Hepskukkuu!

Kesävieraat saateltiin eilen matkoihinsa, ja tänään kun heräsin olin suoraan sanottuna päivistä ihan pihalla. Ehdin aamukahvin verran elää maanantaita, kunnes muistin, että viikonloppu onkin vasta edessä.

Tänään on pakattu esikoisen tavaroita leiriä ajatellen, tai ainakin suunniteltu pakkaamista, koska edelleenkään mitään ei konkreettisesti ole repussa. Mutta pyykkikorit on tyhjät, joten sinänsä ollaan voiton puolella. Tänään on myös odotettu ukkosta. Tai minä odotin. Ajattelin, että iltapäivää kohden tummuva taivas toisi sellaisen ukkoskuuron jälkeisen raikkauden (ja viilentäisi kotia), mutta melko pieneksi tuo ukkonen sitten jäikin. Vettäkin satoi juuri nimeksi. Mutta kunnon jyrinä nyt ainakin saatiin, ja voihan sieltä illalla vielä jotain tulla. Mä niin tykkäisin polttaa kynttilöitä ja katsella sataa salamaa. Tai ainakin muutamaa.

Teepaita ja farkkushortsit. Ranteessa tinkelintankelia ja jalassa sandaalit. Kesäisemmin ei voisi kai pukeutua.

 

Mutta nyt iltapalaa. Ja ehkä vähän niitä leirikamoja. Suloista perjantai-iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Hellouuuu!

Ihan mieletön hellepäivä! Jopa niin lämmin, että löysimme siskon kanssa itsemme uimasta. Koskakohan ollaan viimeksi uitu yhdessä? Ehkä joskus yli 20 vuotta sitten. Hiekka poltti varpaita ja iho tuoksui auringolta. Kesää parhaimmillaan!

Kävin vielä illalla ystävän kanssa hujauttamassa tunnin kuntopiirin tuolla paahteessa. Oli aika voittajafiilis (ja kohtuu hikinenkin) sen jälkeen. Ja lämpömittari näytti vielä kahdeksan jälkeen illalla 25 astetta.

Nyt on sellainen melkoisen raukea olo. Suihkuun ja sitten iltapalapöytää laittamaan. Viisi lasta pitää huolen illan ohjelmasta, mutta toivottavasti saadaan vähän siskoaikaakin menon hiljennyttyä.

Tänään vain puhelimella napattuja kuvia.

Suloista iltaa! ♡

Pons-sandaalit saatu / Duo-Living

Hiphei ja sunnuntaita!

Iski tuossa torstain ja perjantain välisenä yönä ihan hillitön kesäflunssa. Sellainen, että nousin perjantaina jo viiden aikaan, kun en jaksanut aivastaa ja niistää enää makuuasennossa. Onneksi tuo meni myös nopeasti ohi, olin nimittäin sopinut lauantaiaamuksi fillaritreffit ja iltapäiväksi oli varattuna kampaaja-aika. Jos jotakin hyvää siinä epäonnistuneessa kotivärjäyksessä oli, niin se, että väri myös lähti yllättävän nopeasti pesussa. Itse asiassa, eilen kun lähdin kampaajalle, mun hiukset oli kaukana siitä mahongista, jota ne olivat heti sen värjäyksen jälkeen. Toinen hiuskriisin hyvistä puolista oli, että tuli mentyä ihan oikeasti kampaajalle! Olen jo pitkään suunnitellut, että ylikasvanut polkka pitää taas nipsaista lyhyeksi ja kyllähän siitä mittaa lähtikin. Se, mitä parissa vuodessa oli muutamaa siistimistä lukuunottamatta tullut takaisin. Tosin itsellä oli heti kampaajalla sellainen tunne, että tämä on nyt tosi lyhyt. Vaikka eihän se nyt edes mikään lyhyt ole. No, on varaa ottaa ensi kerrallakin taas muutama sentti. 🙂 Ihan parasta kuitenkin, että hiuksissa on nyt se “oma väri”. Ei luonnollinen, mutta sellainen, joka tuntuu omalta.

Meidän sunnuntai on ollut sellainen kesäisen leppoisa. Oltu vain ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Maisema-ajelun ja ulkona puuhailun lisäksi käytiin katsomassa naapurin lampaita ja syötiin paikallisessa ravintolassa. Vielä pikkuisen pyykkiä, siivousta ja kullan arvoista sohva-aikaa. Ensi viikolla saadaankin sisko lapsineen kyläilemään, joten ohjelmassa on vähän erilaista kesäelämää.

