Heipsun!

Voi jukra, miten ihanaa aikaa nyt eletään. Kaikkea kaunista on tarjolla maljakon täytteeksi ja tekisi vain mieli painaa jotakin pause-nappulaa, jotta tämä alkukesän hurmos ei menisi niin nopeasti ohi. Jospa vain syreenit ja marjaomenapensas jaksaisivat kukkia läpi kesän! Ja oi jospa vain näitä upeita oksia voisi olla maljakossa myös syksyllä, pimeän ja kylmän saapuessa. Vaikka siinäpä se hohdokkuus kai onkin. Mistäs sitten iloittaisiin, jos marjaomena ja syreeni kukkisivat ympäri vuoden!

Täällä on edelleen aika sateisen kolea sää, mutta en nyt jotenkin halua antaa tuon lannistaa. Yritän viimeiseen asti ajatella, että eletään kuitenkin vielä vasta toukokuuta ja luonto tarvitsee vettä. Ja että kesä ja lämpö on oikeastaan vasta edessä. Ja toisaalta, nyt kun sisällä tulee viihdyttyä enemmän, on toki kivaa, että kukkaloistosta ehtii nauttia myös osana sisustusta. Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua sisustamisesta ja sen mukanaan tuomasta kulutusjuhlasta. Palalla luontoa voi kuitenkin kivasti piristää kotia vuodenaikojen mukaan.

Tämä viimeinen arkiviikko tuntuu jollakin tapaa erityiseltä. Klaara sai jo eilen päiväkodista läksiäislahjan, ja koulussakin puhaltaa keväisemmät tuulet. Tänään oli Unicef-kävelyä ja valinnaiset kieletkin loppuivat jo viime viikolla. Ja toki ihanaa sekin, kun arki-illat ei ole niin turkasen täynnä ohjelmaa ja harrastuksia. On kiva ihan olla vaan ja nauttia olostaan, sitä kun ei yleensä ehdi oikein arjessa tekemään.

Leivottiin eilen Klaaran kanssa teeleipiä, ja todennäköisesti leivotaan tänäänkin. Tuo kun on vähän sellaista kausittaista ajanvietettä. Muuten tiistai-ilta saa olla täynnä toimettomuutta. Sohva ja kirja, siinä omat suunnitelmani. Niin ja vasta leikattua nurmea pitää toki ihailla.

Huomenna onkin sitten vähän kuin perjantai, joten eiköhän tämä viikkoa mene melkoisen kevyesti muutenkin. ♡

Keskiviikon pikamoikat!

Edelleen sama ongelma kuin maanantaina. Kaupan tulppaanit ei enää kiinnosta ja omia ei raaski katkoa maljakkoon. Hain pika-apua puutarhaosastolta ja nakkasin olohuoneen pöydälle ruukkueucalyptuksen. Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

 Jätin keittiön pöydälle ruokakaupasta nappaamani lehden. Siis sen aukeaman, jossa oli vinkkejä äitienpäiväkakkuihin. Mielenkiinnolla seuraan, onko asialla vaikutusta. Mutta nyt vielä nopeasti pienemmän kanssa askartelemaan. Kivaa iltaa!

 

PS. Syy siihen puutarhamyymälässä käyntiin oli muuten kesäkurpitsoissa. Käytiin hakemassa lisää multaa ja pari pussia kesäkurpitsan siemeniä. Kaikki hyvin, olen pääsemässä asian yli! ♡

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Moikka! Aika paljon on vuosien saatossa tämän pääsiäislauantain vietto muuttunut. Tuntuu, että ihan just elettiin sitä aikaa, kun tämä oli se arkisempi päivä pääsiäisen välissä. Siis se päivä, kun kaupat oli auki ja jääkaappia piti täydentää. Eilen taisi olla kaikki kaupat auki. Jotenkin se tuntuu edelleen vähän hassulta.

