Pitkää lahjetta ja pitkähihaista paitaa. Sää on muuttunut selvästi syksyisempään (tai suomalaisempaan ) suuntaan. Aamulenkille olen jo vetäissyt shortsien sijaan juoksutrikoota jalkaan,  ja eilen fillaroidessa suojasin jopa käsivarsiani. Ilmassa on selvästi sellainen syksyn kosteus!

Viilentynyt sää antaa muutenkin mahdollisuuden hiukan monipuolisempaan pukeutumiseen. Myönnän, että olin jo lopen uupunut hellemekkojen pyörittämiseen ja pyykkäämiseen. Toki on kiva, ettei ihan toppatakissa vielä tarvitse kulkea, mutta pukeutumisen kannalta juuri tälläinen sää on eniten mieleeni. Siis jos sadetta ei lasketa!

Keväällä ostamani vaaleat kesäfarkut ovat säästyneet vähällä käytöllä. Ei puhettakaan farkkujen pukemisesta, kun elohopea kiipeää kolmenkympin kieppeille.  Mutta nyt, pilvisen päivän asuun ne sopivat mitä parhaiten. Kesäkengistä ja kesäisistä koruista en niistäkään tahtoisi vielä luopua. Toivottavasti syksy jatkuu kohtalaisen lämpimänä ja kauniina.

Rakkauteni huiveihin kiittää sekin viileneviä säitä. Kaulan ympäri heitetty suuri kangas kun tuo jonkinlaista turvaa. Tänään ohjelmassa onkin huivien järjestelyä, pesuohjeisiin perehtymistä, ja todennäköisesti myös pesulakassin pakkaamista. Siis tavallisen tylsän arkipyykin lisäksi.
Toki syksyn saapuminen jollakin tapaa myös ahdistaa ja pelottaa. Varsinkin se pimeys ja synkkyys. Mutta yritän kaivaa esiin syksyn parhaat puolet ja keskittyä niihin. Kenties tällätavoin valon puutekaan ei iske niin lujaa!

Tämän keskiviikon parhaiksi puoliksi pitää ehdottomasti listata mutakakun puolikas, joka eiliseltä jäi. Jaksaahan sitä kaikenlaista, kun saa laskea iltapäiväkahvin varaan myös sokerihampaansa! Kakun ohjeen olen joskus kirjoittanut piece of cake -postaukseen.

Ihanaa keskiviikkoa teillekin.

farkut : 2ND  DAY
pusero : H&M
kengät : Scholl

Eväsretki omassa pihassa on ihan kiva päätös kesälomalle. Eväätkin enemmän lasten mieleen, ehtii sitä kaurapuuroa taas arkena puputtamaan. Eskarin aloittajalle pieni kirjalahja, ja ilmassa oli melkein juhlan tuntua.

Katsellessani blogia taaksepäin, huomaan kesän olleen melko lapsipainotteinen. Ihmekkös tuo, tätä se elämä on pääosin ollut. Elämääa kotona, kahden lapsen kanssa. Jossain määrin uudenlainen arki astuu omaankin elämääni, kuvioihin tulee aina syksyn myötä uusia juttuja, ja se oma tunti kaivetaan taas naftaliinista.

Tuntuu hiukan kaksinaamaiselta edellisen vuodatuspostauksen jälkeen sanoa, että kaipaa jo arkea, mutta niin teen. Niin haikealta kuin uusi alku tuntuukin, tuovat rutiinit ja aikataulut turvaa arkeen. Oikeastaan tuntuu hienolta virittää vekkari pirisemään ja tuntea elävänsä jossakin rytmissä. Joskaan meillä nyt seitsemää pidempään on muutenkaan kesällä nukuttu.

Kiitän kovasti edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista. Helpottavaa kuulla, ettei ole yksin herkkyytensä kanssa!

Näihin tunnelmiin loppuu kesä 2014. Joskin sää hellii meitä aika kesäisin mielin vielä varmaan jonkin aikaa.

Ihanaa alkanutta, tai alkavaa, arkea kaikille. Koitetaan löytää siitä ne parhaat puolet – kultareunukset ja hopeavuoraukset!

Pus!