Mun oli tillit päässeet kasvamaan vähän turhankin pitkiksi ja leikkasin tänään niistä kukat maljakkoon. Vähän muita kukkia sekaan ja taas tuli oikein kiva kesäpuska!

Rennon letkeää heinäkuun sunnuntai-iltaa! ♡

Pikamoikat ennen kuin suuntaamme päiväksi mummulaan. Siitä siisteydestä ei taas ole kuin hatara muisto, mutta hain silti keittiöön kukkia ihan vain fiilistä piristämään. Keltaisia tällä kertaa, siitäkin huolimatta, että mulla ja keltaisilla kukilla on edelleen kana kynittävänä. Mutta onhan noi nyt aika nättejä kuitenkin.

Alkaa muuten muistuttamaan vähän viime kesästä nämä kelit. Kun ei oikein tiedä, että paistaisko vai eikö paistais. Ja tällainen vilukissa joutuu kaivamaan farkut esiin, sillä hellemekossa ei tarkene jos ei paista! Mutta en valita. Olen farkkutyttö, joten tämäkin sopii minulle! Niin kauan on ok, kunhan tarkenee nilkat paljaana. Vaikka nuoriso tosin veti tuohonkin uuden linjan viime talvena. Hyi hitsi!!!

Aika vähän tulee hankittua uusia vaatteita. Ne hellemekotkaan kun eivät kulu Suomen kesässä puhki. Mutta keväällä ostetut mutsifatkut on kyllä ehkä vuoden paras hankinta. Siitäkin huolimatta, että revitty polvi osuu reiteen ja lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet. Mutta kesäfarkkuina ihan loistavat. Näillä kun saa huijattua muotoa vähän tasapaksumpaankin kroppaan.

 

Mun mieli on ollut tässä jo kukkauden verran kuin tämä heinkuun sää. Ei oikein tiedä paistaisko vai eikö paistais. Se on hassua, että mä kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle masis iskee aina just kesäisin. Silloin kun kaikki muut tuntuu olevan vain yhtä hymyä. Ja vaikka tiedän toki, että aina se menee ohi, tuntuu jotenkin kauhealta haaskaukselta, että se harmaus tulee aina just kesällä. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, kun asialle ei oikein mitään mahda. Pitää vain muistaa, että ympärillä on kaikkea tosi kivaa, ja kaikesta saa ja pitääkin nauttia sillä omalla tavalla. Ei väkisin, vaan just niin kuin itsestä tuntuu oikeilta. Eilen illalla pysähdyin kesken lenkin kuuntelemaan lehmänkellojen kalinaa. Ei liikenteen melua eikä mitään ylimääräisiä ääniä. Vaan sellainen tasainen kalkatus. Se oli aika ihana hetki, ja just sellainen mun tyylinen hetki.

Mutta nyt sinne mummulaan! Päästään nimittäin valmiiseen pöytään tänään. 🙂

 

Kivaa päivää teillekin!

Hui hai ja sitten tulikin jo heinäkuu! Jos kesäkuuta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tuo sana olisi joutenolo. Blogi päivittyi historiallisen harvakseltaan, kun taas päiviin tuli mahdutettua jos jonkinlaista rentoutumista. Pitkiä yöunia, hitaita aamuja ja paljon kirjoja. Kesäistä ruokaa ja liikkumista ulkona. Tästä on oikeastaan ihan hyvä jatkaa heinäkuuhun. Ja jospa blogikin heräisi kanssani tämän levon jälkeen taas jonkinlaiseen kesäpirteyteen. 🙂

Tänään tassutellaan kuitenkin taas villasukissa. Siivosin perjantaina koko päivän, ja koska oltiin lasten kanssa viikonloppu reissussa, siitä siisteydestä saa nauttia vielä tänäänkin. Vain kukkia maljakkoon ja maanantai on pelastettu!

Hain aamulla kesän viimeisiä pikkupioneja maljakkoon. Haikein mielin pitää hyvästellä tämäkin vaihe kesästä, mutta onneksi kesän kukkatarjonta ei sentään ollut vielä tässä.

Toivotaan helteisen heleää heinäkuuta ja lisää kesäisen raukeita päiviä!

