Viimeaikojen luottokampauksestani olette kyselleet paljon ohjetta, ja muutenkin hiusaiheisia postauksia on toivottu, joten frisyyripäivitystä tähän väliin!
Piiloon letitetty otsis on kätevä silloin, kun otsiksen kanssa ei halua olla joka päivä. Esimerkiksi mun pitäisi olla sitä jatkuvasti suoristamassa, enkä oikein jaksa. Tämä on myös hyvä keino päästä tuon kasvatusprojektin kanssa alkuun, mutta toki edestä palmikoidut hiukset sopivat kaikille, oli otsis tai ei.
Lähtötilanne:
Pesin hiukset eilen illalla. Pesen hiuksiani tosi harvoin, ja hävettää myöntää, että viime kerrasta oli jo melkein viikko. Noh, eipä ole tullut tällä viikolla järin hikoiltua, joten mitäs sitä turhaan pesemään. Fööniä käytän todella todella harvoin, eli annan hiusten kuivua mielummin ihan itsekseen, mikä tietysti vie aikaa, ja usein painun nukkumaan hiukset yhä kosteina. Pesun jälkeen levitän hiuksiin öljyä. Näitä öljyjä on nyt tullut kokeiltua niin kampaamosarjoista, kuin marketeistakin. Ihan perus oliiviöljyäkin laitan välillä latvoihin, en ole mitenkään merkki tai tuoteuskollinen. Öljyä lotraan ihan surutta hiuksiini päivittäin, ja olen todennut sen monellakin tapaa kaikkia muotoilutuotteita paremmaksi.
Tein jo eilen kosteisiin hiuksiin jakauksen niin, että lyhyemmän otsatukan lisäksi kampasin toiselle sivulle hiukan myös pidempiä haivenia (kuva 1). Tämä auttaa letityksessä, ja lyhyempikin hius pysyy palmikolla, kun mukana kulkee pidempiä hiuksia ikään kuin tukilankoina.
Aloitan palmikoinnin jakauksen tyvestä sillä leveydellä, kun tahdon palmikon otsalleni laittaa (kuva 2).
Otan palmikkoon hiuksia vain muutaman kerran molemmin puolin, samalla kevyesti nostaen lettiä ylöspäin. Näin sen saa kauniisti hiusten alle piiloon, eikä palmikko kulje kohti latvoja. “Ranskalaisen letityksen” lopetettuani jatkan palmikoiden hiuksia vielä muutaman kerran sellaisenaan. Kiinnitykseen riittä pinni (kuva 3).
Tämän jälkeen latvat alas. Hiukset on valmiiksi laineilla, koska ne on öljytty kosteana, ja olleet jonkinlaisella sykeröllä sen jälkeen (kuva 4).
Valmis:
Lopuksi mallaan palmikon kunnolla hiusten alle piiloon. Saattaa tarvita tässä kohtaa toisenkin pinnin. Mun hiukset eivät lakkaa kaipaa, vaan sudin latvoihin ainoastaam lisää öljyä. Hiuslaadusta riippuen kannattaa toki kiinnittää kampaus jollakin suihkeella jos on tarvetta. Itse olen huomannut, että lähes kaikki muotoilutuotteet ja silotteet vain kuivattavat hiuksiani, ja tukka takkuuntuu helposti jos sitä pitää auki.
Juurikasvua näyyttääkin jo olevan ihan kivasti, eli huominen kampaamoreissu tulee enemmän kuin tarpeeseen! Tällä tukalla nyt kuitenkin maalikaupoille.
Se on perjantai, aurinko paistaa ja elämä hymyilee!
Pus!
joo hei ei pysty kattoo sun omahyvästä ,anorektista,elämään kyllästynyttä,kotiäitiä,jokankuvaa itteään oikealta sivusta…kuka sua kuvaa päivittäin …luulisis olevan muutakin tekemistä…hei oikeesti …elämä on.. on sulls murheet….kuka jaksaaa lukeee?????
