Kiitos tsemppaavista viesteistänne, flunssa ei tosiaankaan ole näin helteillä mukava kaveri. Joskaan se nyt toivottu vieras on ikinä. Kuume on ainakin hetkellisesti poissa, samoin ääni, ja tuottaakin hiukan vaikeuksia kommunikoida kahden lapsen kanssa. You know?!

Olen yrittänyt etsiä ulkoa mahdollisimman mukavaa paikkaa istua, ja saunan rappuset ovatkin muodostuneet hyväksi valinnaksi. Aamupäivän jälkeen tämä piharakennuksen pääty on mukavan varjoinen, ja nyt kun ulkona käy pieni tuulenvire, sopii se tähän mitä ihanimmalla tavalla.

Kerroin puutarhakuvia -postauksessa “alapihasta”, joka on myöhemmin tilaan liitetty osa. Alapihaksi kutsumme tonttia, sillä sen raunassa on pieni penger, joka erottaa alueen alkuperäisestä tontista. Tässä ulkorakennuksen kohdalla penger on muodostettu suurilla kivillä, joiden väliin on istutettu saniaisia. Vielä viime kesänä sitä oli vaikea hahmottaa, sillä saniaisten kanssa kilpailivat ne nokkonen, jättipalsami ja jättiputki, mutta nyt kun saniaistenkin tyvi on putsattu, näyttää matala kivikko todella kauniilta.

Saunan kulmalla on kiva puutarhakaari, jonka molemmin puolin kasvaa suuri köynnöshortensia. Köynnöshortensiaa on myos tuossa saunan ovea vastapäätä ja se kasvaa kauniisti hiukan sinne tänne. Juuri viikonloppuna puhdistin suurinta hortensia puskaa, sillä sen sisään oli villiintynyt kasvamaan vadelmaa.

Lapset leikkivät näillä keleillä paljon juuri tuolla alapihalla. Kuvissa näkyy tuo tontin perä, jossa on krikettikenttämme. Tontti on pitkä ja kapea, ja sen toisessa päässä onkin hiekkalaatikkoa, kasvimaata ym. tarvittavaa. Koska alue on suurten vanhojen puiden katveessa, tämä alapiha pysyy mukavan varjoisena oikeastaan koko päivän.

Tällä puolella tekemistä on tosiaan vielä enemmän. Metsän reunaan on rakennettu aikanaan kaunis kivimuuri, ja sen  edessä on yhä reilun metrin verran karsittavaa. Samoin koko alapihan autiotalotonttiin rajoittuva pitkä sivu. Raivaussahalle on  siis aika paljon tehtävää, ennen kuin päästään hienosäätöihin.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Meillä alkaa olla jo niin tukalan kuuma, että lieden ja uunin käyttämistä pitää tosiaan rajoittaa. Useamman päivän murkinat valmiiksi yhdellä kertaa, ja sitten mikrolämmitystä ja grillausta lopun edestä. Näin se on nähtävä.

Aurinkoista päivää sinne!

Nappasin eilen illalla ulkona joitakin kuvia. Tämä puoli pihasta on sitä helppohoitoisinta, vanhoja puita ja perennoja, jotka tulevat toimeen aika vähällä. Perennapenkkien koko, ja lajien kirjo, olivat se, mihin aikanaan pihassa rakastuin, vaikkakin kaikki oli tuolloin kovin puskittunutta, eikä esimerkiksi pientä vesiaihetta edes huomannut keskellä pihaa. Kitkemisellä sai kuitenkin ihmeitä aikaan, ja nyt saan nauttia siitä, että pihassa kukkii jatkuvasti ja koko kesän.

Tänään on puuhasteltu tuolla talon takana näkyvällä “alapihalla”, tontti joka on myöhemmin liitetty tähän kokonaisuuteen, ja jolla ei ole ainuttakaan rakennusta. Jättipalsamia, jättiputkea ja miehenkorkuista nokkosta. Niitä meillä oli alussa vastassamme, mutta tänään juuri laskeskelin, että olemme saaneet muutaman kymmenen neliötä enemmän pihaa kaiken raivaustyön jälkeen. Oikeastaan harmittaa, etten aikanaan ottanut niitä “ennen -kuvia” myös puutarhasta.

