Päivät vilisevät ohi, ja välillä tuntuu, että ei oikeastaan ehdi edes hypätä jokaiseen mukaan. Kaipa se vain kuuluu nyt tähän tilanteeseen. Toisaalta olen koittanut tietoisesti palauttaa itseäni arkitodellisuuteen, ja tsempannut myös remonttifiilistä jälleen käyntiin. Maalailua ja pientä paikkailua, sekä hiomista. Aina kun kädet ovat vapaana, yritän saada tehtyä tuhat ja yksi asiaa. Mies taitaa jo olla kyllästynyt päättömään sinkoiluuni paikasta toiseen.

Koitan päivittää jotakin remppakuvia, ja laittaa blogiinkin uusia nurkkia, kunhan saadaan jotain valmiimmaksi. Nyt ei ollut muita kuin iänikuisia tulppaaneja kuvitukseksi.

Niin juu, otsikko?! Nuukapussi nauttii kukistaan mahdollisimman pitkään. Nuupahtaneet ja keltalehtiset tulppaanit jaksavat vielä pari lisäpäivää lyhyeksi leikattuna ja ilman lehtiä.
Kenties ensikerralla jotain järkevämpää juttua…
Nyt: Moi!

Aurinkoa!

Niin kiva kuin olisikin toivotella aurinkoista ja pirteää sunnuntaita, täytynee jättää se sana aurinkoinen pois ja tyytyä vain muuten pirteään. Ainakin nimittäin täällä meillä päin, sää on yhä pilvisen sumppuinen ja ankea. Olkoonkin, että lintujen laulama titityy korvaa auringonsäteet ja saa mielen keväiselle taajuudelle!
Ja mitä tulee otsikkoon, ajattelin todellakin kokeilla jotakin uutta blogin ulkoasun suhteen; Siinä, missä kevät on muutenkin uuden aikaa, on mulla ihan älytön halu ja kaipuu johonkin pieneen muutokseen. Ja, kuten olen aiemminkin kertonut, tämä blogi on mulle ikään kuin toinen olohuone, joten miksikäs ei päivitettäisi niitä sohvatyynyjä hiukan täälläkin!

Marraskuussa kyselinkin seisten vai maaten -postauksessa mielipiteitänne kuvien suhteen. Tuolloin kiistassa landscape vs portrait, pidemmän korren vetivät vaakakuvat ihan vain jo blogin luettavuuden suhteen. Mutta, mutta: Tuo valokuvaus on hiukan verrattavissa käsialaan: Jokaisella on oma tyylinsä ja ominainen tapansa, ja mulla se vaan sattuu tuo kamera menemään luonnikkaammin portrait asentoon. Näillä blogiini säädetyillä asetuksilla kuvatkin ovat sitten luonnostaan suuria, ja vaikeuttavat blogin lukemista varsinkin pienellä koneella. Koska en pääse itse koodaaman asetuksia uusiksi, pitää hieman soveltaa, jotta lopputulos palvelisi sekä minua, että teitä.
Jonkin aikaa jaksoinkin noudattaa vinkkiänne kuvapareista, mutta koska (edelleen johtuen blogipohjan säädöistä) asia vaati toimiakseen kollaasien tekemisä, ajattelin kokeilla jotakin toista ratkaisua. Blogi kun kulkee tässä elämäntilanteessa muun elon ehdoilla, ja postauksia tehdään sananmukaisesti vasemmalla kädellä – tai ainakin yksikätisesti, ovat kollaasit aivan liian työläitä.

Joten: Kokeilin ratkaisuksi manuaalisesti pienennettyjä pystykuvia. Tämä vaatii kuitenkin tekstin keskittämistä, mutta toisaalta muutos näyttää ainakin omaan silmään hurjan raikkaalta! Niin ja tarpeeksi muutokselta myös!
Kysymys kuuluukin nyt vain: Toimiiko tämä myös teille?

Mies toi ystävänpäiväiltana kolme erilaista kimppua tulppaaneja, kimpun gerberoja, kaksi pientä oliivipuuta ja laatikollisen Arnoldsin donitseja. Aikalailla varmanpäälle pelattua, mutta en valita! Tuon tulppaanikimpun värit on suorastaan syötävän suloiset. Ja ah, niin keväiset!

Piskuisen myrtin verran viherterapiaa, ja heti piristää kummasti. Bauhaussin reissulta tarttui mukaan kyllä muutakin vehreää, mutta niitä toisella kertaa. Kukkaruukkuja hain eilen aamulla paikallisesta marketista, ja sivelin niihin ohuelti valkoista vesiohenteista pohjamaalia. Käsittely, jota olen suosinut ennenkin; Saviruukun pinta krakeloituu nopeasti kauniiksi, kun savi hengittää maalin läpi. Mullan tuoksussa on ihana keväinen fiilis!

