>Siivousta. Siinä ohjelmaa tälle viikolle. Viikonloppuna tulee syntymäpäivävieraat ja haluan, että vastassa on jotain muuta kuin tämä nykytilanne.
Tänään on myös pitkästä aikaa ihan oikeisiin töihinkin menoa. Eli siivous on hiukan katkonaista, mutta sunnuntaihin on onneksi vielä aikaa.
Ostin tiistaina ensimmäiset joulukukat. Hyasinttia ja jouluruusua. Varmoja tunnelman tuojia molemmat. Niin kauniita, että ihan jo niitä kunnioittaakseni taidan nyt tarttua moppiin.
Joulun tunnelmaa päivääsi!

>

Pää on edelleen hiukan tyhjä, ja tekstiä ei synny. Olen kuitenkin ehtinyt jo luvata itselleni, että joulukuussa teen postauksen jokaisena päivänä jouluun asti, joten pakkohan se on jostakin aloittaa. En lupaa mitään erikoista joulukalenteria ja ideointia.
Meillä on tällä hetkellä hiukan liikaakin sen näköistä, että äiti on ollut poissa kotoa, joten tälle viikolle pitää mahduttaa siivousta ja joulutunnelman luontia. Toinen henkilökohtainen lupaukseni on käyttää jokaisena joulukuun päivänä mekkoa tai hametta. Oma henkilökohtainen joulukalenterini vieroittaa ulos farkkukierteestä. Tällä hetkellä tuntuu oikeastaan aika mukavalta tuo neljä pakkasastetta!
Askel joulukuulle siis tällä kertaa kumisaappaissa ja mekossa.

>Niin se vain on, että joulu tulla jolkottaa jo kovaa vauhtia. Sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtia!
Ensi viikolla ei siis enää ole yhtään liian aikaista koristella kotia, hankkia joululahjoja, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita, valmistella jouluruokia ja -leivonnaisia. Kaikki tämä on pikemminkin suotavaa! Tosin kuulun itse niihin varaslähdön jo ottaneisiin.
Ja ensimmäinen adventti tarkoittaa minun ja ystäväni pikkujoulumatkaa! Ei voisi tulla enempää tarpeeseen! Tämä äiti on irtioton tarpeessa. Mieli jo hiukan laukkaa korkokengissä ja juhlahumussa. Viime kerrasta on kulunut aivan liian kauan!
Piparkakkutalomme on vielä kolmiseinäinen, sillä se kaikkein koristeellisin ja moni ikkunaisin seinä tuntuu olevan tuomittu. Ensimmäisen kappaleen Niilo maisteli, ja toisen tiputin itse lattialle heti koristelun jälkeen. Tässä olisi siis hiukan elementtirakennusta tiedossa tälle päivälle.
Tonttuja näkyy jo vähän joka puolella, mutta uhkailu niiden kurkkimisella ei vielä tuota tulosta. Niilolle ne on kaikki sukupuoleen katsomatta tätejä, joilla on attu päässä. Meneehän ne toki niinkin. Kalenteri Nissen taskuihin löysin eilen täytettä. Kysymys kuuluukin, kuka täyttää minun Nisseni taskut!? Taitaa olla tyhjätasku tonttutyttö, mikäli en itse sujauta jotain sen helmoihin.

Iloista torstai päivää. Muistakaa olla kilttejä!

>Viikonloppuun mahtuu paljon hetkiä. Parempia ja vähemmän parempia. Olen yrittänyt talettaa jokaisen ainakin jonkinlaisena kokonaisuutena mieleeni. Välillä olen näyttänyt sivusta seuraajalta, ja pysähtynyt mielialani on saanut kanssaeläjäni kummastumaan. Niinkin paljon ,että Niilo ja T järjestivät ihanan musiikkiesityksen huikeine koreokrafioineen. Lauluna, mikäs muukaan kuin, Porsaita äidin oomme kaikki! Spotifyllekin kokosin jo oman joululistani.
Vatsat on täytetty köyhilläritareilla, ja aikaa käytetty pihvinpaistosta ulkoiluun. Pian alkaa  viikonloppu tehdä loppuaan. Väistämätön tosiasia.
Ensimmäiset joulutortut on leivottu ja maisteltu. Niitä tarjottiin vanhemmilleni.
Joululehdet pääsivät vaihtoon. Nannan Tanskasta tuoma, ja tänne postittama, BoligLiv pääsi sekin jo toisiin käsiin. Lehtien kierrättäminen on kätevää. Ostamme äitini kanssa joulun lehdet niin, että kahteen samaan ei sorru molemmat. Sitten vain lehdet vaihdetaan, ja lopuksi oikea omistaja arkistoi ne seuraavia jouluja inspiroimaan.

