Mies soitti aamulla kysyäkseen, että hakeeko hän nyt sitten sen lattiamaalin. Herrajestas, minkä lattiamaalin!? Että ottaako vaan jonkun kivan. No ei taatusti ota, kyllähän sitä nyt pitää pohtia, (ja minun pitää olla päättämässä)! Miten mä en ollut vieläkään päättänyt lattioiden tulevaa sävyä! Jotenkin kaikki uuden suunnittelu on tuntunut niin kaukaiselta kaiken vanhan purkamisen ohessa. Toki on haaveita ja unelmia, muttei värikoodeja tai mitään muutakaan konkreettista.
Harmaavalkoinen sotakin oli yhä sotimatta! Minä nimittäin olen aina haaveillut valkoisista puulattioista ja mies harmaista puulattioista. Diplomaattinen kompromissi, ja oikea sävy löytyi maalikaupan värilastuja vertaillessa. Tai en tiedä onko sävy oikea, senhän näkee vasta kun maali on lattiassa. Avioliitto on kuitenkin jälleen kerran kiperästi pelastettu, ja yksi elämän suurimmista päätöksistä tehty. Johan oli sunnuntai!

Yläpuolella vasemmalla valitsemamme sävy Tikkurilan Betolux -maalin. (Kuvat lainattu Symphony -värikartasta.) Vertailun vuoksi vieressä perus maalarinvalkoinen. Hiukan viileämpi siis, mutta ei kuitenkaan tummempi. Katsotaan, miten käy. Ensimmäisen kerroksen jälkeen olemme valtavasti viisaampia.

Yläkerran lattiat ovat nyt maalattavassa kunnossa (paremmassa siis, kuin nuo yllä olevat kuvat antavat ymmärtää), ja niiden kimppuun käydäänkin ensimmäisenä. Toiveissa olisi, että puolentoista viikon kuluttua sinne voisi jo kantaa tavaraa, mutta nähtäväksi jää, onko edessä taas hetkellinen evakkoasuminen. Joka tapauksessa sitäkin on tälle vuodelle vielä tiedossa, koska maalinkäry ei ole oikea paikka lapselle tai odottavalle äidille. Samaisella laskukaavalla totean, että edessä on enää yhdet naapurin viikonloppubiletykset! Jee, sanon minä!
Puolitoista viikkoa siis aikaa kääriä kaikki tämä väliaikaisasuntoon kannettu ja kertynyt tavara taas kasaan. Samalla voisi pohtia jo valmiiksi seuraavia tarvittavia sävyjä ja yksityiskohtia. Eipä käy aika pitkäksi!

Mukavaa sunnuntaita teillekin!

 

Niitä pyytämiänne ennen -kuvia löytyy nyt facebookista. Jälkeen -kuvia karkeasti arvioiden vuonna 2030. Ehkä jotain tästä väliltä tasaisin väliajoin.

Vika päivitys tänään. Promise!

Syksy on yleisesti pesänrakennusaikaa. Ihmiset käpertyvät koteihinsa, ja elämä jollakin tapaa pysähtyy neljän seinän sisään. Omaa pesäntekoviettiäni entisestään kasvattaa raskaushormonit ja tietysti uusi koti. Jos siis syksyinen sisustusintoiluni on muutenkin keskivertoa korkeampi, on se tänä vuonna sitä ainakin triplasti.
No, olkoon syitä tai tekosyitä, joitakin pieniä hankintoja olen jo tehnyt uutta kotia ajatellen, ja tässä muutamia niistä. Ensi viikolla kun talolla saadaan jo ensimmäisiä uusia pintoja, ja alamme pikku hiljaa asettumaan sinne myös asumaan, voin kohottaa tunnelmaa heti joillakin uusilla piristyksillä.

