Maanantaita muruset! Toivottavasti juhannuksesta on toivuttu ja uusi viikko polkaistu mukavasti käyntiin.
Täällä synkän musta taivas rakoilee välillä auringolle, ja välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Ulkona on kuitenkin rehevän vihreää, eikä se tuosta ainakaan vähene, kun seuraava lämpöaalto osuu kohdalla. Itse asiassa nytkin voisi kuvitella olevansa jossakin tropiikissa, jos vain ei paleltaisi niin kovasti. Villasukissa värjöttely jatkuu siis toistaiseksi. Olin jopa aamulla niin viluinen, että lähdin lenkille miltei talvitamineissa ja kotiin pitikin hölkötellä takki vyötärölle sidottuna. No, tuli ainakin hiki!
Juhannuksen luottovaate on ollut punainen alelöytöneule, joka poikkeaa mukavasti vaatekaappini värilinjasta. Väri on (varsinkin kuvissa) sellainen fiesta red, sävy, jonka nimen olen muuten oppinut mieheltäni (harvoin näin päin!). En ollut koskaan kuullutkaan fiesta redistä, kunnes joskus, mieheni teettäessä instrumenttia itselleen, seurasin sivusta sitä täydellisen punaisen valintaa. Fiesta red painui mieleeni ihan siitäkin syystä, etten ollut koskaan tajunnut, mikä sävyihminen mieheni sisällä asuukaan. 😀
Näin sateen jälkeen puutarha on kuin miljoonilla timanteilla koristeltu. Suurien lehtien päälle jääneet vesipisarat ovat luonnon omaa taidetta parhaimmillaan, ja huomaan, että liian harvoin tulee ihasteltua asioita tässä valossa. Sitä odottaa aurinkoa ja lämpimiä säitä, kuin kaikki olisi kauneimmillaan juuri silloin. Vaikka toki juuri puutarha aurinkoisessa säässä kukoistaakin, löytyy sitä kauneutta näistäkin hetkistä. Täytyy vain malttaa katselle ympärilleen!
Kesäkuun viimeisen viikon maanantaihin on jo ehtinyt mahtua kaikenlaista. Supikoiran levittämien roskien siivoamista, puhelun päiväkodista (vei väkisinkin ajatukset syksyyn ja uudenlaisen arjen aloitukseen) ja pyykkikoneen pyöritystä. Iltapäivällä olisi tarkoitus jatkaa kesähuoneen kimpussa. Siinä puuhassa pitäisikin nyt kiriä oikein kunnolla. Sitä ennen kuitenkin muutama erä Afrikan tähteä lasten kanssa ja jos taivaankappaleet vain asettuvat suotuisasti, myös pienet päiväunet ovat listalla.
Eikös olekin ihan kuin perjantai? Itselläni ainakin on vahva perjantaifiilis, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että viikonloppu on päivää pidempi. En valita!
Sitä olisi juhannus alkamassa, ja jos nyt ei muuten jostain syystä sattuisi juhannuksen tuloa muistamaan, niin viimeistään kaupassa sen huomaa. Täällä meillä kun ei kaupoissa juuri ruuhkaa ole muuta kuin jouluna ja juhannuksena. Tämä juhannus taitaa vielä vetää noistakin sen pisimmän korren. 🙂
Vaikka meillä mennään juhannus vanhalla tutulla kaavalla, tekee tämä juhannusaatonaatto poikkeuksen. Odotan nimittäin illaksi vieraita. Fresitat on jäähtymässä ja skumppalasit tiskattuna. Kymmenen nauravaa naista pöydän ympärillä on jo melkoinen aloitus juhannukselle!
Muutama kuva puutarhasta vielä. Toivottavasti säätkin lämpenisivät, jotta päästään nauttimaan ulkoilmaelämästä!
Aurinkoista, rauhallista ja kaunista juhannusta teille kaikille! ♡
Lauantaita!Täällä on nautittu kesästä ja oltu ulkona ihan koko rahalla. Edes se peloille levitetty “tiedätte kyllä mikä”, ei paahteesta huolimatta saanut kesäfiilistä lyttyyn. Pyykkiä en tosin laittanut ulos tänään kuivumaan, kun nuo tuoksut tuntuvat tarraavan märkiin tekstiileihin jotenkin voimakkaammin.
