Huh, vatsa täynnä vohveleita ja jätskiä. Ei ehkä mikään tavallinen torstai-illan herkku, mutta nyt on aihetta juhlaan! Nimittäin ne the listat löytyi! Ei mitään sen tapaista, mitä olin ajatellut, vaan just sitä, mitä ajattelin, ja mitä olen koko ajan hakenut. Ah, ihan täydelliset! Tai siis ei sitä listaa vielä ole, mutta sahalla oli malli, ja he voivat sitä meille tehdä.

 

Niin, että kai siihen voi pari voitonvohveliakin syödä. Klaaran tyyli alempana, omani yllä. Meidän vohveliresepti löytyy täältä.

 

Sain mä pienen mallipätkän listasta käsilaukkuuni, ja nyt olen sitten lopun iltaa Log Lady ja silittelen puupalikkaani. 🙂

Nyt se sitten on virallista: Lapseni on koululainen ja minä itse olen koululaisen äiti. Ja vaikka niin koko kesän itselleni vakuutin, että kyse on vain luokan vaihdosta, niin tokihan tuo tunteita pintaan nostaa. Muistan yhä oman ensimmäisen koulupäiväni, sen miten iso asia oli olla koululainen.

Koululaiseksi siirtyminen on iso asia lapselle, mutta nostattaa paljon tunteita myös äidissä. Äitiys on tavallaan aina luopumista jostakin elämänvaiheesta, ja lasten kasvaessa ymmärtää, miten pienestä hetkestä koko elämässä lopulta on kyse. Tänään kuitenkin katsoessani reipasta ja iloista koululaistani, tunsin valtavaa onnellisuuden tunnetta. Yhtä aikaa sekä selviytymisen, että onnistumisen riemua.

Vielä seitsemän vuotta sitten olin esikoistani odottava nuori nainen (tyttö, monen mielestä), tänään olen kolmekymppinen koululaisen äiti. Mutta tiedättekö, tässä kohtaa se oma vanheneminen ei haittaa ollenkaan. Kurtut otsassa ja harakanvarpaat silmäkulmissa todistavat ainoastaan, että elämää on tullut elettyä varsin tunteikkaasti ja täysillä. 🙂

Tänään tutustutaan uuteen aapiseen, (joka vissiin pitäisi myös päällystää!) ja jutellaan ekasta koulupäivästä. Uima-allaskin on vihdoin täynnä, joten ainakin pulahdetaan myös viilentävään veteen. Musta on ihanaa, että arki alkaa tällaisissa keleissä, se on kuin pehmeä lasku syksyyn.

Koko kesän lempivaatetus on ollut tänä vuonna mekko. Rennot kengät jalkaan ja vaalea laukku olalle. Farkkutakkia ei tosin tarvittu tänään kuin aamulla. 🙂

Tästä se alkaa. Taas uudenlainen arki, ja pikkuisen erilainen elämänvaihe kesän lököttelyjen jälkeen.

Aurinkoa!

Huh, mikä lauantai! Olimme tosiaan me&i goes Särkänniemi -päivässä eilen, ja huvipuistottelun lisäksi ohjelmassa oli uuden syysmalliston kuvaamista huvipuistotunnelmissa, sekä sirkuskoulua. Hauska päivä ja hauskaa puuhaa. Laitteissa killuttiin illalla vielä ihan viimeiseen kierrokseen asti, vaikka huvipuistoon saavuttiin jo kahdeksan jälkeen. Eipä olisi juuri parempaa säätä ainakaan voinut toivoa.

Särkänniemi oli aivan täynnä kesäloman loppua juhlistavia. Aurinko paistoi ja hattara tuoksui!

Tamperelainen Life Circus -sirkuskoulu, veti lapsille ohjelmanumeron, jossa oli niin akrobatiaa kuin temppujakin. Ei ihan niin helppoa, kuin ehkä ensin luulisi. 😉

Meandin uusi mallisto julkaistaan virallisesti keskiviikkoa. Tässä kuitenkin nyt pientä esimakua tulevasta.

Tänään nautitaan auringosta fudisturnauksen merkeissä. Ihanaa sunnuntaita!