Torstaitervehdys!

Jos loppuviikon ruokalistassa on vielä aukkoja, tänään on tarjolla helpotusta ongelmaan. Nyt olisi nimittäin tarjolla kaikkea suolaisesta makeaan! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.

Muistatte ehkä kun jaoin aikaisemmin  kesällä ohjeen helppoon ja herkulliseen Feta-oliivipiirakkaan. Tuo piirakkaohje oli osa Hellmann’s yhteistyötä, ja nyt kesäkuun puolivälissä kokoonnuimme yhteen kampanjassa mukana olevien kollegoiden kanssa ja laitoimme pöydän koreaksi. Ideana oli nyyttärihenkeen koottu kesäpöytä ja jokainen toi mukanaan oman majoneesireseptinsä mukaan valmistetun herkun. Oli hauska huomata, että pöytä täyttyi luontevasti pukkusuolaisista ruokaisampaan palaan, ja sitä kautta makeisiin jälkkäreihin. Tämä siitäkin huolimatta, että alkuvuodesta kun resepti-ideoita kyseltiin ei tiedetty yhtään mitä muut aikovat valmistaa. Jossain kohtaa ideana oli kesäinen piknik, mutta lopulta päädyimmekin At Mariasin mökille tunnelmalliseen saareen.

Tuo meidän kesäpäivän lokaatio oli myös siitäkin ihana, että kaiken pääkaupunkikeskeisyyden jälkeen oli kiva, että minunkaan ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin, vaan pääsin tunnissa Tampereelle ja sieltä Heidin ja Kimmon kyydissä Marian mökille. Tällainen päivä on mukava myös siitäkin syystä, että minun harvoin tulee tavattua blogikollegoja, sillä pitkän välimatkan vuoksi kaikenlaiset kekkerit ja pr-tilaisuudet ovat mulle aika vieraita. Siinä, missä Kimmo ja Heidi puhuivat, että on ihan kiva mennä erilaisiin tilaisuuksiin, kun niissä tapaa aina tuttuja ja ystäviä, minä totesin, että kynnys osallistumiseen on suuri juurikin tuosta syystä. Kun ei juuri käy noissa tapahtumissa, on niihin myös vuosi vuodelta hankalampi osallistua. Hauskaa kuitenkin, että juttu luisti heti Kimmon ja Heidin kanssa, vaikka juuri he olivat ne kaksi kollegaa, jotka olivat mulle ennestään vieraita. Samassa autossa matkusti myös meidän toimistolta Pauliina, joka joutuikin päivän aikana kuvausassarin hommiin oikein kunnolla. 🙂

Marian kauniisti katettu pöytä täyttyi nopeasti herkuista ja Marian itsensä tekemien pikkusuolaisten ja kesäisten salaattien lisäksi pöytään katettiin oma piirakkani, Heidin ihanat grillatut kalat kastikkeineen, Hannelen raikas kaalisalaatti ja herkulliset mansikkayllärillä täytetyt muffinit, joiden leivonnassa sekä munat, että rasvat oli korvattu majoneesilla. Jälkkärikahvin kanssa Kimmo leikkasi meille vielä palat upeasta passion-suklaakakusta, jonka kohdalla kyllä ainakin oman vatsani vetokyky oli jo heikonpuoleinen. Niin paljon hyvää ruokaa, että mahalaukun rajallisuus jäi jopa harmittamaan! Ja majoneesi todellakin taipuu moneksi, se tuli kyllä todistettua. Sillä kun voi korvata leivonnassa rasvat tai maustaa erilaiset ruokalajit. Hellmann’s majoneesi on omaan makuuni se on and only. Vapaan kanan munista valmistettu majoneesi hakkaa maullaan mennen tullen kaikki muut majoneesit ja hyvien tyydyttymättömien rasvojensa ansioista se on myös hyvä lisä ruoanlaitossa.