Mutta sen itsensä jauhamisesta muihin juttuihin. Nimittäin vähän kenkärakkautta ja päivän annos kukkiakin – kuinkas muutenkaan! 😀
Olen jo useamman kesän haaveillut tuollaisista espadrillo -tyylisistä kiilakorkosandaaleista, ja vaikka tarjonta on viime kesinä ollutkin huipussaan, niitä oikeita yksilöitä ei vain ole löytynyt. Siis sellaisia jotka hurmaisivat ulkonäöllään, mutta olisivat vielä käveltävätkin. Nyt kuitenkin tärppäsi (kengät ovat Kenneth Colen), ja ai että, mutta ne on ihanat! Nude mokka ja vaaleat pohjat antavat vielä hauskan kilometriefektin säärillekin. 🙂
Vielä ei jalopionit omassa pihassa kuki, mutta en malttanut pitää näppejäni irti kaupan kukkatarjonnasta. Näillä vaaleanpunaisilla pompuloilla on ihana fiilistellä tulevaa pionikautta. On ne vain niin kauniita!
Meillä syötiin vasta tänään ensimmäiset uudet perunat. Kyytipojaksi silakkaa ja naapurin savupalvattua kalkkunaa. Todellista lähiruokaa. Illaksi olen luvannut lapsille herkkuja ja telkkaria. Niin, ja vähän pidempään valvomistakin. Jospa vaikka itsekin jaksaisi katsoa Neiti Marplen vielä tänään.
Mutta nyt iltapaala pöytää. Kaunista kesälauantain iltaa teillekin! ♡
Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!
Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku “kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!
Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee “suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀
Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!
Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!
Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!
Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡
Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!
Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!
Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.
Heipsutirallaa! Selkeästi mennyt iltapainotteiseksi tämä postaaminen (jonkinlaisena kesän lieveilmiönä?), mutta väljäkös tuolla. Tänään tosin yritin jo iltapäivällä tehdä postausta, mutta tekniikka oli kanssani eri mieltä ja tässä sitä taas ollaan!
Onneksi kuolanpionit olivat vielä sen verran tuoreilla kukilla, ettei eilisen kaatosade saanut niitä täysin hakattua. Perjantain kunniaksi napsin muutaman kukan myös maljakkoon, vaikka eivätpä nuo sisällä kovinkaan pitkäikäisiä ole. Käytiin tuossa lasten kanssa juuri vanhemmillani, ja kaivoinpa sieltäkin pahvilaatikollisen taimia altaantäyttöprojektiini. Suurin osa muuten perennoja, joita aikoinaan edellisen kotimme pihasta siirrettiin vanhemmilleni. Siellä ne ovat äidin ja isän puutarhassa saaneet rauhassa kasvaa muutaman vuoden, ja ovat nyt suuria ja terhakoita jaettavaksi. Jollakin tavalla siis ympyrä sulkeutuu myös noiden perennojen osalta.
Olipas hauska lukea myös teidän ajatuksianne tuosta eilisestä aiheesta. Lapsena sitä tosiaan näki kesän kesänä, sen enempää säitä tai sateita tuijottamatta. Tästä havainnostani ammentaen käyn myös viikonlopun urakkani, eli vaatehuoneen järjestelyn kimppuun. Kesämekot ja shortsit esiin, sillä nyt jos koskaan niitä kuuluu käyttää. Vaikka sitten paksujen neuleiden kaverina, kuten tänään farkkushortsit yhdistettynä valkoiseen puuvillaneuleeseen. Vaikka aamupäivällä pitikin sulloutua ulkoilupukuun, niin iltapäivästä näin pärjäsi jo oikein hyvin! Pitää siis ihan joka tavalla keskittyä vuodenajan parhaisiin puoliin ja tehdä pesäero vuoden kylmempään osaan.