Hagedornhagenin suuret kuvaprintit ovat olleet haaveissani jo pitkään. Valikoima on niin ihana, että kuvista on aika vaikeaa valita vain pari. Päädyin kuitenkin ensimmäiseksi kahteen melko värittömään perhosaiheeseen. Helppo sijoittaa ja helppo yhdistää.  Suurille (70×100) julisteille pitäisikin nyt löytää sopivat kehykset. Mielessäni mustat tai metallinväriset, mutta nähtäväksi jää, kumpiin päädyn.
TineK:n lasituikkuja ei yksinkertaisesti voi olla liikaa. Kesällä ne toimivat pieninä maljakoina, mutta syksyn tullen ne tuikkivat kauniisti lämpökynttilöiden kanssa. Sarjaa täydensin tutuilla harmaalla ja purppuralla. Saman valmistajan leipä-/hedelmäkori on myös hankinta uuteen kotiin. Tinen koritavara, ja varsinkin tämä basmarket-sarja, ovat ehdottomasti mieleeni, ja niitä jo ennestäänkin löytyy taloudestamme useassa eri koossa.
TineK:n valikoimista myös mustavalkoinen pureprint-tyyny. Lasituikut, tyynynpäälinen ja kori Lifestylenordic.
Happy Lights -pallovalosarjan olisin halunnut jo viime talvena, mutten onnistunut löytämään enää valkoista Snowball-sarjaa mistään. Nyt poimin parit ilovalot Seitashopilta.  Näille ei varmasti ole vaikea löytää paikkaa.
Day Homen lautasliinat ötökkäaiheineen jo vilahtivatkin blogissa, mutta saman sarjan tyynynpäälinen pääsee käyttöön vasta uudessa kodissa. Day Exotic Motive-tyynynpäälinen Tintinstyle.
Kaikki kuvat valmistajilta.

Tunnelmallista keskiviikkoa!

 

Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa “välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!

 

Kyllä vain, siinä se on aika tarkkaan tulevan keittiömme koko. Vaikka uudessa kodissa keittiöremontti onkin tehty vain kolmisen vuotta sitten, on meillä kuitenkin tarkoitus muuttaa köökki enemmän omia tarpeitamme ja omaa makuamme vastaamaan. Keittiö ei kuitenkaan ole tehtävälistalla ensimmäisenä, se saa jonkin aikaa palvella meitä nykyisessä asussaan ja toimia samalla olohuoneena (olohuone ja moni muu huone kun kaipaavat remonttia ensin, ja tuohon tilaan mahduttaa kivasti tavaraa siksi ajaksi). Keittiö on kuitenkin mulle se “tärkein huone”. Kun kaikki muu remppajuttu kiristää hermoja ja pinnaa, paneudun unelmieni keittiön suunnitteluun. Toki tuohon tilaan mahtuu monta ideaa, mutta onhan niitä rajoittaviakin tekijöitä; Budjetti tietysti suurimpana, mutta tila jo ihan sellaisenaan antaa aika tarkat rajoitteet suunnittelussa (pitkä huone, ikkunat matalalla jne). Missään nimessä keittiön muotoon ja huoneen seiniin ei olla kajoamassa, sen verran kun ne pitävät historiaakin sisällään. Samassa tilassa on nimittäin ennen toiminut kauppa pitkine myyntitiskeineen. Samaisesta kaupasta on äitini pikkutyttönä hakenut maitoa tonkalla!

No, mutta koska mulla on taas sellainen pakkotarve fiilistellä tulevaa keittiötä (älkää edes kysykö!), laitan muutamia keittiöideoita tännekin (kuvat lainattuja). Suunnitelmathan elävät jatkuvasti, eikä mikään ole varmaa. Onhan kyseessä nainen ja keittiön suunnittelu! 🙂

Keittiö tulee todennäköisesti tälläkin kertaa Ikeasta. Mitään huonoa sanottavaa kun ei edellisen keittiönkään jäljiltä löydy. Hinta ja laatu ovat yksinkertaisesti huipussaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut täyspuinen puusepällä teetetty keittiö, mutta sitä saan tuskin mahdutettua budjettiin mitenkään. Matto, keittiöhana ja laatikosto Ikeasta. Jääkaappi Smeg.
Alla olevan kollaasin kokosin kevättalvella ahdistavissa muuttopuuhissa. Joitakin yksityiskohtia ja tunnelmanluojia. Kuvissa TineK:n astioita, tekstiilejä ja koritavaraa, Tolixin ja Eamesin klassikkotuolit, House Doctorin valaisin ja puusohva sekä Day Homen pyyheliinat.

