovat mielestäni kaikki samaan kattauksen kun väreissä on yhteistä
>Ihana ruusumuki!Sama ongelma täälläkin, astiat vain on niin ihania, niitä on mukava kerätä ja sitten kaapit tursuaa… =)Aurinkoista loppupäivää sinulle!
>Hanna: Mulla ei ole gg:ltä kuin kannua ja munakuppia. Mukeja ja lautasia ei vaan ole tullut ostettua. Ei ole myöskään pipin astioita. Mä kun en tiedä mitä haluisin, noilla on niin ihana valikoima, etten vain osaa päättää 🙂 Mutta muuten sekottelen surutta uutta ja vanhaa, kallista ja halpaa. Hallittu kaaos, kun värit on yhtenäiset! :)Sara: Hih, miehet hamstraa autotalliin työkaluja ja naiset astioita kaappeihin :)Ruusumuki on aika pahassa kunnossa, mutta odottelen valkovuokkoja siihen :)Aurinkoa sinnekin! 🙂
>Astiat (keramiikka) ovat heikkouteni – puhun niistä kuin "hyvänpäivän tutuista" tyyliin "Kulta, juodaanko päiväkahvit Lindforsseista vai Lexingtoneista?MUTTA – mitä ihmettä tehdään hinnakkaille perintö-/lahja-astiastoille, jotka eivät sovi omaan makuun. Meillä on mm. Ultima Thulea ja Arabian kirjavaa Paratiisia pilvin pimein. Tiedän, että ovat arvokkaita ja mitä-upeinta suomi-designia mutta…harvoinpa niitä lapsiperheen tanskalais/country -tyylisessä kattauksessa on nähty. Hävettää säilöä niitä hyllyn perukoilla. Pari kertaa vuodessa suunnittelen kattauksen niitä varten – sitten ne taas painuvat hyllyn perälle. Hyvää päivän jatkoa, Elwira
>Oi, onpas kivan näköiset Ikean lautaset! 🙂
>Kivasti natsaa astiat sulla yhteen. Ei mullakaan väliä onko kallista vai halpaa, kunhan silmää miellyttää. 🙂 Kivituikkujakin mm. myin kirpulla loppuvuodesta, ja nyt mietin mitä tekisin mariskooleille… No ehkä kuitenkin ne säilytän kaapissa.
>Ikeasta löytyy kyllä välillä kaikkee kivaa! Vasta käytiin ja kärryllinen tuli taas ostettua kaikenlaista tavaraa:) Just tota samaa 365 sarjaa ostin, mukeja ja kulhoja turkoosina.
>Iloiset emalit! Sama juttu astioiden kanssa, merkillä ei väliä kunhan mielyttää silmää ja aina vaan parempi mitä huolettomammin sekoitellaan uutta ja vanhaa 🙂 365- sarja on kyllä iloisesti yllättänyt laadukkuudellaan. Mukavaa tiistaita!
>Elwira: Mullakin on kahvimuki erimielialalle. Kaakaolle tietty omat jutut jne. Se on sellaista fiilistelyä :)Meillä on ulkovarastossa monta pahvilaatikollista antiikkiastiastoa, joka saatiin vähän kuin häälahjaksi. Ei sillä että se ei miellyttäisi, mutta kaappitila ei riitä monelle pyhäterriinille. Pakko siis säilyttää se siellä.Ultima Thulet meillä myytiin kirppiksellä samoin monet muut lahja-astiat. Olen kuitenkin myynyt ne hyvään hintaan ja rahalla on sitten ostettu jotain enemmän meidän tyylistä.Kivaa päivää sinnekin!Hipsu: Joo mä tykästyin kans :)Teija: Mulla on kivituikut nyt laatikossa tauolla. Tykkään niistä, mutta niille pitäis olla joku paikka, vaikka ikkunan edessä tai jotain. Mariskooleja on kaksi ja ne sopii Niilon synttäreille, kun ovat sellaista sävyä. Niistä ihan tykkäänkin, toisessa on aina muumikeksit lapsille kahvipöytään :)J: Meillä ei ole kulhoille tarvetta, mutta ajattelin, josko ostais niitä Almalle ruoka- ja vesikupeiksi. Ovat kivan värisiä ja kulhot olis kuitenkin koko ajan esillä. Mä en ylipäätään tykkää sellasista eläinten kupeista. Tosin pieni buudeli ei tarvitsekaan mitään kovin jämäkkää :)Ensi kerralla täytyy ostella niitä! :)Heidi: Niin mä olen myös kuullut, etä monella toi on kestänyt hyvin. Nuori mies osti koko sarjaa valkoisena, ja jonkin startti pakkauksen. Olivat kivan näköisiä ja varmasti sellainen hyvä aloituspakkaus, johon, sitten voi joskus jotain väriä lisäillä.Mukavaa päivää sinnekin! 🙂
>Astioita sekoittamalla saa kyllä hauskemman kattauksen kunhan värit passaavat keskenään. Mäkin ihastuin tuohon 365-sarjan turkoosiin väriin. Koiralla onkin siitä just ne kulhot ruoka- ja vesiastioina:)Sävy on lähes sama kuin KoKo-astioissa. Kiitos inspiroivasta ja valoisasta blogista! Terkuin, Tanja
>Tanja: Samaa mieltä! Kyllä mun nyt täytyy hakea Almallekin ne astiat. Tyhmä kun en heti ostanut. Ne on just passelit ja passelin hintaiset siihen hommaan.Kiitos itsellesi, ja aurinkoista maaliskuuta!
