En kyllä rehellisesti sanoen tiedä, mitkä värit mulle sopii, tai mitä vuodenaikaa edustan. Aika usein kuitenkin päädyn turvalliseen siniseen, ja se tuntuu kotoisalta. Tänään tuntui siltä, että säkkimäinen maximekko kaipasi hiukan uuman paikkaa, ja muistin kesäisen simpukkavyön, jonka ostin jo aikaisin keväällä. Jostain syystä ei tuossa heinäkuussa käynyt simpukkahelyt mielessä.

Vyö löytyi keväällä By Pias -nettikaupasta. Mekko on jo muutaman vuoden takaa, aikoinaan valkoisena ostettu, mutta pesukonevärjäyksellä muokattu.

 

Nautitaan täällä Klaaran kanssa kesäperjantain mukavuudesta. Vähän lakanapyykkiä samalla, mutta ei juuri stressailla edelleenkään niillä sisätöillä. Aamulla fillaroitiin yhdessä kouluun, ja iltapäivällä mennään samalla pelillä noutamaan ekaluokkalainen viikonlopun viettoon. Mukavaa vaihtelua automatkoihin.

Mukavaa perjantaita!

Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani. 🙂

Täällä sitä vieläkin kipsutellaan paljain jaloin ja kesämekossa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että pihan varjoisimmissa paikoissa varpaat helposti palelevat ilman jalkineita. Syksyä on selvästi ilmassa, mutta niin kai loppukesästä kuuluukin.

Heinäkuussa ehdin harmitella säätäkin ihan vain senkin vuoksi, että kaikki kivat mekot jäivät käyttämättä. Siis ne lyhyemmät ja kesäisemmät. Nyt pitää ottaa ilo irti ja käyttää kaikki kesähepenet. Kulkea paljain jaloin, ja yrittää muodostaa kesästä jonkinlainen miellyttävä muistijälki, jonka avulla jaksaa taas pimeän ja kylmän kauden läpi.

Noista kuvissa näkyvistä kengistä tuli mieleeni Facebook-ryhmä, johon kesän aikana liityin. En tiedä, oletteko välttyneet kuulemasta Pitkät naiset -nimisestä ryhmästä? Jutun idea on, että ryhmästä löytyisi vertaistukea naisille, jotka kokevat pituuden jollakin tapaa häirinneen elämistä, tai ihan vain käytännön vinkkejä niin tarpeeksi pitkien housujen löytämiseen, kuin vaikka keittiön suunnitteluun.

Itse olen ehkä päässyt jo yli niistä ajoista, kun olin muiden silmissä korsto tai puolinainen. Silti ryhmän positiivinen henki, ja pituuden kääntäminen voitoksi, on ollut varsin mukavaa luettavaa.

Näissä koroissa huitelen itse kahta metriä, ja nautin hurjasti vielä kampaukseni tuomista lisäsenteistä. Silti noiden lukemieni tekstien, ja omien muistojeni myötä, olen pohtinut viime aikoina paljonkin sitä, miten pienet jutut vaikuttavat ihmisen itsetuntoon. Nyt kun koulukiusaaminen on jälleen tapetilla ajankohtaisuutensa vuoksi, on hyvä muistaa, että meillä jokaisella aikuisellakin on herkät kohtamme, eikä kiusaaminen, tai toisen arvosteleminen, sovellu yhtään sen paremmin aikuisenkaan käytökseen.

Kun lomat on lusittu ja illat alkavat hämärtyä, yhä useampi löytää tiensä blogien pariin. Samat käytöstavat ja normit pitäisi myös jaksaa muistaa netissä. Nettikiusaaminen on nykypäivää, ja koskee niin aikuisia, kuin lapsiakin. Ja, niin se vain on, että me aikuiset toimimme esimerkkinä nuoremmalle polvelle.

