Seitsemäntoista vuotta. Niin kauan siihen meni, että sain olla meillä se, joka viritteli Jouluradion kuulumaan ja perusteli tarpeensa luoda joulutunnelmaa musiikin avulla. Jouluyö juhlayö pauhaa tälläkin hetkellä keittiön kaiuttimista, mutta tällä kertaa mieheni toimesta. Ihanaa! Tunnen jonkinlaista puhdasta riemua. Joskin kiitos kuuluu varmaan enemmän miekkosen eiliselle kirkkokonserttikeikalle, kuin omalle väsytystaktiikalleni,  mutta hei, lopputulos on se, mikä ratkaisee: Ensimmäinen adventti ja puolisoni haluaa kuunnella joululauluja! ❤️

Omaan viikonloppuuni on kuulunut vahvasti kuvaushommat, ja siitä kiitos valoisille ja lumisille pakkaspäiville. Sunnuntai-illan aion kuitenkin pyhittää ihan vain ensimmäisestä adventista nauttimiseen. Meillä poltetaan kynttilöitä ja juodaan glögiä. Ulkona tupruttaa taas lunta ja tunnelma on liki juhlava. Ihanaa, joulu on tosiaan tulossa!

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi Instagramissa on myös ihana kirja-arvonta. Paula Mäkipellon Jotta minä muistaisin – Rivejä äidiltä. Kirja jota ei yksinkertaisesti pysty lukemaan kuivin silmin ja samalla teos, jonka jälkeen yksikään päivä ei ole vain tavallinen arkipäivä, päivä muiden joukossa. 

Ihanaa joulukuun alkua ja ensimmäistä adventtia. 🌟

 

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun käy Muumeja vähän kateeksi. Nimittäin talviunille kömpiminen maistuisi mullekin. Tai sitten vaan ihan kotiin linnoittautuminen ja kaikilta ulkoisilta velvotteilta pakeneminen. Sekin maistuisi. Ei vain taida käydä kumpikaan laatuunsa, joten ensiviikon syysloma toimii edelleen porkkanana. Hiukan vähemmän aikatuluja, hiukan enemmän pidempään nukuttuja aamuja ja ihan vain kotona olemisesta nauttimista. Voi kuinka koenkin olevani sellaisen pienen löhöilyn tarpeessa. Sopivassa suhteessa kirjoja, kynttilöitä ja keittiön sohvaa. Ja ulkoilua! Miten nopeasti oikeasti tuo ruska meneekään ohi. Sitä ja luonnon väriterapiaa pitäisi nyt ammentaa kaikin voimin.

En tiedä johtuuko se syksyn synkkyydestä, kuolleesta puutarhasta, kynttilöiden tuomasta tunnelmasta vai Prisman valmiskimpusta (oikeasti aika ihana markettien mielikuvituksettomien puskien joukossa), mutta olen viime päivinä taas jotenkin rakastunut meidän kotiin. Kuulostaakohan tämä ihan kamalalta, toivottavasti ei. Jotenkin kaikki on tuntunut niin nätiltä, että voisin vaan istua ja nauttia. Ainoastaan se pöytä kummittelee takaraivossa. Voi kunpa ehtisin käydä sen kimppuun ensiviikolla!

Minulta kysyttiin kirjavinkkejä, ja mitä viime aikoina on tullut luettua tai kuunneltua, ja tässä nyt jonkinlainen listaus. Kelpo kamaa kaikki, vaikka riippuu tietenkin siitä, mistä kukakin tykkää. Toivottavasti sieltä löytyy edes joitakin tärppejä, jos kaipaat kirjapinoon täydennystä.

Christina Larsson, Ingrid Bergman -sarja
Viides Mooseksenkirja, Likainen työ,
Et pääse pakoon
(aika perinteistä ruotsalaista rikoskirjallisuutta, sellaista oivaa Tv-kamaa)

Ruth Ware,
Synkän metsän siimeksessä,
Nainen hytissä 10,
Valhepeli
(pikkuisen psykologisempaa trilleriä. Ei brutaaleja kauheuksia, vaan enemmänkin sellaista mielen leikkiä ja taitavaa juonta)

Jessica Fellows
Nuori, kaunis ja kuollut
(Tämä on toinen osa kirjailijan Mitford -sarjasta. 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvaa faktan ja fiktion yhdistelmää. Kuvaa luokkajakoa ja toimii, jos tykkäät Agatha Christiestä ja Dawton Abbeysta)