En tiedä, olenko oikeastaan koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi kuunliljoista, mutta isossa pihassa nuo muutaman metrin pituiset kuunliljarivit ovat oikeastaan kauniita. Ja toki kuunliljoilla on paikkansa perennapenkeissäkin. Niillä kun saa kauniin reunan, ja taaempana olevat korkeammat kasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Rakastan suuria vanhoja puita, ja juuri tämä korkea ja vanha kasvusto on se, mikä vanhojen talojen pihoissa viehättää. Minusta ei olisi asumaan uudelle omakotialueelle, jossa kasvillisuus ei antaisi tälläistä suojaa. Suojaa paitsi katseilta, myös paahatavalta auringolta!
Valitettavasti jouduimme heti muutettuamme kaatamaan suuren vanhan koivun, jonka runko oli haljennut. Viimetalvinen myrsky karsi sekin pihastamme vanhoja puita, ja yllä olevassa kuvassa näkyvä vaahtera halkesi keskeltä kahtia. Puolet rungosta makaa vieläkin tuossa nurmikolla, ja köynnöshortensia on kasvanut kauniisti sen päälle. Vaahteran kaataminen taitaa olla pakostakin edessä, sillä nyt kaikki latvan paino on tuolla talonpuoleisella osalla, ja vastaavanlainen myrsky voisi tehdä pahaa jälkeä talolle.

Nyt kun puutarhan ääriviivat on kaivettu esiin, on seuraavaksi vuorossa reuna-alueiden siistiminen. Metsittynyt autiotalon tontti, metsä, pellonreuna ja maantie, siinä neljä naapuriamme. Työ näiden parissa viekin sitten useampia kesiä. Myös nurmialueiden paikkaus kuuluu ensi syksyn ja kevään työlistaan. Hedelmäpuita, alppiruusuja ja keväisiä sipulikukkia, niitä olen suunnitellut hankkivani vielä lisää, tilasta kun ei ainakaan ole puute. Myös joitakin uusia sora-alueita on suunnitteilla.

Tänään juuri tuossa mieheni kanssa katselimme ulkona ympärillemme, ja mieheni kysyi, olisinko silloin pari vuotta sitten uskonut, että saamme pihan tälläiseen kuntoon. Paljon on toki tapahtunut, ja paljon on tehty hommia, mutta kai siihen oli jollakin tapaa pakko aikanaan uskoa. Ei kai tähän muuten olisi ryhtynytkään! Olemme kuitenkin miettineet, että meillä on koko elämä aikaa laittaa tätä puutarhaa, joten välillä on syytä myös vain nauttia!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Hiphei!

Tämän sateisen viikonlopun ratoksi olen käyttänyt aikaani kohtalaisen hyödyllisesti, eli siivoillen! Muistatte varmaan vaatehuoneen, joka laitettiin keväällä kuntoon. Project of the week -postauksessa tuolloinen lähtötilanne, ja  kaffepaus -postauksessa sitten sitä valmiimpaa vaatehuonetta.
No, niin ihana kuin tuollainen vaatehuone onkin, pääsi se tässä kevään aikana tilanteeseen, jota kuvaa parhaiten sana kaoottinen. Vaaterekin päällä oli kilotolkulla tavaraa, niin että pelkäsin joka päivä rekin lysähtävän painonsa alle, ja lipastonlaatikot eivät ole mahtuneet kiinni pitkiin aikoihin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Pistin oven kiinni perässäni, ja yritin unohtaa kaaoksen.