Ei sen kauemmaksi kuin alakertaan. Ylhäällä ei nimittäin voi enää olla!

Pidän kesästä, oikeesti. Lämmöstä ja auringostakin, mutta tiettyyn pisteeseen. Ja, nyt ollaan menty sen yli!
Voi kun holmöäisten temppu valonkuljettamiseen olisi toiminut! Säkittäisin nimittäin tätä lämpöä oitis ja päästäisin talven pakkasilla vapaaksi. Vaan kun ei, niin ei…

Noh, jos ensi yönä peitto ei liimautuisi ihoon ihan samaan tapaan kuin muutamana viimeisenä. Toivossa on hyvä elää – ja nukahtaa! 🙂

Mites te? Joko alkaa riittämään, vai vieläkö löytyy kestävyyttä!?

Kiitos tsemppaavista viesteistänne, flunssa ei tosiaankaan ole näin helteillä mukava kaveri. Joskaan se nyt toivottu vieras on ikinä. Kuume on ainakin hetkellisesti poissa, samoin ääni, ja tuottaakin hiukan vaikeuksia kommunikoida kahden lapsen kanssa. You know?!

Olen yrittänyt etsiä ulkoa mahdollisimman mukavaa paikkaa istua, ja saunan rappuset ovatkin muodostuneet hyväksi valinnaksi. Aamupäivän jälkeen tämä piharakennuksen pääty on mukavan varjoinen, ja nyt kun ulkona käy pieni tuulenvire, sopii se tähän mitä ihanimmalla tavalla.

Kerroin puutarhakuvia -postauksessa “alapihasta”, joka on myöhemmin tilaan liitetty osa. Alapihaksi kutsumme tonttia, sillä sen raunassa on pieni penger, joka erottaa alueen alkuperäisestä tontista. Tässä ulkorakennuksen kohdalla penger on muodostettu suurilla kivillä, joiden väliin on istutettu saniaisia. Vielä viime kesänä sitä oli vaikea hahmottaa, sillä saniaisten kanssa kilpailivat ne nokkonen, jättipalsami ja jättiputki, mutta nyt kun saniaistenkin tyvi on putsattu, näyttää matala kivikko todella kauniilta.

Saunan kulmalla on kiva puutarhakaari, jonka molemmin puolin kasvaa suuri köynnöshortensia. Köynnöshortensiaa on myos tuossa saunan ovea vastapäätä ja se kasvaa kauniisti hiukan sinne tänne. Juuri viikonloppuna puhdistin suurinta hortensia puskaa, sillä sen sisään oli villiintynyt kasvamaan vadelmaa.

Lapset leikkivät näillä keleillä paljon juuri tuolla alapihalla. Kuvissa näkyy tuo tontin perä, jossa on krikettikenttämme. Tontti on pitkä ja kapea, ja sen toisessa päässä onkin hiekkalaatikkoa, kasvimaata ym. tarvittavaa. Koska alue on suurten vanhojen puiden katveessa, tämä alapiha pysyy mukavan varjoisena oikeastaan koko päivän.

Tällä puolella tekemistä on tosiaan vielä enemmän. Metsän reunaan on rakennettu aikanaan kaunis kivimuuri, ja sen  edessä on yhä reilun metrin verran karsittavaa. Samoin koko alapihan autiotalotonttiin rajoittuva pitkä sivu. Raivaussahalle on  siis aika paljon tehtävää, ennen kuin päästään hienosäätöihin.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Meillä alkaa olla jo niin tukalan kuuma, että lieden ja uunin käyttämistä pitää tosiaan rajoittaa. Useamman päivän murkinat valmiiksi yhdellä kertaa, ja sitten mikrolämmitystä ja grillausta lopun edestä. Näin se on nähtävä.

Aurinkoista päivää sinne!

Eilen illalla nukkumaan mennessä, kurkkuni tuntui oudon karhealta, ja tänään herätessä kaktus oli muuttanut nieluuni. Mittari näyttää lämpöä, ja päässä jyskyttää. Ei ehkä paras mahdollinen viikon aloitus.

