Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!
Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!
Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.
Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.
Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡
Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life
Esikoinen täytti eilen 9 vuotta, ja tänään järjestelläänkin sitten viikonlopun syntymäpäiväjuhlia. Pikkuisen tippa linssissä tietenkin, koska satun olemaan sitä herkkää lajia, joka tirauttelee vähän pienemmistäkin jutuista johtuen kyyneleen aina silloin tällöin. Ja vaikka joskus oma herkkyys vähän harmittaakin, tunnen oikeastaan ihan ylpeyttä siitä, että luonteenlaadustani on riittänyt osaksi myös lapseni persoonaa. Herkkyys kun tuskin tässä maailmassa on lainkaan pahasta – päinvastoin. “Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”Tuon viisauden kun saisi pysymään lastensa elämässä.
Hetken aikaa koin eilen olevani vähän natsimutsi, kun komensin lapset avukseni lastenhuoneen komeronsiivoukseen. Lopulta kirjapinojen ja muistolaatikoiden penkomisesta tuli ihan hyvää ajanvietettä. Sieltä löytyi pieni vaaleansininen tutti, se yksi ainoa, jota ei aikanaan “annettu vauvatontuille”, uniriepuja ja ensimmäiset juhlakengät. Lisäksi laatikollinen jos jonkinlaista esitettä, mitä kohta kymmenen vuotta sitten neuvolassa odottavalle äidille jaettiin. Siinä tuntui, kuin vuodet olisivat solahtaneet pikakelauksella silmien ohi.
En ole koskaan ajatellut, että olisin tullut kovin nuorena äidiksi, mutta toki ajatus on aina välillä viime vuosien aikana pujahtanut mieleeni. Osittain juuri siitä syystä, että monet ystävät elävät vauva-arkea vasta nyt. Samalla olen tullut miettineeksi, kuinka erilaisissa olosuhteissa silloin 9 vuotta sitten elettiin. Nykyisin sosiaalinen media ruotii äitiyttä kovin julmalla tavalla, ja vaikka toki nettiaikaa tuolloinkin elettiin, tuntuu kuin tuokin aihe olisi räjähtänyt käsiin. Kuten kaikkea muutakin, myös äitiyttä ruoditaan ja naisia parjataan kovin avoimesti, ja tuntuu välillä siltä, että mikään ei ole enää pyhää ihmisten nettiraivon alttarilla. Samaan aikaan pyörittelen vähän päätäni suuren lastenvaatebuumin edessä. Paput ja vimmat olivat nimittäin vasta tulevaisuutta siinä vaiheessa kun itse tulin äidiksi. Maalle muoti tietenkin tuli vielä hitaammin, ja kunnolla vasta nettikauppojen myötä. Legginsit olivat tuolloin pojilla varsin harvinaisia. Reiman haalaritkin olivat kovin tylsiä, jos vertaa nykyiseen lastenvaatemuotiin. Oli vaihtuvat erivärileikkaukset haalarin yläosassa, ja siinäpä se! Onneksi kuomat sentään ovat pysyneet samana. Välillä olen miettinyt, miksen osaa solahtaa nykyiseen trikoomuotiin edes kuopuksen kohdalla, mutta olen ajatellut sen johtuvan juurikin siitä, että tulin äidiksi ennen kuin lettikuvio oli ajanut kansan hypetykseen.
Vajaa kymmenen vuotta tuntuu pieneltä ajanjaksolta, mutta siinä ajassa maailma on muuttunut valtavasti muutenkin, kuin vain lastenvaatemuodin kohdalla. 9-vuotiaan seurassa tunnen välillä itseni dinosaurukseksi ja löydän itseni tilanteista, jossa huomaan kuulostavani omalta isältäni, jolla on aina ollut tapa kauhistella uutta ja erilaista. Olen siis oppinut paljon itsestäni vuosien varrella. Ja samalla opin jatkuvasti paljon muutakin. Lapset opettavat, elämä opettaa. Ennen kaikkea äitiys opettaa!
The most precious jewels you’ll ever have around your neck are the arms of your children.
Yhdeksän vuotta äitiyttä on enemmän, kuin uskoin elämän koskaan antavan. Niin paljon enemmän, kuin lopulta osasin edes toivoa.