Yrsa Sigurðardóttir 
Perimä
Pyörre
Synninpäästö
(islantilaista nordic noiria. Aika jännää ja paikoin ehkä vähän turhankin raakaa menoa)

Sophie Hannah
Kolme Neljästä
(Hercule Poirot -tarinat uudelta kirjailijalta. Ehkä en alkuun ihan purematta niellyt, mutta tämä Hannahin kolmas on ehdottomasti paras. Toimii jos tykkäät Agatha Christien tyylistä, perinteisestä salapoliisiromaanista ja olet Hercule Poirot -fani)

David Lagercrantz
Tyttö joka eli kahdesti
(Stieg Larssonin Millenium trilogian viimeisin jatko-osa, eli kolmas Lagercrantzin kirjoittama. Tykkään, koska Lisbeth Salander vaan on niin hyvä!)

Joël Dicker
Stephanie Mailerin katoaminen
(kolmas Dicker. Kuten kaksi edellistä, tämäkin on niin hyvin rakennettu ja mukaansa tempaava, että pakko ahmaista nopeasti. Kuten edeltäjänsäkin tämäkin on sellaista tekstiä, joka jää kummittelemaan päähän vielä pitkäksi aikaa)

Pernilla Ericson, Erla-ryhmä -sarja
Sinua seurataan
Löydän sinut
Älä käännä selkääsi
(tämäkin varsin perinteistä ruotsalaista rikoskirjallisuutta. Nämä luettuasi mietit netinkäyttöä eri tavalla)

Camilla Grebe
Kun jää pettää alta
Lemmikki
(psykologista jännitystä, koukuttavaa juonta ja kivat henkilöhahmot)

Denise Rudberg Marianne Jidhoff -sarja
Yksi tappava syrjähyppy,
Toinen toistaan pahempi,
Kolmen kohtalokas leikki,
Neljä kertaa kosto,
Kun kello lyö viisi
(loistava ja viihdyttävä ruotsalainen rikosromaanisarja. Näissä ollaan Tukholman yläluokan menossa mukana ja henkilöthahmot on niin onnistuneita, että jos luet ensimmäisen, haluat lukea kaikki!)

Håkan Nesser “Kaupunki -sarja”
Carmine Streetin sokeat
Taivas Lontoon yllä
Elävät ja kuolleet Winsfordissa
(Nesser on yksi parhaista kynäilijöistä. Tykkään tekstin tyylistä, kyynisestä kerronnasta ja näissä täysin irrallisissa romaaneissa on vahvaa Nesseriä. Eivät silti vedä vertoja kirjailijan Gunnar Barbarotti -sarjalle, joka on aivan mahtava!)

Jørn Lier Horst William Wistingin -sarja
Hylkiöt
(sarjaa kutsutaan Norjan Wallanderiksi, eikä suotta. Viaplay teki Wisting -sarjan, ja tämä tosiaan toimii loistavasti myös telkkarissa!)

Plussana:

Vähään aikaan koskettavin ja kaunein:
Anthony Doerr, Kaikki se valo jota emme näe
(jos valitset vain yhden, valitse tämä! Vähän kuin Dickerit, tämäkin pyörii yhä mielessäni)

Menossa tällä hetkellä:
Jo Nesbø, Veitsi
(Harry Hole on palannut. Ja hyvä niin, sillä ehtikin jo tulla ikävä!)

Seuraavana vuorossa:
Camilla Greben, Horros tai Christina Larssonin, Siluetti

 

Mutta sitten olis vuorossa ajelu balettitunnille. Ei siis ajankäytöllisiä ongelmia tällekään päivälle.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ BookBeat

---

Perjantaita!