No nähtävästi ainakin sinä! 😀
Ja vielä ihan päivittäin! Ja, jaksat kirjoittaa aina kommentinkin, kiitos siitä, vaikka noiden nimimerkkien ja meiliosoitteiden keksiminenkin on varmasti todella työlästä. 🙂
Taidat olla pahasti koukuttunut ihastuttavan Emilian mahtavaan blogiin kun niin ahkerasti täällä vierailet ;). Eikö elämä olisi paljon mukavampaa ilman ilkeilyjä? “Tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän” on yksi parhaimmista elämänohjeista!
Välillä tosiaan tuntuu, että me kaikki emme ajattele elämästä samaan malliin. Toisille paras ajanviete on valittaa jatkuvasti asioista, joista ei pidä, vaikka positiivisemmalla asenteella voisi keskittyä kivoihin juttuihin, ja saada sekä itselleen, että toisille hyvän mielen…
Meille tuo elämänohje on kirjoittamaton sääntö, jota kannamme mukanamme ja siihen perustuu ihmisen moraalikäsityskin. Toisilla tämä ei toimi. Ja pahoin pelkään, että asiaa on joissakin tapauksissa hankala edes korjata.
Maailmassa tarvitaan juuri tämän blogin kaltaista kauneutta ja hyvää mieltä koska maailmassa on myös Marinellan tekstin kaltaista vinoutta ja suoranaista pahuutta. Kaikkea hyvää Sinulle, Emilia <3
Kiitos! ♥♥♥
Ja juuri sinun kaltaisten ihmisten vuoksi blogeja on olemassa.! Positiivinen ilmapiiri on paitsi lukijan etu, myös bloggaajan. Hyvä mieli sinne ja hyvä mieli tänne. Tässä mielestäni on se blogien perusidea!
Olipas taas kiva ja mielenkiintoinen postaus. Olen usein koettanut tehdä otsalettiä, mutta en vain osaa tehdä.. Sulla on tosi kauniit hiukset, näyttävät hyvinvoivilta ja paksuilta. Mulla päänahka rasvoittuu ja kutisee parin päivän päästä pesusta, joten pakko pestä joka toinen päivä. Itsekin laitan joskus oliiviöljyä (vähän) latvoihin, mutta jää niin öljyiseksi ettei kyllä ihmisten ilmoille voi enää lähteä.
Huvittava tuo eka kommentti. Itse jätän vain lukematta blogit joista en tykkää.
Leppoisaa viikonloppua kaikille!
Hiuslaadut ovat niin erilaisia, että kaikki konstit eivät voi millään sopia jokaiselle. Oma hiukseni on jouhimainen ja karhea, melko helppo käsitellä.
Oletko koittanut hiuspuuteria tai kuivashampoota letitysavuksi? Siten homma muuttuu pljon helpommaksi!
Huh, mitä kommentointia. Itse luen vain blogeja, joista pidän. Suosittelen muillekin. 🙂 Mulla on öljyn kanssa myös ongelmana se, että hiukset alkaa näyttämään rasvaisilta. Laitan öljyä ihan vain tipan.
Pienen hetken munkin hiukset näyttää rasvaisilta, mutta nuo öljyt kuivuvat todella nopeasti! Toki sillä omalla hiuslaadulla on merkitystä. Oma tukkani taitaa olla aika kuiva. 🙂
Olen niin kade ihmisille, jotka osaavat letittää ja laittaa hiuksiaan. Olen aivan surkea, minulla ei ole minkäänsorttista sorminäppäryyttä tässä lajissa. Ja kyllä, todellakin pitäisi osata tuollainen tehdä, tarvetta taidolle olisi varsinkin nyt, kun otsis on kasvamassa kovaa kyytiä pois. Mutta kun ei minulla riitä hermot siihen harjoitteluunkaan. :/
Otahan kuivashampoo tai hiuspuuteri avuksi! Ja letittelyä voi harjoitella ilman peiliäkin vaikka telkkaria katsoessa! 🙂
En minäkään aina ole osannut hiuksia letitellä, mutta taidot ovat kehittyneet! 🙂
Eikä 😀 😀
Nojoo, mutta siis näyttää hyvältä 🙂 Mä en jotenkin saa yhtään tehtyä tuollaista, ei pysy hiukset sormissa ja onhan nää kyllä aika ohkasetkin..