Lämmin ja aurinkoinen päivä on tietenkin mekkopäivä. Tänään on viihdytty mekoissa ihan nukkeja myöden. Oli pakko kuvata Klaara tänään äitini virkkaamassa mekossa, kun nukkeleikki näytti niin viimeisen päälle mietityltä. 😉

Koko mekkojuttu lähti kai siitä, kun äitini virkkasi jämälangoista mummulan alastomille nukeille pitsimekot. Mekkoja tuli niin paljon, että Klaara ja siskoni tyttäret saivat vaatteet vielä kotinukeilleenkin.

Klaara nyt on itsekin vielä vähän nukkemainen, joten mekko sopii tytölle oikein hyvin. 🙂

Tuntuu tämä viimeinen lomaviikko olevan vähän turhankin kiireinen. Koko päivä taas oltu menossa, ja seuraavaksi heitän ruokaa uuniin ja lähden taas teilleni. Huh, aika alkaa taas elämään kalenteri kainalossa! 🙂

Kaunista kesäiltaa!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!

Täällä on todellakin jatkettu kesäpäivistä nauttimista. Ulkoilmaelämää ja rentoa otetta, juuri sitä mitä ihminen kaipaakin pikku jakson muuten niin pitkään ja pimeään vuoteen. Tuntuu, että pää on nollaantunut, samoin kroppa. Mutta kaipa se on loman tarkoituskin!

Eilen tutustuimme lasten kanssa viehättävään kesäkahvilaan. Varsin tunnelmallinen paikka tuo Kesäkahvila Kaneli. Synkän tummassa salissa oli  vahva fiilis kotimaisesta elokuvasta, eikä turhaan, samaisessa paikassa kuvattiin Postia pappi Jaakobille -leffaa.

Vaatehuone on edelleen siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Mulla on silti vahvasti sellainen fiilis, etten jaksa tarttua mihinkään noin tylsään vielä ensi viikollakaan. Se on kesä nyt, joten pitäähän siitä nauttia! 🙂

Ihanan viileä ilta puhaltaa ikkunoista raikasta ilmaa sisään. Voisi kuumuudesta valittaakin, mutta hikoilen mielelläni muutaman yön vuodessa, jotta jaksan taas palella muutaman kuukauden. 🙂

Ihanaa kesäviikonloppua, ja muistakaan osallistua arvontaan!

Arki on koittanut. Ihan tavallinen nakkisoppapäivä. Me jatkamme nyt lasten kanssa kotona, kunnes koulu alkaa, ja samalla taas hiukan erilainen arki. 1,5 kuukautta kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Tuntuu aika ihanalle, vaikka muistan kyllä, että osaa se välillä olla raskastakin. Nyt aion kuitenkin ottaa tästä kaiken ilon irti. Nuo pikkuiset kasvaa niin nopeasti, eikä samanlaista kesää tule enää koskaan.

Yritetään olla ulkona niin paljon, kuin vain suinkin sää antaa periksi. Nyt on kuitenkin satanut välillä niin rankasti, että nurmikolla seisoo vesi, eikä ole mitään järkeä tallata nurmialueita pilalle. Klaaran kahvila on onneksi auki joka päivä, siitä riittää iloa sadepäiville. 🙂

Kakku, täytekeksit ja mansikat ovat äitini tekemiä. Jossain lelukasan kätköissä on myös virkkaamani kuppikakut. Muut tarjoilut on Ikeasta, samoin astiat. Muffinivuoat on Prismasta ja Lautasliina Cath Kidstonin.

Päivänokosten aika! Taidan mennä hetkeksi nauttimaan olohuoneen seinistä. Ne kun on nyt maalauksen osalta valmiit! 🙂

Tänään on virallisesti käynnistetty kesäloma. Päivään on mahtunut paljon, juhlan tuntua ja luopumisen haikeutta. Kakkua, jäätelöä, päiväunet (jotka itse vedin pisimmän kaavan kautta!).