Mukavat hetket mielessäni valmistaudun uuteen viikkoon. Lisää hetkiä tulossa, mutta ne sitten aikanaan. Nyt vielä tässä.

>Pidän kovasti käsillä tekemisestä ja näpertelystä, mutta joulukorttien suhteen olen ottanut uuden linjan; Meiltä postitetaan vain kuvakortteja. Uusi linjani taas on ihan yhtä vanha kuin lapseni. Niilon syntymän jälkeen en ole joulukortteja askarrellut. Ajattelin, että kiusataan sukulaisia muutama vuosi kuvakorteilla, ja askarrellaan sitten joskus, kun lapsi jaksaa siihen keskittyä ja asiasta innostua. Eli ei ihan vähään aikaan!

Myönnän, että joulukiireiden vähentämisen lisäksi valokuvakortteihin on toinenkin syy. Rehellisesti ja häpeilemättä, ihan vain äidillinen ylpeys. Sellaisia me äidit usein olemme. Lähes pakonomaisella tarmolla järjestelemme jälkikasvumme sohvalle tonttulakit päässään. Vaadimme kasvoille ilosta hymyä ja lisäämme tunnelmaa tontuilla ja muilla jouluun kuuluvilla lisämateriaaleilla.
Itsellänikin on selvä visio tämän vuoden korteista: Haluan Niilon ja Alman vierekkäin eamesiin, alle kauniin taljan, hiukan punaista tekstiiliä, kauniit vaatteet (neuletta ja samettia), tonttulakkia päähän ja hymyilevän lapsen. Ja onnistuuko visioni – ei varmasti!
Niilo tahrii vaatteensa ennen kuvaan ehtimistä. Sekä koira, että lapsi kieltäytyvät keinutuolissa istumisesta, tonttulakki ei tule kuuloonkaan. Ei silti vaikka äiti on sen itse ommellut vain ja ainoastaan mätsäämään kaikkeen muuhun kuvassa olevaan. Kukaan ei pysy paikallaan ja ikkunasta tuleva valo loppuu.
Pahimmassa tapauksessa lapsi ei enää koskaan suostu pitämään kyseisiä vaatteita. Äiti alkaa pohtia oliko syy tonttulakista kieltäytymiseen ehkä traumaa viime vuodesta.

Tänä vuonna Canon halusi auttaa projektiani. SELPHY CP 800 -kuvatulostimen avulla teen nyt kortit kotona valmiiksi asti. Pienellä ja simppelillä laitteella kuvat voi tulostaa joko suoraan kamerasta, USB muistilta tai vaikka kännykästä ilman tietokonetta. Mahdollista on kuitenkin tulostaa myös tietokoneelta käsiteltyjä ja muokattuja kuvatiedostoja, kuten omassa korttikokeilussani.

>Olo on tänään kuin lapsella jouluaattona. Jo pelkästään se, että kaunein postin hyllyllä keikkunut paketti oli osoitettu minulle, sai hymyn huulilleni. Harvemmin niiltä hyllyiltä on ruskeaa pahvilaatikkoa ihmeellisempää kotiin kannettu. Punainen paketti oli pakko kuvata kuusen alla. Ihanan jouluinen fiilis!
Maltoin katsoa paketin sisäänkin, ja iloni vähintään tuplaantui!

Nyt kuljeskelen ja ripottelen kaunista joulua ympäriinsä. Hipelöin ja huokailen. Arjen harmauteen tuli punaista juhlaa! Kiitos Selma, olet aika ihana!
Toinenkin paketti odottaa sisältöönsä perehtymistä, mutta se on sitten ihan oma lukunsa.

