Aurinkoista illan alkua!
Rakkauteni vaaleansiniseen ei ota laantuakseen näin kesän koittaessa, eikä ihmekään, kun tuolla tontinrajoilla loistaa lemmikit kuin sininen kukkameri. Nostin keittiön pöydälle vanhan kannullisen noita ihania sinisiä kesäntuojia, ja kas, heti iski söpöilyvaihde päälle. Jos omistaisin oikein ison pitsipöytäliinan, olisin varmasti levittänyt pöydälle myös sen. Suitsait saavat astua syrjään taljat ja liika harmaa. Nyt meille muuttaa kesä!

Vaikka koti on vielä viipynyt eleettömän talvisessa asussaan, pukeutumisen suhteen rusetit, röyhelöt ja pitsit on kaivettu naftaliinista jo aikoja sitten. Viime kesänä hankkimani lemmikinsininen kesämekko (Banana Republic) on edelleen kaunein omistamani vaatekappale, ja sekin on päässyt jo auringosta nauttimaan. Mekossa on oikeastaan kaikki palaset kohdillaan, vaikkei sen leikkaus nyt ihan hansikkaan tavoin itselleni istukaan. Röyhelöt, leveä helma, väri ja vielä taskutkin! Tämä päällä kelpaa pyörähdellä Taipaleen Reijon tahdissa, vaikkei eriparisilmäni millään muotoa lemmikkejä muistutakaan. Ja vaikka yleisin kesähabitukseni onkin päästä varpaisiin kurainen ja multainen (mustilla kynnenalusilla höystettynä), tämä mekko päällä tulee takuuvarmasti kesäheinäfiilis! Mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyisi vielä tanssilavakin, tässä mekossa voisin oitis hypätä pyörän selkään, ja polkea tanssahtelemaan!

Pitsipöytäliinoja ja tanssilavoja tai ei, kesän ihanuus piilee juurikin siinä, että mieli vaeltaa uusiin ja erilaisiin juttuihin. Pitkä pätkä vuodesta mennä porskutetaan tasaisen harmaassa, mutta annas olla kun aurinko lämmittää ja luonto puskee väriä. Siinä sulaa suomalainen luonne ihan uuteen uskoon!

Taidanpa kipaista vielä toisenkin kimpun sinne makuuhuoneeseen. Ja sitten penkomaan niitä sinisiä tyynynpäällisiä kaapista! Kunhan nyt en vallan sekaisin menisi kun syreenit ja juhannusruusut puhkeavat kukkimaan!

Ihanaa iltaa! ♡

Tallenna

Sunnuntai-iltaa! Pahoittelut heti kärkeen kuvatulvasta, mutta puutarhassa on suoraan sanottuna räjähtänyt vihertämään, ja pakkohan sitä fiilistä oli myös ikuistaa muistoiksi.
Muutama kuva siis teillekin sunnuntai-illan ratoksi. 🙂

Lämpimän sunnuntain päätteeksi valmistaudutaan viimeiseen kouluviikkoon. Ihaninta aikaa vuodesta!

Kauniita unia, ja iloa sekä aurinkoa maanantaihinne!

Lauantaita muruset! Täällä on pyritty pitämään lippu korkealla ja mieli positiivisena taudista huolimatta. Tänään tosin kaatui petiin perheen viimeinenkin uhri, ja vetäähän tilanne pakostakin jo hiukan harmittamaan. Oli nimittäin odotettu lämpimämpää viikonloppua, puutarhatöiden jatkamista ja kesähuoneprojektin alkuun tönäisyä. Mutta nyt parannellaan kyllä tämä porukka ja huolella, jotta ollaan sitten parhaassa terässä kun se todellinen lämpöaalto jostain puskee! 🙂