Olen luvannut lapsille, että tänään voidaan valvoa pikkuisen pidempään (olen vähän natsi näissä nukkumaanmenoajoissa, kun en itsekään valvo myöhään), ja käytiinkin hakemassa kaupasta hiukan herkkujakin illan ratoksi. Alkuperäinen ideani oli käydä vaatehuoneen kimppuun kun lapset katsovat leffaa, mutta taidan sujahtaa joukkoon ja nautiskella itsekin kesäillan rentoudesta. Ehtiihän sen vaatehuoneen sitten vaikka huomenna, eikös! 🙂
Huh hellettä ja voihan kesä! Eikä muuten mitenkään negatiivisessa mielessä, tykkään todella!
Tähän päivään on mahtunut niin paljon kesää ja kaikkea sitä kesätekemistä, josta pitkä talvi haaveillaan. On kahviteltu ulkona, pelattu kesäpelejä, syöty jäätelö, käyty uimarannalla, pelattu lautapelejä ja korttia ulkona viltin päällä, tehty kasa eväsleipiä ja retkeilty omassa pihassa… Ja vaikka niin aina liputankin neljän vuodenajan ja erityisesti kevään puolesta, nyt voisin jämähdyttää elämän juuri tähän pisteeseen!
Ehdin jo pelätä, että joudumme kyhjöttämään koko viikon kesävieraamme kanssa sisällä sadetta pitäen, mutta olipa onni, että säiden herra päätti suosia meitä ainakin osan ajasta. Kaupasta tosin katsottiin jo leivontatarvikkeet sateisemman päivän varalle. Täytyyhän niihinkin varautua! 🙂
Tämä alapihan varjoisuus viehättää itseäni näin lämpöisinä päivinä, ja huomaan vuosi vuodelta tulevani aurinkoherkemmäksi. Kuten kuvista näkyy, meidän Kylli on kanssani samaa mieltä, ja viihtyy oikein hyvin tuolla kaapelikelan alatasolla kun vain saa juttukaveria tai ainakin rapsuttajan.
Pullaa tuli leivottua eilen vähän isompi määrä pojan jalkapallopeleihin, ja onpa tuosta riittänyt lapsille herkuteltavaa vielä tänäänkin.
Vähän harmittaa, että siskon piti jo palata kotiin, mutta onneksi nähdään taas jo viikon päästä uudelleen. Meillä on kuitenkin ollut mukava päivä täynnä kivaa ohjelmaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä se hiukan jo laittaa väsyttämäänkin. Onneksi tuntuu tuo pikkuväkikin nuutuvan jo suhteellisen aikaisin, joten tiedossa on rento ilta kirjan kanssa.
Huomenta ihanat! Meillä jokaisellahan on jossain se rakastakin rakkaampi paikka, jossa kesätuuli tuntuu lempeämmältä kuin missään muualla, ja paikka, jossa muistot sekä tulevaisuus näyttävät molemmat yhtä aurinkoisilta ja valoisilta. Ei ole varmastikaan mikään ihme, että minun paikkani löytyy ihan läheltä, oman pihan turvallisesta suojasta. Yhteistyössä Rolling -viinin kanssa, kerron teille tarinan omasta paikastani auringossa!
Meillä on juuri pyörähtänyt mieheni kanssa käyntiin kuudestoista yhteinen kesä. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut monenlaista asumista, kesää, ja kesänviettoakin. On asuttu kerrostalossa, ja taas seuraavassa kerrostalossa. Sitten rivitalossa, jossa jo päästiin maistamaan oman takapihan ihanuutta. Viimein täällä nykyisessä kaupungissa omakotitalossa, josta taas siirryttiin väliaikaisesti kerrostaloon ennen muuttoa tähän nykyiseen, jota kodiksikin kutsumme. Koti meillä on toki aina ollut – paikka jossa ne kaikkein rakkaimmat ovat lähellä, mutta tästä kodista on tullut meille koti ihan erityisellä tavalla.
