Ei mitään halloweenia. Perus naamarilla mennään, juhlitaan sitten huomennna omalla porukalla. 

Ollaan päivä nautiskeltu, syöty hyvin ja hyvin paljon, ulkoiltu ja hengailtu.

Joku kurpitsalyhty olis ollut kiva, mutta en jaksanut vaivautua… Jos vaikka ensi vuonna saisi töidenkin puolesta jotkut juhlat pystyyn. Kun tuo pikkumieskin ymmärtää hiukan enemmän.

Mun mielestä halloween on tänään. Siis täysin jenkkien juhlaa mukaillen. Pyhäinpäivä on sitten asia erikseen. Kurpitsalyhdyt vaihtuu hautakynttilöihin, ja karnevaalit partiolaisten kulkueisiin. Mutta tässäkin taitaa olla kaksi koulukuntaa. Samapa kai tuo, koska sitä juhlii. Ja ainahan voi juhlia varmuuden vuoksi molempina viikonloppuina.

Kuva ei liity nyt mitenkään asiaan, mutta tapana on ollut sellainenkin laittaa.

Uskomattoman kaunis keli. Ja maisemat. 

Kyllä maalla on mukavaa!

Nyt pitää ottaa lasi jotain tosi hyvää juomaa…

Tervehdys pyykkituvasta!
Arkisia askareita ja kotitöitä. Pese, kuivaa, silitä, viikkaa.

Mutta onneksi tunteen saa kokea aina uudestaan;
Pyykki kun tuntuu olevan ehtymätön luonnonvara!

emilia

Leikkelin eilen turhankin innokkaasti rosmariinin oksia. Ylijääneet kiinnitin kynttiläpurkin kylkeen pätkällä narua. Tuoksu on hento, ja rosmariini kaunis ihan tuollaisenaan.

Imurin uuteen pölypussiin sujautin kourallisen kuivattua laventelia ja oksan rosmariinia. Helppo tapa levittää puhdasta tuoksua. Teolliset tuoksukuulat kannattaa korvata yrteillä, kuivatuilla kukilla, vaniljalla tai vaikka piparkakkumausteella.

Mutakakun loppu on tuhottu, ja siivouspäivä jatkukoon.

emilia

Villasukkia ja maitokavia.
Siinäpä tiistain avainsanat. Onni, että meitä on tänään kaksi aikuista arkea pyörittämässä!
Kun kroppa käy hitaalla, tuntuu mieli laukkaavan. Ideoita, ajatuksia – kaikkea kahden vuorokauden edestä. Ihan pakko laittaa joitakin myös paperille.
Sunnuntai tunnelma keskellä viikkoa tuntuu lempeältä. Tänään ei tarvitse suorittaa.

Lego-leikit, happihyppely auringonpaisteessa, lämmin sauna ja maistuva iltapala. Uni tulee varmasti.

Lämpimän kodikasta tiistaita.

emilia

Täällä ei taphdu kummempia. Elellään tavallista sunnuntaita, ollaan laiskoja ja valmistaudutaan uuteen viikkoon – arkeen. Mutta se ehkä onkin sunnuntain viehätys. Että saa olla laiska, nauttia ja olla tekemättä ihmeempiä. Pyykkikoneen rauhallinen rummutus ja kynttilöiden tuoma tunnelma. Kasa vanhoja sisustuslehtiä (mukana joulunumerot), kuuma kaakao ja villasukat. Näistä nautin.

Laiskan kuvaajan sunnuntai otokset. Kamerasta loppui akku.

Mutta nyt tuntuu taas kivalta palata blogin ääreen. Laitan siis akun lataukseen ja palaan lehtieni ääreen.

ps. tuli hillitön halu leipoa piparkakkuja! Ihan liian aikaisin!

emilia

Ihan juuri tällä kuvan sohvalla ei kyllä ole tullut paljoakaan lojuttua, kapsituksesta kun puuttuu vielä kansi. Eikä tässä kyllä ihan tarkemmin ajateltuna ole millään sohvalla normaalia enempää lojuttu.

Kuvassa kuitenkin viimeisin heräteostokseni. Tämä kummitteli pitkään paikallisen kirppiksen ikkunalla, kunnes jumppamatkalla päädyin katsomaan sen hintaa. Tajusin siinä samalla, että sohvan mentävä kolohan suunnitelmissani on koko ajan ollutkin.

Vankkaa tekoa, ja ajaa asiansa paremmin kuin hyvin, kunhan istuinosa saadaan tehtyä.