Mutta nyt suklaakakkua leipomaan. Ihanaa iltaa myös teille! ♡
Vuosi lähestyy loppuaan, ja samalla on aika laittaa pakettiin myös vuoden ajan kestänyt Lifeambassador -yhteistyö. Yhteistyön myötä olen kirjoitellut teille terveydestä ja sen edistämisestä useastakin eri näkökulmasta. On tartuttu vatsan ja ihon hyvinvointiin, liikuntaan ja liikkuvan kehon hyvinvointiin, auringon haittoihin ja kehon vastustuskykyyn. Koska terveys on kuitenkin omasta mielestäni niin laaja käsite, ja se liittyy ihan jokaiseen valintaan elämässämme, halusin käyttää viimeisen kaupallisen Life -yhteistyöpostaukseni siihen, että keskitytään myös pelkästään nauttimiseen. Terveyttään voi nimittäin edistää levolla, liikunnalla, ruokavaliolla ja ravintolisillä, mutta tärkeää on huolehtia myös siitä elämisen mielekkyydestä. Kun antaa itselleen luvan nauttia ja olla ihan aidosti onnellinen, moni muukin terveyttä edistävä palanen loksahtaa kyllä paikalleen. Tänään sukelletaankin siis suklaan syvimpään olemukseen! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa ja tuolta ihan lopusta löydät myös arvonnan, jossa jaossa on Life -lahjakortteja!
Jokaisella Life -myymälävierailulla katseeni on hakeutunut ihanan värikkäisiin teehyllyihin, ja toinen toistaan kauniimmin pakattuihin suklaa- ja herkkutuotteisiin. Tuotteisiin, joilla oikein mielelläni hemmottelisin sekä itseäni, että lähimmäisiäni. Ja tavallaan tuntuu kivalta, että samassa kaupassa hyllyt on täytetty sekä pilleripurkeilla, että niillä kivoilla jutuilla. Asiat on muuttuneet paljon lapsuuteni luontaistuotekauppojen ajalta, ja hyvä näin. Jos jotakin olen viimeisen vuoden aikana oppinut niin sen, että me olemme kokonaisuus, samoin hyvinvointi! Ei ole terveyttä ilman elämäniloa ja nautintoa!
Mutta virittäydytään tänään taas jouluun, ja tehdään se suklaan muodossa. Suklaa kun maistuu taivaallisen hyvältä ihan ympäri vuoden, mutta joulun alla jos koskaan eletään parasta suklaasesonkia. Tein vuosi sitten itseni kanssa diilin, joka antaa minulle luvan syödä suklaata päivittäin, ja joka hetki kun siltä tuntuu – kunhan valitsen suklaani hyvin. Tumma suklaa, ja parhaassa tapauksessa raakasuklaa, ovat nimittäin ihan terveellinenkin juttu, mutta ennen kaikkea syön suklaata ihan vain koska pidän siitä. Raakasuklaan tekeminen kotona on oikeastaan äärimmäisen helppoa, ja hyvä suklaa syntyy pienellä vaivalla. Puhtaat luomuraaka-aineet, ja itse valmistetut herkut, takaavat myös sen, että tiedän tasan tarkkaan mitä suuhuni laitan. Koska terveys on suurelta osin myös omaa henkistä hyvinvointia, suklaan ei pidä olla syntisen hyvää, vaan sallitun hyvää. Tai oikeastaan vain hyvää ja herkullista. Kokosin tähän postaukseen pari reseptiä, joilla loihtii suklaisia herkkuja niin jouluun, kuin ihan ympäri vuodenkin nautittavaksikin.
Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistuksessa kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen. Matalan lämmön tarkoituksena on säilyttää suklaan sisältämät entsyymit, antioksidantit ja muut ravintoaineet, jotka kärsisivät tavanomaisesta kuumentamisesta. Raakasuklaa syntyy helposti vain neljästä eri raaka-aineestakin, mutta kuten suklaassa yleensäkin, variaatioissa vain taivas on rajana. Itse valmistin raakasuklaalevyjä kolmella eri tapaa. Perussuklaan lisäksi tein karpalojauheella maustetun version ja suklaalevyn, jonka palat saavat makua suolahippusista.
Toinen ohjeista on Kiitos hyvää -kirjan (Virpi Mikkonen 2014/Otava) herkullinen konvehtiresepti, jolla loihdit varmasti joulun parhaat herkut ja herkkulahjat. Konvehdit ovat oma suosikkini ja sopivat kauracappuccinoni kylkeen kuin nenä päähän.
