Lauantaita muruset!

Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!

Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!

Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.

Rentoa lauantai-iltaa!

Heipsutirallaa! Selkeästi mennyt iltapainotteiseksi tämä postaaminen (jonkinlaisena kesän lieveilmiönä?), mutta väljäkös tuolla. Tänään tosin yritin jo iltapäivällä tehdä postausta, mutta tekniikka oli kanssani eri mieltä ja tässä sitä taas ollaan!

Onneksi kuolanpionit olivat vielä sen verran tuoreilla kukilla, ettei eilisen kaatosade saanut niitä täysin hakattua. Perjantain kunniaksi napsin muutaman kukan myös maljakkoon, vaikka eivätpä nuo sisällä kovinkaan pitkäikäisiä ole. Käytiin tuossa lasten kanssa juuri vanhemmillani, ja kaivoinpa sieltäkin pahvilaatikollisen taimia altaantäyttöprojektiini. Suurin osa muuten perennoja, joita aikoinaan edellisen kotimme pihasta siirrettiin vanhemmilleni. Siellä ne ovat äidin ja isän puutarhassa saaneet rauhassa kasvaa muutaman vuoden, ja ovat nyt suuria ja terhakoita jaettavaksi. Jollakin tavalla siis ympyrä sulkeutuu myös noiden perennojen osalta.

Olipas hauska lukea myös teidän ajatuksianne tuosta eilisestä aiheesta. Lapsena sitä tosiaan näki kesän kesänä, sen enempää säitä tai sateita tuijottamatta. Tästä havainnostani ammentaen käyn myös viikonlopun urakkani, eli vaatehuoneen järjestelyn kimppuun. Kesämekot ja shortsit esiin, sillä nyt jos koskaan niitä kuuluu käyttää. Vaikka sitten paksujen neuleiden kaverina, kuten tänään farkkushortsit yhdistettynä valkoiseen puuvillaneuleeseen. Vaikka aamupäivällä pitikin sulloutua ulkoilupukuun, niin iltapäivästä näin pärjäsi jo oikein hyvin! Pitää siis ihan joka tavalla keskittyä vuodenajan parhaisiin puoliin ja tehdä pesäero vuoden kylmempään osaan.

Olen luvannut lapsille, että tänään voidaan valvoa pikkuisen pidempään (olen vähän natsi näissä nukkumaanmenoajoissa, kun en itsekään valvo myöhään), ja käytiinkin hakemassa kaupasta hiukan herkkujakin illan ratoksi. Alkuperäinen ideani oli käydä vaatehuoneen kimppuun kun lapset katsovat leffaa, mutta taidan sujahtaa joukkoon ja nautiskella itsekin kesäillan rentoudesta. Ehtiihän sen vaatehuoneen sitten vaikka huomenna, eikös! 🙂

Rauhallista ja rentouttavaa perjantai-iltaa!

Jo joutui armas aika, laulettiin eilen kirkossa. Kouluvuosi vierähti taas nopeammin kuin olisi välttämättä tarvinnutkaan, ja kesäloman viettoon jäi pikkumies haikeissa tunnelmissa hymypatsas kainalossaan. Kevätjuhlissa on aina jotain sellaista haikeutta, joka laittaa itsenikin kyynelehtimään. Jäähyväisiä, uuden alkua ja erään elämänvaiheen loppua.

Eilinen päivä hurahti kuin itsestään kotitöiden parissa ja kävipä illalla vanhempanikin kylässä. Tälle päivälle ei myöskään ollut suuria suunnitelmia, ja aamun pyykkitalkoiden jälkeen ajattelin mennä ihan vain pikkuisen käymään pihalla. Se käyminen muuttuikin kahdeksan tunnin puutarhassa huhkimiseksi ja pari perennapenkkiä (ne kaksi, joita ei vielä ole kaivettu esiin) pääsi käsittelyyn. Kaivamista, perkaamista, istuttamista, kärräämistä. Voi rehellisesti sanoa, että nyt on paiskittu hommia!