Tikusta asiaa; Eli tulin vain pikaisesti huikkaamaan moit, ja ilmoittamaan, että täällä ollaan yhä – ja ihan yhtenä kappaleena. Päivät menee taas mukavasti ohi, jokin energiapiikki pakottaa tarttumaan ja tekemään. Kiva, käsiä vain saisi olla enemmänkin!
Sormet syhyävät olkkarin kimppuun. Jonkun pitäisi vain toimertua tekemään siellä  isommat hommat ensin valmiiksi. Menee siis ajalle synnytyksen jälkeen. Tämäkin.
Ihana ihana valo saa kaiken näyttämään kauniimmalta – ja ikkunat likaisemmilta. No, onpahan puuhaa pariksi viikoksi, jos ei muuta ilmaannu.

Viherterapeuttista päivää teillekin!

Tuli kuin tulikin aurinkoinen syyslauantai! Tökittiin pojan kanssa viimeisetkin kukkasipulit maahan, haravoitiin rapunpieltä ja istuteltiin joitakin ensimmmäisiä syksyisiä istutuksia. Muuttokantamisten jälkeen (ei kauheasti kannata nyt ovien vierustoja tukkia) ajattelin koristella pääsisäänkäynnin edustan ja raput, sekä kuistin raput ja kuistin, erilaisin ruukkuistutuksin ja lyhdyin. Sitten vain toivon valkoista lumipeitettä, joka kätkisi alleen hoitamattoman pihan. Yksinkertaista, eikö! Taitaa vaan olla, vanha viisaus “Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” keväällä enemmän kuin oikeassa…

Ulkorakennuksen lastauslaituri toimi kätevänä työskentelytasona. Vaikkakin se on korkeutensa puolesta matalampaa hevoskärrymallia, on seisaaltaan tekeminen huomattavasti mukavampaa, kuin kykkiminen. Tulipa mieleeni, että pitääkin joku ruukku jättää myös laituria koristamaan. Calluna kaupoille mars!

Aurinkoa!

Täällä on eletty hiljaa ja nautiskellen viimeisistä kotiäitipäivistä tällä erää. Tuntuu hassulta, että kaikki se, mikä nyt on välillä jopa puuduttavan yksitoikkoista arkea, on kohta mennyttä. Vaikka edessä on hyvää ja odotettua, kaihertaa mieltä myös pieni haikeus. Eräänlaisen ajan loppu tämäkin. Vaikka ensiviikolla alkava päivähoito ei ihan kokoviikkoista olekaan, tulee arki muuttumaan aika tavalla.
Juuri nyt ne kaikkein arkisemmatkin jutut ovat tuntuneet niin kovin tärkeiltä. Ruuanlaittoa, leivontaa, ulkoilua jne… Tällä viikolla tuossa kaikessa on ollut ihan toisenlainen hohto. Päiväkotivarusteet on hankittuna, lelukorit siivottu ja matkavalmistelujakin tehty.

Ulkona tuoksuu syksy, ja sisällä kelpaa tunnelmoida kynttilän valossa. Illaksi on sovittu playdeitit, viikon kohokohtia sekä äidille, että pojalle. Juuri nyt tiskikone hurisee rauhoittavasti ja nautin omasta iltapäiväteestäni. Kotikin on suht siistissä kunnossa – ainakin hetken aikaa.

Kauhean monta blogijuttua rästissä. Yritän kiriä. Piian testaamasta Color Maskistakin laitan teille saamani raportin. Ehkä jo illalla, jos vain suinkin ehdin.

Nyt toivottelen rauhallista päivän jatkoa!

Kevään ensimmäisistä leskenlehdistä asti olen lähes päivittäin saanut pienen kukkakimpun ilokseni. Suloiset sekakimput luonnonkukista, raikas nippu voikukkia tai “ihan vain vahingossa” taittunut oksa jostakin pensaasta.

Aina ei voi väittää, että maljakossa on tuoreita kukkia, mutta rakkaudella poimittuja kuitenkin. Näitä tulee syksyn tullen ikävä. Kunnes taas ensimmäiset leskenlehdet nostavat päätään.

>

emilia

>

Tuntuu kuin olisi sukeltanut kukkamereen!

Olen sukeltanut myös maalien ihmeelliseen mailmaan; Tutkinut ja vertaillut. Remontti pitäisi aloittaat ulko-osissa taloa. Tänään paistaa, ja näin saisi nyt jatkuakin. Tarvitaan kuivaa keliä, poutapilviä ja kohtuullista lämpötilaa.
Kaikenlaista puuhaa olisi, mutta hetken lepuutan vielä silmiäni kukissa, ja sukellan sitten tekemättömien juttujen sekaan.

>