Olotilasta huolimatta päätin räpsäistä pari kuvaa olohuoneesta, johon aion linnottautua naistenlehtikasani kanssa. Asetin takamukseni mukavasti nahka pouffille ja kurkistin kameran etsimen läpi. AUTS! Kainalossani oli ampiainen, joka paniikissa iski pistimensä ihooni. Ryntäsin penkomaan lääkekaappia, jonka olin juuri tovi sitten sotkenut etsiessäni kuumemittaria. Ajattelin, ettei sieltä kukaan kuitenkaan hetkeen mitään tarvitse.

Ei välttämättä kaikista mukavin aloitus viikolle,  mutta toisaalta; Tästä on suunta vain ylöspäin! 🙂 Löysin lääkkeet, ja ampiainenkin pääsi vehreämmille niityille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Toivottavasti teidän viikkonne on pyörähtänyt käyntiin mukavammissa merkeissä!? Minä asetun nyt hetkeksi villapeiton alle (kuulostaa hullulta, mutta minkäs teet), ja koitan karkoittaa taudin sillä vanhanaikaisemmalla tavalla. Eikös uni ja lepo olekin niitä parhaita rohtoja!?

Aurinkoista ja energistä alkanutta viikkoa!

Nappasin eilen illalla ulkona joitakin kuvia. Tämä puoli pihasta on sitä helppohoitoisinta, vanhoja puita ja perennoja, jotka tulevat toimeen aika vähällä. Perennapenkkien koko, ja lajien kirjo, olivat se, mihin aikanaan pihassa rakastuin, vaikkakin kaikki oli tuolloin kovin puskittunutta, eikä esimerkiksi pientä vesiaihetta edes huomannut keskellä pihaa. Kitkemisellä sai kuitenkin ihmeitä aikaan, ja nyt saan nauttia siitä, että pihassa kukkii jatkuvasti ja koko kesän.

Tänään on puuhasteltu tuolla talon takana näkyvällä “alapihalla”, tontti joka on myöhemmin liitetty tähän kokonaisuuteen, ja jolla ei ole ainuttakaan rakennusta. Jättipalsamia, jättiputkea ja miehenkorkuista nokkosta. Niitä meillä oli alussa vastassamme, mutta tänään juuri laskeskelin, että olemme saaneet muutaman kymmenen neliötä enemmän pihaa kaiken raivaustyön jälkeen. Oikeastaan harmittaa, etten aikanaan ottanut niitä “ennen -kuvia” myös puutarhasta.

En tiedä, olenko oikeastaan koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi kuunliljoista, mutta isossa pihassa nuo muutaman metrin pituiset kuunliljarivit ovat oikeastaan kauniita. Ja toki kuunliljoilla on paikkansa perennapenkeissäkin. Niillä kun saa kauniin reunan, ja taaempana olevat korkeammat kasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Rakastan suuria vanhoja puita, ja juuri tämä korkea ja vanha kasvusto on se, mikä vanhojen talojen pihoissa viehättää. Minusta ei olisi asumaan uudelle omakotialueelle, jossa kasvillisuus ei antaisi tälläistä suojaa. Suojaa paitsi katseilta, myös paahatavalta auringolta!
Valitettavasti jouduimme heti muutettuamme kaatamaan suuren vanhan koivun, jonka runko oli haljennut. Viimetalvinen myrsky karsi sekin pihastamme vanhoja puita, ja yllä olevassa kuvassa näkyvä vaahtera halkesi keskeltä kahtia. Puolet rungosta makaa vieläkin tuossa nurmikolla, ja köynnöshortensia on kasvanut kauniisti sen päälle. Vaahteran kaataminen taitaa olla pakostakin edessä, sillä nyt kaikki latvan paino on tuolla talonpuoleisella osalla, ja vastaavanlainen myrsky voisi tehdä pahaa jälkeä talolle.

Nyt kun puutarhan ääriviivat on kaivettu esiin, on seuraavaksi vuorossa reuna-alueiden siistiminen. Metsittynyt autiotalon tontti, metsä, pellonreuna ja maantie, siinä neljä naapuriamme. Työ näiden parissa viekin sitten useampia kesiä. Myös nurmialueiden paikkaus kuuluu ensi syksyn ja kevään työlistaan. Hedelmäpuita, alppiruusuja ja keväisiä sipulikukkia, niitä olen suunnitellut hankkivani vielä lisää, tilasta kun ei ainakaan ole puute. Myös joitakin uusia sora-alueita on suunnitteilla.

