Mukava viikonloppu kohta jo takana. Tuntuu melkein kuin olisi ollut miniloma.

Edes tuleva maanantai ja sivouspäivä eivät harmita. Mukavaa kun arki ja viikonloppu eroavat toisistaan.

Ystävän kanssa tuli naurettua, ja maailmaa parannettua. Saimme myös miehen kanssa yhteistä aikaa, ja nukkua sunnuntai aamuna pitkään. Ylellistä!

Viikonlopun pieniä lisäiloja ovat naapurin tuomat luumut ja uusi kynttilälyhty.

Leivottiin tänään mustikkamuffinit. Ohje on sama, jota käytettiin omenaisiin. Maistuu mainiosti kylmän maidon kanssa. Häviävät pöydältä huomaamatta. Lähinnä omaan suuhuni.

Myös syksyn ensimmäinen calluna löytyi kukkakaupan pihasta. Nautitaan siitä hetki sisällä, koska kukaan ei ihaile kasvia ulkona vesisateessa.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Kaivoin viime syksyisen projektini esiin. Etenee etanan vauhdilla, jos ollenkaan.

Villa tuntuu käsissä niin mukavalta, olisi ihanaa olla taitava tässäkin lajissa.

Kärsivällisyyttä, sitä kai pitäisi hankkia lisää. Oppia pitkäjänteisyyttä, sitä ettei kaikki tapahdu heti. Niin monessakin asiassa olisi tuosta taidosta hyötyä.

 Silmukka kerrallaan.

Tänään vielä tätä. Huomenna jo jotain muuta.

Nuhaiset terveiset aurinkoiseen sunnuntai iltapäivään. Flunssa alkaa jo hellittämään, mutta nenäliinojen luota ei kannata karata vielä kauas. Auringosta ja lämmöstä nautitaan lähinnä ikkunan läpi; Villasukat jalassa ja vitamiineja tankaten.

Blogi jatkaa taas uudella puhdilla, kunhan olo tästä ensin kunnolla kohenee.

Viikonloppu sisälsi reissaamista ja sukuloimista. Ihanaa, mutta toisaalta myös raskasta.

 Sain maanantain kunniaksi puoli päivää omaa aikaa, ja nautin todella hiljaisuudesta.

Hyvä kirja, hyvää teetä, villasukat ja puutarhan viimeiset ruusut seuranani.

Ihanan laiska maanantai aamu.

Tällä kertaa tuliselta.
Sopiva sekoitus chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Niistä syntyy maistuva pastakastike!

Haudutetaan pitkään, jotta maut irtoavat. Maistellaan jatkuvasti, kun ei pystytä pitämään näppejämme erossa.

Huh, kaksi päivää siivousta takana. Eihän sitä nyt tosin ihan kahta päivää ole putkeen siivonnut, kun väliin on pitänyt mahduttaa ulkoilut, leikit kauppareissut ja muut jutut, mutta noin niin kuin yleisesti päivät on kuluneet siivoillessa. Kahden päivän aikana koti on imuroitu neljästi ja lattiat pesty kahdesti. Ihan vain, jos joku ihmettelee, miten reilun sadan neliön siivoukseen saa kulumaan kaksi päivää 🙂

Mä olen niitä ihmisiä, jotka saa suuren nautinnon, kun hellannupit ja jalkalistat on käyty hammasharjan kanssa läpi.

No, mutta joka tapauksessa viikonloppu on kiva aloittaa siistissä kodissa. Kukat vielä maljakkoon ja sitten voi vain nauttia.

Tuossa kahvitauollani kuvailin hiukan keittiössä. Ei mitään uutta. Samana on pysynyt, vaikka ideoita tietysti olisi vaikka miten. Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja oikeastaan ne ideat ja unelmat on kivoja; niillähän se mielenkiinto yleensä elämään säilytetään.

Pieni ja ahdashan tämä köökki on, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuvaaminenkin on aika hankalaa, kun etäisyyttä ei kovin helposti saa, joten fiiliskuvia tällä kertaa.

Ei aina ole hauskaa tai kivaa. Joskus on päiviä, jotka haluaisi unohtaa, ja päiviä joiden yli olisi ollut mielekästä hypätä. Joskus tuntee riittämättömyyttä tai yksinäisyyttää, joskus mikään ei vain kiinnosta.

Onneksi on hyviäkin päiviä. Onneksi enemmän kuin huonoja.

Ja onneksi on päiviä kuten tämä;

Hyvää seuraa, ystävän läheisyyttä, sekä jaettuja iloja ja suruja. Päiviä jolloin naurattaa ja itkettää. Suunnitelmia tulevalle, hyviä hetkiä nyt ja tässä.

syksyn ensimmäinen omenapiirakka

kahvia

pikkujouluaikatauluja

tyttöjen leffailta suunnitelmia

vatsa täynnä makeaa

iloista naurua

ystävän seuraa

housut Sirup

paita Odd Molly

toppi H&M

Näitä tänään.

Ja taas jaksaa huonommatkin päivät.

***

Isillä alkoi aamulla työt, ja kuten meidän perheessä on tapana, perheen pää lukitsi meidät tänne kotiin kaltereiden taakse.

Ei vaiskaan! Me nautiskellaan uudesta sängystä. Tässä voi kuulkaas leikkiä vaikka mitä! Parhaiten soveltuu kuitenkin laivaksi. Sisävesille, ymmärsin.

Ikimuistoinen Ikeareissu -jälleen kerran. Niilo halusi välttämättä jäädä matkan varrella mummulaan, ja jatkettiin matkaa sitten T:n kanssa kaksin. Ei meillä ollut mitään peräkärryä tai pakua, ihan vaan tuo tilava perheauto ja nopea idea ostaa sänky. Oli siinä sullomista, ja rouva sai matkustaa nenä tuulilasissa ja polvet suussa, mutta kotiin päästiin.

Loppuun tunnustus, jonka olen saanut blogeista

DD Design Domi, Lumivalkeaa, Täyttä elämää ja 

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä kertoa kolme asiaa; Lempiväri, lempiruoka ja paikka jossa haluaisi käydä

Lempi väriä ei ole, mutta pidän sinisestä ja ruskeasta ehkä eniten. Ainakin pukeutumisessa.

Lemppariruoka on just nyt tällä hetkellä äidin tekemät kaalikääryleet, ja paikka jossa haluaisin käydä on lapsuudenkotini. 

Ja asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että söin jo kaikki äidin pakkaamat kääryleet ja lisää tekisi mieli 😀

Jos tykkää, saapi leivoksen tuosta mukaansa napata.

Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.

Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.