Luonnollisesti kaikki herkkutehtaassa tarvittavat raaka-aineet löytyvät tietenkin Life -myymälästä!
Lisäksi suolaa, kuivattuja tai jauhettuja marjoja/hedelmiä, pähkinöitä, pähkinä-/mantelivoita tmv. mausteeksi.
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedossa lämmössä. Varaa tähän osaan valmistusta kunnolla aikaa, jotta voit pitää vesihauteen lämpötilan matalana. Sekoita joukkoon joukkoon kaakaojauhe, hunaja ja haluamasi mausteet. Kaada suklaa joko laakeaan vuokaan (suklaalevy) tai käytä silikonisia suklaamuotteja. Pakasta noin 15 minuuttia. Halutessasi voit lisätä vielä suklaan pintaan mausteita, kun pinta on ehtinyt hieman jähmettyä.
Ohjeesta tulee n. 150g raakasuklaata. Säilytä suklaa pakastimessa tai jääkaapissa.
Liota taateleita n. 15 minuuttia ja poista niistä kivet. Käytä pehmeitä taateleita (esim Foodin Medjool-taatelit), ja tarvittaessa poista taateleista kuori. Lisää tehosekoittimeen taatelit ja kookosöljy ja sekoita tahna tasaiseksi. Lisää toco ja haluamasi mausteet. Lisää lopuksi vesi. Jos käytät notkeaa karamellia muuhun kuin konvehteihin voi lisätä vettä 1-5rkl.
Annostele karamellista 15-20 kappaletta n. 1 teelusikallisen kokoisia annoksia levinpaperille, ja pyörittele ne palloksi kostutetuin käsin. Paina jokaisen pallon päälle pekaanipähkinä ja laita pallot pakastimeen.
Sekoita pähkinä- ja mantelivoi pehmeäksi, huoneenlämpöiseksi tahnaksi. Nosta pallot pakastimesta ja annostele kunkin päälle pähkinävoitahnaa. Laita pallot pakastimeen puoleksi tunniksi, jonka jälkeen voit kastaa ne sulaan suklaaseen tai valuttaa suklaata konvehtien päälle. Ripottele suklaan pintaan sormisuolaa ja pakasta konvehteja vielä 15 minuuttia.
Voit säilyttää valmiit suklaapallot suljetussa astiassa joko jääkaapissa, tai pakastimessa.
Suklaan makeutta on helppo säädellä hunajan tai kookossiirapin avulla, ja karamelliin saa tarvittaessa makeutta stevialla. Itse käytän ylimääräisiä makeudentuojia mahdollisimman vähän, sillä sokerittomuuteen suklaassa kyllä tottuu. Ja Foodinin Medjool-taatelit ovat supermakeita, joten konvehtien makeudesta ei tarvitse olla lainkaan huolissaan!
Alla olevasta kuvasta löytyy oikeastaan kaikki tarvittavat ainekset kaikkiin kuvissa näkyviin herkkuihin. Tarvittavien ainesosien määrä voi toki tuntua suurelta, mutta toisaalta, kun kaapista löytyy kaikki ainekset, voi suklaan houkutukseen vastata helposti ja nopeasti. Luomutuotetuista raaka-aineista valmistettu raakasuklaa on paitsi tavallista kaupan suklaata terveellisempi vaihtoehto, myös oiva makean- ja herkunhimon karkottaja. Pienikin määrä suklaata selättää nimittäin suuremmankin himon!
Bionan luomumantelitahna ja -maapähkinävoit, sekä Foodinin kaakaovoi, kookosöljy ja raakakaakaojauhe ovat kaikki vain yhden raaka-aineen tuotteita. Ne eivät sisällä mitään ylimääräistä, mutta markkinoilla on myös tuotteita, joihin on valitettavasti lisätty turhaa ja ylimääräistä. Foodinin medjool-taatelit ovat taatelien aatelia, sillä medjool on erittäin tunnettua makeudestaan ja pehmeydestään. Puhdistamon toco, eli riisinlesejauhe, tuo kermaisuutta herkkuihin ja smoothieihin, mutta hoitaa myös limakalvoja, sekä ihoa. Superfoodia siis sekin! Lisäksi Life -myymälöistä löytyy suuri valikoima pähkinöitä, kuivattuja ja jauhettuja marjoja, sekä hedelmiä, ja hyvä valikoima luomuhunajaa, sekä erilaisia siirappeja.
