Tyhjensin eilen vanhan iPhone neloseni kaikki kuvatiedostot tietokoneelle ja jumituin tarkastelemaan noita hemmetin huonolaatuisia, mutta niin kovin suuren tunnearvon sisältäviä kuvia. Kesästä 2012 asti olin tallentanut puhelimeen satoja kuvia, joissa näkyi meidän jokapäiväistä elämää, silottelematta, kaunistelematta ja kuvakulmia miettimättä.

Aina välillä joku innostuu ruotimaan blogien liian siloteltua linjaa, ja liian hyviä kuvia. Itse mielelläni katselen blogeista kauniita kuvia, ja kieltämättä jopa inspiroidun enemmän siitä vähän silotellummasta linjasta, ja kauniista yksityiskohdista, kuin pyykkikasoista, joita löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Päätin silti kerätä tähän hiukan näitä silottelemattomampia kuvia,  kuin jonkinlaisena todisteena siitä, että ihan tavallista elämää jokainen bloggaajakin elää, eikä ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kuvat ole välttämättä juuri niitä laadukkaimpia ja harkituimpia otoksia. Kas näin, olkaa hyvät! 🙂

Kollaasi 1
Kesä 2012. Asuimme väliaikaisasunnossamme, jossa kuvista on otettu kolme. Niilon munkkikuva on vanhempiani puutarhasta. Ensimmäinen kuva on vauvamahastani, ja lähetin sen aikoinaan siskolle kertoakseni, että meille tulee toinen lapsi. Kuva ei kuitenkaan koskaan mennyt perille, josta seurasi ikävä väärinkäsitys. Siskoni sai tietää raskaudestani kun kerroin asiasta blogissa. Väärinkäsitykset korjattiin, ja asia on kunnossa. 🙂
Väliaikaiskodissamme tietokone oli olohuoneen nurkassa. Kolme huonetta ja keittiö. Tuolloin vielä etsimme sitä oikeaa kotia. Keittiön ikkunan takana kasvoi villiviini, ja loppukesästä ikkunasta ei enää nähnyt ulos.

Kollaasi 2
Syksy 2012, koti löytyi, ja muutimme heti parin viikon loman jälkeen. Kaikki oli kaaosta, keittiön oleskelupääty näytti pitkään tuolta; Kenkiä ja kaikkea mahdollista irtoroinaa. Takana näkyy myös työhuoneen musta Upo-uuni. Kuvaa ruusutapetista ei koskaan tainnutkaan päätyä blogiin asti.  Elämämme rankin syksy. Onnellinen, mutta rankka. Tuntuu, että siitä on ikuisuus ja tavallaan se on ihan hyväkin. Vaikka remontti joskus vähän laittaa mieltä matalaksi, on välillä kuitenkin ihan hyvä katselle, mitä kaikkea sitä lopulta on saatukaan aikaiseksi. Elämään mahtui kuitenkin ihan tavallistakin arkea, kuten lihapullien pyörittämistä. 🙂

Kollaasi 3
Talvi 2012-2013. Joulu mentiin niin vähällä laittamisella, kuin vain mahdollista. Äitini tekemä piparkakkumuumitalo, ja joitakin joulukoristeita kuitenkin laitettiin esille. Joulukuussa olimme appivanhempieni juhlissa, joissa Niilo otti kuvan minusta. Istun äitini vieressä, ja mielestäni tuo on yksi tärkeimmistä omakuvistani, eikä vähiten kuvaajan vuoksi. Talvi oli luminen, ja tammikuussa saatiin pieni nyytti elämäämme. Pikkuinen poikani kasvoi yhdessä yössä (tai aamussa) isoveljeksi, ja meitä olikin kolmen sijaan neljä.

Miten nopeasti aika viliseekin ohi, kun sitä seuraa vanhan puhelimen kuvavirrasta. No, mutta näitä on kuulkaas hurjasti lisää, joten voi olla, että näytän teille joskus muitakin vähän silottelemattomampia juttuja! 🙂

Mutta nyt me jatketaan myrskyn ihmettelemistä. Tuosta ei enää kauheasti tarvitsisi yltyä!

