Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että keittiö on ollut toistaiseksi ilman vetimiä. En nyt muista, miten tarkkaan keittiö täällä blogissa on näkynyt, mutta instaseuraajille joitakin kuvia olen ainakin jakanut. Vedinten puute taasen, on johtunut niinkin yksinkertaisesta jutusta, kuin valinnan vaikeus.
Mulle oli alunperinkin selvää, että keittiöön tulee perinteiset kuppivetimet. Kun sitten jossain kohtaa mieheni kuullen selitin tulevia vetimiä ystävälleni, mieheni tyrmäsi koko ajatuksen. Ei kuppivetimiä ainakaan!

No, eipä auttanut muu kuin alkaa miettimään vedinasiaa uudelleen. Pakotin mieheni katselemaan kymmeniä eri vedinmalleja niin netistä, kuin rautakaupoistakin. Jossain kohtaa väsytystaktiikka tuotti tulosta ja ääni muuttui kellossa; Valitset kulta juuri sellaiset vetimet kuin haluat! Kyllä ne kuppivetimetkin käyvät.
Ja, kas näin, sain tahtoni jälleen läpi! 🙂

No, mutta sitten alkoikin niiden täydellisten kuppivedinten metsästys. Harmaan sävyä, ei liian kiiltävää tai uuden oloista. Ei messinkiä, ei teräviä reunoja, ei liian pienet jne… Netistä löytyi kauniita oikeasti vanhojakin vetimiä, mutta tarpeeksi monta samanlaista olikin sitten mahdotonta löytää. Vanhat vetimet ovat myös nykymittoihin nähden aika pieniä.
Jatkuvasti palasin selailemaan Helakaupan valikoimaa, muistin, että äidin kanssa oltiin tuolta joskus joitakin antiikkiheloja tilattukin. Nettisivuilla ei ollut hintatietoja, mutta nopeasti sain ne meilillä, ja parin kuukauden mietinnän jälkeen meillä on nyt siis vihdoin vetimet keittiöön. Hintaa vetimillä oli tuplasti verrattuna esim. Ikean tai Clas Ohlsonin vastaaviin, mutta koska silti puhuttiin muutamista euroista, en pitänyt tätä lainakaan kalliina sijoituksena. Nyt vedinten ruuviväli on sekin standardin mukainen, joten kyllästymisen sattuessa ne on helppo vaihtaa.

Tasojen puuttuessa laatikostot on ollut helppo avata myös ilman vetimiä, mutta nyt ollaan siinä kohtaa remonttia, että jonkinlaisilla hantaakeilla on ihan oikeasti jo tarvetta! Näitä siis ruuvaillaan tänään!

Kyllähän ne vähän taas tuovat uutta ilmettä. Ja, tuntuu vihdoin siltä, että asiat etenevät!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Kyllä vain, perjantain jälkeen hymy on ollut herkässä, ja mieli iloinen. Nimittäin se perjantainen reissu pääkaupunkiseudulle ei ollut ollenkaan turha, vaan pikemminkin välttämätön keittiöremontin etenemisen suhteen. Takaisin kotiin ajelimme myöhään ilalla, mutta iloisina, sillä vihdoin meillä on se kauan kaivattu allas!

Allashan on viivästyttänyt projektia todella pahasti. Meille lupailtiin ensin Ikeasta, että allas tulisi lokakuun puolivälissä, mutta sen jälkeen saapumisajankohta siirtyi kuukaudella eteenpäin. Ikean sivuilta kirjasin itselleni tuotteen valvottavaksi, eli, siinä vaiheessa kun allasta taas olisi varastossa, saisin asiasta ilmoituksen. Vaan sitten kävikin niin, että koko hemmetin allas poistui Ikean sivuilta, eikä sitä ollut enää valikoimissa. Ilmoitusta ei siis tulisi.Koska allas on malliltaan sen verran erikoinen, vaatii se keittiön tasoilta omanlaisensa muodon. Kun alkoi olla epävarmaa tuleeko allasta ollenkaan, tai ainakaan tämän vuoden puolella, olisi ollut aika riskipeliä tehdä työtaso vain tätä kyseistä tiskiallasta varten. Niinpä hommat seisoivat, ja oikeastaan vaan odotimme, jotta jokin asia varmistuisi.