Sain kuin sainkin taiottua meille vähän pääsiäistä, kun löysin nuo vanhat pahvimunat olkkarin pöydälle. Heti astetta pääsiäsiempi fiilis. Ja keltaiset narsissit keittiöön. Se on joskus pienestä kiinni! 😀

Eilen vietettiin miltei koko päivä mummulassa. Tänään on tarkoitus taas treffata. Tosi ihana rikkaus, että minun ja siskoni lapsilla ei ole isoa ikäeroa. Näillä serkuksilla tuntuu nimittäin olevan aika luja side toisiinsa. Tai ehkä se on osaksi sitä, että ollaan välimatkasta huolimatta myös siskoni kanssa läheisiä.

Pääsiäisen kunniaksi puputossuissa. Taidan kaivaa myös omani tänään käyttöön. Tätä neiti vaaleanpunaista katsoessa (ja serkkutyttöihin verratessa) nautin ihan älyttömästi, että meillä vielä eletään tätä vaaleanpunaista aikaa. Vielä mulla on pieni tyttö, joka haluaa pukea kukkamekon ja vaaleanpunaiset sukkahousut.

Täällä oli joskus yön ja aamun aikana satanut. Jospa tuo sade vähän taas sulattaisi maata, niin kevätkin pääsisi etenemään. Mieli kaipaa puutarhahommiin. Ehkä huomenna tai maanantaina!

Nyt kuitenkin lankalauantaita. Ihanaa sellaista myös teille! ♡

Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä.  Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi! 😀

Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!

Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.

Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä! 🙂  Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.

Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna! 😉

Ihanaa viikonloppua!

Moikka!

Uusi viikko ja uudet, sekä tutut vanhat kujeet. Takana kuitenkin kiva viikonloppu, kokonainen lauantai ihan turistina Tampereella ja aimo annos iloista seuraa  ja hersyvää naurua. Niin ja tietenkin hyvää ruokaa, skumppaa ja suklaata.
Joskaan maanantaiaamut koskaan on niitä viikon kohokohtia, mutta tänään piti kyllä vähän nieleskellä arkea ja valkoista maata. Mutta hei, on sitä ollut pahempikin lumitilanne vielä vappunakin, joten kaipa tuo tuosta. Jotenkin en vain jaksanut uskoa sääennusteisiin eilen kun pakattiin talvivaatteita kiertoon meneväksi.

Olen tässä viimeiset pari viikkoa naureskellut hiljaa mielessäni (ja välillä ihan ääneenkin) sitä, miten ihminen voikin muuttua niin paljon. Nimittäin se Emilia, joka vielä parikymppisenä kampasi matonvipsuja ja huolehti tavaroiden muodostavan laskutasoonsa nähden 90 asteen kulmia, olisi varmaan kuollut jos olisi päässyt teleporttaamaan nykyhetkeen. Ja ei, se parikymppinen Emilia ei myöskään olisi koskaan voinut kuvitella, että se silloinen poikaystävä luonnehtisi asumisemme olosuhteita kaaokseksi. Varsinkin kun meneillään ei ole mitään remonttiin viittaavaakaan.

Tottakai blogeissa näkyy rajattuja paloja ihmisten asumisesta ja elämisestä, ja tottakai jokainen tietää, että lapsiperheessä ei kaikki kulmat ole aina ihan tiptop. Nyt on kuitenkin pakko tunnustaa, että se neuroottiseksi siivoojaksi ja järjestyksen intohimoiseksi rakastajaksi tunnustautunut Emilia on joutunut ihan pikkuisen joustamaan kriteereistään. Nielin tämän totuuden viimeistään, kun jouduin perjantai-iltana suihkun jälkeen etsimään puhtaat pikkuhousut pianon päältä. Ja kyllä, samalla oli annettava synninpäästö muullekin perheelle siitä, että ne viikkaamani puhtaan pyykin kasat ei välttämättä aina ihan välittömästi siirry siisteiksi pinoiksi kaappeihin. 😀