Päivän aikana lapset juoksivat oman ja naapurin pihan väliä useaankin otteeseen, milloin pikkupari erikseen ja milloin koko lössi yhdessä. Ilta päätettiin vielä naapurin terassilla grillaillen, ja nyt maistuukin uni puhtaissa lakanoissa ja syreenin tuoksussa!

Lilat syreenit ovat ehkä kauneinta kesässä, ja nämä muutaman oksan sain kukkimaan hiukan aikaisemmin maljakon ja kuuman veden avulla. Ulkona syreenit ovat vasta lupaavilla nupuilla.

Tässä päivässä on ollut sellaista aitoa kesän tunnelmaa. Kello on unohtunut täysin, pyykit on kuivattu ulkosalla ja kynnenaluset on täynnä multaa. Aivan kuin se lapsuudesta tuttu kesäfiilis olisi tarrannut itseenikin.

Huomiseksi luvataan sadetta, joten annetaan luonnon kastella tämän päivän istutukset. Nyt on kuitenkin sellainen rehellinen väsymys ja pää kaipaa tyynyn painautumista.

Kauniita kesäunia ja mukavaa sunnuntai-iltaa!

Pirtsakkaa perjantai-iltapäivää!

Se olisi huomenna suvivirren paikka. Koululaiset kirmaavat kohti kesälaitumia, valkolakit painetaan päähän ja todistukset säilötään kansioihin. Syksyllä aloitetaan sitten taas puhtaalta pöydältä ja uudella innolla.

Tuossa juuri edellispäivänä tuumailinkin kukkalähetysteni nihkeää hiipumista, mutta telepatiaan taitaa olla yhä uskominen. Eilen nimittäin sain taas tuliaispuskani Suomen Turusta, ja kylläpä se piristi kauniilla vihreävalkoisella luonnollisuudellaan. Kukat tuovat sopivasti juhlaa tähän vettä jakavaan viikonloppuun!

Kaikkien lomailevien lasten puolesta tietenkin harmittaa tuo kylmyys ja koleus, mutta nyt pitää vain luottaa siihen, että se kesä tulee jossakin vaiheessa.  Myönnän toki itsekin kaipaavani aamukahvin juomista ulkosalla, hellemekkoja ja paljain varpain hyppelyä. Niitä ja kesän kukkaloiston puhkeamista odotellessa, on kuitenkin ihan mukava kääriytyä villaan ja vällyihin ja nauttia kukkakaupan kimpusta.

Nappasin eilen kirjastosta kirjan, jonka lukemista olen lykännyt jo hyvän aikaa. Odottanut muka sitä oikeaa mielialaa ja fiilistä. Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää oli kuitenkin pakko ahmaista yhdeltä istumalta (kirja ei ole pitkä), enkä malttanut olla soimaamatta itseäni siitä, että luin sen vasta nyt. Jos siis kesäkirjapinoosi yhä mahtuu täydennystä, ja kyseinen kirja on lukematta, suosittelen lämpimästi! Rehellistä ja raakaa, mutta samaan aikaan pohtivaa ja ajattelevaa. Ei mitään kepeää kesälukemista, mutta juuri sellaista kahvipapujen haistelemista niiden kevyempien kirjojen välissä.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu paitsi ensi viikon ruokahuollon, myös jonkinlaisen lomaohjelman laatiminen ja varavuoteen sijaaminen. Me saadaan nimittäin yksi kaupunkilaistyttö luoksemme viikon lomanviettoon, ja sekös tuokin lisää elämää näiden seinien sisään. Uimarantaa ei taida tarvita nyt lomaohjelmaan listata, mutta koetetaan keksiä muista mukavia ajanviettotapoja.

Nyt kuitenkin kirjaston kautta viikonlopun viettoon. Hurjasti onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän vanhemmilleen. Onnistuneita ja hauskoja juhlia teille, ja muuten mukavan leppoisaa viikonloppua kaikille!