Ajatukset ovat vahvasti puutarhassa flunssasta ja kylmästä keväästä huolimatta. Koska sen lämpenemisen, ja luonnon todellisen heräämisen suhteen alkaa usko välillä horjuakin, oli pakko selailla vähän vanhoja kesäkuvia ja muistella, että miltä meillä sitten kesällä oikein näyttää. Myönnän, että vaikka tässä kodissa asutaan jo viidettä kevättä, en vieläkään tahdo muistaa, mitä kaikkea mistäkin penkistä kesän aikana kurkistaa. Ja toki pakkaa sekoittaa sekin, että perennoja tulee jaettua joka vuosi, eikä järjestys ole missään kohtaa stabiili. Silti ehkä se suurin ilo näitä kuvia katsellessa on se vehreys ja täysinäisyys, jota ne lupaavat. Nyt nimittäin näyttää niin kovin paljaalta ja karulta, että oikein ahdistaa. Talvella pimeys (ja mahdollisesti lumi) tekevät omalle pihalle jonkinlaiset raamit ja seinät, mutta nyt keväällä piha tuntuu niin kovin alastomalta ja läpivalaistulta.

Keräsin tähän postaukseen joitakin pihakuvia menneiltä kesiltä. Enemmän puutarhajuttuja (kuvia, tarinoita ja pohjakuvaakin) löytyy puutarhassa tunnisteen alta.

Mitään varsinaisia suunnitelmia en puutarhan suhteen ole tänäkään vuonna tehnyt, vaan raivausta jatketaan koko ajan kohti tontin reunoja. Mitään golfkentän perustamista se ei kuitenkaan meidän tapauksessa tarkoita, vaan enemmänkin pelastustöitä, joilla koitetaan kaivaa se pahasti puskittumaan päässyt paratiisi esiin. 🙂 Tässä hommassa kuitenkin pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat liki pakollisia, ja olenkin asennoitunut joka vuosi nauttimaan myös pienistä saavutuksista.

Odotan niin niitä raukeita kesäiltoja, kun saa saunapuhtaana kierrellä puutarhassa ja ihailla työnsä tulosta. Haahuilla ja haaveilla. Kuunnella linnunlaulua ja lehtien havinaa. Juuri nyt jokainen solu minussa kaipaa kesää! Ja kyllähän se sieltä tulee. Lämpö ja vehreys. Ennemmin tai myöhemmin, mutta tuleepa kuitenkin!

Nyt kuitenkin sohvannurkkaan lasten kanssa Viisikoita katselemaan. Ihanaa lauantai-iltaa!

Save

Tiedän. Olen vuosia kirjoittanut teille siitä kuinka rakastan ruutineja, arkea ja sitä, että elämä kulkee tasaista rytmiään. Nyt käännän takkini. Arki, se kuulostaakin jo niin tylsältä!

Täällä koulut starttaavat torstaina. Koko pitkän kesän jälkeen perheeseemme astuu arki. Arki siitäkin huolimatta, että kesälomaa on tahdittanut säännölliset harrastukset ja me aikuiset olemme tehneet töitä. Mutta koulun ja päivähoidon alkaminen tarkoittaa sitoutumista vielä muihinkin aikatauluihin. Se kutistaa olemattomaan spontaanit ideat pyöräillä jäätelölle tai lukea satua. Se jakaa perheemme elämän viikkoon ja viikonloppuun täysin toisella tavalla. Niin, lukuisissa perheissä aikuiset tekevät töitä myös viikonloppuisin.

En usko suinkaan olevani ainoa, joka näin elokuussa uhraa ajatuksen arjelle. Samat asiat pyörivät mielessä monessa suomalaiskodissa. Mutta miksi arki ei enää kulostakaan niin juhlavalta ja seesteiseltä? Miksi en enää yhtä kipeästi kaipaa elämääni säännöllisyyttä ja rutiineja? Viime päivät olen miettinyt kovastikin vastausta kysymykseeni, mutten ole sitä keksinyt. Olenko muuttunut laiskaksi? Ahdistaako kiireiset aamut tai täyteen ahdetut illat? Tavallaan totta kai, mutta jokainen aamu on tasan niin kiireinen kun siitä tehdään, ja illat juuri niin täynnä kun niihin tahtoo ahtaa menoja. Ei, en luopuisi niistä. Kaikki se puuduttavakin arkinen aherrus on mielestäni yhä oleellinen osa elämää.

