Oi ihana toukokuu! Tässä se nyt olisi – silmuineen ja versoineen.
Puutarhatöihin uppoaa huomaamatta tunteja. Paljon on saatu aikaiseksi, paljon on vielä tekemättä. Valmista ei tule koskaan, siinäpä kai se homman hauskuus.
Mieli kirmailee jo tulevassa kesässä. Vaikka vielä tallustetaan visusti villasukissa, ajatus karkaa hameisiin ja paljain jaloin kulkemiseen. Orvokit on ostettu, osa istutettu ja osa vielä kassissa. Josko tänään loput.

Oman pihan valkovuokot on sen verran varjoisessa paikassa, että kukkia saa odotella jonkin aikaa. Pitää kai ensihätään käydä hakemassa kukat muualta. (Vapuksi ostin vielä kaupasta.) Kohta kukat saa ulkoa – ilmaiseksi!

Aika on rajallista ja väsymys valtaa mieltä. Blogimaailma jää välillä elämisen jalkoihin. Aina ei pysty, ehdi, jaksa tai viitsi.

Ihana ilta. Liekö johtunut hameesta vai auringosta, tai kenties vain hyvästä seurasta. Joka tapauksessa tälläisiä iltoja voisin ottaa lisää. 

Pelattiin jalkapalloa, laitettiin pihaa, hulluteltiin ja vain oltiin.

Hassu juttu tuo työhuone; Kun on viihtyisät tilat saa enemmän aikaiseksi. Todisteena yli vuoden pienentämistä odottanut hame. Ja kas, siinä ei mennyt kuin kymmenen minuuttia, ja nyt on hamonen taas käytettävissä.

Nyt on kaappitilaa ja paikat toivottavasti pysyvät hiukan siistimmässä kunnossa. Isojahan nuo ovat, paljon suurempia kuin muistin. Jotenkin näyttivät isossa suulissa niin paljon pienemmiltä. Herra saatiin sisään neljän miehen voimalla ja jossain kohtaa tuli uskon puute, mahtuuko se sisälle ollenkaan. Olohuoneen kautta kiertän se lopulta saatiin työhuoneeseen. Appiukkoni tosin sanoi, että älkää sitten koskaan ikinä muuttako. Ei vissiin ole tulossa toista kertaa kantamaan 🙂

Herra on hiukan huonommassa kunnossa, ja siihen päädyttiinkin lähinnä hinnan vuoksi. Sisällä on vaatetanko, ja nyt oliskin tarkoitus pyytää puuseppää rakentamaan hyllyt kaapin sisään ja korjaamaan hiukan nauravaa yläkulmaa. Muuten pintakäsittelynä öljy saa riittää, vanha puu on kaunis kuluneenakin.

Niin iloinen että tänään oli pakko hakea paikallisesta sisustusliikkeestä erilaisia juomalaseja kukkamaljakoiksi. 🙂 Toisaalta; Onhan tässä jo hiukan aihetta juhlaankin!

Paras Ikea reissu ikinä!

Tulin toivottelemaan kivat pääsiäiset teille kaikille!

Meillä on tiedossa kummitytön synttärit ja Helsingin matka, töitä, kivoja vieraita ja sokerina pohjalla työhuoneen tapetointi.

Koska asumme T:n kotiseudulla, pääsiäisenä saamme kyläilemään sukuloivia ystäviä. Mukavaa. Työhuoneen kaapit tulevat tiistaina, ja ennen sitä olisi ihana saada tapetit seinään. Nyt pitäisi aloittaa huoneen tyhjennys. Puuh, mikä homma.

Ei mitään perinteistä pääsiäisen juhlintaa, koska vapaat on katkonaiset, mutta yritetään nauttia yhteisestä ajasta. Ja aurinkoisesta kelistä!

Flunssa meinaa hiukan laskea mielialaa, mutta yritän olla välittämättä käheästä kurkusta ja nuhanenästä. Ne kai kuuluvat kevääseen ja menevät ohi. Kohta olo on virkeämpi, ja kaikkea jaksaa taas paremmin. Huomatkaa positiivinen ajattelumalli 🙂

***

Heippa ystävät, täällä ollaan. Neiti kevät tuli takaisin, ihana ilma ja maasta puskee vihreää ja muita värejä. Olen iloinen. Samalla olen aivan poikki, puhki, rätti ja kuitti. Vaikka iso piha onkin ihana asia, tuntuu, että minusta ei riitä sitä hoitamaan. Sisällä on työtä, monta asiaa pitäisi saada kuntoon. Kaikki kivoja, mutta yhdessä muodostavat loputtoman tehtävien listan.

Riittämättömyyden tunne hiipii luokseni. Vaikka pesukone käy säännöllisesti, imuri ei ehdi siivouskomeroon ja sormet ovat jatkuvasti mullassa, tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaa. Monen kuukauden stressi alkaa purkaantua, asiat alkavat rullata. Kroppa huutaa hätähuutoja, vatsaa polttaa, ruoka ei maistu.

Meillä on jo monta kuukautta pidetty tavaroita väliaikaissäilytyksessä. Pinoja ja kasoja lattioilla. Alkaa kyllästyttää. Ulkona pitäisi tehdä niin paljon tavallisten kevättöiden lisäksi. Paineet on kovat, koska olen kasvanut kahden puutarhaintoilijan lapsena. Miten aika riittää pitämään rikkaruohot kurissa? 