Aurinko paistaa ja kalenteri näyttää perjantaita! Eipä kai tässä paljon muuta voi enää toivoa! Edessä viikonloppu, yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä. Aion todellakin nauttia!

Muutama kuva kuistilta, jonka värimaailma tuntuu nyt silmiin ihan parhaalta. Valoa, ja vihreää, ripaus sinistä ja keltaista. Sanotaanko, että nyt on oikeastaan ihan pikkuisen sellainen fiilis, että kotiin kaipaa muutenkin enemmän värejä. Jostain kumman syystä juuri sininen on alkanut taas viehättää, vaikka edellinen sininen kausi taisi olla vuosituhannen alkupuolella, ja sen mentyä uskoin, että sininen ei enää koskaan palaisi sisustukseen. No, ikinä ei voi tietää! 🙂

Niin tai näin, mukavaa perjantai-iltapäivää myös teille. Ja, tietysti ihanaa laskeutumista kohti viikonloppua!

Torstai toivoa täynnä, eikös!?

Lupasin jossain kohtaa laittaa kuvia kalkkimaalatusta seinästä, mutta se on vähän jäänyt. Lähinnä, koska tuo seinä nyt ei vaan ole mikään kovin kuvauksellinen. Täynnä jos jotakin pistoketta ja nyt vielä kamala ruma valokuitulaatikko. No, ehkä ne saadaan jotenkin kauniisti piiloon – sitten joskus. Lähinnä tämän seinän maalaus oli pieni koe, eli tarkoitus olisi maalata samalla sävyllä viereisen huoneen, eli olohuoneen kolme seinää. Pianohuoneeseen riittää tämä yksi, sillä puuseinät jätetään molemmista huoneista valkoiseksi, ja pianohuoneessa on lisäksi tuo rappusten panelointi, mitä ei myöskään lähdetä kalkkimaalilla maalaamaan.

Maalina käytimme Kalklitirin kalkkimaalia, ja eka kerros sudittiin sävyllä San Saccaria. Heti kerroksen jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että sävy oli liian vaalea. Ongelma on kuitenkin se, että nämä huoneet ovat talon pimeimpiä, sillä olkkariin paistaa lähinnä ilta-aurinko, ja pianohuoneeseen pääsee lisäksi jonkin verran aikaista aamuaurinkoa. Kovasti ei siis voida tummempaan heittää, ettei lopputuloksesta tule pimeä ja ahtaan oloinen. Nougatin Sannalta kyselin apua, ja sain kuulla, että San Saccariasta seuraava tummempi harmaa olisi sävy Winter Primo. Sen kuitenkin olen livenä nähnyt, ja tiesin, että tuo sävy näyttäisi näissä huoneissa turhan tummalta. Kalklitir on kuitenkin tehnyt ihan nimikkomaalin Sannalle, ja sävy Nougat on juurikin noiden kahden perussävyn välistä. Selvästi harmaampi, ja vain inan tummempi, kuin San Saccaria, mutta fiilis on heti vahvempi. Niinpä sudittiin pari kerrosta sävyä Nougat, ja lopputulos on ihan täydellinen.

Tässä nougat sävyssä näkyy jo selkeämmin tuo pensselin jälki, kuin mitä se näkyi vaaleammassa San Saccariassa. Seinän pinta on nyt ihanan tuntuinen, ja kun päästään aikanaan maalaaman loputkin seinät, uskon, että lopputulos on täydellinen. Tietysti sitten vielä ne listat aikanaan kruunaavat koko homman.

Je ne farkut. Ne on ollut odottamassa jo tovin keväisempiä säitä. Lempparimerkki Please Jeans, vähän vaaleammassa sävyssä tällä kertaa. Tosi ihanat, joskaan ne ei ole vielä asettunut päälle yhtä mukavasti kuin vanhat farkut, mutta kyllä nämäkin tästä vielä pehmenevät. 🙂

Aurinkoa ystävät!
Pus!