Torstaina mieheni sitten lopulta soitti Ikean asiakaspalveluun, ja kyseli, että onko sitä allasta lopultakaan tulossa, koska emme voineet seurata asiaa Ikean nettisivuilta. Ja mitäpä muutakaan asiakaspalvelu kertoo, kuin että Espoon myymälään on tullut allasta, ja varastossa on 11 kappaletta! Vantaaltakin löytyisi pari. Tosin, näiden jälkeen ei taas ole tietoa, koska uusia on saatavilla.

Espooseen ja takaisin. Ehkä vähän hulluakin, mutta nytpä me päästään eteenpäin! Ja, voi että mä olen iloinen! Eilen ajeltiin taas, ja käytiin hakemassa myös “välitilan” laatat. 8 neliötä kaakelia, jota en jaksanut pitkään aikaan edes miettiä, sillä koko keittiö sai mut vaan kiukkuiseksi. Mutta ei enää, sillä nyt mä tiedän, että me saadaan keittiö valmiiksi ennen joulua. Ainakin melkein! 🙂

Ikeasta nappasin mukaani hyasintteja ja Kodin Terrasta laattakaupoilla amarylliksen. Ostin myös itselleni joululukemista, Hus & Hem, Lantliv ja Landhaus Living, kaikista ihana jouluinen numero, joita olen selaillut hassussa, iloisessa ja jouluisessa, hurmoksessani.

Sellainen viikonloppu täällä siis. Entä mitenkäs hyvinvointiviikko? Oikein hyvin, vaikka perjantaille mahtuikin nopea mäkkärireissu ja irtokarkkia. Mutta voiko tälläisenä aurinkoisena päivänä, yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen, olla muuta kuin iloinen ja hyvinvoiva?! Ei millään!

Suloista sunnuntaita!

Tuttavallisemmin makkari. Näyttää jotakuinkin samalta kuin aina ennenkin, ja odottaa kiltisti remontointivuoroaan. Tehtävälistalla on uusi sisäkatto ja seinien mahdollinen uudelleenlevytys. Makuuhuoneen komeroilla, aulaan antavalla sisäikkunalla ja tietenkin ovella on kaikilla kauniit vanhat harmaaksi maalatut puulistat. Listoitus vain on jäänyt aikoinaan huokolevytyksen jalkoihin, ja uponneet seinien syvyyteen. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin repiä vain huokolevyt pois, jotta listoitukset nousevat esiin. Toinen ajatus olikin sitten huokolevyjen varsinainen funktio. Ei niitä ole aikoinaan turhaan laitettu, vaan ne eristävät huonetta ja pitävät kylmien vinttivarastojen kylmyyden makuuhuoneen ulkopuolella. No, seinien kohtaloa pitää vielä miettiä. Nykyiset huokoleijonat nauravat niin rumasti saumoistaan, ettei niitä pysty peittämään edes tapetilla.

Ikean rautasänky on myös yhdenlainen kysymysmerkki. Olen pohtinut sen poismyymistä, mutta tässäkään asiassa en ole oikein tullut mihinkään lopputulokseen. Pellavalakat on Hobby Hallin valikoimista, päiväpeite on aikoinaan hankittu Hemtexiltä. Raidalliset koristetyynyt on Tine K:n malistosta, ja lampaantaljat Ikeasta nekin.

Pimennysverhot ovat halpamarkettilöytö, koritavara Tine K:n, H&M:n ja Bloomingvillen. Suuressa korissa heittopeitto ja lukutyyny, niiden lakanat ja tyynyliinat ovat H&M Homen pellavaa.

Vanha rouva kätkee sisäänsä liinavaatteet, ja se onkin tämän huoneen ainoa huonekalu, joka ei ole varmasti lähdössä yhtään minnekään! Toisella puölella yöpöytänä toimii pari suurta laatikkoa, ja Hagedornhagenin korentotaulu odottaa yhä parin vuoden jälkeenkin seinälle pääsyä.

Vaikka makuuhuone on keskeneräinen ja katossakin on julmettu reikä, jonka kautta rakenteita ja mahdollisia vanhoja sisäkattoja on etsitty, pidän kuitenkin huoneesta. Se on talon matakin, ja tämän vuoksi usein myös pimeä. Silti uskon, että siitä vielä joskus tulee juuri se, mitä olen ajatellutkin.

Kirpeä pikkupakkanen tekee ihmeitä, ja tänään käynnistymisvaikeuksia ei ollut läheskään siihen malliin kuin alkuviikosta. Ennen yhdeksää olin jo siivonnut yläkerran, ja kymmeneltä reippailtiin hyvää vauhtia kärrylenkillä. Nyt kun vielä tulisi sitä lunta, niin keli olisi täydellinen!