Täten tunnustan, että oma vaatevarastoni on pikkuhiljaa kasaantunut pyykkikoneen kautta pianon päälle (älkää edes kysykö, miksi juuri pianon päälle!) ja otteeni järjestyksen ja siisteyden suhteen on alkanut lipsua. Mutta kuinka ihanalta tuntuikaan, kun mies eilen illalla palasi esikoisen kanssa peleistä ja sisään astuessaan silmiään pyöritellen totesi, että täällähän on siivottu. Monta vuotta kun tämä asia piti ihan erikseen ilmoittaa, mikäli puhdistusaineen tuoksu oli päässyt eteisestä jo haihtumaan. Nyt riitti kuulkaas ihan vain, että eteiseen mahtui astumaan. Miten hienoa! Joskin päätin, etten ihan hetkeen ehkä päästä tilannetta näin pahaksi.

Mutta miksi näin? Ehkä ihan helpointa olisi syyttää ruuhkavuosia ja sitä, että aika menee lähinnä siihen, että saa ruokaa lasten suuhun jossain välissä. Mutta, uskomatonta tai ei, ihan rehellisesti syy on siinä, että kohta 17 vuoden koulimisen jälkeen myös puolisoni on ryhtynyt ottamaan enemmän vastuuta kotitöistä. Äkkiseltään voisi toki ajatella, että tuloksena olisi kaksin verroin siistimpi koti, mutta ei suinkaan. Juttu on hirvittävän psykologinen, kuten ystävämme Hercule Poirot saattaisi todeta. Nimittäin minä olen osannut ottaa rennommin, kun tiedän, ettei kaikki vastuu roiku ainoastaan minun harteillani. Vuosia saatoin perua vaikka treenit vedoten siihen, että kotona on pakko myös siivota, mutta lasten kasvaessa ja kotitöiden jakaantuessa tasapuolisemmin on ollut helpompi myös kasvattaa sellaista tervettä itsekkyyttä. Ja on muuten ihanaa paiskata ovi kiinni ja unohtaa taakse jäävä kaaos hikoillessa. Ja vielä ihanampaa kun kotiin palatessa huomaa, että joku on ripustanut pyykit kuivumaan, tyhjentänyt tiskikoneen, raivannut keittiön ja kenties pessyt jopa vessan!

Kun viime viikolla olin lääkärissä ja minulta kysyttiin, että mites toi stressi, mietin toki tulevan illan minuuttiaikataulua, pianon päälle kasaantuvaa pyykkivuorta ja kenkien, takkien reppujen ja mailojen valtaamaa eteistä. Samaan aikaan summasin mielessäni, että seinillä ja lattioilla ei ole oksennusta ja kaikilla on sängyssäkin puhtaat lakanat. Niinpä kerroin myös nuorelle lääkärille, että ei kuule ole ongelmaa. Elämä on just nyt aika hyvällä mallilla.

Huomenna pitäisi lähteä parin päivän työreissuun. Pikkuhousut on taas omalla paikallaan lipaston laatikossa, ja sieltä niitä pitäisi jossain kohtaa ehtiä siirtämään myös kapsäkkiin. Muutama muukin asia pitäisi ehtiä tänään toimittamaan, mutta toisaalta juoksulenkkikin voisi tehdä terää!

 

 Maanantailistalla uuden viikon varalle vähän joka sorttia. Kirsikkana kakun päällä kuitenkin twerkkausta, joten ihan huono viikko ei voi tästä(kään) tulla. 😀

Ja kyllä! Edelleen tykkään pianosta enemmän ilman pikkuhousuja. 🙂

Ollaan tässä naureskeltu mieheni kanssa sitä, miten vielä joitakin vuosia sitten ajeltiin ihan arki-iltana kaupunkiin ja tapettiin aikaa tehden ruokaostokset suuremmassa marketissa. Tuo tuntuu tätä nykyä aika kaukaiselta ajanjaksolta, kun sitä aikaa ei enaa juuri ole tapettavaksi asti. Päinvastoin, kun kaupunkiin pitäisi lähteä vartavasten hakemaan jotakin tiettyä, tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy mistään. Eilen illalla tuli tällainen pakottava tarve lähteä hakemaan esikoiselle uusia nappiksia, vaikka ohjelmassa olisi ollut kaikkea muutakin. Tänään olen kuitenkin aika tyytyväinen, että asia hoidettiin jo eilen ja se on nyt pois tämän päivän ohjelmasta. Keskiviikkoilta on ehdottomasti siitä viikon helpoimmasta päästä, joten tiedossa on liki vapaailta harrastuksista ja kiireestä. Löysin kuitenkin itseni pohtimassa, että mitä sitä sitten lainkaan tekisi. Leipoisi sämpylöitä, imuroisi vai lysähtäisi kerrankin rauhassa nauttimaan olostaan. Valitsin viimeisen – kuinkas muutenkaan. 🙂

