Äitienpäivänä tunteet on aina hiukan herkässä. Niin ne on tänäänkin. Elämässä on niin paljon asioita, jotka huojuvat korttitalon lailla, muuttuvat ja joutuvat koetukselle. Silti rakkaus lapsiin on jotakin niin vakaata ja pysyvää, että sen voimaan voi nojata elämäntilanteesta tai olosuhteista huolimatta ihan aina.

Äitienpäivä on myös kiitollisuuden juhla. Kiitollisuutta äidistä ja äitiydestä.

Näissä tunnelmissa siis tänään. Lahjaksi sain Niilon tekemän kaulakorun ja Klaaran koristeleman tyynyliinan. Parhaita juttuja elämässä.

Kaunista äitienpäivää kaikille. ❤︎

Täällä on äiti ja tytär melkein samiksissa. Siitäkin huolimatta, että olen aina vähän vastustanut sitä samispukeutumista, mutta tiedättekö näin se toimii. Itse en halua pukeutua lastenvaatteisiin, mutta kun lastenvaate suunnitellaan näyttämään enemmän aikuisten vaatteelta, homma toimii. Tietysti tutun pukee sitten ylleen se, jolle se paremmin sopii. 🙂

Mutta hei, Mrs Jones, eli ihana Jonna, pyysi juhlistamaan hiukan Mrs Jones Lifestyle Shopin  kaksivuotista taivalta. Ensin tuli nettikauppa, sitten ilmestyi pop up shop ja nykyisin rouva Jonesin löytää kivijalasta Espoon Haukilahdesta.

Mikäli haluaisit itse pukea yllesi tämän Twist & Tangon harmaan teepparin, ruksaa kommenttiboksiin jotakin. Ihan mun päältä ei puseroa tarvitse huolia, Jonna lähettää samanlaisen voittajalle kaupalta. Palkintopaita on sekin kokoa M.

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 26. 4. 2015!

Olin ajatellut, että tähän postaukseen tulisi kauniita äiti-tytär -kuvia, mutta Klaara oli vähän toista mieltä. Selvästi kuvan jakaminen toisen kanssa ei ole se juttu, josta neiti tykkää.

Kivaa iltaa!

Puserot saatu, palkinnon lahjoittaa Mrs Jones

Tyhjensin eilen vanhan iPhone neloseni kaikki kuvatiedostot tietokoneelle ja jumituin tarkastelemaan noita hemmetin huonolaatuisia, mutta niin kovin suuren tunnearvon sisältäviä kuvia. Kesästä 2012 asti olin tallentanut puhelimeen satoja kuvia, joissa näkyi meidän jokapäiväistä elämää, silottelematta, kaunistelematta ja kuvakulmia miettimättä.

Aina välillä joku innostuu ruotimaan blogien liian siloteltua linjaa, ja liian hyviä kuvia. Itse mielelläni katselen blogeista kauniita kuvia, ja kieltämättä jopa inspiroidun enemmän siitä vähän silotellummasta linjasta, ja kauniista yksityiskohdista, kuin pyykkikasoista, joita löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Päätin silti kerätä tähän hiukan näitä silottelemattomampia kuvia,  kuin jonkinlaisena todisteena siitä, että ihan tavallista elämää jokainen bloggaajakin elää, eikä ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kuvat ole välttämättä juuri niitä laadukkaimpia ja harkituimpia otoksia. Kas näin, olkaa hyvät! 🙂

Kollaasi 1
Kesä 2012. Asuimme väliaikaisasunnossamme, jossa kuvista on otettu kolme. Niilon munkkikuva on vanhempiani puutarhasta. Ensimmäinen kuva on vauvamahastani, ja lähetin sen aikoinaan siskolle kertoakseni, että meille tulee toinen lapsi. Kuva ei kuitenkaan koskaan mennyt perille, josta seurasi ikävä väärinkäsitys. Siskoni sai tietää raskaudestani kun kerroin asiasta blogissa. Väärinkäsitykset korjattiin, ja asia on kunnossa. 🙂
Väliaikaiskodissamme tietokone oli olohuoneen nurkassa. Kolme huonetta ja keittiö. Tuolloin vielä etsimme sitä oikeaa kotia. Keittiön ikkunan takana kasvoi villiviini, ja loppukesästä ikkunasta ei enää nähnyt ulos.