Kuten tiedätte, rakastan kirjoja ja lukemista. Viime vuosina elämä on kuitenkin ollut sen verran kiireistä, että kolmen kirjan viikkotahdissa pysyminen olisi sula mahdottomuus ilman äänikirjoja. Ne kun mahdollistavat multitaskaamisen ja tekevät automatkoista, siivoamisesta ja kaikesta arkisesta tekemisestä huomattavasti mielekkäämpää – joskus jopa loistokasta. Tänään siis kirjajuttuja, ja nimenomaan äänikirjajuttuja, kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Vaikka luenkin kirjoja ihan laidasta laitaan, on rikokset ja trillerijännitys kuitenkin sitä mulle ominta genreä. Tykkään  brittikirjallisuudesta, mutta ihan kärjessä on kuitenkin “nordic noir”, eli pohjoismaalainen rikoskirjallisuus ja jännitys. Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarja on ollut yksi sellainen, jonka uudet osat piti ahmaista aina heti niiden ilmestyttyä ja myönnän, että ollen pari viime vuotta vähän kärsimättömästi odotellutkin, koska dekkarikuningatar taas laittaa uuden kirjan ulos. No nyt se odotus vihdoin palkitaan! Tällä kertaa ei kuitenkaan olla idyllisessä Fjällbackassa, vaan Tukholman yläluokassa ja varsinkin sen ulkokultaisen pinnan alla. Läckbergin uusin, Kultahäkki -kirja, julkaistaan maailmanlaajuisesti 11.4. ja perinteisen kirjan lisäksi se tulee BookBeatille samaan aikaan myös äänikirjana. Tiedän siis mitä kuuntelen ensi viikolla – heti torstaina!

Mutta hei, BookBeatilta voit kuitenkin kuunnella jo ennakkoon otteen kyseisestä kirjasta! Lukunäyte tarjoaa hiukan esimakua siitä, mitä on tulossa; Katkeruutta ja botoxilla siloitetun pinnan alle piiloutunutta vihaa. Ennakkokuuntelun perusteella henkilökuvaus on jälleen loistavaa, eikä tuottanut lainkaan vaikeuksia kuvitella päähenkilö ystävättärineen ravintola Richen pöytään lounastamaan. Vähän ehkä pelkäsin, pääsenkö eroon mielikuvistani Fjällbackan ja Bertil Mellbergin suhteen, mutta pelko osoittautui turhaksi. Kärsimättömyyttä ennakkokuuntelu kuitenkin aiheutti, sillä tämä kirja on kuunneltava kokonaisuudessaan välittömästi!

Mulla alkaa olla BookBeatilla jo 150 kirjaa kuunneltuna ja itse asiassa Camilla Läckbergin Noita on ollut se ihan ensimmäinen palvelun kautta kuuntelemani. Ja vaikka kuinka yritän kuunnella kirjoja joka päivä ja vaikka pieninäkin pätkinä, uusia kirjoja tulee siihen tahtiin, että aina on muutama katsottuna jo valmiiksi. Siskoni kanssa jaamme tämän intohimon, ja meidän WhatsApp viestiketju perustuukin pitkälti BookBeatin screenshoteista ja nopeista kirja-arvosteluista. 🙂

Jos BookBeat on vielä kokematta ja innostuit Läckbergin uutuudesta, koodilla “kultahakki” voit lunastaa itsellesi kuukauden mittaisen maksuttoman kokeilujakson BookBeatille. (Koodi on voimassa vain uusille tilaajille). Enakkopätkän voit kuunnella heti, ja kokonaisuudessaan uutuus siis ilmestyy ensi viikon torstaina 11.4.2019. Sitä odotellessa!

Ihanaa alkavaa viikonloppua. Lienee ehkä turhaa mainita, että omaani sisältyy kirjoja! 🙂

 

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. 😀

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. 😀

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! 🙂

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Hepskukkuu!

Nyt päästään yhteen lempiaiheeseeni, eli kirjoihin! Ja vielä kaiken lisäksi äänikirjoihin, joista on tullut itselleni viime aikoina ihan vakituista nautintoa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeat:n kanssa.

Olen kertonut teille ennenkin niistä lapsuuden kesälomista, kun viihdytimme siskon kanssa itseämme äänikirjoilla. Agatha Christien  C-kasettikirjat olivat kovassa kulutuksessa, ja samalla kun sisko loikoili, minä siivosin. Välillä vaihdettiin huonetta, ja tämä asetelma kertonee meidä luonteidemme eroista valtavasti. Minä en malta pysyä paikallani.
Jossakin kohtaa äänikirjat jäivät pois elämästäni, vaikka ahkera lukija olen ollutkin. Vasta viime vuosina olen innostunut uudelleen kuuntelemaan kirjoja, ja kiitos tästä kuuluu nykyajalle. On äärimmäisen helppoa, että kirjaa kuunnellakseen ei tarvitse lainata tai ostaa mitään fyysistä tallennetta. Ei C-kasettia eikä CD-levyä, vaan pelkkä puhelin riittää.