Tallenna

Torstaita muruset ja ihanaa alkanutta kesäkuuta! Ei nyt järin kesäinen tuo sää tänäänkään, mutta ripauksella sinistä vaihtui ainakin keittiön fiilis heti kesäisempään. Niin, ja toki taljojen kuoriminen tuoleiltakin antoi oman lisänsä kesäisempään sisustukseen. Mutta kylläpä tuntuukin taas vaihteeksi raikkaalta ja sitten syksymmällä on kiva taas vaihtaa tunnelma vähän lämpimämpään.

Keittiön ikkunalta katosi vihreys kun suurin osa kasveista lähti ilmojen lämmetessä ulos, ja nyt olenkin lisännyt basilikaa oikein vauhdilla, jotta ikkunalla vihertäisi edes jonkin verran. Basilikat kasvatan aina sisällä (jos nyt ei jotain pidempää lämpöjaksoa satu kesälle), koska ne ovat niin kylmän arkoja. Miellä mysö syödään tuhottomia määriä basilikaa, mutta kun pitää aina juurtumassa muutamaa basilikan oksaa (juurtuvat vesilasissa alle viikossa), saa ruukkuihin jatkuvasti uutta kasvua.
Sadepäivien iloksi ostin myöskin hortensian, joka saa nyt odottaa kesäisempää säätä keittiötä kaunistaen. Koska haluan ehdottomasti säilyttää kukat sinisinä (pidän yleensäkin sinisistä kukista punaisia enemmän, liekö johtua värisokeudesta), ostin myös havu- ja rodolannoitetta.

Mutta jos nyt vertaa edellisiin keittiökuviin, niin onhan tässä askeleen verran kesäisempään menty ainakin sisustuksen suhteen! Vielä kun tarkenisi villasukkien sijaan tallustella paljain varpain, niin johan tuntuisi kesäkodilta. Niitä ilmoja odotellessa! 🙂

Kouluvuosi lähenee loppuaan ja tällä viikolla ollaan jo hitusen lomaisemmissa fiiliksissä kotonakin. Ruuaksi on toivottu tacoja, ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa. Olen tässä myös selaillut netistä jäätelökoneita, ja mikäli teillä on antaa vinkkiä jostakin hyvästä, mutta kohtuuhintaisesta jäätelökoneesta (jolla saisi valmistettua kerralla enemmänkin kuin jälkiruokakulhollisen), ottaisin vinkit enemmän kuin mielelläni vastaan!

Iloa torstaihinne!

Tallenna

Save

Save

Save

Aurinkoista illan alkua!
Rakkauteni vaaleansiniseen ei ota laantuakseen näin kesän koittaessa, eikä ihmekään, kun tuolla tontinrajoilla loistaa lemmikit kuin sininen kukkameri. Nostin keittiön pöydälle vanhan kannullisen noita ihania sinisiä kesäntuojia, ja kas, heti iski söpöilyvaihde päälle. Jos omistaisin oikein ison pitsipöytäliinan, olisin varmasti levittänyt pöydälle myös sen. Suitsait saavat astua syrjään taljat ja liika harmaa. Nyt meille muuttaa kesä!

Vaikka koti on vielä viipynyt eleettömän talvisessa asussaan, pukeutumisen suhteen rusetit, röyhelöt ja pitsit on kaivettu naftaliinista jo aikoja sitten. Viime kesänä hankkimani lemmikinsininen kesämekko (Banana Republic) on edelleen kaunein omistamani vaatekappale, ja sekin on päässyt jo auringosta nauttimaan. Mekossa on oikeastaan kaikki palaset kohdillaan, vaikkei sen leikkaus nyt ihan hansikkaan tavoin itselleni istukaan. Röyhelöt, leveä helma, väri ja vielä taskutkin! Tämä päällä kelpaa pyörähdellä Taipaleen Reijon tahdissa, vaikkei eriparisilmäni millään muotoa lemmikkejä muistutakaan. Ja vaikka yleisin kesähabitukseni onkin päästä varpaisiin kurainen ja multainen (mustilla kynnenalusilla höystettynä), tämä mekko päällä tulee takuuvarmasti kesäheinäfiilis! Mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyisi vielä tanssilavakin, tässä mekossa voisin oitis hypätä pyörän selkään, ja polkea tanssahtelemaan!