Kollaasi 2
Syksy 2012, koti löytyi, ja muutimme heti parin viikon loman jälkeen. Kaikki oli kaaosta, keittiön oleskelupääty näytti pitkään tuolta; Kenkiä ja kaikkea mahdollista irtoroinaa. Takana näkyy myös työhuoneen musta Upo-uuni. Kuvaa ruusutapetista ei koskaan tainnutkaan päätyä blogiin asti.  Elämämme rankin syksy. Onnellinen, mutta rankka. Tuntuu, että siitä on ikuisuus ja tavallaan se on ihan hyväkin. Vaikka remontti joskus vähän laittaa mieltä matalaksi, on välillä kuitenkin ihan hyvä katselle, mitä kaikkea sitä lopulta on saatukaan aikaiseksi. Elämään mahtui kuitenkin ihan tavallistakin arkea, kuten lihapullien pyörittämistä. 🙂

Kollaasi 3
Talvi 2012-2013. Joulu mentiin niin vähällä laittamisella, kuin vain mahdollista. Äitini tekemä piparkakkumuumitalo, ja joitakin joulukoristeita kuitenkin laitettiin esille. Joulukuussa olimme appivanhempieni juhlissa, joissa Niilo otti kuvan minusta. Istun äitini vieressä, ja mielestäni tuo on yksi tärkeimmistä omakuvistani, eikä vähiten kuvaajan vuoksi. Talvi oli luminen, ja tammikuussa saatiin pieni nyytti elämäämme. Pikkuinen poikani kasvoi yhdessä yössä (tai aamussa) isoveljeksi, ja meitä olikin kolmen sijaan neljä.

Miten nopeasti aika viliseekin ohi, kun sitä seuraa vanhan puhelimen kuvavirrasta. No, mutta näitä on kuulkaas hurjasti lisää, joten voi olla, että näytän teille joskus muitakin vähän silottelemattomampia juttuja! 🙂

Mutta nyt me jatketaan myrskyn ihmettelemistä. Tuosta ei enää kauheasti tarvitsisi yltyä!

Kiitos Teijalle, joka vinkkasi pääsiäisvalmisteluja -postauksessa pojan pukemisesta mustaksi kissaksi. Vaikka pojalla itsellään ei juuri mustia vaatteita ole, löytyi äidiltä jumppatrikoot ja vanha villapaita, joilla saatiin kissa-asu alkuun. Korvat askarreltiin kartongista ja kumilenkkihiuspannasta, ja häntään teurastettiin äidin vanhat, mustat ja paksut, äitiyssukkikset. Pienen noidan asuun ei sitten tarvittukaan muuta, kuin vanha pitsiesiliina ja unirätti huiviksi. 🙂

Me kierrettiin vain sukulaisilla, mutta päivä oli oikein kiva ja lapset tietysti ihan innoissaan. Saaliin kimppuun sai tosin käydä vasta päivällisen jälkeen, mutta niin paljon tuli molempien korikasseihin tavaraa, että herkuteltavaa riittää vielä pitkän aikaa.

Viikonloppu hurahti taas ohi ihan vauhdilla. Eilen oltiin muuttopuuhissa ja tämä päivä menikin melkein kuskatessa tätä pikkuväkeä. Vielä olisi pari koneellista pyykkiä odottamassa ja tietysti ne sunnuntain perusvalmistelut uutta viikkoa helpottamaan. Nyt kuitenkin äidin täytyy hetkeksi päästä oikaisemaan itsensä sohvalle.

Leppoisaa iltaa ihanat, ja muistakaa ottaa osaa Beach House -arvontaan!

Lapset kylvivät molemmat tänään rairuohonsa. Tai oikeastaan ohransa. Klaara tosin totesi saadessaan eteensä lautasellisen multaa, että namnam. Ja, koska multakaan ei niin kovin pahalta tuntunut maistuvan, uskon, että saan tytöstä itselleni mämmikaverin pääsiäisenä! 😉

Toinen valmistelu olisi virpomisvitsojen koristelu. Täällä meillä päin pääsiäistrullit eivät ole kovinkaan aktiivisia, samoin kuin nuutipukit, taitavat olla katoavaa kansanperinnettä. Lupasin kuitenkin Niilolle, että sunnuntaina kuljetan noitiani virpomaan. Poika onkin tehnyt jo esimerkiksi mummulle munatilauksen (Transformers on nyt se juttu) varmistaakseen saaliinsa. Noidaksi pukeutuminen tosin vähän tässä iässä tuntuu jo vieroksuttavan. Mutta makea palkka onneksi motivoi!