Luen vähän kirja-arvosteluja, ja luotan aika pitkälle siskoni suosituksiin, koska meillä on jokseenkin täydellisesti samanlainen kirjamaku. Toki sitten välillä minäkin pääsen suosittelemaan vuorostani jotakin siskolle. Koska (kenties niiden lapsuusmuistojen vuoksi) hurahdimme molemmat uudestaan äänikirjoihin hyvin samaan aikaan, suositteleminen jatkui myös kuunneltavien kirjojen parissa. Latasimme jossakin vaiheessa molemmat puhelimiimme useammankin erilaisen äänikirjasovelluksen. BookBeat oli ihan uusi juttu, kun hyödynsimme molemmat jonkin tarjouksen, ja sen jälkeen muita sovelluksia ei ole tarvittukaan. Ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto!

Luen itse edelleen ihan joka päivä. Viikossa saatta mennä 2-3 perinteistä paperikirjaakin, mutta koska kirjan lukeminen on jokseenkin aika sitovaa puuhaa, ja maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, olen kokenut äänikirjat ongelmani pelastajana. Mutta onpä äänikirjojen kuuntelemiseen toinenkin syy. Nimittäin äänikirjat ovat minulle seuraa. Kuvaaminen ja kuvien käsittely, sekä kaikenlaiset kotityöt on huomattavasti mukavampaa, kun voi samalla kuunnella mukaansatempaavaa tekstiä. Automatkoista puhumattakaan! Kuulokkeet ovat näppärä apu imuroidessa, sillä niiden kautta kuulee myös soivan puhelimen ja saapuvat viestit. Jos olen muuten yksin, en käytä kuulokkeita, mutta lasten kanssa olen aika tarkkana, että mitä he kuulevat kirjastani. Tässä jokin aika sitten verestin vanhoja muistoja ja kuuntelin BookBeatista läpi ne vanhat Agatha Christiet, ja silloin kyllä kuuntelin välillä ihan ilman kuulokkeitakin. Esimerkiksi ruuanlaitto on hyvää aikaa keskittyä kirjaan. Ja lasten mielestä on ihan normaalia, että äitikin kuuntelee välillä satuja!

Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään musiikkia vastaan, mutta jos saan valita, kuuntelen mieluummin kirjaa kuin musiikkia tai radiota. Jopa siinä määrin, että salillakin kuulokkeissani etenee kirja sen sijaan, että kuuntelisin tsemppimusiikkia. Pääsen kirjojen avulla huomattavasti paremmin itseni kanssa samalle aaltopituudelle, ja vaikka kirjan kuunteleminen rentouttaa, ei se tarkoita, etteikö lihakset jaksaisi pinnistellä ja ponnistella samaan aikaan. Päinvastoin!

Muutama kirjasuositus, näitä olen itse kuunnellut BookBeat -sovelluksesta:

Stieg Larsson Millenium trilogia

(nämä kuuntelin kertauksena johtuen seuraavista)

David Lagercrantz Se mikä ei tapa

David Lagercrantz Tyttö joka etsi varjoaan

Camilla Läckberg Noita

Arne Dahl Rajamaat

Alan Bradley Flavia de Luce –sarja (Näistä teille olen niin moneen otteeseen kirjoittanutkin, ja nyt kaikeksi onnekseni sain myös kuunnella kirjat)

Agatha Christie (Olen nyt kuunnellut kaikki BookBeatista löytyvät, ja viimeisimpänä Vaarallisen talon.)

Lars Kepler Kaniininmetsästäjä

Dan Brown Alku

Jo Nesbø Harry Hole –sarja (tämä on nyt viimeisin innostukseni)

Eli aika paljon kuuntelen kirjoja, jotka olen aikaisemmin myös lukenut. Tämä siitäkin syystä, että en juuri katsele telkkaria, en edes joka viikko, joten kirjat ovat itselleni ikään kuin TV:n korvike. Mielikuvitus saa itse maalata maisemat ja miljööt, piirtää ihmisten ulkonäön, ilmeet ja eleet.

Hyviä hetkiä äänikirjalle:

• Siivous ja kaikki muut kotityöt – ruuanlaittoa unohtamatta
• automatkat ja työmatkat
• työnteko, tosin kirjoittamien ja lukeminen on vähän hankalaa, kun keskittyy tekstiin
• liikunta, oli se sitten lenkkeilyä tai kuntosalia
• kaikenlainen rentoutuminen. Kun lapset katsovat elokuvaa, voi itse löhötä sohvalla kuulokkeet korvilla
• nukkumaan mennessä (BookBeatilla on uniajastin, joten jos pelkäät nukahtavasi kesken kirjan, voit käyttää ajastinta 10-120 minuutin haarukalla.)
• Käsityöt! Tämä on siskoni huvia, ja kiitos sen, pysyn itse näissä upeissa villasukissa!