Eilen tehtiin ensimmäinen reissu puutarhamyymälään. Haettiin multaa, sipulinsiementä ja kukkia pääsiäiseksi. Tänään tilattiin pihakivet, kalusteetkin on valittu. Valmis lopputulos kannustaa, mutta työtä on niin paljon.

Tapetointiinkin pitäisi yhdessä huoneessa ryhtyä. Niin kiva ja odotettu juttu kuin se onkin, tunnen silti stressiä. Miten aika ja kädet riittävät?

Koulin koulin koulin, taimiani koulin. Tuntuu, että kaikki illat kuluvat taimien koulimisessa. Muistuttakaa hyvät ystävät ensi keväänä minua kohtuudesta. Tai muistuttakaa jonkinlaisen pienviljelijätuen hakemisesta ja lomittajan palkkaamisesta. Homma karkasi hiukan hanskasta 🙂

Kurkku on turvoksissa ja keuhkot krohisevat. Yritän välillä sulkea silmäni ja kuvitella kaiken valmiina. Siitä saan taas intoa ja voimaa. “Kyllä tästä hyvä tulee. Tehdään pikkuhiljaa.” Mieheni mantra soi päässäni.
Mutta toisaalta uskon, että kun asiat saadaan rullaamaan ja tavarat pääsevät paikoilleen, on kaikki helpompaa. Siistissä kodissa ajatus juoksee kirkkaammin ja siivoaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun lattiapinot ovat poissa.

Viime viikonloppuna vierailimme Teijan kanssa Päivin luona. Niin ihania naisia, iloisia ja puheliaita. Molemmilla ihanat lapset, ja Päivin koti oli vielä tuhat kertaa kauniimpi luonnossa, kuin blogikuvissa. Ihan mieletön päivä, toivon tosiaan, että tälläisiä tulee jatkossakin!

Olen ollut tosi tosi huono bloggari. Lupaan, olla ahkerampi, jättää itsestäni jälkeä sekä sinne, että tänne. 🙂

Aurinkoa!

PS. Lohduttavaa olla ainakin yrttien suhteen jotakuinkin omavarainen 🙂

***

Lehtikuusen oksat pukkaavat vihreää. Sellaista ihanan keväistä sävyä. Nämä on kivoja kevätoksia, ehkä mun uusia lemppareita. Ohra on jo korkeaa, ihan vain tipusia vailla. Jotain voisi askarrella, kun vain toimertuisi.

Tänään on ruukutettu yrttejä, siivoiltu ja nautittu vain vapaapäivästä. Auringostakin olisin iloinnut, mutta ehkä sitten huomenna!?

Paikalta, jossa sijaitsee hiekkalaatikko, pilkistää jo keltavihreän kuormurin perä. Melkein olen unohtanut, mitä sinne lumen alle jäikään.

Mä sitten nautin näistä kevätpäivistä. Ihan mieletöntä kävellä korkeilla hangilla ja kurkistella naapurin kuusiaidan taakse. 

Autettiin hiukan kevättä ja lapioitiin jäätä pihasta. Kahtena päivänä olen jo istuskellut puutarhatuolissa ja paistatellut auringossa. Taidan kokeilla kahvin juontiakin jo ulkosalla.

Tänään raahasin kotiin risuja ja oksia. Koivun oksat otan omasta koivusta, mutta lehtikuusi ja pajut piti noutaa kauempaa.

Askartelin paljaille oksille discomunia. Hiukan väriä piti saada näihinkin.

Pääsipä lasinen vintagepöllökin tuonne keikkumaan. 

Talo on nyt täynnä risuja. Toi otsikko tuli miehen suusta, kun oksiani asettelin. Leikkinsä kullakin 🙂

Aurinkoista torstai päivää (tarkistin oikein tällä kertaa :))!

Ja tuli taas pieni kerros uutta luntakin. Vanhan surmaksi tietysti, lasini kun on aina puoliksi täynnä 🙂

Huomasin vuoden vierähtäneen nopeasti kun Pieni Nokipoika kolkutteli ovelle. Tai oikeastaan soitti ovikelloa, mutta Pieni Nokipoika se kuitenkin oli. Mun silmissä ainakin. Oikein hymyilyttävä persoona tuo meidän nuohooja. Yksi kevään merkeistä.

Itse leikin jonkin sortin nokityttöä, ja pesin ikkunat. Puolet niistä, ja ihan vain sisäpinnat, sen minkä ehdin Niilon päikkäreiden aikana. Tarkoitus oli jättää ikkunat pesemättä, koska ne, joka tapauksessa, menevät keväällä vaihtoon. Kestin noesta mustat ikkunat satoine sormenjälkineen – kymmenine nenän ja kuonon kuvineen. Mutta; Siinä vaiheessa kun joku innostuu piirtämään banaanilla kadunpuolen ikkunoihin, tulee minullakin kipuraja vastaan. Se tapahtui juurikin tänään.

Vaikka kasvatuksellisessa mielessä toki toruin tekijää, olen silti oikeastaan aika tyytyväinen. Onni onnettomuudessa, sanoisin. Nyt paistaa kevätaurinko sisään. Ihan kuin olisi musta verho laskettu alas.

Olen juonut litra tolkulla porkkanamehua, ja olen yhä oma kalpea itseni (paitsi kämmenet on porkkanan käsittelystä oranssit). Mies joi lasillisen, ja väri nousi kasvoille. Reilua vai ei…?

Mehulingon jättämästä porkkanamurusta ajattelin taikoa sämpylät iltapalalle. Jos vaikka heittäisi joukkoon vähän auringonkukan siemeniä. Eli aurinkoisia sämpylöitä. Niitä…!

***