Otettiin eilen kaikki ilo irti kauniista illasta ja haettiin pari isoa nippua pajunkissoja. Lähinnä siltä varalta, että lähempänä pääsiäistä pajut saattavat olla jo täydessä kukassa. Yksi kimppu koristeeksi, ja yksi lapsille vitsa-aineiksi. Vielä pitäisi hakea hiukan isompi oksa, jotta lapset saavat pääsiäispuunsa. Saappaat kurassa tallusteltiin pellon reunaa ja heiteltiin kiviä lammen jäälle. Muisteltiin viime kesää ja huonoa kalaonnea.

Risuretken jälkeen virittelimme pihaan kunnon nuotion ja paistoimme tikkumakkaraa. Voi että, miten se onkin niin eri makuista kuin grillissä kypsennetty! Veikkaan tosin, että maku syntyy enemmänkin fiiliksestä. Vähän sama juttu, kuin vertaisi kotona syötyä jäätelöä jäätelökioskista ostettuun. Oli kuulemma paras ilta pitkiin aikoihin. Ja niinhän se on, ei sen tekemisen tarvitse olla sen kummempaa; Yhdessäoloa ja aika arkisiakin juttuja, mutta niistä jää ne parhaat muistot.

Tuntuu, että vuosi sitten pääsiäinen jäi jollakin tapaa ihan viettämättä, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti. Näin kun ajoissa aloittaa, niin ehtii varmasti nauttia ihan jokaisesta pikkujutustakin.

Suloista keskiviikkoa!

Keskiviikkoa!

Niin ihanan valoisa aamu, että oli pakko tarrata kameraan. Kuvia taas keittiöstä, siitä toisesta päädystä, joka meillä toimii jonkinlaisena arkiolkkarina. Tämä keittiö kun on se huone, jossa meillä oikeastaan melkein vallan ollaan. Poikkeuksena se, että yläkerrassa nukutaan, ja olkkarissa katsellaan telkkaria. Jälkimmäistäkin hyvin harvoin, ja usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Harvoin meillä edes vieraat (ne tutut ystävät ja sukulaiset) käyvät keittiötä pidemmällä. Kodin sydän on meillä sananmukaisesti juuri täällä köökissä.
Blogin vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin ns. yhden telkkarin politiikkani. Tällä olen tarkoittanut sitä, että mielestäni yhden television on riitettävä, ja jos näin ei ole, pitäisi elämäntavat syynätä kuntoon. Ideana siis se, että kaikkien ei tarvitse olla niin telkkaririippuvaisia, että talossa pauhaisi kaksi laitetta samaan aikaan esittäen eri ohjelmia.

No, nyt mun politiikkani on horjumassa. Ei sen vuoksi, etteikö katselemiseen riittäisi yksikin telkkari, vaan sen vuoksi, että tuntuu tyhmältä, ettei tässä tilassa ole telkkaria. Koska keittiössä laitetaan ruokaa, löhötään, istuskellaan, leikitään, pelataan, piirretään, askarrellaan, leivotaan, seurustellaan – you name it – joten miksipä tässä ei joskus voitaisi katsoa teeveetäkin!? Sehän voisi olla ihan kiva, että ruuan päälle lapset katsoisivat pikkukakkosen tässä, ja me aikuiset voisimme sitten seurustella samassa tilassa. Nykyään kun se on niin, että jos lapset katsovat piikkukakkosen, tai mitä tahansa muuta lasten ohjelmaa, niin me aikuiset jäädään tähän keittiöön kuitenkin.

Koska meidän telkkari, se one and only, on aika pieni nykytrendeihin verrattuna, olemme pohtineet tässä jonkun aikaa, että vanhan telkkarin voisikin siirtää keittiöön ja hankkia sitten vähän isomman olkkariin spesiaaleja leffa- ja Netflix-iltoja ajatellen. Vaan jotta pehmiäisin kunnolla ajatukselle, pitäisi tietysti ratkoa pieni sisustuspulma; Mihinkä se telkkari sitten laitetaan, ja miten nykyiset kalusteet sijoitetaan uudelleen!? Ei mikään elämän kokoinen ongelma, mutta pieni pähkinä nyt kuitenkin. Niinpä mä täällä nyt sitten kieputan sohvaa ja divaania mielessäni, ja yritän keksiä ratkaisun. Sinänsä hassua, kun kuitenkin pidän tästä tilasta jo ihan tällaisena.

