>Meillä keittiö on huoneista se jossa joulu näkyy konkreettisemmin. Tai sanotaanko perinteisimmällä tavalla. Täällä leivotaan piparit ja jouluherkut, valmistetaan jouluruuat ja lämmitetään glögit. Jos Joulu alkaa ahdistaa, keittiöstä voi aina kävellä pois. Tosin vielä ei ole alkanut.
Kadun puolelle ripustimme perinteiset valkoiset paperitähdet. T:llä on vahvoja tunteita tavallisia kynttelikköjä kohtaan, mutta nämä herra kelpuutti. Kivasti tähdet antavat kulkuvaloa myös pimeille öille.
Keittiön kruunuun olen ripustanut itsetehdyt koristeet. Vanhat muotit on kirpputoreilta, “kristallit” ja myrttilanka tiimarista. T porasi reiät.
Koska tonttuni taskuihin en odottanutkaan suurempia yllätyksiä ilmestyväksi, tungin ne täyteen pehmeitä sydämiä ja karamellikeppejä. Onpahan ainakin pulskan näköiset taskut!
Tällä viikolla keittiössä leijailee keitetyn lantun ja porkkanan tuoksu, ja paistuu perinteiset joululimput. Ja aivan varmasti taas uusi satsi pipareita! Laatikot pakastan valmiina “massana” ja kypsennän aattona, jotta saadaan kunnon tuoksut taloon. Maksalaatikon suhteen sain helpotuksen. Isäni teki sen valmiiksi myös meille – tänäkin vuonna. Jouluun kuuluu ehdottomasti kaikki tutut ja perinteiset maut. Kaikkea uutta voi kokeilla vuoden ympäri, mutta joulun pitää maistua aina samalta. Pidän perinteistä.

> Askel uuteen viikkoon. Vielä flunssaisena, mutta aikomuksena voittaa tauti. Tälle viikolle yritän sovittaa niin paljon asioita, kuin vain mahtuu. Tiedossa on joulujuhlaa, hammaslääkärikäyntiä, kampaajan treffaamista, joululeipomista ja ruokien valmistelua. Viime viikon saldoksi jäi joulahjojen hankinta, kenkien suutarilla käyttö ja yhdet joulujuhlat. Aikomuksena on siis petrata, jotta kaikki ei kasaannu itse jouluviikolle.
Lahjoja kääräisin viikonloppuna pakettiin sitä mukaa kuin jaksoin. Vauhti taisi olla paketti per kolme tuntia, mutta hoituuhan hommat hitaamminkin. Luonteeltani vain olen sellainen suitsait sukkelaan tyyppi, joten hidastaminen onnistuu vain pakon edessä.

Lahjat yritettiin tänä vuonna ostaa hiukan järkeä käyttäen. Koska itsetehtyjä lahjoja ei ole syntynyt, valitsimme pakettejen sisään mahdollisimman paljon kotimaisia käsitöitä ja suomalaisia tuotteita. Puhtaasti lelulahjoja en osaa lapsille ostaa, sillä pelkkä lelukauppaan meneminen aiheuttaa ylimääräistä sydämen tykytystä. Kuinka paljon lapsi oikesti tarvitsee värikästä muovia kehittyäkseen normaaliksi!?
Pehmeitä paketteja pakataan sinne, missä vaate on toivottu lahja. Periaatteena siis turhan välttäminen.
Ja, jos lahjan hankkiminen aikuiselle tuottaa ylitsepääsemätöntä päänvaivaa, ja tuntuu, että lahjan saajalla on jo melkenpä kaikkea, tilataan lahja täältä. Viime vuonna kokeiltiin, ja tänä jouluna useampikin paketti kääritään tätä kautta.

Vaan kylläpäs taas kelpaa tarpoa lumisissa maisemissa suutarin paikkaamissa saappaissa. Pitkää ikää toivon kavereilleni! Hurr… Pitäkäähän itsenne lämpiminä!

