Vaikka eilinen ostosreissu lähinnä piti sisällään muiden hankintoja, jäi jotain myös omaan käteen. Nimittäin vihdoin tuo kylmä välihuone, tuleva työhuone, sai pienen edistysaskeleen. Kun kuljetuskalusto oli tällä kertaa mukana, saivat jo talvella hankitut pukkijalat tammisen pöytätason ylleen. Kyllä, tästä tulee ihan oikea työhuone! Jossain vaiheessa!

Oleellisesti tietysti tietokone pitäisi nyt siirtää tähän huoneeseen, samoin tulostin ja kaikki muu kotitoimistossa vaadittava. Seinälle aion ripustaa tauluja, kenties joku hyllykin tarvittaisiin. Säilytystilaa on pakko miettiä.

Pieneen testiin huone pääsi jo eilen illalla, kun pidin puhelinpalaveria ihanan kollegani kanssa. Siinä milessä tämä huone on kyllä ihanteellinen työhuoneeksi, että puheluiden kannalta kuuluvuus on paras mahdollinen. Sen verran on huonot nuo puhelinyhteydet täällä päin, että aina pitää hakea oikea paikka ja varmistaa kenttä.

Eiköhän se työhuone tästä ala muodostua! Koitan saada jotain aikaiseksi, ja laittaa teillekin vähän laajempaa kuvakulmaa.

Tämä huone on keskeneräisyytensä vuoksi rajaantunut aika hyvin pois blogin sisällöstä, joitakin kuvia tässäkin huoneessa on kuitenkin otettu. Ainakin tässä ja tässä postauksessa vilahtaa taustaa, ja Facebookin puolellahan on sitten niitä ihan virallisia remppakuvia ja kaunistelematonta totuutta! 🙂

Mukavaa lauantaita! Mä taidan hipsiä ulos!

Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Muistatteko, kun postasin teille meidän saunahaaveista ja kodin unelmista! Jos ei heti tule mieleen, voit käydä lukaisemassa unelmana kaunis pihasauna -postauksen.

Tuolta postauksesta ohjailinkin teitä mukaan K-Raudan Mistä unelmoit kotonasi -kilpailuun. Kilpailu on avoinna vielä tämän päivän, ja palkintonahan oli 100 euron lahjakortteja K-Rautaan!

Ennen kuin hyökätään meidän saunan kimppuun, niin käykäähän laittamassa rempparahahakemus kilpailusivuille.
Aikaa on siis todellakin enää vain tämä ilta!

Näissä kuvissa joitakin elementtejä, joita valitsin itse Porin K-Raudan valikoimista yhteistyön merkeissä. Mutta paneudutaan niihin hiukan myöhemmin enemmän!

Kivaa ja unelmarikasta iltaa, ihanat!

Tässä siivouspäivän lomassa olen tänään pohtinut sitä, miten sisustusmakuni, ja sitä myöden kodin sisustus, on vuosien varrella muuttunut. Tai oikeastaan olen miettinyt sitä, miten luonnollista on, että maku sisustuksen suhteen muuttuu. Samoin muuttu muoti ja tyylijutut, hiustyylit jne… Ihminen menee trendien perässä, välillä jopa sitä tiedostamattaan. Ja tarkoitan, että eihän ihminen välttämättä tarkoituksella pyri sinne aallonharjalle, mutta olemme kuitenkin alttiita vaikutteille, ja ihan vain jo tämänhetkiselle tarjonnalle.

Olen välillä törmännyt ajatukseen, että bloggaajan tyylin tulisi olla jollakin tavalla stabiili. Takinkääntäjistä ja tyylipettureista ei aina pidetä. Muistan hyvin kommentin, jonka sain kun laitoin blogiin ensimmäisiä kuvia väliaikaisasunnostamme:
“Pidin enemmän vanhan kotinne värikkäistä tapeteista, kuin näistä hegettömistä valkoisista seinistä. Lopetan tämän blogin seuraamisen tähän.”
Mitäpä tuohon sanomaan, vuokralla asumisessa on aina puolensa.