Muksaa lauantaita!
Sulel sama vinkki, kuin muillekin: Kuivashampoo tai hiuspuuteri! Tukka saa massaa, ja muuttuu helpommin käsiteltäväksi. Tällä keinolla saa vaikka tuollaisen Klaaran lasimaisen hiuksen ojennukseen! 🙂
En oo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota sun silmiin, onko ne ihan oikeesti noin eri väriset vai hämääkö kuva? Ihan mielettömän hienot!
Otsatukkalettiä tuli aikanaan otsatukkakatastrofin yhteydessä paljonkin käytettyä, sittemmin se on jäänyt tai vaihtunut leveämpään puoli päätä kattavaa ranskalaiseen. Pitäneekin pitkästä aikaa kokeilla tota tyyliä, kehystää kasvot kivasti 🙂
Joo, mulla on kaksi eri väristä silmää. Toinen vihreä, toinen ruskea. 🙂
Harvass akuvassa ero näkyy, mutta näissä silmä on aika skarppi ja tulee hyvä valo. Vaikka ei silti omaan silmään kyllä pistänyt. Taidan vaan olla niin tottunut asiaan! 😀
Mun pitäisi keksi myös uusia letitysideoita, HAluisin oppia sellaisen pään ympäri menevän letityksen, mutta se on kyllä itselle tosi vaikea tehdä! 🙂
Elämään kyllästyneen äidin terveiset täältä naapuri”kaupungista” hei! 🙂
Itseasiassa en edes muista, mistä tiedän, ja tiedänkö edes missä asut, mutta jotenkin on sellainen kuva että aikas lähimaastoissa ollaan. Minä siis täällä nikkelijoen äärellä toispuoljokkee tehtaasta 😀
No, se siitä. Mutta siis, monesti on pitänyt kommentoida, useamman vuoden olen blogiasi jo lueskellut, en muista oonko kommentoinut sitten ikinä..tuollaiset ilkeilykommentit saavat ehkä sen verran “herkistymään” että minäkin läksin kirjoittelemaan. Haluaisin kiittää blogistasi, jonka suola on juuri se, että konstailematta kirjoitat vallitsevasta elämäntilanteestasi, ja kaikkien postausten läpi paistaa Aitous. Sinä elät juuri nyt pienehköjen lasten kanssa pääasiassa kotielämää, ja se on se mistä kirjoitat, ja miten paljon aiheita laidasta laitaan niinkin “tylsä” elämäntilanne tarjoaa! Kiitos Emilia! Itse kolmen 3-8v lapsen äitinä pystyn samaistumaan moneenkin juttuun, ja ihailen tyylitajuasi niin sisustuksessa kuin pukeutumisessakin… Blogisi kuuluu ehdottomasti top vitoseen lukulistassani, on tosissaan kuulunut jo kauan.
Olen viime aikoina käynyt omassa elämässä läpi todella vaikeita asioita ja täytyy sanoa että tuon negakommentoijan asenne jotenkin vaan pisti nyt “kielenkannat” irtoamaan.. olen nimittäin omien elämän koukeroiden lisäksi miettinyt paljon ihmisten käytöstä ylipäätään… miksi moni hukkaa elämänsä kateuden, kaunan, inhon, jopa vihan syöveireissä pyörien.. Miten paljon helpompaa ja ihanan vapauttavaa olisi vaan päästää irti.. Elää sitä omaa elämää, siitä ammentaen, ja myös toisten hyvästä iloiten. Itse olen ylpeä voidessani todeta, että olen aina ollut kiinni siinä pienessä syrjässä, ja nyt vastoinkäymisten jälkeen ehkä vielä vahvemmin, oivaltaen, kipeiden juttujen karaisemana ja herkistämänä vielä vähän lisää. Elämä on ihanaa 🙂
No, long story short, mun mielestä blogistasi paistaa läpi juurikin sellainen syvemmällä kupliva elämänilo, niin sitä yksinkertaistettuna kutsun. Siihen kuuluu tottakai niitä harmaitakin päiviä, eihän elämä olisi ilman niitä niin rikasta. Mutta sun asenteesta ja silmistä paistaa valoisuus, se kantautuu tänne lukijalle saakka ja tuo omaan päivään pilkahduksen valoa myös, kun sen vaan antaa tulla. Luin kesällä että itselläsi on ollut vaikea matka itsetutkiskelun ja itsetunnon rakentamisen kautta, ja nostan virtuaalista hattua ja korkealle että rohkenit jakaa sen kokemuksen, se antaa ehkäpä vielä vähän enemmän syvyyttä ja pohjaa. Jokaisella on oma taakkansa, riippuu itsestä, miten sen kantaa.