Pitkän arkipohdintani jälkeen havahduin oivaltamaan muutoksen itsessäni. Tämä kesä on ollut hyvä ja kohdellut lempeästi, mutta se on myös opettanut. Olen nimittäin oppinut olemaan, ja tarkoitan vain olemaan. Olen oppinut nauttimaan päivistä joiden agenda ei ole suunniteltu viikkoa etukäteen. Olen oppinut jättämään asioita tuonnemmaksi ilman huonoa omaatuntoa ja oppinut nauttimaan rutiinittomasta elämästä. Kyllä, olen oppinut ottamaan Rennosti isolla ärrällä!

Tämä viikko pitää sisällään monenlaista palaveria, suunnittelua tulevan syksyn varalle. Ja vaikka en edelleenkään täysin ymmärrä muuttunutta näkemystäni arjesta,  lohduttaudun sillä, että arkisen aherruksenkin keskellä voi ottaa rennosti. Suorittamisen sijaan voi vain elää.

Jos arki on ollut ennenkin hyvää, kuinka hyvää siitä saakaan kun osaa myös vain olla! Niin, pitääkö arjen olla lempeä, vai pitääkö meidän olla lempeitä arjelle?

Suloista maanantai-iltaa arkensa jo aloittaneille, ja kaikille niille, joilla se vielä on edessä!

Eletään elokuun kolmatta, ja täällä on jo nyt satanut varmasti enemmän kuin koko heinäkuussa yhteensä! Olin eilen päivällä yksin kotona, ja kuuntelin kahteenkin otteeseen ukkosen jyrinää. Ulkona satoi lehtiä, kuin oltaisiin syyskuun lopussa ja väkisinkin siinä syksy tuli mieleen.

Koko heinäkuu meni todellakin kesästä nauttien ja se tarkoittaa myös sitä, että ne kaikki pienet remonttijutut, jotka oli ajatuksena tehdä kesällä, jäivät tekemättä. Mitään morkkista ei asian suhteen koeta, mutta kurssin korjaus on paikallaan, ja niinpä täällä on nyt pari päivää maalipensselit sutineet. Vihdoin, kohta neljän vuoden jälkeen, rapun seinä ja katto saavat ylleen tasaisen valkoisen maalin. Myös naulapyssy on paukkunut ja puuttuvia listoja on saatu paikoilleen. Ai että, mutta tuntuu vaihteeksi hyvältä!

Tippuvista lehdistä huolimatta kesä on yhä täällä, ja sateen jälkeen aurinko lämmittää mukavasti. Niinpä jatkan mekkoilua, eräänlaista söpöilyä. Samaan kategoriaan kuuluvat myös tuoksuherneet, jotka kuuluvat kesään yhtä tiivisti kuin jäätelö. Olen pikkutytöstä asti rakastanut tuoksuhernettä, siinä on jotain niin älyttömän kaunista. Lapsuuden kodissani äiti kylvi tuoksuherneet aina leikkimökin kuistin viereen, ja siinä ne kipusivat tukilankojaan pitkin kuistin kaunistuksena. Täytyykin muistaa ensi keväänä kylvää näitä ihanuuksia vieläkin enemmän.

Nuo vanhat Fiskarsit löysin muuten kirpputorilta, jossa kävin viime viikolla äidin kanssa. Olen pitänyt kirppiskierroksista tietoisesti muutaman vuoden tauon, mutta nyt repesi. Pitäähän sitä itselleen joitakin pieniä iloja suoda.

Tämän viikon to-do-listalle kuuluu remppajuttujen lisäksi lasten vaatekaappien ja vaatevarastojen läpikäynti, muutama senkin laatikko ja keittiön komeron siivous. Ikään kuin valmistautumista arkeen.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Toivottavasti tänään säästytään sähkökatkoksilta.

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

Täällä jyristeli eilen ukkonen, kuten varmaan monin paikoin muuallakin. Mutta se tekikin hyvää. Sade nimittäin huuhtoi siitepölyjä alas, ja maa sai kaipaamaansa vettä. Lisääkin voisi tulla, vaikkakin kiva jos tulisi öisin. Yläkerran lämpötilakin laski heti parilla asteella, ja tänään ikkunoista on tullut raikasta ilmaa. Tuossa kun muutaman päivän ajan lämmin ilma vain seisoi paikallaan.