Anyway, mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

Jos eilen oli arkisen harmaata, niin nautitaan nyt hetki väreistä. Ihan vaikka sen kunniaksi, että tänään on jaksanut aurinkokin pilkahtaa!

Mun istutuspöydällä tilanne on nyt tämä. Talvi ja kevät iloisesti vieretysten. Kovasti tekisi mieli heittää keväälle, mutta callunat ovat edelleen niin kauniita ja hyvässä hengessä, että ei oikein raaskisi niitä poiskaan laittaa. Muratit on ostettu viime keväänä, ja kesäistustusten jälkeen laitoin niitä talvisempiin ruukkuihin callunoiden seuraksi. Kuistilla pysyi koko talven sen verran lämpöä, että tänä keväänä ei varmaan tarvitse uusia muratteja ostaa. Sipulikukkia pidän viileässä, ja tästä niitä on helppo siirrellä sisään sitä mukaa kun sisällä olevat tulevat tiensä päähän. Myös maljakkokukat jaksavat ilahduttaa pidempään, kun niitä jaksaa välillä kantaa viileään. Täytyy sanoa, että en edes ymmärrä, miten olen joskus pärjännyt ilman tälläistä viileäsäilytyspaikkaa! 🙂

No, mutta pikkuhiljaa pitäisi kai raivata istustuspöydällekin hiukan enemmän tilaa. Muutenkin kuistia voisi laittaa keväisempään kuntoon, ihan vaikka siltäkin varalta, että pian siellä on jo ihan mukava nautiskella päiväkahvit! Kenties kasvien lisäksi vähän keväisiä yekstiilejä ym. Muutaman ruukkunarsissin ehdinkin jo hankkia, eli ehkä kanervanpunainen saa pikkuhiljaa väistyä keltaisen tieltä.

Toivottavasti olette saaneet tänään edes pieniä auringonpilkahduksia. Itse ainakin huomaan, että noilla on ihan hurjan suuri merkitys!

Seuraavaksi olisi vuorossa uuden kalkkimaalisävyn testaus. Pitäkäähän peukkuja!

Oioi, olen niin happy, kun vihdoin saadaan vähän taas remonttiakin etenemään. Onhan tässä taas vedetty aika laiskasti tämä vuosi ja edellistäkin jo. Tänään on laitettu kuntoon sähköjuttuja, joiden vuoksi pianohuoneen seinä ja katto ovat olleet riipinrääpin muutostamme asti. Inhottavat letkut katossa ja seinillä on nyt poissa, ja vihdoin päästään maalaamaan pianohuoneenkin esiin kaivettu puukatto kauniin valkoiseksi.

Totuushan on se, että esimerkiksi meidän olkkarissa ei yli kahteen vuoteen ole ollut ollenkaan sähköjä. Siis toki sinne on vedetty jatkaria pianohuoneesta, mutta ihan oikeita pistokkeita tai valaisinpaikkoja olkkarissa ei ole olut. Voitte kuvitella mun fiilikset, kun tänään on saanut sähkärille osoitella, että pistorasiaa tuonne ja tuonne, sekä katkaisijaa tänne ja tänne…

Koska mun tietämys sähkötöissä rajoittuu lähinnä siihen, että tiedän, mitä haluan ja miltä haluan minkäkin näyttävän, en voi nyt kauheasti näistä hommista itselleni kunniaa kaapia. Sen sijaan fiilistelen uudella Tine K:n pöytävalaisimella joka saapui tänään kuin tilauskesta. Sen on nimittäin tarkoitus luoda tunnelmaa tästedes olkkariin. Nuo Tine K:n lampunjalat on nyt Homenordilla kivassa alennuksessa, ja niinpä yksi sisustushaave toteutui.