Tänään juuri tuossa mieheni kanssa katselimme ulkona ympärillemme, ja mieheni kysyi, olisinko silloin pari vuotta sitten uskonut, että saamme pihan tälläiseen kuntoon. Paljon on toki tapahtunut, ja paljon on tehty hommia, mutta kai siihen oli jollakin tapaa pakko aikanaan uskoa. Ei kai tähän muuten olisi ryhtynytkään! Olemme kuitenkin miettineet, että meillä on koko elämä aikaa laittaa tätä puutarhaa, joten välillä on syytä myös vain nauttia!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tervetuloa elokuu!

Pidin heinäkuuta jonkinlaisena henkisenä lomakuukautenani. Vaikka blogi päivittyi, tapahtui sekin harvemmin ja suuremmaksi osaksi vasemmalla kädellä. Työ tämän näkyvän puolen takana on ollut sekin koko heinäkuun todella vähäistä, sillä nyt jos koskaan Suomi on lomaillut.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten syksy, ja koulujen alku, on itselleni paljon suurempi “puhdas pöytä” kuin esimerkiksi vuoden vaihtuminen. Tämä päivä onkin mulle nyt sitten se uusi alku, uuden kauden alku tai jotain sinne päin.

Yhtälailla kuin joku haluaa kesäloman jälkeen piristää toimistoaan, ja koululaiset hankkivat uusia tarvikkeita uusiin reppuihinsa, halusin itsekin piristää itseäni hiukan. Niinpä blogin headeri vaihtui viime yönä, ja suunnitelmissa on muutenkin piristää blogin ulkonäköä.

Ulkoisia asetteluja tärkeämpää on kuitenkin sisältö, ja toivon, että tämän uuden kauden startattua, pystyn tuottamaan sellaista teille entistä paremmin. Toki blogi toimii vastavuoroisesti, ja isona osana ovat lukijat itse. Uudistuksista huolimatta linja pidetään samana; Iloisia asioita ja kauneutta arjesta, unohtamatta kuitenkaan sitä, että kukaan ei oikeasti asu hattarapilvellä, ja me kaikki olemme kuitenkin vain ihmisiä!

Elokuun alku; Nautitaan kesästä ja astellaan kohti syksyä. Ja tiedättekö, ihan pikkuisen odotankin jo sitä syksyä! On nimittäin kivoja juttuja edessä päin, ja malttamaton luonteenlaatuni tekee odottamisesta tuskaa.

Nyt kuitenkin: Ihan mahtavaa elokuuta kaikille!

Vielä toukokuussa tuntui, että loppukesään on pieni ikuisuus, mutta niin se aika juoksee. Nyt lasketaan enää päiviä eskarin aloitukseen, ja mietitään syksyn juttuja, töitä ja muita kuvioita.

Muutama juttu on tarkoitus toteuttaa vielä ennen varsinaista arjen aloitusta, ja ainakin sellaista selektiivistä isoveliaikaa pyritään nyt järjestämään. Sillä, onhan tuo kasvaminen iso juttu paitsi äidille ja isälle, myös lapselle itselleen. Lentsikat kakkonen, se olisi tänään ohjelmassa. Vain me kolme (ja popparit), jakamatonta huomioita välillä esikoisellekin!

Tänään oli pakko vielä nauttia Mulberryn Lily -laukusta. Äh, tuottaa tuskaa pakata se takaisin ja palauttaa!

Sinivalkoinen mekko on alelöytö. Your Face on muuten sellainen vaatemerkki, että olen aina pitänyt sitä hiukan keski-ikäisenä. No, tämä oli kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä. Tupsut ja kaikki, ihan mun näköinen!

Ihanaa alkanutta viikkoa teille. Tsemppiä töihin paluuseen, ja rentouttavaa lomaa lomalaisille!