Viime aikoina tuo kaaos on kuitenkin alkanut nyppiä oikein kunnolla. Vaatteita on mahdoton löytää, ja millekään ei ole enää tilaa. Ei auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja iskeä closetin kimppuun!
Pieni ahdistus on edelleen tavaranpaljoudesta, ja mietinkin, että nyt pitäisi ihan oikeasti hankkiutua eroon ylimääräisistä vaatteista. Mä en vain oikein jaksa sitä kirppispöydän viilaamista, eikä tosin täällä päin oikein sellaista “vaatekirppistä” olekaan. Huutiskin tuntuu työläältä kaiken kuvaamisen ja postittamisen kanssa…

Laitoin korut ojennukseen, ja kaikki omiin rasioihinsa. Suljin laukut omiin dustbageihinsa, ja vannoin itselleni säilyttäväni tämän ojennuksen. Nostin jopa yhden kaulaketjun valmiiksi eteiseen, jotta muistaisin viedä sen kultasepänliikkeeseen korjattavaksi. Onhan siitä jo melkein vuosi, kun Klaara riuhtaisi ketjun kaulastani! Myönnän, olen saamaton! 🙂

No, jälleen silmä lepää, vaikkakin velä jäi pari lipastonlaatikkoa ojentamatta. Jatkan huomenna, lupaan!

Kuvissa muuten vilahtaa pari uutta kesätuoksuani, mutta niistä vaikka joku toinen kerta. Nyt on pakko syödä jotain!

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja kesäkuun alkua!

Huomaan eläväni tänään ihan sunnuntaifiiliksissä. Tiedättehän, hiukan hitaalla ja saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi. Toisaalta, tälläiset päivät on välillä ihan kivoja, kun ei oikeastaan tarvitsekaan tehdä mitään ihmeellistä!

Rasti seinään siitä hyvästä, että nukuin tänään parin tunnin päikkärit. Edellisistä olikin jo tovi aikaa, mutta niitä päikkäreitä seurasikin sitten kova kuume. Nyt olo on hiukan nirkunnarkun, viluttaa ja väsyttää, eli pelkään jo pahinta. Mitään sairasteluja ei nyt tarvittaisi!

Kaiken varalta, pidän itseni täällä lämpimänä villasukkien, kaminan ja kuuman juoman avulla. Jos taas pitää listata näitä vanhan talon hyviä puolia, niin tälläisinä kylminä sadepäivinä pääsee kyllä lähes mökkitunnelmaan; Ei tietoakaan pakahduttavasta kuumuudesta, koko talo on kylmänkostea. Ottaisin ehkä sittenkin sen lämmön takaisin!

Huomaan vilkuilevani jatkuvasti tulevien päivien sääennustetta. Ei kai ne siitä katsomalla parane, mutta soisin koulunsa päättäville kauniimman juhlasään. Eihän koko kesä voinut olla vain yhden viikon mittainen!

Taidan kiskaista kurkkuuni päivän kuudennen laten ja virittäytyä henkisesti maanantaihin. Sellainenhan huominen on, jos tänään päättää viettää sunnuntaita! 🙂

Aurinkoisia ajatuksia, pysykää lämpimänä ja terveinä!

Mitä muutakaan? Tätä se on ollut koko viikon, eikä loppua näy. Mutta, kiva niin, en valita!

Eilen vielä kierreltiin iltamyöhään viileässä kesäillassa pihaa, ja muisteltiin mitä kaikkea on jo tehty. Mietittiin ja suunniteltiin, mitä kaikkea vielä pitää tehdä, mutta tultiin yhdessä siihen lopputulokseen, että pelastustyöt ovat loppujen lopuksi onnistuneet hyvin, ja voimme olla jopa pikkuisen tyytyväisiä itseemme.

Tänään vuorossa vähän monipuolisempaa grillausta ja parempaa ruokaa. Saunan lämmitystä tottakai ja auringosta nautiskelua!

Ihanaa kesäviikonloppua!

Asuntokaupat on tehty, ja olen (tai me olemme) tämän pikkuasumuksen onnellinen omistaja! Suloista vanhaa pintaa, tunnelmallisia rappuja, vanhoja sähkökalusteita ja ikkunamaisema pieneen lintuparatiisiin!
Koko jutulla oli kyllä tosi hauska hiukan kiusata teitä, mutta totuushan on, että ne asuntokaupat tehtiin  kohta kaksi vuotta sitten, ja tämä, saunan yläkerrassa oleva vanha kauppa-apulaisen hellahuone, kuului luonnollisesti osaksi talokauppaa.