Talokaupoissa tapetit tuli jättää seinään, ja vuokra-asunto tuli hyväksyä niine hyvineen. Mutta, värikkäitä tapetteja ei tullut perästäkään takaisin. Hengetön valkoinen jäi elämään, ja totesin mieleni muuttuneen. Syitä voi toki olla moni. Ehkä huomasin valkoisten seinien rauhoittavan vaikutuksen, ehkä näin silmissäni tämän kodin vaaleampana ja harmonisempana. Ehkä kahden lapsen äitinä aloin arvostamaan hillittyjä sävyjä leluvuorten alla. Tai, ehkä kirjavat tapetit tulevat vielä takaisin! Eihän sitä voi tietää! Koti on enneksi paikka, jossa mieltään saa muttaa, ja jokainen voi toteuttaa itseään omalla tavallaan.

Itse en koe olevani siellä tyylin aallonharjalla millään tavalla. Kodista on tullut paikka jossa sekoitan uutta ja vanhaa, arvokkaampaa ja edullisempaa. Mutta, aina itselleni jollakin tapaa tärkeää. Kiinnyn tavaroihin ja huonekaluihin, tai oikeastaan tarinoihin niiden takana. Muistoja. Niitä kerään ympärilleni. Melkeinpä yhtä tärkeä kuin on makuuhuoneen vanha ruusukaappi, on myös Ikean sänky. Sen noutoon kun liittyy hauska tarina, jolle jaksamme nauraa yhä.

Jos parin vuoden sijaan katson pidemmälle taakseni, voin todeta, että suurin vaikuttaja kodin tyyliin on varmasti elämäntilanne. Aloittaessani seurustelun, jouduin luopumaan viivasuorista matonvipsuista ja monesta muusta itselleni tärkeästä jutusta. Opiskelija budjetilla ei paljon sisusteta ja toteankin rehellisesti, että mikäli viime viikonlopun lottopotti olisi osunut kohdalleni, meillä näyttäisi varmasti ihan erilaiselta. Sitä tosin on turha spekuloida, kun en edes lottoa. Toisaalta, sisustukseen vaikuttaa myös lapset ja harrastukset, oikeastaan koko elämä!

Ihmiset muuttuvat, ja kodit siinä sivussa. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen, sikäli kun laskee pois remonttia odottavat nurkat ja keskeneräisyyden. Tällä hetkellä vaihtuvat vuodenajat riittävät kodin piristykseksi. Välillä voi heittää makuuhuoneen tyynyt olkkariin ja toisinpäin. Samaa hengetöntä valkoista ja harmaata on koti täynnä.

Jees, mutta nyt mä jatkan siivoilujani. Hetken aikaa kuitenkin nautin vielä näistä Kristan ottamista kauniista kuvista. Vanha koti -postauksen kuvista näkyy, kuinka sisustus on muuttunut, mutta toisaalta huomaan, että niin moni muukin asia on mennyt eteenpäin. Ja, niin kai sen kuuluukin!

Aurinkoa torstaihinne!

Lupasin teille remppapostausta, ja kuvia, jollaisia blogissa ei yleensä näy. Eli, niitä surullisen kuuluisia ennen-kuvia. Remonttikohteena on nyt pihasauna ja sen pukuhuone, ja ajattelin, että pääsette seuraamaan projektia nyt ihan alusta asti!
Pääsin mukaan täällä blogeissa jo näkyneeseen K-Raudan ja Indiedaysin Kodin unelmia -kampanjaan. Sain esittää oman remonttihaaveeni ja K-Rauta tuli avukseni sen toteuttamiseen.Myönnän rehellisesti, että hakiessani mukaan tähän kampanjaan, sauna ei juuri käynyt mielessäni. Kuten tiedätte, meillä riittää sitä remontoitavaa täällä sisätiloissakin vaikka kuinka. Ei oikeastaan ole huonetta jonne apu ei kelpaisi!
Siitä, miten kuitenkin päädyin saunan pieneen pintaremonttiin, ajattelin kertoa teille hiukan enemmän!