Ja, koska olen saanut nauttia saamisen ilosta, haluan myös kokea hiukan antamisen iloa.
Joten, polkaistaan tällä viikolla vielä käyntiin joku kiva jouluinen arvonta. Vaikka vain senkin kunniaksi, että teitä lukijoita on jo yli 500! Päätä huimaava luku!

Toivottelen mukavaa tiistai päivää!

>Ensilumi satoi eilen tännekin. Ihana tunne käpertyä peittoihin, sytytellä kynttilöitä ja kuunnella miten tuuli humisi ja lumi tuiskusi. Nyt se lumi on jo hyvää vauhtia sulamassa pois. Harmi. Koko yö oli ihanan valoisa, ei lainkaan niin musta ja synkkä. Pakkaslumi on ihanan puhdasta ja kevyttä. Kätevää pienen lapsen ja koiran kanssa. Tänään kuunnellaan vain sulavan lumen lotinaa ja ihmetellään, miten musta maa voikin imeä kaiken valon itseensä.
Olen viikon aikana saavuttanut lähes täydellisen joulufiilikseni. Selailen joululehtiä, suunnittelen, kokoan itselleni äärettömän kasan ommeltavaa ja nuuskin kuusen tuoksua. Piirsin myös uudenlaisen piparkakkutalon kaavat. Miten synkkä ja pitkä talvi olisikaan ilman joulua. Vaikka eihän kaikki sitä juhli. Pitää toki muistaa sekin.

Meillä oli tänään kiva aamupäivä, kun ystävä tuli tyttärensä kanssa kylään. Ihana kun arkeen saa aamupäiväkahvin ja pullan hyvässä seurassa. Lapsi leikkii itsensä uuvuksiin ja nukkuu sitten kunnon päiväunet.
Ja lapset osaavat myös sisustaa. Vai oletteko eri mieltä!? Kahvipöydälle, pikkukuusen juurelle, nostettu puurumpu; Ihana yksityiskohta. Saa jäädä siihen ilostuttamaan, kunnes taas on tarpeellinen leikeissä.

>Valkoista jouluahan sitä toivoo vuosi toisensa jälkeen, mutta sisätiloissa joulu voi olla kaunis missä värissä tahansa. Punainen yhdistetään jouluun yleisesti, mutta valkoinen, jalometallit, siniset ja vihreät, kaikki ne ovat kai jossain määrin jouluvärejä.

Ihmiset usein pohtivat joulun alla, minkä värinen koti tänä vuonna ottaa joulunpyhät vastaan. Useat pitäytyvät kodin vakaassa linjassa, ja poikkeavat vaikka valkoisesta vain kuusen tuoman pienen vihreän tai punaisten monogrammien verran. Kodin tyyli halutaan pitää yhtenäisenä – myös jouluna.
Muotivärit valtaavat myös joulukoristebisnestä. Joskus sininen, tai kuten nyt violetti, saattaa hyppiä eteen kaupan hyllyltä ja piristää muuten perinteisiä jouluvärejä.

Samoin kuin väreissä ja värittömyydessä, myös koristelussa on monta linjaa. On luonnollista, antiikkia, perinteistä, ruutua, pitsiä, nisseä ja nassea, possua ja pukkia. Monella linja on selvä myös tässä suhteessa. Kaikkiin koteihin joulutontut veikeine ilmeineen ja hörökorvineen eivät ole tervetulleita.

Silti joulu tulee, ainakin jossain määrin, jokaiseen kotiin. Se tulee oman näköisenä, juuri sellaisena, jona se miellyttää. Oikeaa jouluväriä tai koristetyyliä ei ole. Joulu muovautuu ihmisten tarpeisiin, vaikka sen perimmäinen merkitys pysyykin aina läsnä ja samana.

Punainen joulupallo voi toimia punaisena vaatteena tai talvitunnelman piristeenä. Joulukoristelun ei tarvitse aina olla vakavaa. Joulu on matka Talven Ihmemaahan. Se tuo arkeen kaivattua muutosta. Viimeistään loppiaisena se kuitenkin pakataan taas laatikoihin, ja kuljetetaan vintille tai varastoon.