Pieni tila portaineen oli oikeastaan koko suuressa ulkorakennuksessa se juttu, johon minä itse ihastuin. Toki koko rakennus on kiva, ja saunakin nyt remontoituna, mutta aikanaan olin juuri tästä paikasta kovin innoissani. Lopulta kuitenkin kävi niin, että oikeastaan unohdin koko yksiön. Näytön jälkeen olen käynyt tuolla yläkerrassa ennen tätä vain kahdesti. On ollut kaikkea muuta, paljon kiireisempää ja tärkeämpää muka.

Ja, onhan se kieltämättä ihan tottakin, että näiden asuttujen tilojen laittaminen on tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Aikanaan kuitenkin näin tämän huoneen sellaisena kesäisenä vierashuoneena ja omana pikku “pakotilana”. Jos meillä olisi ollut tälläinen paikka kotona, kun olin pikkutyttö, olisimme varmasti ystävän kanssa viettäneet kesäöitä (leikkimökin lattian sijaan) tässä pikkuisessa vinttihuoneessa.

Vanha rautasänky, tai nätti sohvasänky. Vaaleaa pintaa ja räsymattoja. Näen selkeästi mielessäni, mitä tilaan haluaisin. Sitten joskus. Ja vaikka tämä olisi mahtava paikka majoittaa kesävieraita, voisin joskus karata tänne itsekin pienelle minilomalle. Lukea dekkareita kuunnellen linnunlaulua, ja jättää puhelimet ja tietokoneet suosiolla pois matkasta. Ja, mikäli nyt joku pakottava tarve olisikin saada äiti äkkiä paikalle, olisin huutoetäisyyden päässä!

Ei sitä nyt ehkä just saada mitenkään kuntoon, mutta jos joka kesä laittaisi urakkaa pikkuisen eteenpäin! Eli, ihan vaikka siivouksella voisi aloittaa! 🙂

Näissä tunnelmissa perjantai päivää! Viikonloppu on ovella, nautitaan kesästä!

Pus!

Tallenna

Muistatte varmasti unelmana kaunis pihasauna -postauksen, jossa esittelin teille meidän “ei niin fiinin” ulkosaunan!?
Yhteistyössä K-Raudan kanssa, pääsimme siis toteuttamaan yhden remonttihaaveemme, ja silloin kohteeksi valikoitui, varsinkin miehelleni kovin tärkeä, sauna. Ideana oli, että remonttia käytäisiin täällä bloginkin puolella läpi, mutta kohde osoittautui vaikeammaksi, kuin olin osannut kuvitella.
Vaikeaa tässä ei ollut maalaaminen ja remontin teko sinänsä, vaan puhtaasti se työn suorittaminen. Olen paljon lasten kanssa keskenään kotona, enkä voi sulloutua (ulko!)saunaan tekemään remonttia, eikä sinne mahdu mitenkään ottamaan mukaansa pieniä apulaisia. Maantien vieressä asuminen on tehnyt musta tosi herkän ja pikkuisen ylisuojelevankin (voiko äiti edes olla ylisuojeleva?), ja lasten ulkoillessa, en pysty remontoimaan saunaan, sillä haluan nähdä, missä pikkuväki temmeltää. Niinpä remontille jäi vain ja ainoastaan se aika, kun taloudessamme on kaksi aikuista läsnä. Toinen remontoi, ja toinen hoitaa muun.

Kun sää alkoi lämmetä, meillä pistettiin hihat heilumaan ja roikkunut remontti saatiin vihdoin päätökseen. Pientä fiksausta kaipaa vielä lauteiden päädyt, ja pari muuta paikkaa, sillä käyttämämme hiilenmusta spriipohjainen Liberon petsi, loppui hieman kesken. Myös pukeutumistilan seinälaudoitus on elänyt jo maalikerrosten jälkeen ja varmaankin viimeistään ensi keväänä, on aika levittää pintaan uusi kerros remonttimaalia. Käytimme K-Raudan omaa Cello-tuotemerkin maalia savyssä höyry/maalarin valkoinen. Löydätte kuvan remonttitarvikkeista Kodin unelmia -postauksesta.