Kuten blogiani pidempään seuranneet hyvin tietävät, vanha talo oli pitkään unelmani, ja perheemme on tietoisesti kulkenut kohti tätä unelmaa. Oli väliaikaisasumista, etsintää, pettymistä, ja lopulta se haaveen toteutuminen; Oma punainen tupa!
Muistan kuin eilisen päivän, sen kesäillan kun saavuimme katsomaan taloa ensimmäistä kertaa. Oli sattumien summa, että koskaan pääsimme tälle näytölle, siitäkin kirjoitin teille aikanaan kaikki on mahdollista -postauksessa.
Mutta, kun silloin aikanaan saavuimme taloa katsomaan, ei asia ollut heti täysin selvä. Kierrettyämme sisätilat luin mieheni kasvoilta sanan EI. Pitkän yhteiselon jälkeen olen oppinut, että tuota ei-reaktiota on aika vaikea mennä muuttamaan. Mieheni on, no sellainen perus periaatteen mies. Kun asia on päätetty, se on päätetty.
Sirryimme kuitenkin  vielä katselemaan talon ulkorakennuksia, joissa tämä saunakin sijaitsee. Siellä se sitten iski. Nimittäin ne sanat “Tämä on meidän koti, me otetaan tää!” Ja, ne sanat tulivat mieheltäni!

En ole koskaan itse ollut saunojaluonne. Tai ehkä en vain ollut koskaan nauttinut tavallisen sisäsaunan tukahduttavasta kuumuudesta, joka tuli sähkökiukaasta. Mene ja tiedä, kai saunamakujakin voi olla monia. Nyt täytyy myöntää, että tämä sauna on herättänyt sisäisen saunatonttuni henkiin, ja tämän oman saunan löylyistä nautin ihan uudenlaisella tavalla. Sauna ei kuitenkaan ole itselleni se tärkein juttu, mutta se on sitäkin tärkeämpi miehelleni. Jo pelkkä saunan lämmittäminen tuntuu olevan retriitti, jonka veroista on vaikea löytää. Miksi siis en unelmoisi saunatilojen remontoinnista, kun tiedän, miten tärkeät ne on miehelleni!

Nappasin joitakin kuvia saunasta ja sen pukutilasta, ja sovimme ajan Porin K-Rautaan, joka luonnollisesti on meitä lähinnä. Aika nopeasti puhuimme samaa kieltä myyjän kanssa, joka kertoi myös itse kunnostavansa vanhaa taloa. Myyjän vaivihkainen kysymys, “mitä olin ajatellut vanhoille oville”, paljasti samanhenkisyytemme. Ovia ei tietenkään mennä pilaamaan, vaan mielummin korostetaan!

Edellinen asukas on vaihtanut saunaan lauteet, jotka ovatkin rakenteellisesti oikein hyvässä kunnossa. Saunaa on kauttaaltaan myös käsitelty tummanruskealla värillä, mutta muuten kaikki onkin useiden vuosikymmenten takaa. Kuten esimerkiksi ehtakeltaisenvihriäiseksi kuvailemani betonimuuri kiukaan takana, ja 1970-lukua henkivät verhot pukutilassa. Joo, en jaksanut viime kesänä nähdä vaivaa edes niistä. Työnsin koko saunan ajatuksistani.
Mutta nyt mun päässä on selvä suunnitelma! Värimaailmassa mennään hillitympään, ja sauna raikastetaan vanhaa kunnioittaen valkoisen, harmaan ja hiilenmustan sävyissä! Sauna tulee saamaan uuden elämän ja raikkaan ulkonäön. Olkoon se vaikka pieni kiitos miehelleni tästä kodista, ja kaikista niistä tunneista, jotka hän on kuluttanut melko itsekäitäkin unelmiani toteuttaessa!

Alapuolelta voitte aukaista lisää näitä karuja todellisuuskuvia saunan tämänhetkisestä tilanteesta.

 Tätä pintaremppa ja sisustusprojektia pääsette nyt seurailemaan täällä blogissa.
Mutta, koska uskon, että aika monella muullakin on pieni unelma kodin laittamisesta, pienestä remontista tai sisustamisesta, pyydän teitä jakamaan omat haaveenne ja unelmanne!
K-Raudan Facebook-sivuilla on nimittäin käynnissä Mistä unelmoit kotonasi -kilpailu. Kilpailu on voimassa 16.4. 2014 asti, ja jaossa on viisi kappaletta 100 euron lahjakortteja K-Rautaan! Kannattaa siis osallistua!

K-Raudan kilpailusivulle pääset tästä ja ylläolevan kuvan kautta.