Aiheena kiusaamista käsitellää nyt jokaisessa mediassa, mutta itselleni tämä artikkeli jäi hyvin vahvana mieleen. Psykologi Vesa Nevalaisen otsikko Kiusaaja on tahallaan ilkeä, on toiminut itsellenikin jonkinlaisena henkireikänä lähiaikoina. Joskus kun tilanteen myöntäminen on huomattavasti hedelmälisempää, kuin päänsä takominen seinään kerta toisensa jälkeen.

Teksti nyt vain ryöpähti jonkinlaisena assosiaationa noista kengistä, vaikka tarkoitus kai oli pysyä ihan vain kesäisen asun parissa. Mutta menköön nyt näin! 🙂

Kaunista kesäpäivän jatkoa kullekin. Meille tulee iltapäivällä pianonvirittäjä, joten taidan tarttua pölyhuiskaan ja “raivata hiukan tietä”. 😉

Huh, mikä lauantai! Olimme tosiaan me&i goes Särkänniemi -päivässä eilen, ja huvipuistottelun lisäksi ohjelmassa oli uuden syysmalliston kuvaamista huvipuistotunnelmissa, sekä sirkuskoulua. Hauska päivä ja hauskaa puuhaa. Laitteissa killuttiin illalla vielä ihan viimeiseen kierrokseen asti, vaikka huvipuistoon saavuttiin jo kahdeksan jälkeen. Eipä olisi juuri parempaa säätä ainakaan voinut toivoa.

Särkänniemi oli aivan täynnä kesäloman loppua juhlistavia. Aurinko paistoi ja hattara tuoksui!

Tamperelainen Life Circus -sirkuskoulu, veti lapsille ohjelmanumeron, jossa oli niin akrobatiaa kuin temppujakin. Ei ihan niin helppoa, kuin ehkä ensin luulisi. 😉

Meandin uusi mallisto julkaistaan virallisesti keskiviikkoa. Tässä kuitenkin nyt pientä esimakua tulevasta.

Tänään nautitaan auringosta fudisturnauksen merkeissä. Ihanaa sunnuntaita!

Yritän parhaani mukaan pitää vielä kiinni kesästä ja kesän kukkaloistossa. Siitäkin huolimatta, että monet kesän kukkijoista ovat mädäntyneet ja pihassa on selvästi syksyinen fiilis. Kuistin ansiosta uskallan istutella vielä uusia silmäniloja, saahan ne sitten syksyn tullen nostettua kuistille suojaan ja parhaassa tapauksessa istutukset ilahduttavat pitkälle loppuvuotta.

Mulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio kauniisiin ruukkuihin. Aitoihin saviruukkuihin, ja ruukkuistutuksiin. Tiedättehän, vähän sellaiseen Provencelaiseen tai Toscanalaiseen fiilikseen. Kauniit saviruukut vain ovat kiven alla, ja täydellisiin yksilöihin törmää hyvin harvoin. Suomessa terrakotta on usein liian punaista ja tummaa makuuni, mutta nyt löytyi täydellisiä saviruukkuja!

Bergs Potter -ruukut ovat italialaisia , aitoa tavaraa ja aitoja luonnollisia sävyjä. Muotokieli on juuri sitä, mistä tykkään. Ruukkujen nimetkään eivät ole hassumpia, yksi malleista on nimittäin Emilia. 🙂

Koska kauniita ruukkuja ei voi olla koskaan liikaa, (ne kun ovat silmänilo jo ihan tyhjänäkin) tilasin kokeeksi kaikkia neljää sävyä. Kuvassa vasemmanpuoleisin on ruukuista tummin. Harmaampi sävy, kuin kolmessa muussa, jotka ovat väreiltään lämpimän saviruukkumaisia. Ja näin sekaisin yhdessä, nämä muodostavat juuri täydellisen yhdistelmän. Kuin jokainen olisi nähnyt kesää, ja aikaa, erilaisissa olosuhteissa.