Tämän talon myynti-ilmoitus bongattiin heti tuoreeltaan eräänä loppu kesän lauantai-iltana, ja näyttökin sovittiin samantien maanantai-iltapäivään. Näytöllä sitten luonnollisesti kierrettiin ensimmäiseksi taloa, mutta kaikki ei mennytkään kuten pankkien ja kiinteistövälitysfirmojen mainoksissa. Minä nimittäin kuljin mieheni perässä itku kurkussa. Siinä missä itse näin sen myynti-ilmoitusten potentiaalin, kulki mieheni huoneesta toiseen pitkin hampain ja päätään pudistellen. Kaikki ne parissa vuorokaudessa laatimani suunnitelmat ja unelmat olivat valua pitkin poskiani. Lopulta tuli vuoro kiertää piharakennusta ja tonttia, ja siinä se sitten iski: Totaalinen takinkääntö, joka päättyi mieheni tokaisuun “tämä me ostetaan!”. Siellä jossain piharakennuksen vintillä, tirautin ne ensimmäiset onnenkyyneleet tällä tontilla.
Jos mieheni ei ehkä osannutkaan nähdä suuria suunnitelmiani ja remonttiaikeitani kaiken silloisen läpi, iso pihapiiri ja ulkorakennus tekivät kuitenkin vaikutuksen. Vaikka olemme molemmat viettäneet lapsuutemme taajaman omakotialueella, oli meillä kummallakin kuitenkin se sama palo omaan rauhaan. Löytää se oma paikka auringosta, paikka johon juurtua ja juurruttaa myös lapset.
Ensimmäinen vuosi täällä oli yhtä löytöretkeilyä. Löydettiin luumupuut ja hahmotettiin muutenkin tontin rajoja ja vanhojen kukkamaiden ääriviivoja. Ensimmäisenä kesänä raivattiin ja kaivettiin, ajettiin ruohonleikkuri yhtenään kiviin, koska niitäkin tuntui tupsahtelevan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jopa vähän harmittaa, että niitä ennen kuvia on tullut otettua puutarhasta niin vähän. Nyt kun kivien paikat on opittu, nurmikko ajettu ja kukkamaat kaivettu esiin, on välillä jopa vaikea muistaa, miltä kaikki näyttikään ennen.
Heti ensimmäisenä keväänä rakastuin täällä vanhaan vaahteraan, jonka latvuksista kuului kukinta-aikaan korvia huumaava surina. Puun päällä leijaili valtava kimalaisarmeija, kun taas sen alapuolelle ilmestyi kesän edetessä pallohortensiat, akileijat, harmaamalvikit, kurjenpolvet ja lukuisat muuta perennat. Paahteiselle yläpihalle vaahtera luo suojaisan varjopaikan, jossa istua.
Ja siinähän me sitten istuttiin. Istuttiin ja suunniteltiin, mietittiin, että mitä seuraavaksi. Ja välillä vaahteran varjossa vain maattiin ja hengähdettiin hetki, jotta jaksettiin taas jatkaa hommia. Omenapuita tuonne ja hiekkalaatikko tuohon… Nyt niihin kaikkiin on näkymä juurikin tästä paikasta – oman vaahteran alta.
Parina ensimmäisenä syksynä ja talvena myrsky kaatoi vanhoja puita meiltäkin, ja lohkaisipa se tästä suuresta vaahterastakin puolet. Jos puussa ennen olikin neljä vahvaa haaraa, on niitä jäljellä enää vain kaksi. Mutta puuta kiertävä köynnöshortensia ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, eikä puu haljennut maahan saakka. Kohtalo oli päättänyt, että kaikista puista juuri tämä jäisi kuitenkin pystyyn. Edelleen me viihdymme vaahteran alla, ja puoletkin sen suuresta latvasta riittää meille kyllä. Välillä istumme suunnitellen, välillä makaamme hetken huilahtaen, mutta yhä useammin vietämme aikaa vaahteran suojassa vain ja ainoastaan nauttien. Uuden suunnittelemisen lisäksi tässä on nimittäin loistava paikka katsoa taaksepäin ja muistella menneitä. Pelkän puurtamisen lisäksi on mukava joskus kohottaa malja kaikelle sille tehdylle työlle ja täällä yhdessä eletyille vuosille.