Me ollaan tehty kivoja juttuja. Käyty sienimetsässä ja puolukoilla. Nautittu vapaapäivistä ja yhteisestä ajasta. Valvottu myöhään ja nukuttu pitkään.

emilia

Viikonloppu vierähti ilman bloggailua. Kaikenlaista, tärkeää ja turhanpäiväistäkin. Eli on sitä elämää blogin ulkopuolellakin! Tosin lähinnä se keskittynyt pyykinpesuun ja muihin kotitöihin. Toivottavasti kuitenkin jotain sellaistakin sain vireille, että siitä riittäisi blogiin asti. Katsotaan, toivotaan!

Maanantai on tavallinen siivouspäivä. Ja aina kun olen saanut siivottua, tekee mieli palkita itsensä ja päädyn leipomaan. Ei ollenkaan järkevä työjärjestys, sillä kettiö on taas jauhopölyn peitossa.

Biscotit ovat hyviä pikkumakeita kahvin ja teen seuraksi. Kanelilla, kardemummalla ja manteleilla saa arkisemman version, suklaa ja muut ekstrat tekevät pikkuleivästä juhlaisamman.

Nopeasti googletin, ja tulin siihen tulokseen, että kaikissa biscottiohjeissa on sama runko. En siis viitsi nyt ohjetta erikseen kirjoittaa.

Ihmeellinen tarve järjestää tavaroita ja paikkoja. Karsia, selkeyttää ja helpottaa. Kaipaan toimivuutta ja käytännöllisyyttä, mutta en ole valmis tinkimään ulkonäöstä. Availen kaappeja ja komeroita, organisoin.  Vaihtareihin, kierrätykseen, huutikseen – pois. Ajatus kulkee paremmin, kun tavarat ovat paikoilaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät työskentelemään sekaisessa työhuoneessa, tai pitävät työpöytänsä epäjärjestyksessä. Kun ympärillä on kaaosta, on kaaosta korvienkin välissä. Juuri nyt on kaikenlaista kaaosta tässäkin pienessä päässä, ja järjesteleminen tuntuu hyvältä hoitokeinolta. Ajatus selkiytyy, kun ympäristö tekee samoin.
Toimii siis molempiin suuntiin!

Palailen vielä edellisiin kommenteihin. Nyt järjestän itseni sohvalle, pitsan pois uunista ja hyvää seuraa viereeni.

emilia

Suuri kiitos Ikealle!

Jee,  jalalliset Pokal-lasit ovat taas palanneet myymälöihin. Ihan mahtavaa, koska näitä laseja ei lyö laudalta mikään. Ihana muotoilu, ihana hinta ja kestävä laatu.

Harva varmaan jaksaa hehkuttaa puolentoista euron juomalasista, mutta itse olen varsin tyytyväinen, jos saan silmää miellyttävää tavaraa halvalla. En ole koskaan ymmärtänyt “pyh, se on ikeaa” -mielipiteitä. Hutikuteja tälläkin, mutta välillä ihan loistavaa muotoilua – ja usein vielä käypään hintaankin.

Lastulevy on lastulevyä, ja puu on puuta. Jokainen tietysti valitsee itse. Mitä laatuun tulee, mies osti taannoin Ikeasta veitsenteroittajan reilulla neljällä eurolla. Pohjassa luki Fiskars. Myöhemmin olen saanut ymmärtää, ettei kyseinen veitsenteroittaja ole mikään erikoinen poikkeus. 

Laseihin palatakseni; Näistä tarjoilee kivasti arkisetkin sihujuomat ja mehut. Annoskoko on sopivan pieni arki-illan puunaviinilasilliselle – jonka olen muuten tänäänkin ansainnut!

Taas niitä päiviä, jolloin mikään ei vain tunnu sujuvan….

Huomista odotellessa

Emilia

Yritän nimittäin siivoilla kaappeja tyhjäksi. Haluan kaiken tarpeettoman rojun pois nurkista, tilaa hengittää. Auton tavaratila on täynnä kierrätykseen menevää romua, kun en ole saanut aikaiseksi mennä tyhjentämään kuormaa. Romun lajittelu kaatosateessa ei nyt oikein huvita. Tai siis ylipäätään sen romun työntäminen säiliöihin, kun keräyspisteen pihassakin lainehtii.

Luonnon armoilla siis tämäkin projekti!

Luonnon armoilla on myös kroppani, joka kärsii/nauttii kaikista syysherkuista.

Vain mustikkakuvia, koska juuri nyt arjen reality ei ole kovin hääppöistä kuvattavaa.