Ruukut tilasin Homenordilta, ja ainakin vielä näytti olevan jäljellä kaikkia malleja. Emilia, Helena ja Köpenhamn. Nyt täytyy tosin hommata vielä jokunen pienempikin yksilö, jotta saan täydellisen yrttitarhan keittiön ikkunalle.

Täällä paistaa nyt niin ihanasti aurinko, että siirryn nauttimaan siitä ulos. Puin jopa mekon päälleni pitkästä aikaa, ja heitin villasukat hetkeksi nurkkaan. Nyt pitää nauttia!

Ihanaa viikon alkua, ja sulavaa arkea kaikille sen jo aloittaneille.

Tallenna

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

“Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!

Kesä ilman jätskiä? Pöh!
Maitoproteiini ja kalsium jaloimmassa muodossaan, sanon minä! 🙂

Clas Ohlson myi hauskoja pahvikippoja kera pienten lusikoiden, ja näihin saa taiottua hiukan jätskibaaritunnelmaa kotonakin. Kukin saa haluamansa näköisen annoksen koristelemalla pallonsa vaikkapa pienillä sydämillä ja suklaakastikkeella, kuten me teimme eilen. Harmittaa, etten ostanut näitä kuppeja keväällä enempää. Olisivat nimittäin kaverisynttäreillä aika näppärä ratkaisu.

Samoin kuin ei ole näillä kulmin jäätelöbaaria, ei ole myöskään leffateatteria ja mäkkäriä. Tänään kuitenkin lähdetään näitä kaikkia kohti. Klaara pääsee mummun ja papan hellään huomaan, ja isoveli pääsee vihdoin näkemään kätyrit.

Hauska päivä siis tiedossa. Säästä nyt viis!

Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!

Mansikan makuiset terveiset!

Taas on vuoden aamupalat pakastimessa! 🙂

Mitähän sitä vielä leipoisi? Kenties jotakin mansikasta! 🙂

Laskin tuossa, että kun syö vuodessa noin 300 aamuna maitorahkaa pakastemansikoilla, tekee kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua nauttia setti kesällä tuoreiden marjojen kanssa. Olen tosiaan aamupalan suhteen vähän turhankin kaavoihin kangistunut. Meni vuosia, etten syönyt mitään aamupalaa ja käynnistin päiväni pelkällä kahvilla. Sitten meni vuosia, etten syönyt aamuisin kuin kaurapuuroa. Kaksi desiä vettä ja desi kaurahiutaleita. Mikroon, eikä mitään mukaan. Ei maitoa, ei suolaa, ei voisilmää, pelkkää kauraa ja vettä. Helppoa ja nopeaa! Pari vuotta sitten aloin hifistellä, ja otin puuron rinnalle rahkan. Vuoden verran jaksoin molempia aamuisin, mutta lopulta annoin periksi; Yksi ruokalaji aamuisin riittää!
Vaihteluksi riittää erilaiset rahkalaadut. On Ehrmannin miltei jogurttinen maitorahka, sekä Pirkan ja Lidlin paksut ja tuhdit mössöt. Onhan sitä siinäkin jo skaala! 🙂 Myönnän, että luovuuteni ei ole parhaimmillaan vielä aamupala-aikaan. Tai toisaalta, kun lähes jokaisena vuoden aamuna laittaa aamupalaa toisille, ei omaansa jaksa niin kovasti panostaa. Suotakoon siis mielikuvituksettomuus lounasaikaan asti. 🙂

Se, että päivä lähtee käyntiin on varmaan tärkein juttu. Tänään se starttasi tällä ja saavillisella kahvia. Ulkona oli vastassa surullinen näky: Piharakennuksen rännit olivat lentäneet yöllä alas! No, Suomen kesä on tosiaan aika arvaamaton!

Hauska Tine K:n kaakeli on muuten uusi pannunaluseni. Löytyi täältä.

Kivaa päivää!