Joten hienoa! Kiitos että jaksat tehdä tätä, suurin osa lienee kanssani samaa mieltä, harmi että nuo negat aina nostattaa myrskyn ja saavat sitä kautta huomiota osakseen..mutta siis hyvin vedät! Ja mahtava vastaus ilkeilijälle, you go girl 😀
Jatkan lukijanasi ja iloitsen kanssasi siitä löydetystä, mitä elämässä täytyy löytää ja millä matkalla olemme kaikki koko ajan. Ilonhippusia, sydänsykähdyksiä… <3
No kyllä me taidetaan sitten “melkein naapureita” olla! 🙂
Kiitos viestistä ja siitä, että blogini aukeaa sulle just sillä tavalla, kuin toivonkin; Tavallista elämää iloineen suruineen, mutta positiivisessa hengessä. Mä haluan korostaa olevani ihan tavallinen tallajaa, ja että minunkin elämässä on niitä kuoppia ja mäkiä. Alun alkaen olen huomannut, että kaikki eivät tyylistäni pidä, ja se on tietysti ihan fine! Ymmärrän, että toiset kaipavat blogilta vain sitä ihan pintaa, kuin sisustuslehti. Mutta niitäkin blogeja löytyy, joten en koe stressiä, että mun tarvisi olla just sellainen.
Ikävä kuulla, että elämä on tuonut vaikeuksia eteen, mutta kuten kirjoitit, nämä jutut myös opettavat meille paljon. Kun on kävellyt kivikkoisen tien, tuntuisi typerältä edes ajatella ajelleensa pitkin motaria koko matkan. Mä arvostan sitä, mitä elämä on epettanut mulle ja pidän jonkinlaisena rikkautena sitä, mitä olen nähnyt.
Se, miten ihminen jää vatvomaan toisen elämää kertoo, mielestäni niistä omista ongelmista. “Insecure people try to make you feel smaller, confident people love to see you walk taller.”
Ja, samoin pidän itsekin energian haaskauksena tuota kateuden, kaunan ja inhon hyysäämistä. Kun oma elämä näyttää paljon mukavammalta silloin kun keskittyy siihen, ja antaa muiden elää omia juttujaan.
Nämä negatiiviset jutut tulevat onneksi aina vain yhdeltä ihmiseltä. Sanon onneksi, koska mua lohduttaa teito, että tälläisiä ihmisiä ei ole paljon, ja se, että hirveän moni ei kuluta elämäänsä vihaamalla mua.
Jätän suurimman osan kommenteista julkaisematta, sillä yleensähän ne on tarkoitettu provosoimaan muita. Mutta en mä jaksa itseeni ottaa. Jos joku ei osaa lukea tai ymmärrä lukemaansa, en voi vääntää rautalangasta. Paljon paarempi, kuin muistuttaa itselleen, että pääasia on tietää itse miten elämässä menee ja mitä mulle oikeesti kuuluu.
Kaikkea hyvää sinne syksyn ja talven varalle. Oli kiva, että jätitkommentin. Ja toivottavasti elämä tuo seuraavaksi tullessaan tasaisempaa menoa ja ilonaiheita!
Halauksia ja voimaa! ❤︎