Muuten pääsiäisen suunnitelmat ovatkin sitten ihan auki. Toisaalta, oikeastaan nautin oikein siitä, että pääsiäinen ei vaadi niin suuria suunnitelmia ja stressejä, kuin joulu. Vuosi sitten pääsiäisenä nautittiin huippukeleistä, saa nähdä miten käy tänä vuonna!

Nyt vain odotellaan ohran itämistä. Se onkin muuten vaikea selittää, ettei tuo kasva ihan fudistreenejen aikana!

Mutta, ehkä jo huomenna! 🙂

Ja huomenna vielä toiset. Äh ja puh, vatsa on täynnä vaaleanpunaista “mansikkakakkua” ja kaikkea muutakin hyvää. Väsynyt on myös 2-vuotias, joten tänään mennään hyvillä mielin aikaisin nukkumaan. Kiitos kaunis ihanista viesteistänne ja onnitteluista. Palaan kysymystenne pariin myöhemmin. Tämä ilta ollaan vain, ja huilaillaan!

Mukavaa viikonloppua!

Pus!

Pakko myöntää, että onhan siihen viime vuoteen mahtunut myös paljon kivoja juttuja! Iloisia ja onnellisia hetkiä, uusia kokemuksia, itsensä voittamista ja sitä hyvää oloakin. Kokosin kuvia vuoden varrelta, sekaisin kaikenlaista 12 kuukauden ajalta.

Vuosi 2014 oli ehdottomasti remonttivuosi! Sauna, työhuone, vaatehuone, eteinen, keittiö. Remonttia, remonttia. Edellä mainittujen lisäksi on maalattu olkkaria ja sen kattoa, laitettu arkieteinen kuntoon. Kaikki tämä oli tietenkin helpompaa vauvavuoden jälkeen, mutta työtä on yhä ja jatkamme siitä, mihin jäimme. Myös puutarhassa tapahtui kesällä enemmän, kuin olin uskaltanut edes toivoa.

2014 oli myös reseptivuosi. Blogiin tallentui hurja määrä reseptejä ja ohjeita. Supersuosittuja olivat nutturapullat, mutta amerikkalaisten pannukakkujen ohje taitaa olla yksi vuoden luetuimmista postauksista. Myös pulled pork ja karamellisoidut punasipulit olivat suosittua luettavaa.

2014 blogin kautta tuli tehtyä myös useampi ulkomaanmatka. Catwalkilla ja ammattikuvaajien edessä tuli voitettua monet pelot ja kammot, ja olenkin useita kokemuksia rikkaampi. Sijoittuminen keväällä Indiedays Blog Awardseissa oli tietenkin yksi blogivuoden kohokohta, ja siitä suuri kiitos edelleen teille! Vuonna 2014 puhuttavimmat aiheet olivat nettikiusaaminen, syömishäiriöt ja perheenäidin treenaaminen. Kolme täysin erillistä aihetta, jotka valitettavasti nidottiin liian tiukasti yhteen.

Beauty osastolta suosituimmiksi postauksiksi nousivat rento nuttura hiusklipsin avulla, peittävä meikkipohja ongelmaiholle ja piiloon letitetty otsis.

Mahtuuhan sitä todellakin yhteen vuoteen vaikka mitä! Suuret kiitokset vielä matkaseurasta, ja loistavaa vuodenalkua!

Pikkuhiljaa alkaa olla vuosi paketissa. Samalla ajattelin laittaa myös joulun pakettiin – tosin kokematta siitäkään sen suurempaa stressiä. Huomisesta lähtien alkavat nisset, ja muut jouluiset jutut, kulkea kohti vinttiä. Talvesta, ja kodin talvisesta asusta, en toki ajatellut vielä luopua. Nautin kynttilän tuomasta tunnelmasta, ja jopa keittiön pienestä männystä niin paljon, että ne saavat kaunistuttaa arkeamme vielä pitkälle kevättalveen.

Kuten olette saattaneet huomatakin, blogi on ollut viime päivät vähän lomavaihteella. Olen yrittänyt olla ottamatta stressiä siitäkään, ja ladannut jollakin tapaa akkuja tulevaan. Kommentteihinne allan vastailla pikkuhiljaa tänä iltana.