Muutama räpsy päivän varrelta, sitten liityn taas perheen seuraan. 🙂

Haikealla mielellä eskaria hyvästelemään…

Kaunis kevätjuhlakirkko…

Lahjoja opettajalle ja avustajille…

Limellä terästetty vadelma-Daim -kakku, joka ulkonäöstään huolimatta maistui todella hyvälle. 🙂

Mukavaa lomaa lomalaisille ja onnea kaikille koulutiensä päättäneille ja valmistuneille. Sekä tietenkin kaikkien juhlijoiden läheisille myös!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tuijottelin edellisiltana puutarhaa kuistin ikkunoista ja tuli pakottava tarve napata kuva. Ei mikään hyvä kuva (ei sen ollut edes tarkoitus päätyä blogiin), mutta enemmänkin kyse oli siitä tunnelmasta. Jokin kesäyöhön katsomisessa teki vaikutuksen.

Tämä viikko on ollut sellaista lomaan valmistautumista, ja jonkinlaista arjesta luopumista. Lahjoja opettajille ja hoitotädille. Pikkutakkia, sukkahousuja ja lauluharjoituksia. Klaaran loma alkaa tänään, ja Niilon virallisesti lauantaina päätösjuhlien jälkeen. Myös mieheni jää ensimmäiselle lomalleen sitten kahteen ja puoleen vuoteen. Ensimmäistä kertaa Klaaran syntymän jälkeen ollaan siis kaikki jonkinlaisella lomalla – ja yhdessä.

Eilen tuli kyynel silmään, kun poika kiikutti repussaan postia kotiin. Kirje koulusta; Ensi vuoden työjärjestys, ryhmäjako ja muita käytännön juttuja. Illalla tirauteltiin myös eskarin päättymiselle, taas jonkinlaiselle luopumiselle, yhden aikakauden päätökselle. Mikään ei ole siis muuttunut sitten viime elokuun, jolloin viimeksi kerroin kaikesta siitä tunnemylläkästä, mikä vanhasta luopumiseen ja uuden alkamiseen liittyy.

 

Maanantaina tässä talossa herätään nahkavekkareiden ääneen. Kesäyöhön aion katsoa joka ilta, ja aistia kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Odotan illan myöhäisiä puutarhahaahuiluja, aamukahvia ulkona, linnunlaulua ja kesätuulen keveyttä. Paahtavan kuumaa hellettä, ukkosta ja sadepäiviä. Odotan oikeastaan samaan aikaan niin paljon, enkä kuitenkaan mitään.

Vatsassa kutittaa, ja silmäkulmissa on kosteaa. Tuntuu siltä, että kesä on täällä!

Keskiviikon tervehdys. Vai pitäisikö sanoa sairastus?

Mulla oli niin kovin paljon asioita, jotka olin ajatellut hoitaa tällä viikolla, mutta nyt täytyy niellä se tosiseikka, että pakolliset saavat riittää. Onneksi aina tulee uusia viikkoja ja uusia mahdollisuuksia. Tosin, tähän olen tainnut nojata koko kevään, ja siitä syystä mulla on kaamea kasa tekemättömiä juttuja ja kasaantuneita hommia. Voisin ottaa jonkinlaisen lomaviikon jossain kohtaa ja purkaa hiukan sumaa. Käydä lasten vaatekaapit läpi, ja laittaa pieniä eteenpäin. Karsia siskolta tulleista tyttöjen vaatteista käyttöön ne, mitä tarvitaan, ja laittaa sivuun vielä liian isot tai poismenevät. Lastenhuoneen lelukomerot kaipaisivat raivausta, vauvalelut ja vauvatarvikkeet saisi ohjata nekin eteenpäin. Niin, ja tietty omakin vaatehuone olisi kiva saada kuntoon. Olisi ikkunoiden pesua ja rikkaruohojen kitkemistä. Ja ja ja…..

No, onneksi maailma ei kaadu, vaikka mitään noista ei tekisikään. First things first, eikös! Joku päivä se siivouspuuska kuitenkin iskee, ja ne hommat tulee tehtyä. 🙂

Täällä pidot vain paranee, nyt mulla on nimittäin seuranani kaksi potilasta. Tautien kirjokin laajeni mukavasti, eli kevään tuloa odotellaan visusti sisällä villasukat jalassa, ja pöntön läheisyydessä. Yöllinen sade oli tehnyt ilman kostean koleaksi, joten sisälläkin lämmitellään tänään tähän tyyliin. 🙂

Ai niin! Toimiston väki on arponut tuon Scholl-kisan voittajan, ja Pia on saanut meiliä. Palkinto on siis matkalla voittajalle, joten onnittelut vielä minunkin puolesta!