Uusi valaisin on tosi kaunis, mutta oikeastihan tämän päivän jutut ovat näitä seuraavia:

Pikkusälää ja Klaara soittamassa nokkahuilumusiikkia…

Pianohuoneen esiin kaivettu katto sellaisena, kuin se vielä aamulla oli…

Niin, ei ne kaikki nurkat niin kauhean nättejä ja kuvauksellisia ole. Mutta ehkä sitten joskus! 🙂

Mukavaa maanantai-iltaa!

Kuten eilen Facebookin puolella kirjoittelinkin, sai mieheni kauhean siivouspuskan, ja sunnuntai meni kaappien järjestelemisessä. Meillä on oikeastaan kesästä asti ollut niin astiat, kuin kuivaruuat ja muut keittiötarvikkeet, vähän hujan hajan ja tungettuna sinne, mihin ne nyt on vain saatu. Eilen tyhjennettiin kaikki laatikot ja kaapit, tuotiin vintiltä säilytyksestä viinilaseja ja muita astioita, ja heitettiin turhaa romua pois ja kiertoon. Tuloksena siistit kaapit ja laatikot, joiden availu ei hävetä, vaikka olisi vieraita kylässä. Tilaa tuli säilytyksestä tuoduista astioista huolimatta lisää niinkin paljon, että yksi 80 senttinen iso laatikko jäi ihan tyhjäksi! No, pitää nyt miettiä, josko hakisi siihen vielä Ikeasta sellaisen matalan sisälaatikon, ja laittaisi vaikka mausteet vielä vähän järkevämmin lieden lähettyville.

Meillä on keittiön toisessa päässä kaappiyhdistelmä, joka oli itse asiassa jo vanhassa kodissamme. Apteekkarinsenkki, jonka päälle on nostettu vanha valkoinen astiakaappi. Tämä astiakaappi oli varastosijoituksessa, kun asuimme väliaikaiskodissa, mutta se tuotiin tänne muuton yhteydessä. Vai jälkeen, hitsi, en enää edes muista! No, joka tapauksessa siitä saakka kun kaappi on täällä ollut, on se toiminut jonkinlaisena rytöläjänä tavaralle, jolle ei oikein keksi muutakaan paikkaa. Toisin sanoen roskille! Eilen kaappi kuitenkin tyhjennettiin, ja puhdistettiin, ja se sai sisäänsä astioita. Oikein kiva, ja tässä on hyvä säilyttää laseja ja kuppeja, joita ei kuitenkaa tarvita ihan joka päivä.

Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikki astiamme on sijoitettu sekä tähän, että isompaan antiikkikaappiin ja avohyllyille. Eli juuri kuten oli tarkoituskin. Toko vintillä on vielä kuppi ja kippo poikineen, mutta ne ovat astioita, joita tuskin koskaan otamme käyttöön, eli odottavat joutumista kiertoon.

Muistan kun aikoinaan haaveilin yläkaapittomasta keittiöstä, ja kaikki varoittelivat, ettei säilytystila tule millään riittämään. Tällä hetkellä olen onnellinen avohyllykeittiön omistaja ja miehen kanssa juuri mietittiinkin, että siinä kohtaa, kun astiamme ei oikeasti mahdu näihin kalusteisiin, on kyllä aikakin karsia. Nuo senkin laatikotkin ovat vielä tyhjillään, eli pelivaraa löytyy kyllä! 🙂

Nyt on hyvä fiilis, kun paikat on järjestyksessä. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai!

Kivaa uutta viikkoa!

Vielä reilu kuukausi sitten pimeys raastoi hermoja, ja tuntui, että kuvaaminen sisällä on lähes mahdotonta. Kamera piti olla hollilla juuri sen valoisimman puolituntisen aikaan, ja sittenkin kuvaaminen vaati jalustan virittelyä, kaukolaukaisinta, pitkää valotusaikaa, minimi ISO-lukua jne. Kerran jos toisenkin kävi mielssä laittaa lappu luukulle, mutta takaraivossa oli muistijälki vastaavista tuntemuksista; Pimeys menee ohi, ja jossain kohtaa valoa taas tulvii ikkunoista. Näin kävi jälleen, ja tuntuupa ihanalta huomata, että se kaikista kurjin ja vaikein osa blogivuotta on tältä osin taas takanapäin!