Sain mieheltäni joululahjaksi uuden puhelimen, johon vanhan iPhoneni korti ei kuitenkaan sopinut. Samalla päätin, että vaihdan liittymäni operaattorilta toiseen, koska täällä meillä kuuluvuus on erittäin heikko. Jostain syystä olen tuotakin juttua saanut vain lykättyä, ja uusi hieno puhelin lojuu yhä täysin käyttämättä. Huomenna otan itseäni niskasta ja hoidan liittymäasian kuntoon. Ehkä ensi vuonna Instagramkin saa uutta puhtia!
Tosin mulla on just nyt vähän huijattu olo, sillä mieheni tutki noita liittymäjuttuja ja valitsi sieltä mulle sopivan. Parikymppiä kuussa. Huh, olen tähän saakka maksanut 40-70 euroa kuukaudessa puhelinlaskua uskoen nuoreen poikaan, joka vakuutti epäilyistäni huolimatta, että pienempi datapaketti riittää mulle täysin hyvin. Helposti huijattava asiakas ei voi kai kuin katsoa peiliin.

Suuret kiitokset myös kaikista hiirivinkeistä, joita jaoitte. Meillä nuo vieraat ovat toistaiseksi pysyneet noissa vähemmän asutuissa tiloissa, kuten keittiön alla olevassa kellarikerroksessa ja puuliiterissa. Myös talon kylmiin osiin, joita onneksi ei enää niin paljon ole, hiiret ovat silloin tällöin uskaltautuneet. Myrkkyjä en haluaisi käyttää, sillä muistan vielä aika hyvin olohuoneeseen leijailleen hajun lemun, kun viime kesänä talon alla jokin kuollut koki mätänemisprosessinsa. Yök! Räpsät ovat siitä hyviä, että niistä raadot saa heti pois ja kauas asutuksesta. Enemmänkin tosiaan olen joutunut vain pelkäämään sitä talon rakeinteista kuuluvaa rapinaa, johon Idahhh antoikin hyvän vinkin. Nimittäin, että kunnon bassonjytke ajaa saman asian kuin pistorasiaan laitettavat karkottimet. Kaikkia basistivitsejä uhmaten olenkin nyt aika onnellinen, että yksin lajin edustajista asuu meillä. Tänään saatin hetken kokea sellainen kunnon soolo, joka sai astiatkin helisemään. Luulisi hiirulaisten pelästyneen! 🙂

Viimepäivät ovat olleet rentouttavia ja lomafiilis on tullut tarpeeseen. Koen olevani valmis uuteen vuoteen ja auringon tuomaan lisäenergiaan. Vain uusi kalenteri on yhä hankkimatta, minä kun olen sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen yhä sen paperilehtisen mustan kirjani, jotta elämäni pysyy kasassa ja minä siellä missä kulloinkin pitäisi.

Ei tämä vielä ole vuoden viimeinen päivä, eikä vuoden viimeinen postauskaan, mutta haluan silti jo nyt kiittää teitä kaikkia. Blogivuosi on ollut monella tapaa innostava, ja tuonut eteeni paljon uusia ajatuksia ja oivalluksia. Siitä suuri kiitos teille! Todellakin toivon, että tämä ei tule olemaan se viimeinen vuosi, ja joulu, joka tässä blogissa laitetaan pakettiin.

Halauksin ja kiittäen!

❤︎❤︎❤︎

Viimeinen virallinen joulunpyhä on kääntymässä kohti loppuaan. Tämän illan taidan pyhittää kirjalle ja mukavalle asennolle. Jalat ylös, nyt tuntuu siltä. Olo on ähky ja puhku, mutta jouluruokaa on yhä kaapit pullollaan, eikä siinä mitään; Tykkään kyllä! Ja, päästäänpä helpolla seuraavien päivien ruokailujen kanssa.

Koitin tänään aamulla kiireessä napsia lapsista virallisia joulukuvia, ja pääsinpä itsekin mukaan. Muistoja joulusta, jonka jonkinasteinen päättyminen aiheuttaa pientä haikeutta. Siinä se nyt oli, taika raukeaa keskiyöllä, ja elämä jatkuu. Muutama päivä vielä tätä vuotta edessä, ja nyt onkin hyvä miettiä, että miten ne haluaisi viettää.

Jätän ajatustyön kuitenkin huomiselle, sillä tänään aion nauttia ihan vain aivot narikassa.

Voikaa hyvin ja paksusti. Nautitaan joulun viimeisistä hetkistä!

Ihanaa iltaa!

Koska unohdin sitten aamulla ostaa kaupasta fenkolin, jäi joululimput toistaiseksi tekemättä. Ensimmäiset piparkakut on nyt kuitenkin paistettu ja suuri osa syötykin. Kyllähän siitä jouluinen fiiliskin tuli. Ainakin toistaiseksi.

Leivotaan sitten vaikka joka päivä, jos muu ei auta. Mutta nyt herkutellaan!

Ihanaa iltaa!