Itselleni joulu on joka vuosi enemmän tai vähemmän punainen. Pidän perinteistä; koristeet saavat säilyä vuodesta toiseen ja olla muistoja jo menneistä jouluista. Joka vuosi, yhden kuukauden ajan tai pidempään, on mahdollista ripustaa palloja ja piparkakkuja roikkumaan. On mahdollista kaivaa kaikki rakkaat koristeet kätköistään, ja ihan luvan kanssa raahata kokonainen puu keskelle olohuonetta. Kaikki tämä olisi melkeinpä typerää maalis- huhtikuussa.
Jouluna meillä leikitään tuvan tunnelmaa ja fiilistellään vanhoilla tavoilla. Mitä sitten, että kotimme ei olekaan vanhassa maalaistalossa!? Jouluna on lupa sonnustautua ja lavastaa. Luoda tunnelmaa jostakin – haaveesta tai harhakuvasta.

Enkelikello soittaa samaa sävelmää, jota se soitti jo lapsuudessani. Se on ja pysyy. Toivottavasti vielä seuraavallekin polvelle. Ensi kuussa kodin valtaavat punaiset koristeet ja iloiset nisset. Joulua tulee ovista ja ikkunoista, mutta mitä sitten!? Ikävä sitä taas tulee viimeistään vuoden päästä. Ehkä kannattaakin ottaa kerralla kunnon ähky ja toipua siitä vuoden verran. Sillä yhtä varmasti kuin minä olen tammikuussa kyllästynyt punaiseen, tulee joulu taas ensi vuonna ja kaivan kaikki koristeeni innolla esiin. Kaikki ne punaisetkin.

>Olen jumissa. Poljen paikallani. Olen jotenkin jämähtänyt, ja syytän siitä näitä kelejä!
Olen viikon märehtinyt ja murehtinut asioita, joille en yksin kertaisesti nyt voi yhtään mitään. Käytän energiani turhan pähkäilyyn ja odotan ihmeitä. Tai ainakin yhtä.
Kaiken tämän jurnutuksen sijaan voisin käyttää energiani siivoamalla vaikka vaatekaappini ja kaikki ne komerot, joiden avaaminen on jollakin tapaa aina riskipeliä tavaravyöryn vuoksi. Haaveilen tyhjistä kaapeistä, tyhjistä hyllyistä, mutta en tee asialle mitään. En halua luopua mistään. Ja sitten pähkäilen, miksi olen sellainen.
Liikaa aikaa? Ehkä. Silti tuntuu, että päivä loppuu samaan aikaan kuin alkaakin. Vai alkaako se ollenkaan. Aina on pimeää.
Sillä aikaa kun me sairastelimme, malttoi tammetkin heittää lehtensä alas. Haravoin eilen koko pihan. Hyvää hyötyliikuntaa, jonkinmoinen pakkohomma, tulee aina tehtyä. Illalla kävelin ikkunaan vain ihaillakseni kätteni työtä ja keksiäkseni, mihin suuret lehtikasat siirrän, kun kompostia ei vieläkään ole rakennettu. Ja kas; Kasat olivat poissa! Oliko se ihme, ehkä joulutonttu, tai yksinkertaisesti naapuri! Joku luki ajatukseni.
Kuuntelin eilen vielä sängyssä kaameaa syysmyräkkää. Vettä tuli kuin saavistaa ja tuuli paukutti peltikattoa. Kysyin T:ltä voiko talo lähetä lentoon. Ei kuulemma ollut täysin varma, mutta päätimme toivoa parasta. Ja tässä ollaan, katto yhä pään päällä.
Taas uusi päivä aikaa ajatella ja pohtia. Kokonainen päivä aikaa siivota vaatekaapi! Vaan otan kameran käteeni ja jämähdän tietokoneelle. Siivoan ehkä jo huomenna.

D.I.Y:
Jos et satu omistamaan kuviosahaa, tee lippunauha paksusta askarteluhuovasta (esim. Tiimarista).
Leikkaa itsellesi haluamasi mallinen kaava, ja piirrä sen avulla liput huopaan. Leikkaa terävillä saksilla. Piirrä risti maalikynällä molemmin puolin (askartelu- ja rautakaupat). Tee reikä ripustusnauhaa varten joko isolla terävällä neulalla, tai vasaralla ja piikillä. Pujota nauha neulan avulla lippuihin.
Voit tehdä samalla tavalla myös esim. Suomen lippuja itsenäisyyspäivää ajatellen.