Koska pääsin eilen myös pikkuisen paremmalle lehtihyllylle, nappasin matkaani uusimman Lantlivin numeron. Sen seurassa on mukava kasvattaa kesänkaipuuta ja multasormien kutinaa.

Vaikka täällä on tänään ollutkin vähän harmaampi päivä, kevät on silti ottanut kunnon harppauksia eteenpäin. Lumet hupenevat silmissä ja maa kuivuu. Yhdellä pellolla voi olla satapäin paluumuutavia hanhia ja joutsenia. Kun niitä peltoja on useampia peräkkäin näky on oikeasti aika mieletön!

Mutta nyt takaisin kesäisten inspiraatioiden pariin. Kahvia ja sitten hetkellinen oikaisu sohvalle. Olemisen sitämätöntä keveyttä, sanoisin!

Ihanaa iltaa!

**Samsung The Frame -tv medialainassa

kaupallinen yhteistyö⎮Evergreen

---

Jossain määrin olette varmasti huomanneet, että nautin aika hiljaisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Mulle koti ja villasukissa “kotoilu” (niin kamala kuin tuo sana onkin) ovat perheen ohella elämän tärkeimpiä asioita. Yhtälailla luonto ja suomalainen maalaismaisema. Itse asiassa ajattelen luonnon tärkeimmäksi henkiseksi pääomakseni ja koen usein sellaista onneen pakahtumisen tunnetta katsellessani maisemia. Ja kyllä, toivoisin kovasti, että luonto antaisi meille jokaiselle vastaavia elämyksiä ja tunteita.

Joka kesä ihaillessani keltamataran, kissankellojen, apilan, puna-apilan, päivänkakkaroiden ja siankärsämöiden kirjavoittamaa tienpientaretta ymmärrä, että en missään nimessä haluaisi asua jossakin muualla. Vähiten kaupunkialueella, jossa jäisin paitsi juuri tästä. Pyörän selässä viilettäessä tuo värikimara saa joka kerta sieluni hymyilemään ja vedän keuhkoni täyteen maalaisilmaa. Olen onnellinen täällä, enkä kaipaa kesämökkiä tai muuta pakopaikkaa. Yhtälailla nautin oman kodin rauhasta käpertyessäni lämpimän peiton sisään villasukat jalassani.

Kaupallinen yhteistyö Evergreenin kanssa haastoi minut pohtimaan pieniä vihreitä valintoja. Mitä helppoja ilmastotekoja me kaikki voitaisiin sisällyttää ihan jokaiseen päivään ja siten olla osana ilmastotalkoita ja rakentamassa parempaa huomista. Koska kotini on linnani, ajattelin kasata muutamia juttuja, joita voi miettiä juurikin kodin ja asumisen suhteen. Me kaikki tiedetään, että ilmastokysymys ei rajoitu vain asumiseen ja kotiin, mutta keskitytään nyt tänään kuitenkin niihin!