 

Kesäpäivän menu:

 

Kanapeet & kesäsalaatit
At Maria’s -Maria

Grillatut ahvenet
Tiskivuoren emäntä – Heidi

Feta-oliivipiirakka
Uusi Kuu – Emilia

Suklaa-mansikkakuppikakut & kaalisalaatti
Kokit ja potit – Hannele

Passion-suklaakakku
Kulinaari – Kimmo

 

Juttua riitti vähintään yhtä hyvin kuin ruokaakin, ja missasinpa siitä syystä jopa illan viimeisen junankin. Päivän aikana ruodittiin niin blogien negatiivista kommentointia kuin printtimedialle sovellettuja sääntöjäkin. Yhtä mieltä olimme siitä, että nykyaika on ikävästi poistanut joiltakin suodattimen ja netissä lauotaan nykyisin ihan hirveitä julmuuksia. Toisaalta ihmeteltiin myös sitä, että on OK, vaikka naistenlehtien kansikuvameikit ei olekaan tehty ilmoitetuilla tuotteilla vaan kyseessä on täysin vapaasti kosmetiikkamerkkien ostettavissa oleva mainospaikka. Samoin tuli ruodittua sekin tosiasia, että lehtitalojen saamista tuotteista harvemmin näkee merkintää kaupallisesta yhteistyöstä. Blogeille asetettujen mainonnan sääntöjen sijaan printtipuolella tyydytään vain kirjoittamaan asiantuntevia artikkeleita. Pääsipä pöytäkeskusteluun myös ruokakuvien valheellisuus, niiden annokset kun harvoin ovat ihan oikeasti syötäviä hammastikkuviritelmien ja hiuslakkakerrosten vuoksi.

Tämänkaltainen keskustelu ja ajatusten peilaaminen on ainakin itselleni hyvin tärkeää, sillä bloggaaminen työnä sellaisenaan on aika yksinäistä varsinkin juuri tuon välimatkan vuoksi. Lisäksi olen huomannut, että suurien tapahtumien sijaan saan eniten irti juuri tällaisista pienemmällä porukalla istutuista aivoriihistä, joissa keskustelu, sekä ajatusten ja ideoiden pallottelu on vapaampaa ja hedelmällisempää.

Iso kiitos vielä iloiselle seurueelle, sekä emännällemme joka tarjosi ihanat ja upeat puitteet päivällemme. Ja kiitokset myös Marian miehelle, joka iloisena huolehti meidän ja kantamustemme pääsystä mökkisaareen. Ihana ja mieleenpainuva kesälauantai!

 

Heipsan!

Lämpimän alkukesän jälkeen tuntuu ihan hassulta taas seurata sääennusteita, ja odottaa aurinkoa. Kun siihen jotenkin tottui, että aina paistaa ja on lämmin. No tänään onneksi kesä palasi ja ulkona ihan oikeasti taas tarkenee kesävaatteissa.

Me ollaan nyt tämä viikko otettu lasten kanssa ihan loman kannalta. Olen nauttinut hitaista aamuista ja siitä, että kello ei ole soinut. Käynyt lenkillä aikaisen aamun sijaan silloin kun on tuntunut hyvältä. Tarttunut iltapäivällä kirjaan ja lakannut varpaankynteni. Eilen mietin puistossa jumpatessa, että on se aika ihanaa, kun saa punnertaessa haistella apilankukkia ja vatsoja tehdessä katsella sinistä taivasta. Sellaista ihan oikeaa lomamoodia ja kesämieltä.

Nämä kuvat on otettu ennen hiuskatastrofia, mutta siihenkin sain tänään helpotusta. Tavoitin nimittäin kampaajani aamulla jo työmatkalta ja meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun puhelimeen ihan oikeasti vastasi joku. Pessimistinä  realistina olin ihan varma, että nyt on kesälomat hänelläkin ja kärsimykseni jatkuu hamaan elokuuhun. Mutta ei, sain onneksi ajan reilun viikon päähän joten kyllä tässä nyt sen ajan kestää. Ja opinpahan virheistäni! 😀

Nyt meidän pihassa tuoksuu kuitenkin lämpenevä sauna, joten taidan heittää tossut vielä jalkaan ja käydä hakemassa jonkinlaisen alkuhien iholleni. Huomenna herätyskello soi poikkeuksellisesti, joten pitää ottaa illan ihanuudesta kaikki ilo irti ja kömpiä ajoissa petiin!

Mun Aviva -pusero, Karmen -shortsit ja Lindy slip in -pistokkaat, sekä Klaaran Greta -pusero, Ines -shortsit ja Pineapple Bow -tennarit kaikki Ellokselta (mainoslinkkejä).

Ihanaa kesäiltaa myös teille! ♡

Heippa!
Otsikossa taitaa olla kaksi blogini kantavaa teemaa. Kukkia on aina, ja hiuskriisejäkin useammin kuin olisi tarvetta!