Me kilistellään harvoin kuohuvalla, mutta lasillinen punaista maistuu molemmille. Rolling -viini on loistava kesäpunkku ja hyvä seuralainen erityisesti piknik-ruuille ja grilliruualle.
Rolling -viinin maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen, punaisten marjojen ja luumujen täyttämä. Punaiseen Shiraz-rypäleeseen on lisätty pikkuisen myös valkoista Viognier -rypälettä. Pidän itse juurikin täyteläisistä ja tanniinisista punaviineistä, ja Rolling edustaakin juuri niitä omia lempiviinejäni.
Kesän ex tempore piknikille ei todellakaan tarvitse tehdä suuria valmisteluja. Makkarat, sekä ilmakuivattu kinkku, manchego ja oliivit huolehtivat suolaisesta puolesta, leipä tasapainottaa makuja suupalojen välissä, ja helteellä kermakakkuja paremmin jälkkärinä toimii tuoreet mansikat. Eväät koriin ja viltti pyöräntarakalle!
Ja merta edemmäksi ei missään nimessä tarvitse lähteä! Jokus se paras paikka löytyy yllättävänkin läheltä. Vielä kun samalle paikalle palaa toistamiseen, siihen alkaa kiintyä erityisesti. Parasta on kuitenkin seura, ja yhdessä tehdyt muistot!
Cause there’s a place in the sun where there’s hope for ev’ry one… No nyt se soi päässä! 🙂
Kepeää keskiviikkoa!
Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!
Sunnuntai-iltaa! Pahoittelut heti kärkeen kuvatulvasta, mutta puutarhassa on suoraan sanottuna räjähtänyt vihertämään, ja pakkohan sitä fiilistä oli myös ikuistaa muistoiksi.
Muutama kuva siis teillekin sunnuntai-illan ratoksi. 🙂
Lämpimän sunnuntain päätteeksi valmistaudutaan viimeiseen kouluviikkoon. Ihaninta aikaa vuodesta!
Kauniita unia, ja iloa sekä aurinkoa maanantaihinne!
Tänään sain herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Mieli purjehti yhdeksän vuoden takaisiin, siihen äitienpäivään, jolloin odotimme esikoista. Tuolloin en voinut edes aavistaa, mitä kaikkea elämä eteen antaisi. Vain yhdeksän vuotta ja elämä on muuttunut niin monella tapaa. Silmät kosteina ihastelin pojan tekemää korttia ja kuopuksen taiteilemaa kangaskassia. Lahjoista kallisarvoisimmat syntyvät noiden kahden käsissä. ♡
En välitä mistään ihmeellisistä äitienpäivämenoista, mielestäni parasta on olla kotona ja tehdä jotakin mukavaa lasten kanssa. Tänä vuonna sairastelu ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa suonutkaan, mutta olosuhteista huolimatta meillä on ollut kiva päivä. Koko perhe rennosti verkkareissa, ruokana ihan tavallista kotiruokaa ja pöydällä kimppu oman pihan valkovuokkoja. Teinpä pienen kävelylenkinkin, nimittäin kiertelin pihassa ja ihailin kevättä. Muistelin, kuinka vuosi sitten istutimme hedelmäpuita äitienpäivän kunniaksi, ja nyt noissa puissa on jo suuret pulleat silmut. Hedelmäpuut muistuttavat aina siitä aurinkoisen lämpimästä päivästä, ja lasten riemusta vesiletkulla leikkiessä.
Pihatöihin ei vielä ole asiaa, mutta sen verran laitoin tänään kevättä eteenpäin, että siivoilin kuistia ja siirsin sinne taimet karaistumaan. Lupaa jo ensi viikolle lämpimiä öitäkin, joten ehkä niitä tuosta kohta pääsee siirtämään jo uloskin.
Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ja äitiydestä haaveileville. Äitienpäivää toivotan myös kaikille oman äitinsä menettäneille. Äiti ja äitiys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Arvostetaan ja kunnioitetaan elämän suurimpia lahjoja. ♡