Alla yksi kuvakulma keittiösuunnitelmista. Ikean ohjelmalla piirretty, eli tässä ei juuri näy kuin ne vähät kiinteät kalusteet, joita tilaan tulee. Peiliovikin on oikeasti lasiruuduilla ja lattiarajaa korkeammalla, ikkunat pienempiruutuiset, eikä ohjelma ymmärrä myöskään korotettua sokkelia tiskikoneen kohdalla. (Meillä oli viimeksikin korotettu sokkeli ja kivitasot kodinkoneiden alla. Pitkille ihmisille käytännöllinen!) Tässä siis kuitenkin näkymä oleskelu- ja ruokailutilasta kohti toiminnallisempaa keittiötilaa.

Koska nykyisen laminaatin alta ei löytynyt kuin kovalevyä, on keittiön lattiamateriaali vielä hiukan auki. Yhdenmukaisen puulattian lisäksi olen kiinnostunut myös harmaa-valko ruudullisesta linoleumlattiasta. Siinä kun olisi jotenkin vanhan kaupan fiilistä. No todennäköisesti päädymme kuitenkin valkoiseen puulattiaan, ja jos oikein villiinnyn maalaan siihen sitten aikanaan ruudut. Betoniset työtasot ovat ehdottomasti varmat. Niistä en luovu, ja ne on oikeastaan meille molemmille se juttu. Joskus näinkin 🙂

No mutta tälläisiä juttuja vielä perjantai iltaan. Auttoi ainakin mua nollaamaan kaikki tylsät remppajutut aivoista 🙂

 

Todellakin, nyt on arki lyöty totaalisesti päin naamaa, ja karu todellisuus on iskeytynyt vasten kasvoja. Onneksi tänään on sentään sellainen “kaunis syyssää” ja aurinkokin ilmoittelee olemassaolostaan. Eilinen päivä meni vielä hiukan sumussa. Matkalaukkujen purkamista, pyykkivuoria, tyhjää jääkaappia jne. Nopeasti käväisin myös uudella kodilla, ja hui, miten tuo suuri kylmä ja kostea talo tuntuikin niin kolkolta. Pieni epätoivon kipinäkin taisi lentää ilmoille.
Mutta kotona on kiva olla, jopa tähän kerrostaloasuntoon oli aika taivaallista palata (enpä olisi ikinä uskonut). Lisään “ei enää ikinä -listaani” lentomatkat raskausaikana. Tosin ei varmaan enää koskaan tulekaan ajankohtaiseksi. Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, että asun omassa kropassani. Vaikkakin loppuraskauden sitten tukkisukkahousuissa, mutta kuitenkin.
Nyt pitäisi kerätä kasaan sekä henkiset, että fyysiset voimat; Kolmen viikon kuluttua pitäisi nimittäin viimeistään muuttaa! Kohtuu alkeellisiin oloihinkin vielä kaiken lisäksi, mutta innolla silti. Haaveena saada vielä kuistin punaiset seinät vaaleaksi, ja joku ammattitaitoinen lattioiden hiojakin pitäisi palkata. ToDo -lista on kilometrin pituinen, ja pahinta on, etten voi itse enää olla avuksi oikein missään. Paitsi tietysti neuvon ja määrään, mikä kuulemma sujuukin minulta parhaiten. Pitäisi jaksaa suunnitella hiukan sähkö ja valaistus juttuja, joitakin materiaalivalintoja jne. Pää on ihan totaalisen pyörällä, mutta minkäs teet!

Tältä siis näyttää arki tänään. Mutta mulla on ihan julmetun monta postausta valmiina ja päässä toiset sata muhimassa, eli nämä valitukset ja huokailut jääköön tähän, ja punaisten seinienkin sijaan ensi kerralla jotain muuta.

Kivaa ja toivorikasta torstaita!