>Kiitos eilisistä tsempeistänne. Flunssa jyllää edelleen, mutta olo alkaa kohentua. Kaksi kunnolla nukuttua yötä takana (olen mennyt nukkumaan puoli yhdeksän aikaan), ja ainakin kuume tuntuu poistuneen.
Peiliin ei täällä ole kovin paljoa uskaltanut katsoa. Eilinen lookini kuulemma muistutti 80-luvun aerobickaaja; Punaiset pitkävartiset villasukat nilkoissa ikään kuin säärystimet, mustaa trikoota ja hehkeä sivuponnari, joka mahdollisti makaamisen. Ei siis mitään asukuvia tai mekkoja tänäänkään.
Kävipä jopa mielessä joulukalenterin keskeyttäminen, mutta tänään ajatukset on jo hiukan valoisammat. Eiköhän tämä tästä!
Pari kuvaa joulupakettiprojektista. Pakettikorteiksi kaulin pitsiliinan avulla askartelumassaa. Käyvätpä vaikka kuusenkoristeiksi varsinaisen käytön jälkeen. Lisää lahjoista ja paketoinneista ensi viikolla.
Nyt oikein mukavaa kolmatta (!) adventtia teille kaikille!

>Tänään ei yksinkertaisesti irtoa mitään. Kuvat on vanhoja, Niilon huoneesta.
Flunssa on nyt ottanut yliotteen. T takoo töitä öisin, joten kahden zombien voimin yritetään selvitä päivän pakollisista jutuista. Tuo yksi pieni kun ei millään ymmärrä, jos sanoo, että äiti on vähän pipi, ja isi on vähän väsy. Ei mitään vaikutusta…

Jouluostoksiin, paketointiin ja hulmuaviin helmoihin palataan, kunhan olo hiukan parantuu. Mukavaa lauantai päivää! Pysykää terveinä!

>Lahjat peittyy kääröihin.
Totuus on se, että kovin montaa lahjaa ei vielä ole edes hankittuna. Tänään ja huomenna yritän saada homman pois alta, mutta paketointia toki pitää alkaa suunnitella jo hyvissä ajoin, vaikka paketoitavista ei vielä ole tietoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sehän kelpaa minulle paremmin kuin hyvin!
Käärepaperina Ikean ympäristöystävällinen ja edullinen vaihtoehto kiiltäväpintaisille lahjapapereille; Eli piirustuspaperi. Nauhoina punasävyiset kangasnauhan pätkät. Ylijäämä ompeluksista pääsee kiertoon.

Kierrätystä on myös mekossa. Tämä on nimittäin Mekko Mykkyrä nro 2! Eli omin pikku kätösin tehty. Kangas on neljän euron löytö kirppikseltä. Siisti, puhdas ja iso pala tukevaa ja paksua velouria tarttui matkaani joskus viime talvena. Parilla eurolla ostin myös vanhan pitsikauluksen, joka valkaisun jälkeen päätyi koristamaan mekkoani. Lopputuloksena lähes ilmainen mekko. Ei ehkä ihan Katri Niskasta, mutta riittävä kotiäidin vaatekaappiin. Alla voi pitää teepparia joko pitkillä tai lyhyillä hioilla. Pehmeä, lämmin ja joustava. Mukava!

Kuvat eiliseltä, tänään täytyy hilpaista jouluostoksille. Don’t worry; Aion pukeutua johonkin taidokkaammin tuotettuun 🙂

>En ehkä pukeutuisi marianneraitoihin, mutta joulun alla punavalkoinen peitto lämmittää mukavasti iltapäiväkahvilla. H&M:n pussilakasetti takaa senkin, että joulun jälkeen raitojen alta kuoriutuu taas seesteinen ja hillitympi peitto viluisia jalkoja lämmittämään. Oikeastaan aika piristävä ja raikas kaikkine röyhelöineen, vaikka en ehkä koko sänkyyn osaisi näitä pedata.
Tästäkään nyt tainnut kovin jouluinen postaus tulla, mutta onhan ainakin punaista ja tonttu 🙂

Kiitos ihanalle Hannalle tunnustuksesta. En sitten yhtään osaa näitä eteenpäin laittaa, mutta olkoon tämä joulukalenteriyllätys kaikille teille, joiden kalenterista ei vielä ole mitään löytynyt (siis kuten minulla, tontun taskut ovat edelleen olleet tyhjät)!