Samalla kun valo innostaa kuvaamaan ja siivoamaan, tulee taas koatsottua uusin silmin kaikkea keskeneräisyyttä. Niin paljon olisi työtä ja hommaa, repsottavia nurkkia ja viimeistelemättömiä paikkoja. Tavallaan olisi intoakin, mutta mistä se kaikki aika taas revitään? Jotain pitäisi saada aikaiseksi ennen kuin siirrytään taas puutarhakauteen, ja kaikki vapaa-aika menee pihan kuokkimiseen. Ei ehkä auta kuin nostella maalipytyt esille, ja tarttua iltasella pensseliin kaukosäätimen sijaan.

Remontin lisäksi tuntuu, että koti huutaa jotakin muutakin. Mitä, siitä en ole vielä ihan varma. Hassu tunne siitä, että kaipaan jotakin uutta. Kenties kaikki on näyttänyt vain liian pitkään liian samanlaiselta. Toisaalta, en anna ajatuksen vaivata sen enempää, sillä uskon, että se jokin tulee mieleeni juuri silloin kun sitä vähiten odotan.

Syksyyn kuuluu aina jonkinasteinen pesänrakennusvietti, mutta uuden kaipuu iskee viimeistään helmikuun valoisina päivinä. Kaipa ne ovat ne luonnolliset siirtymäajat talvihorroksen ja puutarhahulluuden välissä. 🙂

Tänään aion aloittaa pehmeästi. Kirjaan ylös kohennusta, maalausta, sähköjä ja viimeistelyä tarvitsevat paikat, ja sitten listaan asiat, jotka realistisesti on mahdollista kevään  aikana korjata. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, ettei itseltäänkään kannata vaatia ja odottaa mahdottomia. Jos yönsä käyttää nukkumisen sijaan lattioiden maalaamiseen, niin aivan varmasti jossain kohtaa into laantuu, ja edessä on totaalikyllästyminen. Vähän niin kuin laihduttaminen; Hiljaa hyvää tulee! 🙂

Valoisaa keskiviikkoa!

Kukapa ei pitäisi takkatulesta näillä ilmoilla. Löydän itseni vähän väliä seisomassa kaminan edessä ja pyörimässä ympäri. Kuin iso sika vartaassa, tiedättehän? Niin että paistuu tasaisesti joka puolelta. Tässä työtuolini takana on onneksi toinen tulisija, vanha Upo, joka oli talossa valmiiksi. Pianohuoneen kiertoilmakamiina hankittiin heti ensi töiksemme, ja olemme olleet todella tyytyväisiä. Niin ulkonäköön, kuin lämmitystehoonkin.

Pianohuone onkin meillä seuraava remonttiprojekti. Toki paljon on tässäkin huoneessa tapahtunut, jos vertaa esimerkiksi reilun parin vuoden takaisiin kuviin (löytyvät Facebookista), tai ostohetkeen, kun lattiaa peitti tummanruskea laminaatti. Tämän huoneen ongelma onkin enää katossa ja yhdessä seinässä. Alas laskettujen kattojen purkamisen jälkeen, päämme päällä on risteillyt näkyvästi jos jotakin johtoa putkissaan. Myös ikkunaseinan levytys oli tehty katon laskemisen jälkeen, eli levyä puuttuu nyt seinän yläosasta. Hommana onkin sähköttää tämä puoli talosta uusiksi, korjata yksi seinä ja maalata vanha panelikatto kuntoon.

Remontin sijaan olen tänään kuitenkin siivonnut. Vaatehuonetta nimittäin. Vieläkin on työhuoneen lattialla epämääräinen kasa pussukkaa ja nyssykkää, joten pitää ehkä jatkaa vielä hetki hommia. Paikat ojennukseen, niin arki saa alkaa!

Mukavaa loppiaisiltaa. Joulu on virallisesti nyt takana. Niin, ja uusi sellainen taas edessä! 🙂