 

No ainakin ihan liian nopeasti. Anomus vuorokauden lisätunneista ja viikon lisäpäivistä on täten lähetetty. Aika ei nyt tunnu millään riittävän kaikkeen ja parikin projektia tuntuu syövän aikaa ihan kivasti.
Talolla on jatkettu purkutöitä ihan mukavin seurauksin. Kellastuneiden kattolevyjen (siis mitä ne pahvit on oikeelta nimeeltään?!) alta löytyi alkuperäiset puukatot helmipontein, ja samalla 10 senttiä lisää huonekorkeutta. Lastulevyjen alta puuseinää jne. Tuntuu vain, että sitä purkamista on vaikka kuinka. Tänään tuli taas hetkellisesti sellainen “tässä menee ikuisuus -fiilis”. Mutta toisaalta, kiirekös meillä.
Itse olen hyödyntänyt paikalla oloni lattioiden rapsutuksella ja lakaisulla. Keräillyt nauloja ja ruuveja, ja toiminut sitten ihan vaan pizza-taxina. Olutkauppaan, ei kuitenkaan ole enää komennettu 😉

Remonttipölyn lisäksi olen pölyttänyt kylppärissä kuivaharjaillen sääriäni. Huh, pitäisi olla sellainen puukäsityöluokkien imuri tuolle irtoavalle iholle. Ja hengitysmaski tai jotain. Olen lätrännyt kuorinta-aineilla ja levittänyt kolmessa päivässä melkein pari purkillista kropparasvaa iholleni.
Tämä projekti numero 2 olisi toki ollut järkevää aloittaa jo aikoja sitten, tai huolehtia ihostaan ihan päivittäin, mutta minkäs teet. Jospa tänään illalla saisin levitettyä jo ensimmäisen satsin jotakin väriä sääriini, jottei tiistaina näyttäisi ihan kynityltä broilerilta bikineissään. Tai kalkkunalta ottaen huomioon tämänhetkisen ruumiinrakenteeni.

Mies oli varannut mulle ajan jalkahoitoon. Ehdinkin jo pelätä, että kuljen koko loman ajan sukat jalassa. Seuraavaksi pitäisi kai aloittaa pakkailujen miettiminen, nostaa sandaalit (ja ne bikinit) esiin, sekä hakea matkalaukut. Tuntuu, että hommaa on vaikka miten, mutta onneksi se on mielekästä sellaista!

Yritän ehtiä vielä huomenna tai maanantaina blogiin, mutta Fb:ssä sitten ainakin jotain pikaista päivitystä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Jos te odotitte jo jotakin lämminhenkisiä ja kodikkaita kuvia uudesta kodista, on tämä postaus karvas pettymys 🙂 Fakta on se, että niihin kuviin on vielä jonnin verran matkaa, ja siinä matkan varrella joudutte katselemaan aika paljon keskeneräisyyttä. Uutta pintaa aloitetaan tekemään vasta sitten ensi kuussa loman jälkeen, mutta ennen sitä, pitää tietysti purkaa se, mikä on tiellä.
Kuten fb:ssä jo hiukan raotinkin, oli eilisen prokkis kurkistaa lattiamateriaalien alle, ja kartoittaa tilanne. Joskus varmaan 60-luvulla laitettua muovimattoa, uutta laminaattia ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä on uuden kodin lattioissa. Tai oli. Kurkistuksen sijaan innokkaat poistivat jo suurimman osan noista materiaaleista. Parista huoneesta tuli muovimaton alta vastaan lastulevy, mutta lopputulos on huomattavasti parempi, kuin mihin olimme varautuneet. Uusien puulattioiden tekijäkin on jo löydetty, joten en jaksa murehtia kahdestä välihuoneesta; Kokonaisuus ratkaisee!
Maton alta kuorittu portaikko kruunasi kuitenkin mielialan. Aika monta “aah” jo “voih” -ääntä taisi päästä suustani.
Voihkimisen lisäksi minun hommani oli lähinnä huoltopuolella. Sain tehtävän hakea miehille kaupasta oluet, ja kun nyt lähes ammattilaisena olin jo toistamiseen elämässäni olutkaupoilla, kiikutin iloisesti miesväelle huoneenlämpöiset alkoholittomat light-oluet. Taisin siis saada potkut myös huoltovastaavan duunistani.