Juttu on nimittäin niin, että menin ja ostin kaupan hiusvärin. Sellaisen kestovärin, joka sekoitetaan itse. Edellisestä on aikaa ainakin kahdeksan vuotta, jos nyt en ihan väärin muista. Koska halusin kesäisemmät hiukset, valitsin vaalentavan värin. Kyllä, paketissa luki vaalentava, ja takapuolella oli vielä havainnollistava kuva siitä, miten paljon mikäkin lähtötilanne vaalenee. Ainoa pelkoni oli, että latvat saattaisivat kärsiä ja tyvi voisi vetää liiankin vaaleaksi.

No ei tarvinnut pelätä. Tulos on nimittäin melkein sama, kuin se sävyttävällä hoitoaineella aikaansaamani keskitumma punaruskea. Tämä on kuitenkin vielä tummempi, ja se hoitoaine oli sentään sävyltään tumma chocolate. Eli mitä tahansa laitan päähäni, tulos on näköjään sama! Luin pakkausselostetta ja mietin, unohdinko kenties jonkin aineen pullosta, mutta ei, tein kaiken ohjeen mukaan. Plussaa se, että hiukset eivät kuluneet. Oikeastaan ne olivat värjäyksen jälkeen todella pehmeät ja silkkiset. Tästä varmaan kiitos sille, että väri ei sitten kuitenkaan vaalentanut. 😀

Nyt ottaa päähän niin, että sattuu. Koko juhannuksen tuntui kuin olisi peruukki päässä. Hiuksia on jo ihan tuskaa pitää auki, koska väri ei vain tunnu omalta.  Ja ei, en enää koskaan, ikinä, milloinkaan ja never ever värjää hiuksiani itse. Piste.

 

Mutta hei, onneksi on kukkia! Mihin sitä ilman niitä joutuisikaan. Poimin eilen kimppuuni vähän sitä ja tätä ja laitoin kukat vanhaan kannuun. Piristi kivasti iltaan saakka pimeää ja pilvistä päivää.

Tänään onneksi paistaa jälleen. Kesäelämä jatkukoon!

Oikein ihanaa päivää myös teille!♡

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen. 😀

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa “tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Ja sadehan sieltä tuli! Oikein sellainen pionipenkkiä hakkaava kunnon kesäsade. Tästä syystä napsinkin eilen maljakkoon mahdollisimman paljon kukkia, ja jatkoin vielä aamullakin. Eli sorry, tiedossa pionikuvia vielä jonkun aikaa. Mulle nimittäin käy joka vuosi niin, että otan kauheasti kuvia pioneista, mutta niitä ei kaikkia tule laitettua blogiin, koska ajattelen teidän saavan yliannostuksen. Ja sitten elokuussa viimeistään harmittaa, kun kivat kuvat on jäänyt käyttämättä.

Siitäkin huolimatta, että sade hakkaa pionit ja juhannuskin on tulossa, mä jotenkin nautin tuosta sateesta! Tuli heti sellainen olo, että jee, tänään saa olla ihan luvan kanssa sisällä. Ja polttaa vaikka kynttilöitä. Mulla on kai sellainen joku suomalainen melankolinen luonne, joka vaatii välillä hetkensä päästä ulos. Vaikka kesä niin kiva onkin, joskus pitää saada käpertyä itseensä ja oman kodin rauhaan. Vaikka tosin miljoona kotityötä on tänään se mun käpertyminen. Se to do -lista sadepäivien varalle kun on päässyt tässä paisumaan aika isoksi. 😀

Mies otti aamulla telansa ja pensselinsä ja kapusi kesähuoneeseen maalauspuuhiin. Lattiaa ja listoja lukuunottamatta melkein valmista, ja yritän päästä sinnekin vähän kuvailemaan jossain kohtaa. Projekti on vain venynyt ja paukkunut, koska kesät on mennyt vilistäen ohi, ja maalarini on ollut vähän heikonpuoleisesti paikalla. Nyt kuitenkin ollaan voiton puolella jo!

 

Pieni Champ -jakkara on Ellokselta (mainoslinkki) ja se onkin ainoa uusi asia keittiössä. Muuten kaikki on kuten ennenkin.

Mutta nyt niitä kotipuuhia. Kivaa päivää myös teille! ♡