Energistä torstaita!

Sen sijaan, että kirjoittaisin joihinkin ravinnollisiin seikkoihin liittyvästä ryhtiliikkeestä, ajattelin mennä ihan sisustuslinjalla tänäkin aamuna. Pahoittelut siis mahdollisesti harhaanjohtavasta otsikoinnista.

Keittiön yleisilme alkaa olla aika valkoinen verrattuna siihen, mitä se oli muuttaessamme taloon. Tumma laminaattilattia on poissa, samoin toisen päätyseinän musta-hopeinen tapetti. Seinissä on uusi valkoinen pinta, ja vanha puolikiiltävä puukatto on muuttunut rauhallisen himmeäksi.
Samalla kun maalasimme keittiön suuren ruokapöydän valkoiseksi, sudittiin myös mieheni nikkaroima sivupöytä samalla maalilla. Molemmista löytyy ennen-kuvat mukavuusalueen ulkopuolelta -postauksesta.

Vaikka olenkin valkoisen ystävä, ja suosin vaaleita pintoja, pitää valkoisella olla myös kontrastia, jottei lopputulos ole pliisu tai liian romanttinen. Olen pitkään pyöritellyt mielessäni Tine K:n mustia seinätarjottimia, joita halusin ripustaa seinälle kaksi päällekäin. No, nuo olivat toisessa eilisistä paketeista, ja nakuttelin ne illalla seinään, juuri kuten olin ajatellutkin. Ja, kylläpä tuli ryhtiä! Ihan mahtavat – ainakin omasta mielestäni!

En ole liian graafisen mustavalkoisen ystävä, ja siksi mustaa ei meillä sisustuksessa ole paljon. Valkoisen ja mustan lisäksi pidän harmaasta, joka luonnonsävyjen ohella lämmittää mustan ja valkoisen liittoa. Niinpä meillä on paljon myös Tine K:n koritavaraa, jota tilasin jälleen lisää. Suuri korikassi ja basmarket-korit sopivat työtason alle ja toimivat meillä jonkinlaisena “lajitteluastioina”. Paperinkeräykseen menevät lehdet ja mainokset, sekä kierrätyspullot on helppo heittää tuonne tason alle omiin koreihinsa. Myös isot lisäravinnepakkaukset on kauniisti piilossa yhdessä korissa.

Keittiöremontti on nyt siinä pisteessä, että tarvitsisin mieheni kotiin, jotta voimme jatkaa hommia. Yksin on oikeastaan aika mahdotonta tehdä nyt mitään. Tai siis ei yksin, vaan kahden apulaisen kanssa. Tiedättehän…? Niinpä tuolla työtason alla näkyy esimerkiksi liesitaso, joka on yhä visusti paketissaan. 🙁

Mutta pieniä kivoja yksityiskohtia oli pakko hankkia keittiöön jo. Nicolas Vahen pakkaukset ovat niin kauniita, että ihan käyttöelintarvikkeitakin on ilo pitää esillä. Tine K:n mustavalkoinen marokkolaispurkki kätkee sisäänsä teepussit, ja se on kiva nostaa pöydälle teeaikaan.

Eli, muunmuassa sellaisia juttuja se postipoika eilen Homenordista tänne kuljetti. Jotain vähän jouluistakin siellä oli seassa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kivaa tiistaipäivää teille!

Voi että mikä onnenpäivä! Jälleennäkemisen riemua tämä ilta, melkein voisi onnesta itkut tirautella!
Vihjasin teille mitä kuuluu -postauksessa, että odotan selkäni taakse jotakin, josta olen ollut kauan erossa. Todellakin aina maaliskuusta 2012 asti, ja nyt se jokin on vihdoin täällä! Nimittäin ihana rakas “vanha herrani”. Kaappipariskunnan suurempi osapuoli on päässyt vihdoin kotiin!

Ostohetkestä asti olen ajatellut, että haluaisin joskus tehdä tästä kaapista astiakaapin, ja kun talon metsästys lopulta aloitettiin, asetin keittiöille yhden kriteerin: Vanhan herran on mahduttava sinne! Ja, siinä se nyt on! Kuin luotu kahden ikkunan väliin, ottamaan sisäänsä lautaset, lasit kipot ja kupit.