En tiedä teistä, mutta ainakin mun liikuntarutiinit on heittäneet ihan häränpyllyä viimeaikoina. Tai voisi melkein todeta, että niitä rutiineja ei edes ole. Suurin syy on kuntosalissa, siellä kun ei ole ilmastointia. Jo kevään lämpiminä päivinä treenaaminen oli tukalaa, ja jos paikalla oli enemmän väkeä, jopa epämukavaa. Happihan sieltä meinasi loppua.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tavallaan odotan jo syksyä. Liikuntarutiinit ja rutiinit ylipäätään on se suurin syy, miksi arjen aloitus (ja pikkuisen viileämpi sääkin) olisi tervetullutta. Toki nautin ja osaan nauttia tästä kesästäkin; Lämmöstä, lomasta, rutiinittomasta elämästä ja löysäilystä, mutta itseäni helpottaa se tieto, että elämä palaa arkiselle uomalleen. Joo, olen kai vähän tyhmä, mutta tykkään siitä aikataulutetusta arjestakin!

Kesän liikkumiset ovat siis olleet vähemmän salipainotteisia ja enemmän ulkoiluun liittyviä. Pyöräilyä, lenkkeilyä ja tietysti pihatöitä. Viime aikoina suurin osa noistakin on tarvinnut ajoittaa aikaisille aamutunneille tai myöhäiseen iltaan.  Toki helteessäkin voi juosta ja urheilla, mutta en mä näe siinä kauheasti järkeä. Siis itse. Pikkupyöräilijän vauhdissa toki pysyy tajuissaan myös päiväsaikaan, mutta isommalle hikilenkille ei tee kyllä edes mieli.

Koska pulikointia järvessä ja rikkaruohojen nyppimistä ei oikein voi urheiluksi laskea, täytyy todeta että kesän liikuntasaldo on aika heikko. Ja tiedättekö, sen kyllä huomaa!!! No toki joo, jossain parissa kesäkilossa, mutta olossa sitä enemmänkin. Kroppa tuntuu tukkoiselta,  ja paikkoja särkee. Just nyt tuntuu, että kropassani jok’ikinen solu huutaa kunnon salitreeniä!

Tässä mä nyt sitten mietin, että  mitä sitä tekisi. Ehkä kuukausikortti toiselle salille (ilmastoidulle) olisi paikallaan. Tai, tosi aikaiset aamusalit vanhassa paikassa… Jotain on tehtävä, tai mä painun kumaraan ja hermostun!

Onneksi näitä puuhommia on ihan vaikka joka päivälle. Pari tuntia hujahtaa nopeasti, ja samalla tulee nautittua sitä laadukasta parisuhdeaikaa! 🙂

Kuvat eilisillalta. Niin hurja meno, että toppikin näemmä meinasi tippua! 🙂 Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Tai en mä tässäkään lajissa siitä liikunnasta tiedä, mutta hyödyn puiden suhteen huomaa viimeistään sitten kun ne säät kylmenevät!

Pirteää kesäviikonlopun aloitusta kaikille!

Tai aamupuhteita. Tai vaikka päivä… Kastella saa jatkuvasti. Kasvimaa tulee toimeen vähemmällä, perennapenkit ovat kiitollisia satunnaisista sateista, mutta ruukut! Niitä saakin sitten kastella kaiken muun edestä. Yrtit lotkistavat vartensa heti, kun ruukun multa alkaa kuivua ja pienet ruukuthan kuivuvat näillä keleillä jatkuvasti. Tarkoitus oli ripotella ruukkuistutuksia pitkin pihaa, mutta olen katsonut käytännöllisemmäksi pitää janoiset kasvit yhdenkohden. Tai ainakin kahdenkohden.

Betonilaatoitettu alua kaipaa ruukkuja ihan vain näyttääkseen kutsuvammalta, mutta muuten kasviarsenaali on kasattuna lastauslaiturille saunan rappusilla olevaa pelargoniaa lukuunottamatta. Joka vuosi lupaan itselleni, että ensi kesänä en istuta janoisia ruukkukasveja niin paljon. Ja pöh! Tänään juuri totesin myös ääneen, että tuoksuhernettä laitan ensi keväänä vielä enemmän.

Tänään iltapuhteina olisi myös pienet klapitalkoot. Siinä missä kuivuu kukat ja nurmikotkin, kuivuvat myös polttopuut. Ei muuta, kuin kärräämään! Hyötyliikuntaa sekin!

Lämmintä kesäiltaa!