>
Valoa tuntuu nyt pilkistävän joka kolosta. Asioita, joilla on positiivinen merkitys elämään. Tavaraterapiaa ja ihmissuhteita. Helpotusta koti-ikävään.
Ei me löydetty vanhaa pitsihuvilaa viikonlopun aikana, mutta asian suhteen olo alkaa olla tyynempi. Jaksan uskoa unelmaani, mutta yritän säästää voimia myös tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Tapetteja on vihdosta viimein katseltu, asioita mietitty ja tilanne rauhoitettu.
Ostin perjantaina Ikeasta ruotsalaista näkkileipää. Näkkäri on ehdoton terapiaruokani. Oivariinia päälle, ja lasi kylmää kaakaota (oikein tujua). Tulee ihan lapsuus mieleen! Vaikka taidan jatkossakin suosia enemmän sitä suomalaista ja ruukiisempaa lajia.
Uusi lampunvarjostin tarjoaa sitä tavaraterapiaa. Rie Elise Larsenin punainen paholainen koristaa mieheni lukulamppua. Raukka joutui sen itse tilaamaan täältä, kun meni valittamaan häikivästä valosta sängyn yllä. Varjostin on kuulemma hyvä, ja ajaa asiansa. Voiko mies lampunvarjostimelta enempää toivoakaan!?
Tarttuipa käteeni viikonloppuna myös yksi joulukirja. Minä onneton joulufanaatikko kun en vielä omistanut tuota Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen Oi ihana joulukuu -kirjaa. No, nyt se on luettu moneen kertaan ja joka suuntaan. Kärpässieniäkin innostuin taas virkkaamaan hiukan pienemmässä koossa.
Mutta juuri nyt mieltäni kirkastaa uusi ystävä. Täältä ventovieraiden joukosta kun olen vihdoin löytänyt
myös seuraa. Niilon kanssa kyläiltiin aamupäivällä yhdessä ihanassa kodissa.
Lapsi sai leikkiseuraa, ja itse sain höpötellä kaltaiseni talonmetsästäjän ja sisustushullun kanssa.
Ihminen, jolle pystyi viemään joulukoristeita syyskuussa! Kiitos S! 🙂
Pää tuntuu taas piirun verran selvemmältä!
Huomasin vasta, että Alma-postaus oli kahdessadas laatuaan, ja sen kunniaksi ajattelin lisätä arvontapalkintojen määrän kahteen. Yllätyksiä ovat edelleen myös itselleni.
Muistakaapi osallistua, mikäli ette ole jo niin tehneet!