Se mihin me jokainen voidaan kotona vaikuttaa on ainakin energiankulutus. Onko tarpeen, että kotona tarkenee kesät talvet teepaidassa ja pikkuhousuissa, vai voisiko kenties kunnollisella vaatekerralla ja villasukilla pienentää jokapäiväistä energiankulutusta. Meillä ainakin tehdään juuri niin. Syksyllä vaihdetaan paksumpiin peittoihin ja kaivetaan äitini ja siskoni neulomat villasukat esiin. Tosin itse käytän paksua peittoa vaikka makuuhuoneessa olisi kesällä hellelukemat, ja villasukan pohjat kuluvat nekin käytössäni ympäri vuoden. Lämpimästi pukeutumalla kodin sisälämpötilaa voi huoletta laskea talviaikaan ja yhtälailla kesällä kuumuuden saa pidettyä ulkopuolella esimerkiksi verhojen avulla. Myös lämmön virtaukseen voi vaikuttaa pitämällä kodin väliovet auki, jolloin huoneet lämpenevät tasaisemmin myös talvella. Meillä löytyy myös korillinen vierasvillasukkia, joten vieraidenkaan ei tarvitse palella talviaikaan.

Kuten olen ennenkin todennut, en väitä että puulämmitys olisi se ekologisin valinta, mutta puilla lämmittämisessäkin on etunsa. Yksi suurimmista on juurikin se, että asioita oppii suunnittelemaan ja jo ihan ajankäytönkin vuoksi pitää opetella tyytymään vähempään. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen, mutta mukavuudenhalukin voi tarkoittaa erilaisia asioita. Kun lämmittäminen on jokseenkin työlästä ja sitovaa, sitä oppii aika nopeasti tykkäämään vähän viileämmästäkin sisäilmasta. 🙂
Lämmin vesikään ei ole itsestäänselvyys, eikä suihkussa läträtä turhaan. Vedentulo suljetaan kun hiukset vaahdotetaan ja muutenkin siellä vesisuihkun alla käydään ripeästi. Pitää muistaa erottaa mukavuus ja hygienia toisistaan, sillä puhdasta saa aikaiseksi vaikkei kuuman suihkun alla seisoisikaan viittätoista minuuttia. Kun lämmin vesi ei synny vain nappia painamalla sitä oppii aika nopeasti miettimään, minä päivänä on tiedossa hiustenpesua ja milloin lämmintä vettä pitää varata enemmän. Samaa suunnitelmallisuutta voi toki hyödyntää myös muissa lämmitysmuodoissa. Jatkuvan lämpimän veden varaamisen voi kytkeä pois ja lämminvesivaraajastakin voi valita vähän pienemmän koon.

Kodin sähkolaitteissa energiankulutus on nykyisin myyntivaltti ja sähköluokituksia kannattaa vertailla uusia koneita tai vaikka lamppuja hankittaessa. Silti myös laitteiden käytössä kannattaa pitää energian kulutus mielessä. Ei pestä turhia koneellisia astioita tai pyykkiä, ja TV laitetaan päälle vain kun sitä katsotaan. Itseäni hymyilytti tässä taannoin kun esikoinen nyppi puhelinten laturit pistorasioista. Koulussa oli puhuttu energian säästämisestä ja tulin tästä omatoimisuudesta erittäin iloiseksi. Ja juuri näin sen pitäisikin mennä. Vaikka yksittäinen nykyaikainen laturi vie vain vähän sähköä, yhteen laskettuna me suomalaiset voisimme erään laskelman mukaan säästää jopa 50 sähkölämmitteisen omakotitalon verran sähköä irrottamalla turhat laturin pistotulpat seinästä. Tämä on hyvä esimerkki juurikin siitä, että ilmastoasiat ovat nimenomaan ilmastotalkoita. Jokainen pienikin puro synnyttää isompia uomia.

Myös ruoka ja ruuanlaitto ovat vahvasti osa asumista elämistä. Suosimalla luomua ja kasvispainotteista ruokavaliota tehdään tekoja ilmaston hyväksi. Valmistamalla useamman päivän ruuat kerralla säästää paitsi aikaa, vaivaa ja rahaa, myös luontoa. Näin vältetään myös turhat kauppareissut ja niistä usein syntyvä ruokahävikki. Ja makaronilaatikon lopun voi oikein hyvin pakastaa! Mikron avulla se saattaa joskus pelastaa kiireisen päivän!