Pitsipöytäliinoja ja tanssilavoja tai ei, kesän ihanuus piilee juurikin siinä, että mieli vaeltaa uusiin ja erilaisiin juttuihin. Pitkä pätkä vuodesta mennä porskutetaan tasaisen harmaassa, mutta annas olla kun aurinko lämmittää ja luonto puskee väriä. Siinä sulaa suomalainen luonne ihan uuteen uskoon!

Taidanpa kipaista vielä toisenkin kimpun sinne makuuhuoneeseen. Ja sitten penkomaan niitä sinisiä tyynynpäällisiä kaapista! Kunhan nyt en vallan sekaisin menisi kun syreenit ja juhannusruusut puhkeavat kukkimaan!

Ihanaa iltaa! ♡

Tallenna

Kuten otsikostakin voi jo päätellä, täällä on vihdoin päästy elämään taas tavallista arkea, ja voihan pieksut, mutta tuntuu muuten hyvältä! Luulin jo, etten koskaan pelastuisi mökkihöperyydeltä! Nautin arkeen paluusta suuresti, vaikkakin erinäiset rästihommat hiukan takaraivossa kummittelevatkin. Huomiseksi on kuitenkin luvattu kesää, ja edessä on viikonloppu, joten en uhraa aikaani negatiivisille ajatuksille, vaan nautin!

Kuistilla alkaa jo olla jonkinlaista arsenaalia ruukkuistutuksiin, ja huomenna on tarkoitus vielä vierailla vanhempieni kanssa tuossa viereisellä maatalousoppilaitoksella, josta tarttuu joka kevät matkaan niin kukkia, kuin hyötykasvienkin taimia. Sormet syhyävät päästä istutuspuuhiin, ja siinäpä viikonlopulle onkin suunnitelmaa. Tehdään kesää, ja otetaan kaikki irti vihdoin lämpenevistä keleistä.

Muutama hopeavitja odotteli myös kuistilla istuttamistaan, mutta nappasin ne nyt vielä pariksi päiväksi sisälle keittiötä piristämään. Sopivat jotenkin sävyiltään niin passelisti sisustukseen. Ehkä tuo lämpenevä sää sitten saa sisustuksenkin muuttumaan kesäisempään suuntaan, nyt vielä mennään näin.

Tämän torstain ohjelmassa on myös jonkinlainen kauneuskylpeminen, sillä nyt jos koskaan on hyvä paikka laittaa sääret säihkymään ja kantapäät silkinsiloisiksi. Josko vaikka huomenna jo tarkenisi ilman villasukkia!

Toivottelen oikein mukavaa torstaita teille kaikille! Nyt voisi varmaan sanoa, että torstai on toivoa täynnä!

Save

Miten jokin niin pieni ja hento voikin olla niin kaunis, ja samalla niin suuri lupaus kaikesta tulevasta. Valkovuokko on kevään, ja saapuvan kesän, symboli.

Nämä pienet kaunokaiset kävin nappaamassa aamulla omasta pihasta, kun halusin piristää vastasiivottua kotia. Nyt on pyykkikorit melkeinpä tyhjillään, ja villakoiratkin sain imuroitua pölypussin uumeniin. Josko tänne tänään jo kehtaisi päästää siskonkin käymään. 🙂

Lapset jäivät jo eilen mummulaan yökyläilemään serkkujensa kanssa, ja minä palasin yksin kotiin marenkia vatkaamaan. Kymmenestä valkuaisesta tuli kaksi komeaa marenkilevyä, joista taiotaan tänään kakku kahdelle tytölle, aivan kuten tehtiin viime vuonnakin.

