Hei ihanat!

Täällä aurinko jaksaa aina välillä pilkistää pilvien raosta, ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin! Luvassa on siis ulkoilua, ja viikonlopusta nautiskelua!

Näiden muutaman aurinkoisen aamupäivän räpsyn myötä halusin vain toivotella teille ihanat viikonloput.

Rentoa lauantaita!

Tallenna

Tallenna

Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!

Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle “kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.

Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.

Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.

Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!

Ihanaa iltaa ystävät!

PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.

Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.

Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!

Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.

Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.

Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!

Kertoessani, että meille tulee kissa, sain paljon kyselyjä, koskien koiraamme. Entä teidän koira? Mitä te Almalle teette? No, eihän me tehty sille yhtään mitään.

Coton de tulear on luonteeltaan tooosi lauhkea koira, eikä meidän Alma ole millään lailla poikkeus. Mukavuudenhalu, miltei kissamainen laiskuus ja kiltti luonne yhdistyvät Almassa, enkä jaksanut pelätä ollenkaan, etteikö parivaljakko tulisi keskenään toimeen. Alma ei hauku, eikä murise, ja kun Kylli ymmärsi, ettei koiraa tarvitse pelätä, yhteiselo saman katon alla on sujunut oikein mallikkaasti.

Välillä eläimet tosin yltyvät leikkimään, mutta sekin on oikeasti ihan puhtaasti leikkiä. Tosin huomaan, että kun meillä on vieraita, he pelästyvät koiran sännätessä kissan perään. Mutta siihen se aina jää; Kylli härnää Almaa kilpajuoksuun, ja kun leikki lopulta loppuu, kaverukset nukkuvat yhdessä sulassa sovussa.

Ainoa ongelma on ollut ruokailu. Pelkäsin hiukan miten koira (joka on “aika” tarkka murkinastaan) suhtautuu, jos joku menee hänen apajilleen. Tämäkin oli turhaa, sillä vaikka molemmilla on omat ruokansa ja vetensä, Kylli on saanut rauhassa evästää Alman kupeista. Tosin ongelma on siinä, että Kyllin pitäisi syödä omaa ravintorikasta penturuokaansa, ja Alman taasen nimenomaan pikkukoiralle tarkoitettua täysravintoaan, mutta nämä syövätkin toistensa kupeista. Niilo jo ehdotti, että vaihdetaan kuppien paikkaa, jolloin eläimet ehkä luulisivat syövänsä toistensa ruokia, mutta olisivat kuitenkin omilla kupeillaan. 🙂
Mutta, en tosiaan jaksa tästäkään niin kauheasti stressata, kun kuitenkin molemmat syövät myös sitä omaa ruokaansa, eikä kumpikaan ole voinut millään lailla pahoin.

Eli, jos joku ei oikein jaksanut uskoa, että kissa ja koira mahtuvat samaan talouteen, ja samalle sohvalle tai samaan sänkyyn nukkumaan, niin tässä todisteita siitä, että kaikki on  mahdollista!

Näin sadepäivinä mahdutan tuohon pikkusohvalle myös itseni. Eikä tee edes tiukkaa! 🙂

Ihanaa torstaita! 🙂

Pikamoi pyykkituvasta!

Siivoilen täällä oksentelevan koiran aikaansaannoksia. Jep, eli lakanapyykkiä, ja jonkinlaista mattopyykkiä. Ihmeellistä, että se täytyy aina tähdätä jollekin alustalle, eikä vain lattialle. No, tämä päivä on nyt pyhitetty pyykkikoneen hurinalle, joten se siitä.

Ketutustani hiukan lieventää se seikka, että odottamassa on uudet ihanat lakanat, jotka odottavat pääsyään vuoteeseen. Eli, nyt sitä sinistä sitten pieni annos! 🙂

Pyykkikone ei vain oikein tahdo jaksaa lingota tuota petarinpäälistä, eli tässä nyt sitten pohdin, pitäisikö se heittää vaan märkänä säkkiin ja kiikuttaa pesulaan. Voihan pieksut!

Mutta, ehkä se tämäkin päivä tästä vielä hymyksi muuttuu. Kivaa keskiviikkoa teille!
Pus!

Sunnuntaitervehdys!