Taidan jo vähän kyllästymiseen asti paasata niistä pidemmistä yöunista, mutta pakko nostaa sekin asia tähän teemaan. Sammuttamalla jatkossa valot ja osa sähkölaitteista vaikka vain jo tuntia aikaisemmin, teet hyvän teon paitsi itsellesi, myös energiankulutukselle ja ilmastolle.

Jos pitää valita viinilasillinen ravintolassa vai viinilasillinen kotona, itselleni ykkösvaihtoehto on tietenkin koti. Ja niinpä se viinilasillinen tuleekin yleensä nautittua juurikin kotona, villasukat jalassa ja kynttilää poltellen, vilttiin kääriytyen ja elämisen rauhasta nauttien.

Kirjoitin teille jo vuosi sitten Evergreenin luomuviineistä. Tällä kertaa lasissa mehukkas ja tuhti Monastrell punaviini, joska sopii hienosti grilliruuan pariksi, mutta myös kovien, suolaisten juustojen seuraksi kuten esimerkiksi Manchegon. Ja siten itse tykkäänkin viinini nauttia.

Evergreenin luomuviinit ovat helppo vihreä valinta viininystävälle. Laadukkaiden ja maukkaiden viinien kaikissa tuotantovaiheissa on pyritty minimoimaan ympäristölle aiheutuva kuormitus, ja niinpä koko tuotanto on luomusertifioitu. Ja tiesitkö muuten, että kierrätettävään muovipulloon pakatun viinin Suomeen kuljetuksessa ympäristökuormitus on jopa 50 prosenttia pienempi kuin lasipullossa tuotavan viinin! 

Evergreeniltä löytyy litran muovipullossa Monastrell -punaviini ja kolmen litran hanapakkauksessa Merlot -punaviini. Lisäksi litran muovipullossa Sauvignon Blanc -valkoviini. Evergreeniltä on saatavilla myös Organic Seco -kuohuviini ja siiderit. Kaikki luomuna tietenkin.

Pieni vihreä lista:

-Laske huonelämpötilaa ja opettele pukeutumaan vuodenajan mukaan myös sisätiloissa.
-Sammuta turhat sähkölaitteet ja pese ja tiskaa täysiä koneellisia. Myös tiskiharja ja pyykkiteline ovat vanhoja näppäriä keksintöjä!
-Kiinnitä huomiota vedenkulutukseen ja lämpimän veden käyttöön
-Vaihda siivousaineet luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin
-Kierrätä
-Tee kerralla useamman päivän ruoka ja vältä hävikkiruokaa esimerkiksi pakastamalla valmiita annoksia kiireisten päivien varalle
-Vaihda luomuun ja vihreämpiin valintoihin. Suosi kausituotteita sekä lähiruokaa ja kasvispainotteista ruokavaliota
-Nipistä vuorokaudesta tunti terveydellesi ja luonnolle pidemmillä yöunilla
-Tutustu ympärilläsi olevaan luontoon. Luonnon kauden ja moninaisuuden näkeminen ja kunnioittaminen avartaa elämänkatsomusta!

 

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet. 🙂

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡

Maanantaita!
En muista koska olisin ollut näin innoissani viikonlopun päättymisestä, mutta tänään se tuntuu kerrassaan ihanalle. Ja ihan siitä syystä, ettei viikonloppu pitänyt sisällään niitä elämäni parhaimpia päiviä.

Ja mä tykkään edelleen talvesta ja lumestakin, mutta hitto vie, onko sitä lunta pakko tulla kerralla yhden talven verran!!! Kun sunnuntaihin jo herää valmiiksi vähän tappiomielialalla ja itku herkässä, ja sitten onnistuu saamaan autonsa kiinni lumeen pihatiellä, niin johan siinä mennään miinukselle. Mutta hei, onneksi on ystävä, joka kaivaa oman autonsa lumesta ja tulee apuun. Klaara pääsi kaverisynttäreille ja minä sain itkeä harmitukseni ystävän olkapäähän.