Minä ja marenkipohjat matkaamme kohta vanhempieni luo nauttimaan rakkaiden seurasta. Palaan siis kommentteihinne hiukan myöhemmin!

Ihanaa viikonloppua! ♡

Keittiössä roikkuu yhä neljä päivää sitten kuivumaan ripustetut pyykit. Olivat muuten tosi kuivia, kun juuri niitä tuossa siirtelin. Lattialla vilistää villakoirat, ja eteinen on kuin savipaakuilla koristeltu kaaos. Jääkaapissa ei juuri valon lisäksi ole muuta kuin sinappi, eikä liiemmin leipälaatikossakaan muruja kummempaa – hedelmäkorista nyt puhumattakaan. Eilen jouduin keittämään lapsille iltapalaksi kaurapuuroa, ja jouduinpa miettimään myös, riittäisikö hiutaleista jokin annos itsellenikin. Niin vähissä olivat nekin.

Tätä se on. Joka vuosi kevään koittaessa. Olen niin innoissani pihatöistä, ettei edes ajatus kaupassa käynnistä mahdu mieleeni. Jos siis kyseessä ei ole multasäkki, tai muu vastaava puutarhaan liittyvä ostos. Jos vielä kuukausi sitten sain hepulin epäjärjestyksestä, nyt en juuri jaksa välittää, vaikka keittiön pöytä hautautuukin tavaravuoren alle. Siinä missä vielä hetki sitten olin tarkka lasten rauhoittumisesta hyvissä ajoin iltatoimilleen, venytän nyt itse iltaa mahdollisimman pitkälle, ja sisälle tullaan vasta illan siinä vaiheessa, jossa ennen oltiin jo pyjamissa ja hampaat harjattuina valmiina yöpuulle.
Niin, ja jos talvi-iltoina halusinkin vain käpertyä oman kodin rauhaan, unohtaa lasten harrastukset ja ilta-aikataulut, kuoriutuu minusta keväällä spontaani ja sosiaalisempi versio itsestäni. Maailma ei kaadukaan, vaikka kaikki ei enää olisikaan ennalta sovittua ja tarkasti aikataulutettua. Pääasia on, että ehdin jossakin välissä tehdä myös pihatöitä!

Tällä viikolla illat ovat kuluneet puutarhatöiden parissa. Lasten nukahdettua on ihana tuijottaa ikkunasta kevätillan valoon, ja ihailla omien kättensä jälkeä. Edes siivoaminen ei palkitse yhtä selkeällä työn tuloksen näkyvyydellä, kuin kevättyöt puutarhassa. Raittiissa ilmassa huhkittujen tuntien jälkeen, koko kehon valtaa ihana raukeus ja väsymys. Mikään liikuntasuoritus ei vedä vertoja puutarhatöiden monipuolisuudelle.

Koska viikolla sain tehtyä monta pientä hommaa, on viikonloppuna varaa jättää puutarhatyöt hiukan vähemmälle. Siskoni on juuri tulossa lasten kanssa mummolaviikonloppua viettämään, joten seuraavat päivät ovatkin täynnä ihan toisenlaista ohjelmaa. Lapset saavat leikkiä serkkujensa kanssa, ja jos hyvin käy, pääsen aloittamaan Tommyn ja Tuppencen seikkailujen seuraamisen siskoni kanssa. Olemme nimittäin molemmat vannoutuneita Agatha Christie faneja.

Tänään on kuitenkin pakko myös pyörittää pari koneellista pyykkiä ja käydä kaupassa. Ostaa vaikka taas perustarpeita koko viikon varalle, ihan siltä varalta, että ensi viikolla ajatukset taas ovat jossakin muualla.

Mutta nyt kuitenkin viikonlopun viettoon. Nauttikaa keväästä! ♡

Save

Sataa, paistaa, sataa, paistaa… “Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂

Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.

Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.

Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂

Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!

Aurinkoa (ja aurinkoista mieltä) uuteen viikkoon!