Olen itse saanut lukemisen mallin vahvasti kotoa, ja toivoisin toki, että sama malli siirtyisi omille lapsilleni. Äänikirjat eivät ole lapsen lukutaidosta pois, päinvastoin, kuuntelemalla pienikin lapsi oppii kehittämään omaa kieltään. Aina ei tarvitse vanhempien lukea lapsilleen, vaan joskus voidaan heittäytyä koko kööri sängyn päälle ja kuunnella vaikka Peppi Pitkätossua. Toki tuolta sovelluksesta löytyy myös lyhempiä lastenkirjoja, ja 10-12 minuutin kirja on oiva tapa viihdyttää lasta, kun tarvitaan nopeasti jokin hetki omille töille. Lapsi pystyy samalla leikkimään, ja kirjan kuuntelu rauhoittaa tilannetta sopivasti.

Jotta pääsette itsekin kokeilemaan BookBeatin helppoutta ja loistavaa valikoimaa, saan jakaa teille koodin yhden kuukauden maksuttomaan kokeiluun!

Uusikuu –koodi
on voimassa 31.5. asti ja se koskee uusia BookBeat-asiakkaita.
Pääset aloittamaan kokeilusi tästä linkistä.

Onko BookBeat jo enuudestaan tuttu? Jakakaa ihmeessä vinkkejänne, niitä olisi nimittäin kiva kuulla!

Pirtsakkaa perjantai-iltapäivää!

Se olisi huomenna suvivirren paikka. Koululaiset kirmaavat kohti kesälaitumia, valkolakit painetaan päähän ja todistukset säilötään kansioihin. Syksyllä aloitetaan sitten taas puhtaalta pöydältä ja uudella innolla.

Tuossa juuri edellispäivänä tuumailinkin kukkalähetysteni nihkeää hiipumista, mutta telepatiaan taitaa olla yhä uskominen. Eilen nimittäin sain taas tuliaispuskani Suomen Turusta, ja kylläpä se piristi kauniilla vihreävalkoisella luonnollisuudellaan. Kukat tuovat sopivasti juhlaa tähän vettä jakavaan viikonloppuun!

Kaikkien lomailevien lasten puolesta tietenkin harmittaa tuo kylmyys ja koleus, mutta nyt pitää vain luottaa siihen, että se kesä tulee jossakin vaiheessa.  Myönnän toki itsekin kaipaavani aamukahvin juomista ulkosalla, hellemekkoja ja paljain varpain hyppelyä. Niitä ja kesän kukkaloiston puhkeamista odotellessa, on kuitenkin ihan mukava kääriytyä villaan ja vällyihin ja nauttia kukkakaupan kimpusta.

Nappasin eilen kirjastosta kirjan, jonka lukemista olen lykännyt jo hyvän aikaa. Odottanut muka sitä oikeaa mielialaa ja fiilistä. Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää oli kuitenkin pakko ahmaista yhdeltä istumalta (kirja ei ole pitkä), enkä malttanut olla soimaamatta itseäni siitä, että luin sen vasta nyt. Jos siis kesäkirjapinoosi yhä mahtuu täydennystä, ja kyseinen kirja on lukematta, suosittelen lämpimästi! Rehellistä ja raakaa, mutta samaan aikaan pohtivaa ja ajattelevaa. Ei mitään kepeää kesälukemista, mutta juuri sellaista kahvipapujen haistelemista niiden kevyempien kirjojen välissä.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu paitsi ensi viikon ruokahuollon, myös jonkinlaisen lomaohjelman laatiminen ja varavuoteen sijaaminen. Me saadaan nimittäin yksi kaupunkilaistyttö luoksemme viikon lomanviettoon, ja sekös tuokin lisää elämää näiden seinien sisään. Uimarantaa ei taida tarvita nyt lomaohjelmaan listata, mutta koetetaan keksiä muista mukavia ajanviettotapoja.

Nyt kuitenkin kirjaston kautta viikonlopun viettoon. Hurjasti onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän vanhemmilleen. Onnistuneita ja hauskoja juhlia teille, ja muuten mukavan leppoisaa viikonloppua kaikille!

Tallenna