Siinä me kaksi naista sitten katseltiin vinossa seisovaa autoa ja mietittiin, että hitto kun ei osata tehdä mitään. Eikä oikein uskalleta edes yrittää, ettei vain pahennettaisi tilannetta. Ja sillä hetkellä en muuten pystynyt allekirjoittamaan Gloria Steinemin teoriaa kaloista ja polkupyöristä. Kaikki kunnia kaksilahkeisille, sillä ilman ei olisi taaskaan selvitty. Ja hei, ystävä, joka tuollaisella hetkellä soittaa ex-miehensä apuun! ❤️ Ilman hyvää ystävää en olisi selvinnyt alkuunkaan! Ja sitten ihana naapuri, joka tuli traktorin kanssa kesken auraustöiden apuun ja sanoi, että kyllä tämä tästä kuntoon saadaan, ja kyllähän näitä sattuu. No joo, sattuuko, mutta sillä hetkellä se lohdutti. Ja ihan oikeasti nyt mä tiedän jopa, että mistä se hinauskoukku löytyy. Se on siellä vararenkaan alla, mutta hyvässä piilossa, kun ei edes osunut silmiin, silloin syysiltana, kun toisen ystävän avustamana äyskäröitiin vanhempainyhdistyksen mehuja samaisesta paikasta. Samanlaisessa mielentilassa olin muuten silloinkin. Ja kun naapuri lopulta ehdotti, että jätetäänkö koukku valmiiksi paikoilleen, osasin jo ihan pikkuisen nauraakin. Mutta koukku otettiin pois. Ihan vain jos sitä kuitenkin tarvitaan seuraavalla kerralla auton takapäässä. 😀

No mutta loppu sunnuntai meni kuitenkin jokseenkin sulatellessa tuota mielentilaa. Ja kun illalla sain vielä esikoisen ehjänä kotiin pelireissusta ja aamuyöstä sänkyyn kömpi se kalasta ja polkupyörästä polkupyörä, pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Selvittiin tuosta lumesta kuitenkin ehjin nahoin ja se on pääasia.

Tänä aamuna peilistä katsoi väsyneet ja itkettyneet silmät. Mutta kyllä se tästä taas iloksi muuttuu maanantain myötä, näin mä aamukahvia litkiessäni päätin ja päätös on pitänyt. Lunta on tullut edelleen koko päivän ja taivaan täydeltä, mutta samalla on paistanut mitä kirkkain aurinko. Ja kun tuohon lumimäärään iskee auringonpaiste, niin sehän on pelkkää häikäisevää valoa! Ei oikein voi kuin olla iloinen.

Maanantain toivelista:

Uudet sohvat. Ai että mä halusin uudet sohvat. Joskin nämä on oikein toimivat ja mukavat, mikä on ehkä syynä siihen, että ne uudet sohvat ei ole ihan ykkösenä (eikä kakkosenakaan) hankintalistalla.

Aikaa siivota vaatehuone ja lasten vaatekaapit. Pysähdyin miettimään, kuinka paljon aikaa viikossa kuluu ihan vain siihen, että asioita etsitään. Ei hyvä!

Vanhan kunnon siivouspäivän. Lattiasta kattoon koko talo puunattuna, pestynä ja raikkaana. Se olis aika ihanaa. Ja sen tekeminen erittäin terapeuttista.♡

Puuttuvat jalkalistat olkkariin. Ottaa päähän tuo keskeneräisyys!

Ja sitten se yksi toive, joka valtaa mieleni jokaisena lumisena talvena: Oma traktori! Tai lottovoitto ja oma traktori. Mutta kuitenkin!

Onpas muuten ruma tuo musta ruukku. Olen suunnitellut sen maalaamista jo ainakin pari vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä sen voisi ottaa helmikuun asiaksi. Ja jos vaikka ne jalkalistat.

Eilinen kynttilänpäivä oli sinänsä hassu, että meillä ei pitkään aikaan palanut yhtikäs kynttilää. Tänään otan senkin takaisin ja nautin ihan vain siitä, että asiat on hyvin. Siis oikeesti hyvin.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

 

Okkarin kalusteista ja sisustuksesta enemmän täällä! Samsungin The Frame -tv on medialainassa.