>Tänään nautitaan tuoksuista. Hyasintti, piparit, kynttilät, sammutetut kynttilät ja tulitikut, kuusi ja moni muu tuoksu kantautuu nenääni. Oma tuoksunsa on myös kastuneella nahkakengällä ja märässä villalapasessa palelleella kädellä. Hassuja tuoksuja, mutta niin talvisia ja tavallisia. Ihan liian usein ne tulee vain ohitettua.

Nyt on se aika päivästä, kun minä laitan sukankärjet kohti kattoa. Nappaan muutaman piparin ja suklaan viereeni. Tunnin kuluttua olen varmasti taas vedossa!

>Vähän on valahtanut iltapainotteiseksi tämä postausten tekeminen. Tuntuu, että on niin paljon asiota, joita yrittää saada aikaiseksi päivänvalolla. Suuria päätöksiäkin olisi taas tehtävä, mutta siirrän niitä tuonnemmaksi. On sitä päivä huomennakin.
Tänään olen virallisesti 2-vuotiaan äiti. Kiitos kovasti teille kaikille onnitteluista. Olen niitä yrittänyt eteenpäin välittää, tosin en tiedä, onko ihan mennyt vielä perille. Joka tapauksessa; Iso kiitos. Ja lämpimästi tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!
Kun juhlallisuudet tuli hoideltua jo pyhinä, on tänään jatkunut tavallinen arkinen puuhastelu. Keittiössä odottaa piparitaikina leipojaansa. Toivon saavani myös apulaisen avukseni. Nyt kietaisen essun helmojeni suojaksi, ja kaivan kaulimen esiin.
Mukavaa iltaa kaikille. Aika kiva tämä vajaa viikko!

> Huh! Aukesihan se neljäskin luukku.
Täällä tuoksuu kuulkaas puhtaalta. On ulkona muutaman yön tuulettuneita ja lumipestyja mattoja, uusia mattoja, ja pesun jälkeisiä mattoja. Mäntysuopaa ja puhtaita tekstiileitä silitysvedellä raikastettuna. Makeat ja suolaiset leivonnaiset, hyasintit ja kynttilät. Rankka päivä, mutta huomiset juhlat saa tulla. Täällä ollaan valmiina.
Kuvina muutama vanha otos. Tänään päivä kulki vikkelästi ohi, kun työtä oli paljon. Mutta kaikki tuli tehtyä. Ja helmat hulmuten – kuinkas muutenkaan!

Suloista lauantai iltaa!

>Possunpunaisissa tänään. Kolmas päivä sukkahousuissa, ja oikeastaan mukavalta tuntuu!
Piparkakkutalon kokosin keskiviikko iltana. Ja jälleen kerran; Kun itse tekee, saa sitä, mitä tulee!
Viime vuonna sokerikuorrute töttöröni pamahti talon päälle, ja tänä vuonna ajattelin oikaista ostamalla kaupasta valmiin kuorrutetuubin. No siitähän ei sitten tullut yhtään mitään. Paksua ja suttuista jälkeä vain. Onneksi nykyään on tarjolla hauskoja koristeita, joilla pahimmat kohdat saa piiloon. Ihan kiva mökki, kelpaa meille.
Kuvissa näkyy muuten, että meillä olisi hiukan listahommaakin taas työn alla. Kukakohan senkin hoitaa!?
Niin, ja tänään on veronpalautuksien maksupäivä. Onnea siis kaikille palautuksia saaville. Henkilökohtaisesti en koe kauheasti juhlimisen tarvetta 🙂