Toki minäkin kuulen mielelläni unelmistanne ja haaveistanne! 🙂

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Eletään sitä aikaa vuodesta, kun puutarha ja pihatyöt ovat aiheellisia kaikille, joilla niitä on. Kruopsutetaan, tasataan, siivotaan ja korjataan. Eniten ehkä kuitenkin suunnitellaan ja haaveillaan. Mietitään viime kesää, ja muistellaan, mitä ajatuksia puutarha silloin herätti. Missä on parannettavaa ja mihin kohtaan halutaan uutta. Mikä toimi, mikä ei…

Helppohoitoisuus on nykyään myyntivaltti, sana joka halutaan rinnastaa lähes kaikkeen. Mutta millainen on helppohoitoinen puutarha?
Opiskellessani puutarhuriksi yksi opettajani sanoi, että sellaista ei ole olemassakaan. Puutarhasta on aina työtä ja sitä pitää hoitaa. Olen aika lailla samoilla linjoilla. Toki puiden ja perrennojen valinnalla voi vaikuttaa paljonkin työn määrään, mutta jossain kohtaa menee raja. Puutarha on puutarha, ja piha on piha!
On sitten taas makuasia, haluaako rönsyilevän englantilaistyylisen puutarhan, jossa perennapenkit loistavat tuhansissa sävyissä, ja hiekkapolut jakavat hyvin kantattua nurmialuetta. Vai tykkääkö enemmän matalista havuista, vihreistä maanpeittokasveista ja kivellä katetuista alueista. Itse kallistun edellä mainittuun, mutta kuten sanoin; Makuasia!

Oli se sitten piha tai puutarha, rehevä keidas tai minimalistinen kivikkopuutarha, pääasia on, että siitä saa iloa. Aivan kuten parvekekin. Toiset haluavat enemmän hoidettavaa, toiset nauttivat siitä, että työtä ei ole, ja aikaa jaa vain oleilulle.

Mulle puutarha on sellainen “sijoitus” tulevaisuuden varalle. Nyt kun laspet ovat pieniä, menee ulkona oleminen enemmän lasten leikkien valvomiseen, ja hoidettua tulee pakolliset pahat. Mutta, jossain kohtaa tulee eteen sekin aika, kun äitiä ei enää tarvita jatkuvasti, ja riittää, että on silmät yhdellä puolella päätä. Silloin mulla on sitten tekemistä!

Olishan sitä hommaa nytkin vaikka kuinka. Mutta tehdään se, mikä pystytään, ja nautitaankin vähän välillä. Kyllä sitä sitten aikanaan ehtii!
Hyvänä esimerkkinä pidän omia vanhempiani. Pihaa ja puutarhaa on aina arvostettu ja hoidettu, mutta ihmeesti se on lähtenyt kaunistumaan ja muotoutumaan meidän siskosten kasvettua. Siinä, missä ennen oli hiekkalaatikko pitää perennapenkki nyt sijaa. Kukkamaat kasvavat ja lisääntyvät melkein vuosittain. Nyt on kasvihuonetta, ja kaikenlaista istutusta.

Myrsky vei talvella puolet suuresta vanhasta vaahterasta. Sen alla oleva perennapenkki joutuu siis tulevana kesänä uusien haasteiden eteen, kun suojaa paahteelta ei ennää ole vanhaan tapaan. Mutta, eiköhän me selvitä!

Mulla on iso multakuorma pihassa, joten nyt lähden lykkimään sitä! Nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista. Pihassa, puutarhassa, puistossa, tai missä sitten tykkäättekin. Pääasia, että nautitte! 🙂

Ihan pakko hehkuttaa tämän maanantain säätä! Ollaan oltu enemmän ja vähemmän ulkona koko päivä, ja nautittu auringonpaisteesta. Klaaran kanssa kärrylenkillä tuli oikein hiki, ja loppumatkasta oli pakko heittää takki pois päältä. Aika ihanaa!