Life -myymälöistä löydät nyt joulun alla erilaisia lahjaksi soveltuvia tuotteita. 27.11.-24.12. on Lifen -joulukampanja-aika, ja tarjouksessa on paljon kausituotteita. Valmiiden suklaa ja pähkinäherkkujen lisäksi, pakettiin voi kääräistä ekologista teetä, glögiä tai kosmetiikka, lampaanvillatöppöset tai vaikkapa joogamaton. Silmiini osui myös raakasuklaakokin starttipaketti muotteineen, sekä vastaava pakkaus gluteenittomien piparkakkujen valmistamiseen. Hyvää tekevä lahja on oiva tapa muistuttaa läheisiä siitä, miten tärkeinä pidämme heitä!
Arvonta!
Kerro kommentissasi mikä terveyttä edistävä teko jäi elämäntavaksesi vuonna 2017, ja mitä uutta ja terveellistä aiot oppia vuonna 2018! Onko kenties aikeenasi kokeilla probiootteja tai muita ravintolisiä? Tai aiotko tutustua paremmin luonnonkosmetiikkaan, tai vaihtaa herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin? Nyt on hyvä aika pohtia hyviä valintoja tulevalle vuodelle!
Osallistuneiden kesken arvotaan kolme palkintoa, jotka sisältävät 50 euron Life -lahjakortin, sekä yllätystuotteen Lifen
Body & Soul -sarjasta.
Kilpailun säännöt löydät TÄÄLTÄ
Osallistu kisaan viimeistään torstaina 14.12. 2017 ja olet mukana lahjakorttien arvonnassa!
Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.
Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.
Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!
Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡
Heipsan, ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän aattoiltaa!
Täällä valmistaudutaan, paitsi tietenkin itsenäisyyspäivään, myös Niilon nimi- ja syntymäpäivään, joiden jalkoihin muuten tuo edellä mainittu usein meillä jää. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä osuu onneksi ihan keskelle viikkoa, ja pojan varsinaiset juhlat taasen on siirretty viikonlopulle, joten teemat erottuvat selkeämmin toisistaan, ja jospa itsekin pääsisin nauttimaan huomenna linnan juhlien seuraamisesta. Se on ollut jo useana vuotena vakaa aikomukseni, mutta useimmiten olen joko ollut liian kiinni taikinassa ja muussa valmistelussa, tai sitten vain liian väsynyt seuratakseni kättelyä. Niin tai näin, huomisesta starttaa juhlaputki, joka päättyy vasta tammikuulla, kun juhlitaan kuopuksen syntymää. Ja vaikka itsenäisyyspäivä arvokas juhla onkin, vietämme sen varsin rennoissa merkeissä ja arkivapaasta nauttien. Ruokaa pitkän kaavan mukaan, ja toivottavasti myös pitkä kävelylenkki aurinkoisessa talvi-ilmassa. Täällä on nimittäin satanut lunta ja huomiseksi luvataan aurinkoa. Ei lainkaan hullumpaa!
Vakaa aikomukseni oli käyttää ilta tehokkaaseen siivoukseen, mutta löysinkin itseni istuttamasta hyasintteja ja sytyttelemästä kynttilöitä. Koska huomenna on vapaapäivä, eikä kellokaan kilkata niin mahdottoman aikaisin, otan tämän tiistai-illan jonkinlaisena ylimääräisenä perjantai-iltana. Enkä laittaisi lainkaan pahitteeksi, vaikka jatkossakin arkipäivät tulisivat korkeintaan kahden sarjoissa. Ideana niin hyvä, että olen saattanut ansaita myös lasillisen punaviiniä!
Nappasin aamupäivällä kuvan olohuoneesta. Mitään erityistä siinä ei ole, mutta koska ulkona hipsutti pieniä lumihiutaleita päätin ikuistaa talvisemman valon ja näkymän, jossa ei ole mustaa maisemaa.
Suloista sunnuntaita, ja oikein ihanaa ensimmäistä adventtia!
Se pienikin lumi, joka täällä satoi maahan perjantai-iltana häipyi viime yön aikana, ja ensimmäinen adventti otetaan vastaan vesisateen saattelemana. Silti ilmassa on jo sen verran jouluntaikaa, että vesisadekaan ei lannista. Nyt joulun tulo jo tuntuu ihan oikeasti!