Meidän sunnuntai on kulunut naapurissa syntymäpäiväjuhlissa, mutta nyt on sellainen tunne, että illan voisi uhrata vaikka kotitöille, jotka taas helteellä kasaantuivat. No joo, oma lehmä tässäkin ojassa, nimittäin nyt kun sisällä ei enää ole kuin saunassa, ajattelin juhlistaa pimenevää iltaa kynttilän valossa. Se on muuten huomattavasti tunnelmallisempaa, kun siivoaa pöydiltä värikynät ja Hama-helmet pois ja tyhjentää lattiat Legoista. 😉

Valitsin rennon kesäiseksi synttäriasuksi valkoisen mekon, mutta lähtiessä meinasi tulla paniikki kenkien suhteen. Nimittäin nuhruiset kangastossut olivat vähän liian casual, kun kuitenkin olimme menossa juhliin. Onneksi vaatehuoneen ylähyllyn kenkävarasto pelasti, ja löysin vanhat nudet rusettisandaalit, jotka mätsäsivät pieneen laukkuuni.

Meillä on tässä naapurissa kyllä niin ihania koteja, että huhhuh! Tänäänkin pääsin käymään ehkä kauneimmassa koskaan näkemässäni vierashuoneessa. Ja kauniissa vanhassa hirsitalossa muutenkin. Tuli vähän samanlainen into sisustaa, kuin hyvää sisustuslehteä lukiessa. Ehkä tämä on myös osasyy siihen, että nyt haluaa laittaa kotona paikat järjestykseen.

Eli toivottelen oikein kodikasta ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Tänä kesänä olen löytänyt sisältäni todellisen mekkotytön. Sanotaanko, että ehkä myös pienen siivun naisellisuutta, joka on uinunut jossain syvällä sisälläni.

Mekkoiluni on aina aikaisemmin kariutunut siihen, etten ole vaateteollisuuden vaatimissa mitoissa. Helmat jäävät liian miniksi, ja vyötärölinja asettuu rinnan alle. Koska puoliväliin säärtä ulottuva helma on kai tällä hetkellä muodissa, päätin unohtaa vyötärölinjan ja nauttia mekoista. Niin monet itkut olen 32-vuotisen elämäni aikana vuodattanut kehoni vuoksi, eikö välillä voisi vain nauttia elämästä!?

Ja tänään on nautittu! Hullaannuttu auringosta ja lämmöstä helmat hulmuten ja bikineissä hyppien. On täytetty uima-allasta ja tyhjennetty kaivo (jälkimmäinen tosin ei ollut suunnitelmissa). On hypitty järveen, syöty vadelmia, ja mustikoita. Värjätty sormet ja suut jälkimmäisellä, pussattu ja halattu.

Elämä voi joskus olla kuin ukkospilvi, mutta toisinaan se hellii kuin kesäpäivän lempeä tuulenvire. Mun sydämessä paistaa nyt aurinko!

Ihanaa iltaa. Voikaa hyvin!

Hei, ja terveisiä puutarhasta!

Viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, että pihatyöt ovat jääneet vähän taka-alalle. Eilen illalla kuitenkin tuli sellainen tunne, että asioihin on pakko tarttua ja heti. Pari kottikärryllistä tulikin kitkettyä Niilon avustuksella, ja tänään jatkettiin heti aamupalan jälkeen.

Pidän vanhoista näyttävistä perennoista, mutta osa kasvaa sellaisella voimalla, että isompia on pakko välillä poistaa maasta. Sormustinkukkaa (ihan ehdoton lempparini) leviää joka paikkaan ja tänään yritin enempiä siirrellä takaisin kukkamaihin, vaikka pidän kyllä sellaisesta rennosta otteesta, että kukkia saa kasvaa myös vapaasti siellä täällä.

Pilvimassa alkaa sirtyä pois taivaalta, ja iltapäiväksi onkin luvattu melkoista paistetta. Hommat on tehty, joten nyt on aika nauttia!

Leppoisaa kesäsunnuntaita!

Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!

Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle “kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.

Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.

Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.

Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!

Ihanaa iltaa ystävät!

PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)