Tällä herrasella on painoa ja kokoa sen verran paljon, että ihan helposti sitä ei nostella paikasta toiseen. Alunperin oli selvää, ettei kaappi mahdu kuin keittiöön, ja sinne sitä on turha nostaa, ennen kuin lattiat ovat valmiit. Kantamiseen taasen tarvitaan voimaa ja tahtoa, ja kukaan aiemmin kaappia nostanut ei halunnut lähteä leikkiin toistamiseen. Niinpä, suuret suuret kiitokset tänään kantoapuna olleelle ystävälle. Oli, Satu, liki, etten pussannut miestäsi! 😉

Koko talo näyttää erilaiselta, tai keittiö ainakin. Kodin sydän on vihdoin alkanut muodotua!

Tämän herran rouvahan on ollut alusta asti makuuhuoneessamme liinavaatekaappina. Kuvia näkyy esim. kuvia makuuhuoneesta-postauksessa.

Puolitoista vuotta vuokravarastossa, ja vuoden verran autotallissa. Tätä kotiinpaluuta pitää juhlia!

Ihanaa iltaa!

Pus!

Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Jep, kuten instagramissa jo eilen kävi ilmi, teemme tosiaankin jo elämämme toista Ikea-keittiötä. Oikeastaan mulle on aina ollut ihan itsestäänselvyys, että tulevakin keittiömme on Ikean valikoimista. Ei mitään pahaa sanottavaa keittiön laadusta tai toimivuudesta! Verrattuna reilun viiden vuoden takaiseen, tuo tavaroiden kerääminen ja kokoaminenkin on helpottunut hurjasti, enää kun Ikea ei myy joka himputin osaa erillisessä pakkauksessa. Muuten keittiöt on Ikean valikoimissa mekaniikaltaan ja rungoiltaan kuin missä tahansa muussakin keittiössä. Erotuksena toki puurunkoiset mittatilaustyönä tehdyt keittiöt.
Kesällä 2009 opein senkin, että kuten minkä tahansa kaupan, myös Ikean varastosaldoissa on virheitä, enkä tällä kertaa edes jaksanut nähdä vaivaa, ja tarkistaa tuotteiden saatavuutta. Edellisellä kerralla kun allaskaappia piti olla Raision varastossa useita kappaleita, mutta parin tunnin päästä kaikki olikin loppu. No, silloin tietenkin harmitti, että keittiön kasaaminen viivästyi yli viikolla, mutta saimme sentään hyvityksenä erehdyksestä tuotteen postitettuna, ja muistaakseni saimme myös joitakin Ikea ravintolan “lounasseteleitä”. Inhimillinen erehdys, jota Ikea pahoitteli. Olisimme tietenkin hakeneet keittiön Tampereelta, jos olisimme tienneet tilanteen.

Kuten voitte jo arvata, ihan suunnitelmien mukaan ei keittiön nouto mennyt tälläkään kertaa. Meidän allasta ei nimittäin ole missään Suomen Ikea-myymälässä. Loppu, slut, finito! Jep, ja arvioitu tuotteen saapumisaika on lokakuun lopulla! Puolitoista kuukautta…
Tässä kohtaa huomasin kuitenkin muuttuneeni. Mutisin hiljaa, että voihan kakkiainen, ja totesin, että ei auta kuin odottaa. Tuleehan meille vessaan vesi, ja hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Ja ihan totta, edellisessä elämässäni olisin repinyt peliverkkarini siihen paikkaan. Pitää saada kaikki heti nyt! Tai, ainakin muuttaa suunnitelmaa, ja keksiä vaihtoehto B projektin jouduttamiseksi.
Nämä poikkeukselliset olosuhteet muutaman vuoden sisällä, kuten kolmen kuukauden kylpyhuoneettomuus kesällä 2009, ja reilun seitsemän kuukauden pesukoneeton jakso taas pari vuotta sitten, ovat opettaneet mulle kärsivällisyyttä. Puhumattakaan tietysti sähköttömyydestä, tai viime talven neljän päivän viemärinkäyttökatkosta. Aloin ihan tosissani miettiä, kestäisikö psyykeeni enää sitä, että lämmintä vettä tulisi joka päivä, ihan vain nappia painamalla. Että, olenko jopa hiukan riippuvainen poikkeuksellisista olosuhteista!? No, ei sinänsä hätää, remontin vuoksi poikkeusolot jatkuvat varmaan vielä vuosia, ja onhan tässä asumisessa muutkin mutkansa. Kaikessa tässä kaaoksessakin näen hyvätkin puolet; Enää ei tarvitse esim. rämpiä vessaan saappaat jalassa!