Täällä on vietetty pitkästä aikaa kunnon family time -viikonloppua. Koko porukka koossa, ja onpas tuntunut kivalta. Eilen pysyteltiin enemmäkseen sisätiloissa, mutta tänään on nautittu talvesta ja lumesta oikein kunnolla. Onhan meillä sentään kaksi talven lasta. Nyt tosin onneksi kamina lämmittaa selän takana. Hur kun tulikin kylmä, kun söi masunsa täyteen!

Toppahousujengiin mahtuu kuitenkin aina yksi tyylikäs turkissaan. Alma kirmasi tänään hangessa kuin rusakko. Turkkiin tosin paakkuuntui sen verran lunta, että kaminapaikoille on koirakin jonottamassa.

Päivän liikunnat tuli suoritettua hyödyllisten lumitöiden muodossa ja kylläpä oli taas hommaa. Mutta hyvä näin, vesisateet saavat odotella puolestani vielä parikin kuukautta! Mä haluan vielä laskea useammat pulkkamäet ja tehdä yhdet jos toisetkin lumityöt!

Nautitaan talvesta ja lumen tuomasta valosta. Ottakaahan rennosti sunnuntai-ilta, ja huomenna taas (tynkä) viikko reippaasti käyntiin!

Pikkuhiljaa alkaa olla vuosi paketissa. Samalla ajattelin laittaa myös joulun pakettiin – tosin kokematta siitäkään sen suurempaa stressiä. Huomisesta lähtien alkavat nisset, ja muut jouluiset jutut, kulkea kohti vinttiä. Talvesta, ja kodin talvisesta asusta, en toki ajatellut vielä luopua. Nautin kynttilän tuomasta tunnelmasta, ja jopa keittiön pienestä männystä niin paljon, että ne saavat kaunistuttaa arkeamme vielä pitkälle kevättalveen.

Kuten olette saattaneet huomatakin, blogi on ollut viime päivät vähän lomavaihteella. Olen yrittänyt olla ottamatta stressiä siitäkään, ja ladannut jollakin tapaa akkuja tulevaan. Kommentteihinne allan vastailla pikkuhiljaa tänä iltana.

Sain mieheltäni joululahjaksi uuden puhelimen, johon vanhan iPhoneni korti ei kuitenkaan sopinut. Samalla päätin, että vaihdan liittymäni operaattorilta toiseen, koska täällä meillä kuuluvuus on erittäin heikko. Jostain syystä olen tuotakin juttua saanut vain lykättyä, ja uusi hieno puhelin lojuu yhä täysin käyttämättä. Huomenna otan itseäni niskasta ja hoidan liittymäasian kuntoon. Ehkä ensi vuonna Instagramkin saa uutta puhtia!
Tosin mulla on just nyt vähän huijattu olo, sillä mieheni tutki noita liittymäjuttuja ja valitsi sieltä mulle sopivan. Parikymppiä kuussa. Huh, olen tähän saakka maksanut 40-70 euroa kuukaudessa puhelinlaskua uskoen nuoreen poikaan, joka vakuutti epäilyistäni huolimatta, että pienempi datapaketti riittää mulle täysin hyvin. Helposti huijattava asiakas ei voi kai kuin katsoa peiliin.

Suuret kiitokset myös kaikista hiirivinkeistä, joita jaoitte. Meillä nuo vieraat ovat toistaiseksi pysyneet noissa vähemmän asutuissa tiloissa, kuten keittiön alla olevassa kellarikerroksessa ja puuliiterissa. Myös talon kylmiin osiin, joita onneksi ei enää niin paljon ole, hiiret ovat silloin tällöin uskaltautuneet. Myrkkyjä en haluaisi käyttää, sillä muistan vielä aika hyvin olohuoneeseen leijailleen hajun lemun, kun viime kesänä talon alla jokin kuollut koki mätänemisprosessinsa. Yök! Räpsät ovat siitä hyviä, että niistä raadot saa heti pois ja kauas asutuksesta. Enemmänkin tosiaan olen joutunut vain pelkäämään sitä talon rakeinteista kuuluvaa rapinaa, johon Idahhh antoikin hyvän vinkin. Nimittäin, että kunnon bassonjytke ajaa saman asian kuin pistorasiaan laitettavat karkottimet. Kaikkia basistivitsejä uhmaten olenkin nyt aika onnellinen, että yksin lajin edustajista asuu meillä. Tänään saatin hetken kokea sellainen kunnon soolo, joka sai astiatkin helisemään. Luulisi hiirulaisten pelästyneen! 🙂

Viimepäivät ovat olleet rentouttavia ja lomafiilis on tullut tarpeeseen. Koen olevani valmis uuteen vuoteen ja auringon tuomaan lisäenergiaan. Vain uusi kalenteri on yhä hankkimatta, minä kun olen sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen yhä sen paperilehtisen mustan kirjani, jotta elämäni pysyy kasassa ja minä siellä missä kulloinkin pitäisi.