Tokavikassa kuvassa yläkerran toisen makkarin lattia. Ainoa laatuaan, joka oli ilman mattoa tai laminaattia. Väri kuitenkin on luonnossa aivan liian tumma, joten maalattavaksi tuomittiin tämäkin. Taloa on myös joskus sisustettu kauttaaltaan tuolla viininpunaisella maalilla. Huoneet tuntuvat pimeiltä, ja kaipaavat ehdottomasti valkopesua piristyäkseen. Loppupäätelmä:
Maalin menekki: Säiliöautollinen.

Ps. Täällä on meneillään kiva Iittalan Sarjaton-arvonta!

 

 

Ihan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia siitä tavasta, jolla olette osallistuneet iloomme. Se myötäeläminen, jota sain sekä vauvauutisen, että uuden kodin löytämisen johdosta, on jotakin ihan mieletöntä. Kiitos kultaisista sanoista ja jaetusta ilosta! Tätä blogia seuraa ihan mahtava porukka 🙂

Toden totta, jotakuinkin päivälleen puolivuotta sitten harkitsin pitkään, laittaako pillit pussiin ja pussin varastoon. Siis blogini suhteen. Siinä samalla kun pakkasimme silloisen kotimme irtaimiston laatikoihin, säkkeihin ja kelmuun, pohdin pitkään varastoidako koko blogi mahdollista tulevaa varten. Tämä blogi kun on saanut alkunsa hyvin kotikeskeisistä jutuista. Sisustaminen, käsillä tekeminen, puutarha, kotielämä jne… Ne ovat olleet se punainen lankani, ja kun punainen lanka laitetaan laatikkoon, vedetään kelmu ylle ja varastoidaan, seisoo siinä pieni blogi ja bloggaajakin melko tyhjän päällä. Meillä oli kuitenkin haave, aikatauluna toive ja työkaluna usko siihen, että haaveet kantavat. Puoli vuotta (ja vielä kuukausi) siihen meni, että haave kantoi kotiin asti, mutta te teitte onneksi matkasta miellyttävän kulkea. Olen täydestä sydämestäni kiitollinen siitä, että kuljitte seurassani vaikka punainen lankani on ollutkin poissa ja välillä niin kovin kaukana.

Kuukauden päästä pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme. Tai aloitamme muuton, ja kodin remontoinnit. Kuvia talosta ei ole vielä teille näyttää, ja kuvaaminen sinänsä olisikin vielä hiukan vaikeaa, sillä edellisellä omistajalla on yhä oikeus asua talossa. Joudutte siis hetken odottamaan 🙂
Koska edellinen postaus kuitenkin herätteli uteliaita kysymyksiä kerron teille jotakin talon metsästyksestä ja sen oikean kohtaamisesta:
Alussa itselläni oli melko selvä ajatus siitä, mitä haemme. Puutalo, 1950-luvun rintamamiestaloja vanhempi ja suurempi, ja mielellään hirsirungolla. Ei liian huonossa kunnossa (=heti asuttava), eikä kuitenkaan liian remontoitu, talon vanhaa henkeä pilaten. Talon sijainnin suhteen toiveena oli päästä asumaan paikkaan, jossa talot eivat ole rakennettu vierekkäin 1000-2000 neliön tonteille, omaa pihaa ja puutarhaa olisi paljon, pihapiirissä ulkorakennuksia jne.
Melko nopeasti romanttiset kuvitelmani metsänlaidassa asumisesta kuitenkin romuttuivat. Olen tottunut asumaan lähellä palveluja (vaikkakin pienen kaupungin, mutta silti), näkemään katuvaloja ja asutuksesta kajastuvaa valoa. Mieheni realistiset “jalatmaassa-kysymykset” myös herättelivät; Entä jos lähin suklaakauppa on puolen tunnin matkan päässä? Kuinka paljon rouva on valmis talviaamuina ajamaan traktorilla lunta? Aikooko rouva kenties ostaa traktorin? Jne.. Totta, ei minusta ollut täysin metsäkulmille. Taajaman ulkopuolella, mutta ei liian kaukana. Yleisen tien varressa.
Kodin löytymisen suhteen asetimme myös kirjoittamattoman säännön; Talon piti olla molemmille se oikea, kummankaan ei pitäisi joutua pitkin hampain muuttamaan minnekään. Monta taloa jätimmekin harkintamme ulkopuolle, koska se oli toiselle meistä ehdoton EI. Tässä kohtaa yhtälö kieltämättä kuulostaa talolta järven rannalla, keskellä Helsingin keskustaa ja puolenhehtaarin tontilla. Niin, ja halvalla kiitos!