Kuten kuvissa näkyy, sitä kruopsuteltavaa olisi tällä tontilla vaikka kuinka. Koitan ottaa kuitenkin aika rennon otteen, vuosi ja kesä kerrallaan. Kaikenlaiset myrskyt ja kaatuneet puut ovat opettaneet ainakin sen, että ei kannata liikaa suunnitella. Luonto muovaa luontoa, ja niin sen kai kuuluukin olla. Tuo saunan kulma tarvii kuitenkin tässä aika pikapuoliin laittaa kuntoon. Kohta ollaan nimittäin jo siinä vaiheessa, kun saunan jälkeen istuskellaan ilta-auringossa ja nautitaan kesästä! Samaan aikaan myös saunan pukutilojen pintaremontti alkaa käydä aiheelliseksi!

Pihasaunaa, kasvimaata ja kesän huumaa oli tarjolla myös Hurmaava huvila -kirja-arvonnsassa. Arvonta on  nyt suoritettu ja kirja lähtee Minnalle! Ja, koska Minnoja oli taas useampi, laitan meiliä voittajalla ASAP, jotta opus saadaan matkaan, ja voittaja inspiroitumaan!

Ilta-aurinkoista maanantai-iltaa kaikille! Nautitaan keväästä ja heräävästä luonnosta!

Viikko tiiviissä paketissa, eli kuvia instagramin kätköistä!

Sitä sun tätä. Lähinnä kuvia, ja juttuja, meidän arjesta…

instagram-tilini löytyy täältä:
instagram.com/emilianuusikuu

Suloista sunnuntai-iltaa!

Eli, kuvia keittiöstä!

Sneak peek kitchen -postauksessa lupailin laittaa kuvia siitä, mitä lautakasasta keittiöön tehtiin. No, työtasohan siitä syntyi! Seinältä poistettiin siis ruma laminaattitason pätkä, sekä kulma-avohyly ja vitriiniovikaapit. Idea työtasoon tuli isäni tekemästä pöydästä. Siitä, mikä on ollut kodinhoitotilassa, hoitopöytänä, ja nyt viimeiseksi kuistilla istutuspöytänä. Näkyy hyvin esim. tässä postauksessa.
Pelkkää tasoa oli vaikea kuvata ja hahmottaa vilauttamatta teille myös rumaa laminaattilattiaa, joten tässäpä tälläinen kuvapläjäys, joka menee mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Kovasti paljon olisi keittiössä uudistettavaa – lattiasta lähtien tietenkin. 🙂 Keittiö on tässä talossa se huone, josta en alunperinkään ole löytänyt mitään mistä pitäisin. Paitsi tietysti koko! Keittiö on kuitenkin meillä se huone, jossa päivät eletään ja arki pyöritetään. Ja, juuri siitä syystä, kaipaan tähän huoneeseen kaikista eniten uudistusta!

Ruokapöydäksi kannoimme Nissen synttäreiden alla tuollaisen suuren Ikean mustan pöydän ulkorakennuksesta. Ostimme pöydän aikanaan sopuhintaan siskoltani, ja se on (kieltämättä) aika pahassa kunnossa. Pinnat pitäisi hioa ja käsitellä uudelleen. Myös uusi taso on tarkoitus käsitellä, mutta en ole ihan varma vielä, maalatako se kokonaan, vai vahata kenties hiukan harmahtavaksi. Vai vahatako kansi ja maalata muuten… Pitää makustella tätäkin “ongelmaa”. Kaikesta olisi vain niin paljon helpompi päättää, kun lattia olisi jo vaaleaa puuta…! Tiedättekö, välillä tekisi niin mieli alkaa kiskoa noita yläkaappeja pois! Ja, välillä on päiviä, kun heiluttelisin lekaa oikein mielelläni muutenkin koko keittiössä!

Tuohon uuden työpöydän alatasoon pitää vielä laittaa joku pieni ripa, ettei tukipuut pilkota alhaalta. Niin, ja noille keittiön sähkösysteemeille pitää myös kehittää joku tuomio! Huhhuh! Mutta, vaikka tämä on vieläkin se mun inhokkihuone, yritän muistaa, että kauas on jo tultu hopeamustista ruusutapeteista ja monesta muustakin jutusta. Eli kaipa se tästä tämäkin keittiö vielä helmeksi muotoutuu!!!

Ps. Keittiön uudelle tasoviritykselle tuli puineen ja ruuveineen hintaa n. 70 euroa! Aika edullinen ratkaisu! 🙂