Ei tämä vielä ole vuoden viimeinen päivä, eikä vuoden viimeinen postauskaan, mutta haluan silti jo nyt kiittää teitä kaikkia. Blogivuosi on ollut monella tapaa innostava, ja tuonut eteeni paljon uusia ajatuksia ja oivalluksia. Siitä suuri kiitos teille! Todellakin toivon, että tämä ei tule olemaan se viimeinen vuosi, ja joulu, joka tässä blogissa laitetaan pakettiin.

Halauksin ja kiittäen!

❤︎❤︎❤︎

Hengähdystauko, pieni paussi, tauko arjen kiireen keskelle. Kiireisen ja kuluttavan syksyn loppu, aikaa uuden meittimiseen, unelmiin, haaveisiin ja toiveisiin. Pöydän puhdistus, uuden alun alku ja syvään hengittämisen aika. Pieni sana tuo loma, mutta sillä on kokoaan suurempi merkitys.

Vielä eilen kello pirisi kuudelta, ja olo oli aika arkinen. Jossain siinä aamun kiireessä, ja pienen kauluspaidan silittämisen keskellä, tuli kuitenkin valtavan jouluinen olo. Ihan kuin olisin haistanut koulun joulukirkon nenässäni, todistusten jaon, ja sen riisisuklaalevyn, joka tuohon aikaan aina joulun päätösjuhlassa lapsille jaettiin. Miten olinkaan unohtanut, että siitähän se joulu vasta alkaakin! Hassua, miten lapsen loma voikin tuntua lomalta myös äidille.

Ulkona ripsottelee hiljalleen lunta. Tämän päivän ohjelmassa on kuusimetsää ja hyvin pientä siivoilua sekä lakanapyykkiä. Aurinko pilkistelee pilvien lomasta ja tuntuu, että tähdetkin olisivat hetkellisesti oikeassa asennoss.

Kuluneella viikolla sain oikeastaan melkein kaikki jouluvalmistelut tehtyä. Nyt on aika rauhoittua ja nauttia olostaan. Antaa mielen rauhoittua ja lomafiiliksen kietoa syliinsä. Ei aikaisia aamuherätyksiä, ei aikatauluja tai kiireitä. Tästä joulusta aion nauttia.

Joulumieli on löytynyt, ja tästä on hyvä jatkaa!

Kuukauden vaihtuessa toiseen, Instagramin puolella on tapana koota jonkinlainen kollaasi menneen kuukauden kuvista. Niin tein itsekin, mutta ajattelin samalla jakaa sen myös täällä blogissa.

Samalla tulin hiukan katselleeksi viimeisen kuukauden bloggaamista, mitä on tullut kirjoitettua, ja mitä kuvattua.
Yhteensä 46 postausta, eli noin puolitoista postausta per päivä. Lokakuu oli blogissa ehdottomasti sisustuspainotteinen, tai voisi jopa sanoa, että kotipainotteinen. Silti kuukauden luetuimmat postaukset ovat tutorial: piiloon letitetty otsis, eilisen asu, kuvia viikonlopulta sekä keittiö aamun hämärässä. Tästä ehkä bloggaaja itse voisi ottaa pienen vinkin! 🙂

Marraskuuhun siirtyminen on nyt pihatöidenkin osalta sallittua, nimittäin lehdet on nyt poissa, ja paria kukkapenkkiä lukuun ottamatta paikat on siistitty talvikuntoon. Odottamaan lumipeitettä, tietenkin. Palkkana punaiset posket ja mahtava fiilis!

Pyhäinpäivän raukea tunnelma on kuin sunnuntaita parhaimmillaan. Tykkään!

Nautitaan, pus!

Kuumemittari näyttää kengänkokoa, ja olo on jyrän alle jäänyt. Niinpä minä keskityn nyt itseni parantamiseen, ja palailen tänne kun olo on parempi.

Vastailen kommentteihinne ja meileihinne, heti kun olo hiukan paranee. Nyt kuitenkin sanon MOI, ja toivottelen teille mukavaa päivää!