>heippa! 🙂 ootko saanut vieläkään mun s.posteja…?ihania astioista, eihän niitä vaan osaa vastustaa…. 😉
>Mä olen niin pöhkö noitten emali kuppien ja kippojen perään et kaik lähtee mukaan jos halvalla saa.Niin kauniit kuvat taas.Sulla on kyllä kuvissa aina niin kivoja astioita.
>Laura: Juu nyt olit laittanut oikeaan osoitteeseen 😀 Sukka on postissa ja tulon päällä :)Sannu: Kiitos :)Noista emaleista kyllä pyydetään nykyään aika rasvaisiakin hintoja. Ja mä en osta mitään kalliilla, olen vähän tarjoushaukka noissa. Uskon, että kun pitää silmät auki, niin saa hyväänkin hintaan ajallaan 🙂
>no hyvä! kiitos sulle!! ja ei vähiten kärsivällisyydestä… huh! no saatiinhan tämäkin asia vihdoin päätöksen! 😉
>Harmin harmi kun tuo IIIKEA on nii kAUkana meiltä.. lähin kai ruottin puolella. Mulla menneillään ollu kans astioittenvaihtoviikot 😉 … ja tälle viikkoa valitettavasti lakananvvaihto viikotki.. yrppätauti valtasi talon.NIIIIIN kauniista kankaasta tuon peittosi olet väkertänyt..että oi ja voi 🙂 !!!!ps. kurkkaas arvonta blogissani
>Täälläkin on just pyöritelty astioita. Kaappien tyhjennystä, kaikki myyntiin mitä ei käytetä ja taas mahtuu vähän uuttakin(vanhaa:) tilalle 😉 Meillä Ikea pikkukulhot jogurtti-, viili- ja saalaatti- ym. kippoina. Käytetyimpiä astioita meillä ja väri on tosi ihana. Tekisi mieli lautasiakin, mutta tarvetta kun ei nyt ole…Vanhat astiat ovat kovasti mieleen ja niitä yhdistellään meilläkin sikin sokin. Olen myös samaa meltä merkeistä, niillä ei mitään väliä jos astiat miellyttävät ja ovat kestäviä. Vähän vähemmälläkin astiamäärällä varmaan pärjäisi, mutta kiva niitä on vähän vaihdellakin niin ei pääse kyllästymään! Suloiset nuo emalit, niitä aina pakko ostaa jos kivoja tulee kirpparilla vastaan.
>Laura: Eipä mitään. Pääasia, että homma on hoidossa :)Ansku: Tosiaan ovat täällä etelässä ja lounaassa hiukan paremmin edustettuina.Tsemppiä parantumiseen ja äidille kärsivällisyyttä :)Tulen kurkkimaan :)Kirsikka: Meillä on aika vähän astioita, kun ei ole oikeesti tilaa. Mutta kaikki avanhoja kulhoja on kyllä sitten mielin määrin pinossa kaapissa, ja aina voisin lisää hankkia. Joku fiksaatio varmaan :)Noissa ikeoissa on kyllä viehko väri. Just mun mieleen!
>Syö sanasi, koska mikään ei ole niin nostalgista, kuin lihapullat paratiisi- tai fasaanilautaselta, hih!! :DVielä kun mun mummi olisi niitä tekemässä….
>Nanna: Auts! Okei, joo nostalgia vie voiton. 🙂 Syö sinä siis lihapullasi jatkossakin kuvioilta 😀
>Heips!Tänään täällä oli sellanen oikeen ruskeen harmaan ja kaiken sekalaisen mudan värinen aamu, menikös vähän mönkään kaikki!!! No sitten aattelin piipahtaa täällä kylässä ja simsalapim tuli niin hyvä mieli, kun kattelin näitä kuvia – jee – ja lueskelin kirjoituksia!!! Kyllä sulla on niin raikkaita juttuja, että terapiaahan tämä on, kun täällä saapi käydä!!!Niin ja tämän postauksen astiakin ovat ihania + aikaisemman postauksen peitto! Meiltäkin löytyy näitä emalisia astioita mukeissa ja muutama isompi kattila, mummilan perintöä!Aurinkoisia maaliskuun päiviä toivotellen!
>Sanna-Riikka: Kiitos, olipas kauniisti sanottu :)Aurinkoisempaa päivän jatkoa sinulle!