Tämä päivä on vierähtänyt suklaatehtailun merkeissä, ja keittiössä on valmistunut herkkuja jouluun ja joulun odotukseen. Laitan niistä teillekin juttua vielä tulevan viikon aikana. Nyt kuitenkin, kun keittiö on siivottu ja viimeinenkin tiskivuori selätetty, on aika ihan vain rauhoittua nauttimaan adventin tunnelmasta.
Glögin ja piparkakkujen tuoksuista sunnuntai-iltaa! ♡
Hiiohoi ystävät hyvät, nyt on joulukuuta näkyvissä!!!! Ja tiedättekö, heti näyttää elämä paremmalta ja pimeyskin siedettävämmältä. Kenties tuo marraskuu on sittenkin enemmän sellainen päänsisäinen juttu! Ajattelin nimittäin jättää ryytyneen ja vetämättömän olon marraskuulle, ja jatkaa vähän keveämmällä askeleella kohti joulua. Jouluradiossakin lauletaan parhaillaan “from now on, your troubles will be out of sight…”
Lämmin marraskuu ei sinänsä edes ole mikään kovin uusi juttu, onhan näitä lumettomia alkutalvia jo ollut ihan tavaksi asti. Pajunkissat lenkkipolun varrella muistuttavat yhdeksän vuoden takaisesta, kun reippailin (lue: kaakersin) ison mahani kanssa ja ihailin pajunkissoja, sekä miltei tulvivaa jokea. Edelleenkään en silti osaa ajatella pajunkissoja joulunajan koristeena, vaikka tuohon aikaan ihailemani Country Living -lehti pursusikin ideoita aiheesta. Oikeasti toivon vain, että valkoinen lumi hautaisi pajunoksat ja kissat pysyisivät jonkin aikaa piilossa.
Marraskuun viimeisenä ei olla ihan vielä joulukuussa, mutta tunne vastaa jotakuinkin perjantaita. Saa luvan kanssa huokaista helpotuksesta ja virittää ajatuksensa kaikkeen paljon mukavampaan. Jo pelkästään se, että on sittenkin selvinnyt pimeyden läpi tänne asti, nostattaa suupielet ylöspäin. Kyllä se tästä, ja kohta eletään jo yhtä vuoden parasta ja ihaninta aikaa!
Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on, your troubles will be out of sight… ♡
Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.
Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.
Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa.
Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡
PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois.
Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.
Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla.
Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.
Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!
Kylläpä on ollutkin pitkä viikko! Oletin nimittäin, että tämäkin viikko menisi yhtä nopeasti, kuin kaikki kaverinsa, mutta olin väärässä. Odottavan aika on tosiaankin pitkää!
Siinä, missä minä olen odottanut siskoni saapumista viikonloppuvieraaksemme, on lapsetkin odottaneet tätiään vähintään yhtä hartaasti. Jopa niin paljon, että siivosivat aamulla jälkiään ja petasivat jopa sänkynsä. Täysin pyytämättä ja yllättäen, kuten ulkoministeriön asiakirjat Jäätteenmäen faksissa.
Tiedossa on siis kahden päivän karonkka, jonka aikana juhlitaan siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella tavalla pikkujouluja. Hyvän seuran lisäksi ohjelmaan lukeutuu jälleen murhaillallinen, ja mitä todennäköisemmin sohvalla löhöilyä ja laadukasta keskustelua. Tänään pitää ehkä katsella jokin dekkaripätkä, jotta pienet harmaat aivosolumme olisivat huomenna valmiina ratkomaan kiperää murhaa.
Keli vaihtui taas valkoisesta mustaksi, mutta yritän pitää tuota talven vaaleutta vallitsevana mielentilana. Pehmeät sävyt sisustuksessa ja vaatteissa auttavat suuresti kun ikkunoiden takana aukeaa synkän musta maisema. Suosittelen kokeilemaan. Tulee melkein ihan valaistunut olo.
farkut⎟Please Jeans
neuletakki⎟Lifestyle La Luna
kengät ja pusero⎟ikivanhat
juliste⎟Printler⎟saatu
Näissä pastellinsävyisissä tunnelmissa toivottelen teillekin oikein ihanaa ja levollista viikonloppua! ♡
Välillä olen miettinyt, miksen osaa solahtaa nykyiseen trikoomuotiin edes kuopuksen kohdalla, mutta olen ajatellut sen johtuvan juurikin siitä, että tulin äidiksi ennen kuin lettikuvio oli ajanut kansan hypetykseen.