Maalien, petsin, viimeistelyöljyn ja pensseleiden lisäksi, K-Raudan valikoimista saunaamme pääsi uudet siistit puuritilät lattiaan, Cello-tuotemerkin löylykiulu ja kauha, sinkkiämpärit, sekä suuri musta vesisaavi. Myös Wanhan Markin pesuaineet ovat Porin K-Raudan valikoimista.
Näiden lisäksi pärjäsimme melkolailla jo olemassa olevilla tykötarpeilla. Joitakin pieniä sisustusjuttuja olen hankkinut saunaan kevään aikana, mutta esimerkiksi peili on edelleen ostamatta.

Vanhaa remontoidessa yllätyksiä tulee aina vastaan, ja siihen on oppinut jo asennoitumaan. Yllätys kuitenkin tarkoittaa sitä, ettet ikinä voi tietää, mitä odottamatonta eteen tupsahtaa. Tällä kertaa olimme onnekkaita, sillä yllätys oli kerrankin positiivinen: Irrotimme pukutilan lattiasta muovimaton, ja alta löytyi kaunis harmaa lautalattia! Niinpä vaaleanharmaa maali (jota käytimme myös löylyhuoneen betoniosiin) säästyi tältä osin, ja me säästyimme yhdeltä työvaiheelta.

Sauna lämpenee nyt tasiaseen tahtiin varmasti läpi kesän. Tästä tuli ehdottomasti yksi kotimme parhaista paloista ja tila, joka on myös meidän näköinen. Olen myös ilmoittanut, että ensi jouluna aikataulut laaditaan siten, että ehdin itsekin nauttia joulusaunasta oikein ajan kanssa. Kynttilöiden tuomaa tunnelmaa ja kiukaan lämpöä kylmään säähän. Voiko parempaa olla!

Mutta kruunaapa sauna myös kesäpäivän. Eilen ja tänään. Ja, makkaran grillausta siihen perään, linnunlaulun kuuntelemista ja onnellista huokailua. Sinäpä mun suunnitelmat tällekin keskiviikkoillalle!

Saunajuttuja joudutte siis varmasti kohtaamaan täällä pitkin kesää! 🙂

Tuutteko mun kanssa saunaan?
K-Raudan ja Indiedaysin Kodin unelmia -kampanjan myötä pääsin unelmoimaan pienestä saunarempasta, ja olettekin kovasti kyselleet saunan kuulumisia. No, nyt niitä olisi tulossa!
Koitan parhaillaan saada teille kuvia saunan sisätiloista, mutta niitä odotellessa, voitte kurkkia lähtötilanteen tästä postauksesta.

Palaan asiaan vielä tänään!

Aurinkoa ystävät!!!

Kukkuu!
Arvatkaas mitä?!?
Kävin tsekkaan tänään kivan pienen yksiön! Ei mikään lukaali, mutta riittäis mulle ihan hyvin. Ainakin kesän ajaksi!
Pientä laittoakin se vaatisi, mutta muuten puitteiltaan tosi kivan oloinen, ja kivassa ympäristössäkin vielä! Vanha talo ja kauniit yksityiskohdat…

Enpäs tiedä! Melkein kyllä tekisi mieli muuttaa! Pitää vielä harkita…

Hihhih, tästä vois tulla kivaa! 😉 Ja, kohta varmaan puhelin alkaa piristä! 🙂

Halipusimoimoi, ja lystiä iltaa teillekin!

Tallenna

Tänään ohjelmassa puutarhatöitä, kuten eilenkin. Päivä meni kukkamaita käännellessä ja peratessa. Kesäkukkakaupoilla, vanhempieni puutarhassa perennavaihtareita hakiessa, istutustöissä ja tietenkin ideoinnissa.

Päänahka on täynnä multaa, samoin varpaiden välit ja kynnenaluset. Mutta mä tykkään! Tätä sen kesän kuuluukin olla!

Nyt jätskitauko, ja sitten perusteellinen kastelu! Eiköhän tästä vielä ihan kunnollinen puutarha aikaiseksi saada!