Niin, että otetaan nyt lungisti. Keittiön kasaaminen alkaa tänään, mutta eipä tässä nyt ihan hirveää hoppua ole. Onhan tuo ihan atomeina, joten ei sitä hetkessä kassaa . Joulukuuhun mennessä jos kuitenkin saisi kattilat ja kasarit pois pianon päältä! 🙂

Ihana ilma, muistakaa nauttia siitä!

Vielä kerran yksityiskohtien läpikäyntiä. Tarkistuksen tarkistusta. Mutta, eiköhän se ole siinä!

Jestas, tuntuupa ihanalle, että vihdoin ollaan tässä vaiheessa!

Tämä ilta menee keittiöjutuissa. Ja, ehkä pari muutakin. 🙂

Kukkuluuruu. Kyselitte, mitä keittiölle kuuluu, ja täältä suunnittelun lomasta ajattelin laittaa pientä raporttia. Suunnittelu sinänsä on nyt tällä hetkellä jo pelkkää aikatauluttamista, sillä keittiöremppa on nyt pari viikkoa ikään kuin seissyt. Tarkoittaen, että mitään suurta tai näkyvää ei ole tapahtunut. Toki sitä kaikkea pientä on ollut, ja siihen pieneen ja mitättömän tuntuiseen sitä aikaa tuhraantuukin sitten ärsyttävän paljon. Viimeiset pari viikkoa on myös työt haitanneet harrastamista, joten aika on pitänyt kanavoida tärkeämpiin juttuihin.

Keskeneräisyydestä huolimatta keittiöön on kuitenkin jo kannettu joitakin huonekaluja, jotta arki saadaan pyöritettyä paremmin, eivätkä kalusteet tuki muita huoneita.  Tosin ruokapöytänä toimii vanha, kuuden hengen pötä, joka näyttää tässä tilassa lähinnä postimerkiltä.

Vaikka meillä on aina ollut kettiön toisessa päässä sellainen oleskelutila, nyt on tarkoitus selkeyttää okkkaripäätä yhä enemmän ja jakaa tilaa huonekalujen ryhmittämisellä. Vanha puusohva sai väistyä toisen ikkunan alta, ja hetken aikaa olin jo pohtimassa sen poismyyntiä tai sullomista ulkorakennukseen, kunnes päädyimme siihen tulokseen, että sohva mahtuu varsin hyvin olemaan “keittiöpäädyn” ikkunan alla. Siihen voi nyt kätevästi laskea kauppakassit purettaviksi. Sohvan sisällä on myös hurjasti säilytystilaa, joten siinäkin mielessä se on kiva pitää keittiössä.

Kylmäkalusteiden paikka, ja niiden ympärillä olevat kalusteet jäävät paikalleen. Tai siirtyiväthän ne n. 15 senttiä ikkunaan päin, kun kotelo saatiin pois katon rajasta. Näin päästin eroon tyhmästä kolosta, joka jäi komeron ja seinän väliin. Tosin säilytin siellä silityslautaa, että ei se nyt ihan turhakaan ollut! 🙂 Kaapit ovat kuitenkin siis yhä niitä vanhoja, ja ilme muuttuu tietysti, kun ne uusitaan. Alemmasta kuvasta näkyy myös esimerkiksi, kuinka patteri vaatii uutta maalia, ja sähköjohdot uutta rasiaa.

Ensi viikola on tarkoitus aloittaa uuden keittiön kasaaminen, ja vaihtaa kodinkoneita. Vanha keittiö koneineen lähtee viikon päästä uuteen osoitteeseen. Kalusteiden jälkeen onkin vuorossa kaakeloinnit, tasot, sähkötyöt jne…

Mutta tiedättekös! Varsinaista keittiötä enemmän mä odotan nyt tänne yhtä ihan toista juttua. Tyyppiä, joka on ollut poissa maaliskuusta 2012 lähtien. Mallailen sitä mielessäni ja näen sen täällä sieluni silmin tuohon taakseni. Kauhea ikävä!

Että sellaista tänne ja tähän sunnuntaihin!

Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Ps. Homenord-alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän! Koodi ja ohjeet löytyvät täältä.