Voinette kuvitella, kuinka monta kertaa kuulin, miten minun kannattaisi ymmärtää, että toivomaani kotia ei kai koskaan löytyisikään, tai sitä ei ole edes olemassa. Vielä useammin näin sen saman ihmisten kasvoilta. Kaikki eivät vain hennonneet kertoa mielipidettään. Mutta minäpä en ymmärtänyt. Meillä oli haave, ja viimeiseen asti tiesin, että jonakin kauniina päivänä se oikea ikään kuin sattuisi vain eteemme. Uskoin kohtaloon, enkä turhaan: Elettiin kesän viimeistä lauantaita, ja olin melkoisen (lue tosi) tuohtunut miehelleni, kun kahdenkeskeinen iltamme päättyikin aiemmin suunnieltua aikaisemmin. Onneksi päättyi, sillä silloin löytyi kotimme! Tarjouksemme hyväksyttiin jo seuraavana maanantaina.

Kuvissa on uusi Lumoan Kaikki on mahdollista -malliston koru. Tuo tähti on nyt minun muistutukseni itselleni; Haaveisiinsa kannattaa uskoa.
Tosin siitä puolesta hehtaarista ja järvestä Helsingin keskustassa en edelleenkään ole niin varma. Tai no; Halvalla sitä ei ainakaan saa 🙂

Aurinkoista syysviikoa teille. Älkää vain tulko kipeäksi, tämä flunssa on syvältä!

 

Hymynne on tarttunut! Jokainen arvontapostaukseen jätetty kommentti on saanut myös minut hymyilemään. Tirautinpa pari kyyneltäkin aamulla, kun kommentteja luin (pikkuisen nuo hormonit hyrrää, itkeä pillitän koko ajan…). Niin liikuttavia ja ihania juttuja! Niitä lisää!

Tasapuolisuuden nimissä lupasin kertoa myös omista hymynaiheistani, joten tässäpä niitä:
Minun ja möhiken (=mahamöhö) matka on nyt saavuttanut puolivälinsä. Olo on mahtava, energinen ja reipas! (Jos nyt sivuutetaan se tosiseikka, että kurkku on kuin kaktuksilla rassattu, imusolmukkeet turvoksissa, silmät punaiset ja suussa maistuu flunssa.) Ehdottomasti ilonaihe!

Todelliseen riemuun naaman vetää kuitenkin se, että KOTI on vihdoin löytynyt! Mä olen niiiiin iloinen ja onnellinen! Ei tarvittu kompromisseja, ei hätäratkaisuja, eikä enää mitään väliaikaista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Reilu pari viikkoa sitten kun taloon käveltiin, tiedettiin heti, että tämä se on: Meidän Koti!

Toinen puoli iloa on se, että me päästään vihdoin pois tästä asunnosta. Eroon naapurin bileistä ja karaokeilloista (katso viimeinen kuva). Saadaan omat tavaramme takaisin, omat rakkaat huonekalut, astiat, kirjat ja kaikki muukin! Ensi kuussa me sanotaan bye bye kylänraitille ja muutetaan maalle!!!! Niin, ja mahtuuhan tähän väliin myös pari viikkoa lomailua auringossa! Helppo hymyillä!

Mahtavaa perjantai iltaa! Yritän keksiä jonkin korvaavan toiminnan kilistelylle (menee varmaan syömiseksi) 😀